Helmikuun höpötykset <3

Nonni nyt sitten iski joku tauti tähän talouteen. Pojalle nousi eilen kuume, tänään jo 39,2 :( Sydäntä särkee kattoa, kun toinen on ihan uupunu ja kipeä. Kauan selvittiinkin ilman, Mico on siis vähän yli 9kk ja tää on eka kerta, kun sille iski kuume. Mieskin alko eilen valittelee tukkosuutta ja pää kipua eli sillekkin taitaa tauti iskeä. Pitää toivoa, että ite pysyy terveenä, että jaksaa hoivata potilaita.

Perhevalmennuksesta Tampereella asutaan ja meillä oli tota perhevalmennusta muistaakseni 4 kertaa. Mun mielestä tosi turhaa, vauvan hoidosta ja imetyksestä puhuttiin. Synnytyksestä ei kerrottu paljon mitään, eikä mitään asentoja tai hengitysharjptuksia. Eikä mitään tutustumista sairaalaan.. No onnels oli ilmanen ettei tarvinnu maksaa sentään mitään.

Synnytyksestä Ite en mitään suurempia suunnitelmia aijo tehdä, ne on kuitenkin aika turhia, kun synnytys menee niin kuin on mennäkseen. Tärkeintä tosiaan, että vauva saadaan terveenä ulos. Esikoisen kohdalla olin suunnitellu meneväni luomusti ja kaikki naureskeli että joo katotaan vaan ja niinhän siinä kävi, että halusin kaiken mahdollisen kivun lievityksen. Ja luultavasti haluan tälläkin kertaa.

Sektiosta Ei sitä kannata pelätä, mulle tehtiin kiireellinen sektio viime toukokuussa, eikä siitä toipuminen oo ollu sen hitaampaa kun alatie synnytyksessäkään. Sekin on aika paljon ihmisestä kiinni ja siitä, millasessa fyysisessä kunnossa on kun sektio tehään. Mä kävelin seuraavana päivänä jo itse ja sairaalassa en joutunu olemaan sen kauemmin kuin alatie synnyttäneet. Kotiutumisesta seuraavana päivänä käytiin jo vaunulenkillä, että kyllä sektiostakin voi nopeasti toipua :)



Kaivelin tuolta toukokuisista tän mun synnytys tarinan jos ketään kiinnostaa lukea :D

Menin 17.5. käynnistykseen 38+0 viikolla hepatoosin takia. Sain sillon tiistaina 3 1/4 tablettia, jotka sai aikaan muutamia harjotussupistuksia eikä sen kummempaa.

Seuraavana aamuna antoivat sitten puolikkaan tabletin, joka sitte alko tehoomaan. Kivuliaampia supistuksia alko tulla heti aamusta ja 11.00 ne alko olee jo säännöllisiä n. 5-10min välein. Selvisin kuitenkin vielä pelkän lämpöpussin kanssa.

Kuuden aikaa illalla supistustukset alko harvenemaan ja loppuivat sitten melkee kokonaan. Sain sitten toisen puolikkaan kaheksan aikaan illalla ja tunnin päästä alko taas supistelemaan. Vettä lorahti ihan pikkusen siinä illan aikana. Puolen yön aikaan sitten lähettivät miehen kotiin, vaikka olin jo aika tuskissani niitten supistusten kanssa.

Ei menny ku 15 min siitä ku mies oli lähteny nii tuntu etten enää kestä niitä suppareita, kelloa rämpytin ja itkin ja huusin että nyt jotai lääkettä ja äkkiä :D Hoitaja sitte katto tilanteen, kohdunkaula oli hävinny ja auki olin 3cm. Meinas antaa vielä jonkun kipu piikin lihakseen, mutta sitte sitä vettä alkoki tulee ihan urakalla ja huusin nii että koko osasto varmaan heräs nii pääsin sitte synnytyssaliin. Soitin sitte miehelle et nyt saa lähtee tulemaan, ei se ollu vielä päässy edes kotiin saakka.

Salissa sitte päätettiin että laitetaan epiduraali, mutta lääkäriä piti vähä ootella ja aloin sitte hengittelee ilokaasua, joka autto ehkä pikkusen. Supistukset rupes olee sellasia, että itkin että nyt kuolen ja tappakaa joku mut ku sattuu niin kauheesti. Jossai vaiheessa mieski oli sitte tullu paikalle, mut multa se on menny vähä ohi ku siinä kärvistelin.

Sitte saatii vihdoin se lääkäri sinne ja se rupes sitte kyhäilee sitä epiduraalia. Paikka ei meinannu löytyä, makasin siinä varmaa 45min ja se etti, että minne se puudutus laitetaan ja joka kerta ku tuli supistus nii kouristelin siinä ja kätilö ja lääkäri ja mies yritti pitää mua paikallaan siinä pöydällä. No vihdoin puudutus saatiin laitettua ja se kyllä tehos luojan kiitos nopeesti. Sen jälkee olinki hilpeissä tunnelmissa ku olin sitä ilokaasuaki tunnin hengitelly.

Siitä ei menny ku 20 min nii vauvan sydänäänet alko laskemaan aina supistusten aikana ja jouduin olemaan kontallani siitä pöydällä, että vauvan olo masussa helpottuis. Lääkäri tutki ja olin 7cm auki. Sain jotain lääkettä mikä lopetti ne supistukset ja sydänäänet muuttu onneks normaaleiks. Sitte vauvalta otettiin päästä verinäyte ja joku, oliko se happiarvo oli pikkusen laskussa. Lääkärit päätti, että kun en ton enempää ollut auki nii tehdään kiireellinen sektio.

Sitte mentiinki rytinällä leikkaussaliin ja alettiin leikkaamaan ensin puudutuksessa. Eka viilto ku oli tehty nii alko sattumaan ihan tajuttomasti ja sitte mut nukutettiin. Siinä vaiheessa mies joutu lähtemään leikkaussalista pois.

Siitä tunnin päästä heräsin heräämössä ja jouduin siellä makaamaan seurannassa yli tunnin. Se oli varmaan kaikkein kauheinta ku en saanu heti omaa pientä syliin, vaan piti siellä ootella. Viiden aikaan aamulla mut vietiin sitten synnyttäneiden osastolle, jossa odotteli sitten mies ja meidän täydellinen kullanmuru <3

19.5 poika siis syntyi klo 2.46. 47cm, 2960g ja pipo 34cm. 9 pistettä sai heti alussa eli hyvässä kunnossa pienestä happivajeesta huolimatta :).
 
karkauspäivä ja kosintaa ei ole suoritettu..mutta rakenne ultrassa käyty maanantaina. Ja poika ei yhtään häpeillyt näytellä komeita vehkeitänsä. kaikki muutenkin kaikin puolin hyvin pyssysankarilla. No miulla onkin sitten ollut sairaslomaa jo viikolta 16 plus jotakin. eli tuli ennakoivista supistuksista kivuliaita ja jatkuvia. Osasin odottaa tätä, sillä aikaisemmatkin raskauteni olen joutunut lepoon viikoilta 25 ja 27. no nyt jäin varhemmin..aika menee kuitenkin menojaan ja tärkeintä on että olen pärjännyt olla kotona ja toivottavasti saan vielä ollakin mahdollisimman pitkään. Nyt on vain tavallisia harjoitus supistuksia ja satunnaisesti, eikä ne ole lainkaan kipeitä. hienoa. Lepo ja rauhallisuus on tehnyt tehtävänsä. eli tsemppiä vaan muillekin erisyistä saikkulaisille. Hengessä olen mukana.

täällä Enontekiöllä synnytys valmennus on jaettu 2 osaan perusjutut synnytyksestä ja rentoutus/hengitys harjoitus osioon. Menemme jälkimmäiseen. Olen itse aikaisemmin käynyt aktiivisynnyttäjien synn. valmennuksessa ja koin joogasta apua lähinnä rentoutumisessa ja siinä ajatuksessa että synnytys on luonnollinen tapahtuma jonka kulkuun Voi ja Pystyy paljon itse vaikuttamaan. On kuitenkin muistettava ja sopeuduttava ajatukseen että synnytyksessä voi aina tulla eteen odottamaton tilanne vaikka sitten vain kivun hallinnasta, Luottakaa itseenne ja vaistoihinne. Kivun kanssa ei ole pakko selviytyä tuntitoisensa perään jos se ei ole hallinnassa enää itsellänne tai väsytte, tämä yleisesti ottaen vaan vastustaa synnytyksen etenemistä. Kysykää ajoissa apua. Minusta hyvä tehdä itselle selväksi se raja jo etukäteen milloin haluaa reippaamman kivunlievityksen. Miulla raja meni siinä että hengitys yksinkertaisesti oli jo yksinään niin mahdotonta pitää syvänä ja tehokkaana ns. pysyä mukana rytmissä. Että toisessa synnytyksessä pyysin siihen kohtaan epiduraalin. (jouduin veden menon ja supistusten loputtua kuin seinään oksitosiini tippaan ja kun sen teho alkoi vaikuttamaan niin se meni täysin yli...) Ekassa synnytyksessä ei ehditty laittaa edes para cervikaali puudutetta kun olin jo auki. ja sain alkaa ponnistaa. Loppu vaiheessa avautumista synnytyksessä mukana oleva, yleensä isä, voi tosi paljon auttaa Tukena ja Läsnä lähellä koko ajan. Se on heidän tehtävä siellä salissa ei kameran hypisteleminen. Yleensä viimeiset sentit ja tieto että kohta vauva tulee kun kivut kovenee ja siirtyvät polttavimmiksi auttaa jo sinänsä mielikuvana että pian päästään itse asiaan. Vaikka se onkin tukala vaihe ja hankala sietää niin edes tieto siitä että pian se loppuu auttaa. Viimeisissä senteissä voi olla ajallisesti ja kivun kanssa kestämistä ja voi käydä niin että puudutuksia ainakaan ei ehditä valmistella. Voi vain hakea sopivaa asentoa ja keskittyä rauhoittumaan. mie taidan toistaa ihteäni..olen niin huono kirjoittamaan.

 
piti ihan lukea tuo kirjoitus uudestaan moneen kertaan..kirjoitin lähinnä ns. primitiivi vaiheesta tuolla avautumisen loppupuolesta. Se on itselle ollut se "pelko" kuinka pärjään ja se yleisimmin on. Luottakaa sanan alkuun eli primitiiviseksi sitä kutsutaan siksi ,että sillä ei sinänsä olekaan järjen kanssa mitään tekemistä, se menee niin omalla painollaan. Siksi ei tarvitse myöskään ihmetellä jos primitiivisyys yltää lähinnä eläimen tasolle. Tuossa vaiheessa ryhdytään vielä toimenpiteisiin jos synnytys este havaitaan tai  äitin voinnissa ja vauvalla havaitaan selkeitä ongelmia joihin pakko puuttua. synnyttäjä on hyvin itsesentrisessä tilassa ja tuskin kuulee ympärillä olevia tapahtumia. Kaikki keskittyminen menee kivun kanssa kulkemiseen ja hengittämiseen. on tärkeä tietää että yleensä tässä kohdin ei enää suunnitella saati keskustella mitä äiti haluaa.
 
Hei vaan kaikki,

Ja terveisiä sairaalasta. Tänne jouduin sitten kuitenkin, vaikka viime viestissä kirjoitin, et pääsin kotiin. Lääkäri soitti sitten melkein heti perään, että pitääkin lähteä Meilahteen jatkotutkimuksiin. No, eipä auttanu kuin mennä, oon nyt sit ollu täällä osastolla siitä lähtien ja poispääsystä ei ole vielä tietoa. Hemoglobiini tippu pahimmillaan 71, jolloin sain jo verta ja tänään oli sitten jo hieman nousussa eli 89. Jospa tää tästä. Ainakin vointi on ok ja alan olla jo normaalimman värinen, en ainakaan keltainen enää. Syytä tohon hb:n rajuun laskuun eli punasolujen hajoamiseen ei vielä ole löytyny, todennäköisesti kyseessä on jokin autoimmuunireaktio, jolla ei ole mitään tekemistä raskauden kanssa. Vauvalla on onneksi kaikki hyvin.

Jospa sitten hieman kommentteja. :)

Meilläpäin eli Hyvinkäällä on neuvolan järjestämää perhevalmennusta (eli lähinnä vauvan hoidosta juttelemista, parisuhteesta ym ryhmissä keskustelua tai ainakin näin oli 2009). Lisäksi on sitten sairaalan synnytysvalmennus eli diaesitys netissä ja tutustumiskierros synnärille. That's it. Ite en noista mistään paljoa irti saanu, tiesin ite enemmän koulutuksen perusteella.

Ite synnytystä oon pohtinu jo pitkään, melkein heti plussatestin tehtyäni. :) Esikoisen kanssa ei ollu mitään suunnitelmia, halusin mennä sen mukaan, miltä tuntuu ja mitä on tarvis tehdä. Ainoana toiveena oli etten ota kipulääkkeitä ellen ole ihan älyttömän kipee. No, synnytys sitten alko rv 38+4 klo 8 aamulla supistuksilla. Kolme päivää aiemmin oli irronnu limatulppa, joten tiesin jo vähän odotellakin. Supistukset oli heti alusta lähtien säännöllisiä, aluksi 10min välein ja sitten myöhemmin tiheemmin. Kestoakin oli jotain minuutin luokkaa. Kovin kipeitä ne ei ollu, tietty tuntu erilaisilta kuin harjoitussupparit. Parhaiten kipuun autto liike, eli kävelin ympäri kämppää ja puhisin itsekseni. Vatsa toimi monta kertaa ja kerran kävin oksentamassakin, mutta ihan hyvin jaksoin. Myöhemmin kipuun autto suihkussa olo, aina kun supistus tuli, niin hana niin kuumalle kun iho kesti ja jo helpotti.

Mieskin oli kotona ja ehdotteli välillä et lähettäis sairaalaan, mut en halunnu mennä liian aikaisin, kun synnäriltä sanottiin, et tule sitten kun et enää kipua kestä. Ensisynnyttäjillä ku kuulemma aina menee avautumisvaiheessa pitkään. No, klo 15 menin vessaan ja siinä samalla meni vedet ja kivut ylty mukavasti. Sanoin sit miehelle et nyt mennään. Meillä oli siinä vielä vieraitakin käymässä ja jätettiin ne keskenään sit meille. Mies meinas, et otetaan auto, mut mie sanoin et nyt on mentävä nopeesti kävellen metän poikki sairaalaan (me asutaan siis ihan sairaalan vieressä, n. 1min matka pääovelle). Muutama tiukka supistus tuli matkalla ja ku synnärille päästiin klo oli 15.11. Kätilö rupes sit siinä mua käyrille laittaa ja kyselee kivunlievityksistä ym. Meinas et menee täyttää ammeen, kun mua rupes ponnistuttaa ja sit katto kätilä kohdunsuun tilanteen, täysin auki ja äkkiä saliin. Hieman siinä ehdin ilokaasua salissa ottaa kunnes ruvettin ponnistamaan ja klo 16.00 oli poika maailmassa 15min ponnistuksen jälkeen.

Tosi nopeesti ja omasta mielestäni yllättävän kivuttomasti meni, eniten sattui epparin leikkaus, johon en tällä kertaa suostu, ellei ole aivan pakko.

Eli tän synnytyksen suhteen suunnitelmana on sama mahdollisimman vähäinen kivunlievitys ja lisäksi kotiin heti kun pääsee, vaikka parin tunni päästä jos vaan molempien vointi on hyvä. Ja jos sattuu lapsi olemaan perätilassa, niin kokeilen kyl synnyttää alakautta mieluummin kuin menen sektioon, ellei tietty tarjonta ole täysin väärä tai synnytyksen aikana tapahsu jotain odottamatonta.

Nyt lopetan jorinat, tuli niin pitkä teksti ettei kukaan jaksa lukea. :)

Ai niin, joku kyseli siitä epiduraalista, niin sitä ei yleensä mielellään laiteta ennen kuin on 4cm auki, sillä liian aikaisin laitettuna saattaa hidastaa tai jopa pysäyttää synnytyksen etenemisen. Mut sitäkin ennen on paljon eri kivunlievitysmenetelmiä, joita voi käyttää ja kannattaa pyytää tarvittaessa. :)
 
Heissan.. Pikaisesti neuvolakuulumiset ja sitten nukkumaan, kun pitäis huomenna vielä jaksaa töihin herätä ennen viikonloppuu.

Eilen siis kävin ja kaikki oli hyvin, painoakin tällä kertaa tullu melkein 2 kiloa.. hups. No oon kyl syönykki nyt tosi hyvin, siis silleen terveellisellä tavalla hyvin. Eipä tuota painoo kuiteskaan oo tullu ku vajaa 3 kiloa alusta tähän mennessä, että eipä sillee haittaakkaan. Pissakin oli puhdas, mutta sen virtsatietulehduksen takia pitää nyt viedä kerran kuussa labraan näyte et seurataan sitä..

Eivät sitte muuta laskettua kuiteskaan, vaikka melkei pari viikkoa edellä vauvan koko.. Mutta pitää kuulemma elää tavallaan se pari viikkoa edellä, ite nyt aattelin mennän silleen että laskettu olis sillon juhannuksen aikaan, mulla on loppuraskauden ultra joskus rv 35n vielä niin siellä varmasti viimestään näkee että onko kohta tulossa jo, ellei kerkee ennen sitä syntyy.. Kohdunpohjan korkeus 23,5 ja sydänäänet 156 paukautti menemään :)

Tajusin tossa äsken kun lueskelin nauvolasta saatua todistusta raskaudesta että siihen on merkattu että raskaus on kaksisikiöinen, eikös tuo meinaa kaksosia? :D ja mun tietääkseni mulla on tuolla ihan vaan yksi vauva. Pitää huomenna soitella neuvolaan, koska en nyt varmaan ihan tuollasta vois laittaa kelalle.

Muuten menee ihan hyvin, harjotus supistuksia tulee kyllä päivittäin, aika monesti töissä ja kävellessä ja illasta jos nousee sohvalta. Oliko niihin joku semmonen rajotus miten paljon niitä saa tulla? Kipeitä ei oo kyllä, mutta tosi inhottavasti tulee painontunne ja sitten koko maha menee kovaksi ja kiristää. Piti tuotaki eilen neuvolasta kysyy mutta unohdin sitte.. Lantiota kanssa vihloo ja jomottaa välillä töissä tosi ikävästi.

Oli kai muutaki juttua mutta multa häviää kaikki aina tosi tehokkaasti päästä nykyään :D



 
Masc, mulle tosiaan sanoi se yksi yksityislääkäri, että jos on alle 20 supistusta päivässä, se on näillä main raskautta vielä ok, mutta jos sen yli menee, pitäisi ehkä seurata tilannetta. Ja kyllä se kaksisikiöinen tarkoittaisi kaksosia. Taisi tulla terveydenhoitajalla virhe, sillä olisi se varmaan ultrassa tullut esiin, jos kaksi olisi tulossa :)
 
Oletteko muut laittaneet jo äitiysavustus-hakemuksia Kelalle?
Itse kävin tänään viemässä raskaustodistuksen ja kysyin milloin äitiyspakkaus tulee, virkailija sanoi että 2viikkoa ennen laskettua aikaa.
Luulin että tulisi melko pian ja pääsisin nopeasti hypistelemään pikkuisia vaatteita, ihan pettynyt olo kun joutuu odottamaan kesään asti :(
 
Mä oon kuullu että pariviikkoa siitä ku jättää sen hakemuksen ni olis noudettavissa postista?? 
Vähän tympiä jos oikeasti menee niin viime tippaan se saanti..:/ vauvahan voi syntyä paljon aikasemminkin.. Itse en tiedä sitten miten menee, mulla katotaan ens neuvolassa vasta ne kelan jutut. Mä oon kans luullu et ne sais pian sen hakemuksen jälkeen.
 
Kyllähän se tulee yleensä parissa viikossa kun hakemus on viety :D varmaan sekoillu se täti siellä! Mun kavereille tullu parissa viikossa ja monessa vauva blogissa kanssa lukenu et parissa viikossa tulleepi. :)
 Mun piti tänään viedä paperit et tilaan mutta kun oli tuossa todistuksessa se virhe niin menee maanantaille nyt.. Halluun kyllä niin jo sen paketin ja hypistellä niitä vaatteita. Eksyin vähän huuto nettiin kanssa huutelemaan vaatteita, tosi ihania löyty ja edullisesti.. :P

Kivat viikonloput kaikille mammoille!
 
se virkailija oli setä ;)
Tuumas vain, että "jos tulis aikasemmin pakkaus niin sehän kerettäs hypistellä loppuun eikä varsinaiselle käyttäjälle jäis mitään jäljelle." Kysyin myös että mitä sitten jos lapsi syntyy aikaisemmin niin sanoi että "no sitten pistetään vauhtia". 
Mutta mä kans ajattelin, että höpisi omiaan.. tai sitten Helsingissä on tällainen käytäntö..?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top