Helmikuun höpötykset <3

Alku raskaus meni mulla ainakin niin totaalisen väsymyksen parissa
ettei siinä ollut mitään järkeä, töissä jaksoin juuri ja juuri käydä ja
ennen kymmentä piti jo olla nukkumassa.. Tuon hurjan väsyn jälkeen
aloin hieman piristyyn, jaksoin siivoilla ja touhuta kotona, olla
töissä paremmin eikä aina tarvinnu kymmeneltä mennä nukkumaan,
mutta nyt tuntuu että alkaa tuo väsymys iskeen taas takaisin.. Ei saa mitään
itsestään irti, vaikka hommaa kyllä olis.. Ollu haaveena jo monta kuukautta
että pitäis käydä läpi tavarat joita ei tarvi, myydä käyttökelpoinen kirpparilla
pois ja muu roskiin.. Sais tilaa vauvan tavaroille/vaatteille ja muutenkin tätä
kämppää järjestykseen.. Mutta kun ei onnistu niin ei onnistu :s

Mä oon vieläkin hieman taikauskoinen enkä oo tohtinu hankkia mitään vauvaa
varten.. Niin ahkerasti oon kyllä netissä kattellu että tiedän jo kaikki sivut
ulkoa.. :D Mutta nyt olis tarkotus mennä lauantaina ostamaan mulle ainakin
äitiyshousut ja samalla katselemaan vaunuja, hoitopöytiä jne.. Jotta mitä kaikenlaista
sitä oikeasti on olemassa.. :)
 
Tännehän on tullut paljon juttua, kiva kun on aktiivista porukkaa. Uusiakin on tullut, tervetuloa!

samama Hurjasti voimia, varmasti rankka tilanne! Toivotaan, että kaikki menisi hyvin ja vauva pysyisi mahdollisimman pitkään masussa. Nyt vaan rauhassa, vaikka oliskin vaikeata maata vaan sohvalla, muttavauvan vointihan on tietysti tärkein :) Tsemppiä!

Hiuksista Mä oon kanssa kuullu ton et raskauden aikana olis hiukset hyvässä kunnossa ja synnytyksen jälkeen lähtee. Mulla on nyt hiukset tosi hyvässä kunnossa, kiiltää ja on paksut. Yleensä pidän hiustenpidennyksiä ympäri vuoden, mutta nyt oon ollu jo muutaman kuukauden ilman, kun tää omakin on näin hyvä kuntonen.
Viimeks mulla lähti synnytksen jälkeen ripset! Mun ripsien pidennysten laittaja oli ihan ihmeissään, että mihin se niitä ripsiä liimaa, kun omia ripsiä oli niin vähän :D No se kesti muutaman kuukauden ja sitten ne alko onneksi kasvaa takasin.

Värjäämisestä Mä oon kyllä 2-3kk:n välein värjänny hiuksia nyt ja edellisessäkin raskaudessa. Eikä syntyny alienia ;D Eikä kampaaja ikinä mitenkään kommentoinu tai sanonu ettei raskaana kannattais värjätä.

Yhdytäkivut on täälläkin riesana :/ Muuten intoa kyllä riittäis, mut noi kivut on inhottavia. Liukuvoidetta vaan paljon ja vähän vaihtelee asentoja ja niin kaipa tää tästä..

Holhoomisesta Meillä mies on mun mielestä just sopivan huolehtivainen, ei anna mun nostella kauppakasseja yms, mutta ei sellanen yli hössöttävä. Esikoisen aikaan se vähän hössötti, mutta nyt on ymmärtäny, että en tosiaan oo sairas vaan raskaana :)

Jotain vielä piti kirjottaa, mutta unohtu :) Nyt ruuanlaittoon!
 
Hei vaan!

Tällä yksi saikkulainen ilmoittautuu. Menin tänään aamulla töihin ja työkaverit alkoivat sanoa, että olen keltainen. Pakkohan sitä oli sitten mennä äitipolille selvittelemään ja lukuisten labrojen ja muitten tutkimusten jälkeen käteen jäi hyvin niukasti tietoa, eli hemoglobiini oli 83, bilirubiinit pilvissä, mutta maksa-arvot vain niukasti koholla. Selvää syytä tähän kaikkeen ei vielä löytynyt, vaan lisää labraa ja jatkoselvittelyjä hematologian puolella. Kyllä vähän säikäytti, vaikka vauvalla ei pitäisi olla mitään hätää. Pääsin sentään onneksi kotiin, vaikka Naistenklinikkaakin jo väläyteltiin jatkossa. No, ei auta kuin lepäillä ja toivoa, että tää tästä paranee eikä ainakaan mene pahemmaksi.

En nyt jaksa muiden tekstejä kommentoida, muutakuin kaikkea hyvää mammoille!
 

Do dii, nyt on vk-loputvietelty ja arkeen paluu siis edessä. Viikonloppu menikin ihan kyläillessä ja pälistellessä :D

Viimeksi siitä vuodosta kun tilitin ni se loppu yhtä nopeesti kuin alkoikin. Onneksi.

Musta tuntuu vaan et nyt ku on alkanu päivät pitenee ja valostumaan ni mullaki piisaa virtaa vaikka minne ja iloisella mielin pääsääntöisesti saa olla, toisinaan tulee niitä hetkiä et välillä pillahtelen itkuun mut kanssaeläjät on siihen jo kumman tottuneet. Välillä taas tulee suututtua todella nopeesti ja senkin jälkeen sit ku on päästelly pahimmat höyryt ni alkaa taas huuli väpättämään ja TAAS itketään. Voipi siis sanoa et mielialanvaihtelua on ja se käy nii nopeesti et päätä huimaa :D

Hiuksista tosiaan mulla kokemuksena et ne on nyt kasvaneet ja paksuuntuneet ihan silmissä... Niitä kun lähti rutkasti kun imetin esikoista et ne näytti lähinnä lässähtäneeltä lirulta tuossa päänehassa et nyt olen tyytyväinen. Kivahan se olisi värjätä hiuksia mut mä en ainakaan henkilökohtaisesti uskalla kun ei monikaan sitä suosittele raskausaikana. Ja kun moni myös sanonu sitä et se väri ei edes pysy raskaana ollessa. Pitää sitten mennä kesä perushiirenharmaan ja maantienruskean välimuodolla ja sitten laittaa ihan kokonaan hiuspehko uuteen kuosiin ja väriin :) Tiedä vaikka innostuis jälleen lyhyistä hiuksista.

Rinnat mulla jonkin verran "tihkuttaa" mutta osasyynä saattaa olla että imetinkin esikoista niin kauan et ei jäänyt "vapaata" tisseillekkään :D Vai voiko nuita kinttaita enää tisseiksi sanoa. Katsotaan sitten lähempänä synnytystä millä koolla mennään sitten. Kuitenkin ne turpoaa taas niin et joutuu lähtee liivikaupoille. Varmaan helpointa onkin sitten tilata ne nettikaupasta kun paikkakunnan seppälästä tuskin löytyy enää kokoja ja mitään mummomallin liivejä kuitenkaan haluaisi. Tuttu suosittelikin mulle http://www.lumingerie.fi/PublishedService sivustoa. Toivottavasti nyt ei kuitenkaan tarvisi hirveitä turvota kuitenkin esikoisen jäljiltä C-D kasvoi kokoon E ja siinä ollaan pysytty.

Mulla ei onneksi ole mies alkanut hirveesti holhoamaan mutta muut sitten on sanoneet et älä tee sitä, äläkä tätä, älä syö sitä ja syö tätä... ÄH! Mä kun en tykkää yhtään et vahditaan perään kuin pikkulasta. Onhan se mukava jos hieman katsotaan perään mutta rajansa nyt kyttäykselläkin.

Mieleen on tietysti jo palannut kysymykset synnytyksestä, mitenköhän se käynnistyy, meneekö kaikki hyvin ja millähän viikolla se tapahtuu? Esikoisen aikana synnytys käynnistyi supistuksilla viikolla 39+5 ja Juttishan tuli sitten maailmaan tasan 40+0 et se ei ollut pikainen reissu. Kyllähän siinä oli varmaan näky kun kaksi vuorokautta valvottuaan oli saanut vihdoin lapsen maailmaan. Hiukset rasvaisena pystyssä ja naama finneistä kukalla... voi kyl sanoa et ei ollut mikään Miss Suomi fiilis mut onnellinen sitä silti oli. :) Mieleen tulikin synnärillä ollessa kun ekaa kertaa lapsen näki et jos en mitään muuta ole aikaiseksi tässä elämässä saanut ni ainaki kauniin tyttölapsen. (ja kohta taas itkua tuhrutetaan!!! :DD)

Onkos teillä kanssasisarilla jo suunnitelmia synnytättekö luomuna vai haluatteko tehdä sen kaikilla mausteilla? Ja ylipäätään, synnytättekö normaalisti sairaalassa vai onko suunnitteilla esim. kotisynnytystä tai jotain muuta extraa kuten vedessä synnytystä tms? Eli kertokaas synnytys-suunnitelmaa jos vain haluatte sen muillekkin jakaa.

Itse varmaan tulee taas mentyä kuuma suihku -> Keinu -> keinu+ilokaasu ja lopulla epiduraali linjalla. Viimeksi mulla oli myös akuneulat korvissa ja jos nyt on mahdollisuus siihen aijon käyttää niitä taas uudestaan voimistamaan supistuksia.

Herrajee et tulikin taas tekstiä... annetaampa muillekkin suunvuoroa :DD

 

Mukavaa kun Tappura aloitit keskustelua synnytyksestä :) näin ensiodottajalla se kummittelee säännöllisesti mielessä. Aina saa kuulla niitä kauhutarinoita.. Mä ainakin aion mennä synnyttään mahdollisimman avoimin mielin ja ottaa vastaan mitä eteen tulee. En usko että kannatta ensimmäisellä kerralla hirveesti suunnitella kun ei kuitenkaan tiedä etukäteen millasta se on. Mä uskoisin että tuun ottaan kaiken kivunlievityksen mitä mulle vaan tarjotaan. Pelottaa vaan että kuinka monta tuntia sielä sairaalassa pitää ensin kärsiä tuskissaan ennen kun jotain epiduraalia voi saada. Oon saanu sen käsityksen että se kuitenkin annettais vasta sitten viimesten senttien avautumisen ajaks. Vai oonkohan saanu väärän käsityksen?

Toinen mikä mua vähän huolettaa on miehen suhtautuminen. Että tajuaako se että synnyttäminen ei oikeesti oo sellasta kun telkkarissa että yhtäkkiä on kauhee kiire sairaalaan ja sit vähän aikaa karjutaan ja vauva on ulkona. Yritin sille selittää et ensisynnyttäjällä se voi kestää jotain 14 tuntia ja se kysy et onks sen sit pakko olla sielä KOKO se aika :D

 
Holhouksesta: Mies on aika tarkka ja jaksaa sanoo että et sitten riehu. Hyvillä mielin kuiteskin annan sen hoitaa raskaimmat kotihimmat, kun itellä ei taho enää voimat riittää. Ja ei yhtään oo haitannu kun on autellu nyt niin paljon muutenkin kotihommissa. Ennen se olin minä joka teki kaiken, nyt mies on ite alkanu hoitaa siivoilujaki ja välillä se aina sanooki et minä sitten siivoon.
 Välillä aina saapi kyllä sanoo että kyllä mie tiiän mitä jaksan, mutta muuten ei silleen oo haitannu. :) Hirveesti ei muut ole mitään sanonu, mun vanhemmat oli sillon alussa varottelemassa että ei saa kaatuu ja muuta tämmöstä, anoppi sano vaan miehelle että hoidat sitte ne kissanhiekkalaatikot. Mutta ne mies on hoitanu alusta asti omasta tahdostaan, en saa ees samaan huoneeseen mennä kun niitä putsaa ;)

Synnytys: Jaa-a.. Ei hajuakaan, kun ei aikasempaa kokemusta ole :D mutta toivottavasti menis ihan alateitse ja varmaan mennään sitten sen mukaan miten kipuja. Tietty olis kiva kokeilla mahdollisimman luomusti, mutta jos alkaa olee tosi tuskallista niin varmaan otan kaikken mahdollisen mitä tarjolla on. Vesisynnytystä mietin joskus, mutta enää ei houkuttele ollenkaan ajatus siitä ja en ees oo varma onko Joensuussa mahdollista?! Niitä synnytysasentojaki oon miettiny, mutta en oikee vielä osaa sanoo niistäkään mitään. Kaipa se siellä synnytysvalmennuksessa sitten vähän edes valkenee mitkä ehkä olis itelle parhaimmat vaihtoehdot.

Mä oon kyllä niiiiiiiiiin malttamaton, näin taas viikonloppuna unia et olin ihan viimesilläni ja sitten mulle sanottiin et menee ainakin 4 viikkoo yli.. Olin jo että eikös sitä sitten pitäis käynnistellä niin sanovat vaan että mitä turhaa. Jotenkin niin haluis jo kesän ja synnyttämään :D tuskin sitten enää siellä synnytysvaiheessa niin innoissaan on jos hirmuset tuskat.  Vaikka ei tässä oo ku joku 16 viikkoo enää niin tuntuu et aika matelee.. Mammalomaaki oottelen, aamuherätykset on alkanu ärsyttää tosi kovasti kun ei meinaa saaha nukuttuu, pohkeet kramppailee ja masukki potkii sen verran hurjasti jo, vaikka ne ihania onki niin nukkumista tahtoo häiritä välistä ja tää vessassa ramppaaminen on kanssa tullu takasin.

 

Ei sitä synnyttämistä kannata miksikään möröksi ottaa. :) Kyllä yleensä oma keho kertoo paljon ja ainahan voi soittaaja kysyä synnärille ja kuunnella mitä mieltä asiantuntijat on ja kertovat kyllä vinkkiä miten toimia tilanteessa kuin tilanteessa.

Jännä kuinka osa luulee että synnytyssalissa lentää vähintäänkin verta ja suolenpätkiä mutta kaikki tapahtuu siististi.

Tosihan on että toisilla synnytys on nopeampi kuin toisilla.

Itselläni synnytys oli hitaasti käynnistyvä vaikka supistuksia tulikin...Ensimäiset supistukset tulivat aamulla 16.6 noin klo: 10 ja sinnittelin seuraavalle yölle noin klo: 03 saakka, eli laitokselle saavuin 17.6. Silloin ne olivat säännöllisesti noin 5 min välein mutta laitokselle päästyäni alkoikin supistusten väli taas pidentyä 20-30min ja päivällä (n. klo:14) meinasivatkin kotiuttaa minut kertaalleen mutta sisätutkimuksen jälkeen pääsinkin suoraan synnytys-saliin, paikat olivatkin kuin ihmeen kaupalla lopulla auenneet sen 4cm. Siitä vielä 9 tuntia eteenpäin oli tyttö maailmassa, eli syntymäajaksi saatiin 18.6.2010 ja klo:00:31. :)

 
Hei,

ihan ensiksi voimia, Samama! Todella ikävä tilanne. Varmaan sietämätöntä, kun ei voi muuta kuin levätä ja odottaa. Ja kun raskaus ei ole muutenkaan tullut itsestäänselvyytenä. Toivotaan, että lepo auttaa ja vauva pysyy kohdussa mahdollisimman pitkään.

Voimia ja toipumista myös muille sairauslomalaisille.

Täällä vointi on ollut hyvä lukuunottamatta lieviä ristiselän lihaskipuja. Niihin taitaa olla kolme syytä: luonnostaan voimakas lannelordoosi, liukkailla kaduilla tasapainoilu ja korkeat korot. En vain millään viitsisi ostaa enää tälle talvelle matalia talvikenkiä kaupunkikäyttöön. Kevääksi ostin jo yhdet ja nyt odotan, että kadut sulaisivat ja kuivuisivat mahdollisimman nopeasti. Mitään keskiraskauden energiakautta en ole kyllä kokenut, mutta päivien piteneminen virkistää.

Synnytyksestä: Ensisynnyttäjänä olen toisaalta ajatellut, että turha on liikaa suunnitella, mutta toisaalta olen mietiskellyt, miten toivoisin synnytyksen sujuvan. Sairaalasynnytys on suunnitteilla ja kuivalla maalla. Sektiota en ole edes pohtinut, mutta jos vauva sattuisi asettumaan perätilaan, miettisin kyllä tarkkaan, lähdenkö yrittämään alateitse. Mutta siinä tilanteessa asiaa varmaan arvioi joku muu minun puolestani. :) Avautumisvaiheessa olisin mielellään ammeessa tai ainakin lämpimässä suihkussa, kun se kait rentouttaa oloa ja pehmentää kudoksia (ehkäisee repeämiä?). Muuten toivoisin, että pärjäisin pelkällä ilokaasulla, mutta toisaalta tuskin alan sinnitellä ilman epiduraalia jne, jos on kovin kivulias olo ja synnytys pitkittyy.

Olen menossa myöhemmin keväällä synnytysjoogaan ja toivon, että sieltä tarttuisi mukaan hengitys- ja rentoutusharjoituksia, jotka auttaisivat pärjäämään ilman isompia kipulääkityksiä. Synnytyslaulukurssiakin harkitsin, kun muutama ystävistä kovasti kehui, mutta sitten totesin, että ei musta kumminkaan tunnu luontevalta sitä synnytyslaulua kokeilla käytännössä, joten päätin sitten sen jättää väliin. Keinutuoli olisi varmaan myöskin kiva juttu. Lisäksi mietin, pitäisikö ottaa mukaan joitain tsemppilevyjä, joita voisi kuunnella. Niitä levyjä ajattelin lähinnä, jos avautumisvaihe kestää kauan.

Olen ollut muutamassa synnytyksessä läsnä opiskeluaikana, joten luulisin, että mulla on aika realistinen käsitys siitä, mitä synnyttäminen on. Kieltämättä se jännittää ja pikkuisen pelottaakin, kun ei voi mitenkään tietää, miten se omalla kohdalla sujuu.

Ai niin, en tiennytkään, että korva-akua käytetään myös synnytyskipuihin. Mulla on korvaneuoloista vain myönteisiä kokemuksia rentoutumisesta lähes nousuhumalamaiseen euforiaan, eli ottaisin mielelläni, jos Kättärillä käytetään niitä. Sen sijaan akurakkuloita en halua kokeilla, kun ne kait kirvelee aika ikävästi.

Maaria
 
Mulla niit akuneuloja käytettiin korviin tosiaan vahvistamaan ja voimistamaan supistuksia eli aktivoimaan kohtua. Sainkin kehut kätilöopiskelijalta että korvani ovat juuri IHANAT, juuri täydelliset akuneuloille. :DD Ei siinä voinut kuin nauraa ja tuumata et hyvä että korvani ovat juuri täydelliset siihen. Hieman kyllä puistatutti neulojen laitto mut kyllä mä koin et niistä oli apua. Suosittelen jos niihin on mahdollisuus.
 
Mä een viime kerralla ollu suunnitellu synnytystä yhtään, eikä se menoa haitannu. Jos totta puhutaan, en ollu vielä oikeestaan suonu ajatustakaan koko hommalle, se kun tuntu kovin etäiseltä asialta. Ja meidän neiti sitten syntyi vauhdilla tasan 36 + 0, ihan ilman suunnittelua tai muuta valmentautumista asiaan. Okei, käytiin me perhevalmennuksessa, mut ei sieltä mitään ihmeitä mieleen jääny. Synnytysosastoon käytiin tutustumassa just kaks päivää aikasemmin, ajatuksella, että täällä sitten JOSKUS synnytetään... :D :D

No, mulla meni vedet aamupäivällä 11 aikaan kotona. Soittelin sairaalaan, ja sanoivat, että ihan rauhassa voi sinne ilmestyä muutaman tunnin sisällä, kun ei supistuksista ollu tietoakaan. Oltiin varmaan 13 aikaan sairaalassa, laitettiin käyrille ja kurkattiin alakertaan että joo, jotain on jo tapahtunu, mut ei vielä mitään suurempaa. Mut laitettiin osastolle oottelemaan, josko käynnistyy itestään tai sitten seuraavana päivänä käynnistetään. Ehkä noin 16:30 alko supistukset (tai kipeet sellaset), osastolla kävin suihkussa ja sinnittelin, kun ei vielä tuntunu NIIIIN pahalta kun mitä olin kuvitellu sen olevan, mulla on ilmeisesti korkea kipukynnys. Vähän ennen seiskaa aloin olee jo ihan hervoton enkä pystyny toimimaan, kätilö tuli tarkistamaan kohdunsuun tilanteen ja hups, taisin olla täysin auki ja eiku äkkii jotain taminetta niskaan ja pyörätuolilla alakertaan synnyttämään... ponnistamaan pääsin seittemän jälkeen ja neiti oli maailmassa 19:50. Ilokaasua kerkesin hengittelemään, siinäpä se. Synnytyksen kesto vajaa 3,5 tuntia, ponnistusvaihe tais olla reilu 30 minsaa. Mun synnytyskertomus, jonka sairaalasta mukaan sain, tais olla pituudeltaan puol sivua... ei kovin pitkä. Ja kaikki tää neljä viikkoa ennen laskettua aikaa, ku olin ollu ihan varma et ekaa ku oottelen ni mennään yli niin että paukahtaa... :D Meillä oli muuttokin vielä edessä, ja oltiin tosiaan suunniteltu, et muutetaan ja laitetaan uus koti kuntoon, ja sit vasta ruvetaan vanhemmiks :D :D

No, ihan positiivinen mieli jäi, yks tikki tuli alakertaan jonnekin sisuksiin, muuten ei mitään vahinkoa, vaikka vaudilla sieltä tultiinkin. Tää toinen voikin sitten tulla vielä puolet nopeemmin, et saa olla aika nopee et kerkee sairaalaan, jos supistuksilla käynnistyy...

Mut siis tuskin aion tätäkään suunnitella sen kummemmin, katon sit mitä tuleman pitää. Oon vähä sitä mieltä, et hirveen paljon ei senkään takia kannata suunnitella, koska ikinä ei tiedä miten lopulta sit käy. Oon kuullu myös ihmisten pettyneen synnytykseen osittain just siks, kun se ei ookaan menny niin kun on ennalta ajatellu. Pääasiallinen tarkotushan kuitenkin on saada lapsi vahingoittumattomana ulos, ja tuleepa se sieltä miten tahansa, se lopputulos on tärkein. Eikä siinä vaiheessa oo kiva enää harmitella sitä, et synnytys ei mennykään niin ku kuvitteli.
 
Hiuksista sen verran jotta itellä on ainakin nyt raskauden
aikana ollu paremmassa kunnossa.. Menny tässä muutaman vuoden aikana
heikommaksi jatkuvan värjäyksen vuoksi ja yhdessä vaiheessa ennen raskautta
irtoili aivan kauheesti hiuksia, mutta nyt on ollu mukava huomata ettei
harjaan enään jää niitä hiuksia kun muutama hassu... Ja oon tosiaan kuullu
että imetyksen aikana ne taas alkaa lähtemään joten nautin tästä niin kauan kun
vain voin :D

Synnytystä en ihan hirveesti oo vielä ajatellu, kokemusta ei tietty ole ja jotenkin
on tuntunu vielä niin kaukaselta ajatukselta vaikka 17 viikkoa periaatteessa enään
jäljellä.. Tietty kivut jne hirvittää mutta oon suhtautunu siihen asenteella että
kaikki ne joutuu kokemaan, ei sille minkään voi. Ainoa mikä hirvittää on se että
meiltä on tunnin ajomatka synnärille, kauhistellu että voivoivoi mitä se on autossa olla
tunti jos kovat supistukset tai mitä jos lapsi haluaakin syntyä hetinyt jne.. Mutta
tosin nyt kun lukenu asioita synnytyksestä ja muiden kertomuksia niin mieli
on hieman rauhoittunu ettei se ihan aina mee niin jotta kun supistus tulee niin vauva
on vartin sisään ulos.. :D
Mulle tärkein on kunhan vauva tulee terveenä ulos ja minä ite olisin jokseenkin
hyvässä kuosissa.. :)

 
tsaijaijai... 
Tasan 2vko:a rakenne-ultraan! Jännää:)

Eilen tuli kyllä niin helpottunu olo, ja pari kyyneltäkin iltasella. 
On ollu tässä se tunne et onko siellä masusssa kaikki hyvin yms. ku ei ole sillee tuntenut mtn.
Mut anyway. Eilen siiis otin tuon dopplerin esille ja yritin etsiä sydänääniä.. Ei menny kauaa niin rupes kuuluhan kovin nopeatahtinen syke <3 Eipä tarvinu herraakaa kahtaa kertaa pyytää kuuntelemaan :)<3
Hänen holhousvietti on nyt onneksi hieman tasaantunut.. Ihan alussa en saanut edes kauppakassia kantaa... huoh. =)

Parin ensinmäistä yhdyntäkrt. alkuraskauden aikana, oli erittäin epämiellyttäviä kun pisti niin inhottavavasti alamahaan.. mut sen jälkeen kaikki on ollut niin "normaalia" kuin voi =D

Mutta eipä sen enenmpää tälläkertaa. Tämä mamma alkaa painua töihin! 
Ps. Täällä kauhia lumimyräkkä :(

Päivänjatkot!
 

Mä kyllä lähden sinne synnytykseen ihan sillä mielellä että kunhan vauva ja minä molemmat selvitään hengissä niin olen tyytyväinen. Aion luottaa niihin ammattilaisiin siellä. Tietty toivon ettei sektioon joutuis koska siitä toipuminen on kuulemma kamalampaa koska ne kivut kestää paljon pidempään kun alatiesynnytyksessä. Siks musta onkin vähän hassua et jokkut haluaa sektion siks kun ne pelkää synnytyskipuja. Mut kai siinä on myös se että sektio on kontrolloitava asia kun taas luonnollista synnytystä ei oikein voi kontrolloida miten ja koska se tapahtuu. Mut jos hätäsektioon päädytään ni sit sille ei voi mitään.

Joku puhui synnytysvalmennuksesta. Onko teillä oikein jotain järjestettyä valmennusta? Mä oon käsittäny että tääläpäin mennään ihan nettivalmennuksella = muutama videopätkä TAYSin sivuilla.. Niin ja saa sinne käydä tutustumassa. Täytyy kyllä kysellä vielä neuvolassa että onks se sit tosiaan siinä. Mä oon kyllä ollu muutenkin pikkasen pettyny siihen neuvolahommaan ku tuntuu et ainakaan tähän mennessä en oo saanu sieltä irti oikein muuta kun et kalkkitabletteja pitäs syödä ja sit on mitattu ne vernepaineet ja hemoglobiinit ja se siitä. Toki oon mielelläni ite aktiivinen ja luen oppaita sun muuta mut olin ajatellu et sielä keskusteltais vähän enemmän. Nyt kylläkin vaihdan neuvolaa kun muutettiin just. Ens maanantaina sit näkee mikä on meininki uudessa neuvolassa :)

 
Eevi En tiedä onko paikkakuntakohtasta, mut meillä Espoossa ainakin viimeks kun esikoista odotin, ei ollu mitään synnytysvalmennusta. Oli perhevalmennus, jossa siis käydään ehkä yhellä kertaa läpi jotain synnytykseen liittyvää, ja muuten vauvan hoitoa, vanhemmuuteen liittyviä asioita, parisuhdetta jne. jne. Jostain sillon myös ymmärsin, et varsinaista synnytysvalmennusta ei olis missään enää nykyään ainakaan, korjatkaa jos olen väärässä. Sairaalat sitten saattavat järkätä jotain omaa valmennusta (esim. Haikaranpesä Helsingissä). Nyt ei enää Espoossa asutakaan, mut oon ymmärtäny, et täälläkin päin on ekaa kertaa odottaville vastaavasti perhevalmennusta.

Nykyään ku on netti niin aktiivisesti ihmisten käytössä, ni luulen et toi neuvolahomma on vähä jääny toisarvoseks. Ekal kertaa siitä jotenki oli enemmän hyötyä, ku pysty kysymään mielipidettä ja näkökulmaa myös neuvolasta, jos netistä ei vastausta löytäny. Mut paljo varmaan riippuu neuvolantädistä, et kuinka keskustelua piisaa.

Janelle onnittelut poikauutisista :) Meil olis viel pari viikkoo ultraan...

 
Mä henkilökohtaisesti toivoisin itseni ja tulevien ensiodottajien kannalta
että tuo neuvola homma säilyis kunnollisena. Itsekkin kyllä jos joku
ongelma ja kysymys tulee mieleen, etsin vastausta ensin netistä mutta
kyllä mulle viimeisin luotto kuitenkin on neuvola..
 
Täällähän on vilkasta keskustelua, hyvä niin :)

Tuosta synnytys/perhevalmennuksesta.. Taitaa todellakin olla niin että vaihtelee suuresti paikkakunnittain. Esim. esikoista odottaessani Rovaniemellä oli perhevalmennus pari kertaa, jossa juurikin käsiteltiin vauvan hoitoa, parisuhdetta yms. Taidettiin katsoa video vauvan syntymästä, mutta mitään synnytysasentoja/hengitysharjoituksia ei tehty. Tää perhevalmennus oli ilmainen. Maksulliseen synnytysvalmennukseen olisi ollut mahdollisuus osallistua myös, sitä järjesti LKS. Hinta olisi ollut muistaakseni 50 euroa/pari. Me ei kuitenkaan osallistuttu tuohon. Eikä edes käyty ilmaiseksi tutustumassa synnytysosastoon..(jotenki vain jäi, vaikka tarkoitus oli :D )

No nyt sitten, kun tätä pikkukakkosta odottaessa asun pienemmällä paikkakunnalla, nii täällä on sekä perhevalmennus, että jonkinmoinen synnytysvalmennuskin ja molemmat siis ilmaisia! :O Tuskin kuitenkaan osallistun kumpaankaan.. tai no katsotaan sitten kun ajankohta on lähempänä :)

Hiuksista.. Mun mielestä mulla ei kyllä hiukset oo ollu sen paremmassa kunnossa odotusaikana mitä normaalistikkaan :P Mutta muutama kuukaus synnytyksestä, nii voi jösses sitä hiuksien lähtöä!! Mulle tuli kyllä kunnolla "pakeneva hiusraja" ohimojen kohdalle :( Ei kovin kiva.. nyt ne on sitten kasvaneet takaisin pikkuhiljaa, mutta edelleen ovat vähän tollaset "töyhtöt" :D Syksyllä ne varmaan tippuu taas pois ja sama rumba edessä..  No, mutta, ne on vaan hiukset.. ;D

Nyt ei ehdi enempää, kun on pakko lähtee ulkoileen. Näytti tulevanki ihanan aurinkoinen aamupäivä vaikka toisin säätiedotuksissa lupailtiin. 

Aurinkoista päivää mammat :)


 
Synnytysvalmennusta ei ainakaan 2009 ollut Espoossa, kun esikoista odotin. Joku perhevalmennushässäkkä sen sijaan oli, mutta skippasin sen. Tutustumiskäynti synnärille oli, siellä käytiin. Kierrettiin paikat, ja lopuksi katsottiin joku HYKSin synnytysvideo.
Itse ainakin koin pärjääväni oikein hyvin tuon tutustumiskäynnin voimin, kuitenkaan en synnytystä suunnitellut millään tavalla. Enkä aio nytkään, annan asioiden mennä omalla painollaan. :-) (Toki lastenvahdit pitää kosiskella, kun tuon isännän haluan synnytykseen mukaan!)
Siihen kyllä olen varautunut, että asiat saattavat mennä huomattavasti nopeammin synnytyksen osalta, kuin esikoisen kanssa. Että en kärvistele liian kauaa kotona... Ei nappaa kotisynnytys. :-D
 
Ja sairastelu sai jatkoa.
Yskä iski eilen, ja on hieman heikko olo.. Tuntuu kuin kuume nousis. Jäiks.
Toivottavasti tämä ei ole sitä uutta viirusta mikä on liikkeellä. ( erityisen vaarallinen odottaville äideille)
En ole ihan varma onko mun siskolla & sen lapsilla ks. viirus. Mut joku viirus heillä on, joka on nyt sitte todennäkösesti tarttunu minuun... 
Heillä kaikilla on yli 39 astetta kuumetta, ja eilen neea oli oksentanutkin.
Kunpa mä saisin pidettyä tuon kuumeen loitolla, mittari näytti hetki sitten tasan 37*C:tta.
Töihin on ainakin tänään pakko mennä... kun meillä on hieman pulaa työntekijöistä ja talossa 2 ihmistä jotka tekevät iltavuoroja... toinen hlö sattuu olemaan nyt tänään aamuvuorossa. 
Apteekista hain Panadol HOT:tia, jotain mustaherukka, eukalyptys-juomaa.. pitäis auttaa tilapäiseen kuumeoireiluun ja flunssaan... toivottavasti auttaa.. se on paska ku ei voi oikeen muuta särkylääkettä nyt vedellä. :)

ei mulla muuta. Jenni kuittaa. 
 

Täällä Kemijärvellä vuonna 2010 oli yksi synnytysvalmennuskerta kätilön kanssa ja yksi kerta fysioterapeutin kanssa mutta satuin juuri silloin olemaan töissä ja yksinkertaisesti en jaksanut mennä. Lisäksi olisi saanut mennä Rovaniemelle maksulliseen valmennukseen siihen lisäksi mutta hyvimpä selvisi ilmankin. Kuitenkin kätilöt ohjaavat itse tilanteessa hyvin.

Tänää on kyl tiedossa vötkypäivä kun viime yö tuli uneksittua js nähtyä painajaisia. Veto siis ihan nollassa.

Onko muita alkanut unet jo vaivaamaan tulevasta lapsesta ja siihen liittyen?

Mä nimittäin muka synnytin unessa jo näillä viikoilla ja silti lapsi muka jotenkin selvisi hengissä. Muutenkin uni oli todella ahdistava...

Pakko kyl ekan vekaran kans tänää ottaa kunnon päiväunet et jaksaa.

 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top