Huh, olen taas tippunut kärryiltä kun viime kirjoittelusta on kulunut niin pitkä aika. Joku tuolla kyselikin mitä mulle kuuluu. Verenvuotoa ei ole tosiaan enää neljään viikkoon tullut ja on jotenkin muutenkin sellainen olo, että se istukka olis saattanut jo nousta pois kohdunsuun päältä. Se varmistuu ensi kuun alussa kun on rakenneultra. Siihen on vielä niin pitkä aika, et vähän mieli tekisi käydä ennen sitä yksityisellä tarkistamassa tilanne. Helpottais oloa jos tietäis, että voi jo liikkua normaalisti ilman että tarvis pelätä verenvuotoa... mutta katsotaan miten tämä aika tästä etenee. Meillä on täällä muutto puuhat menossa kun ensi kuussa muutetaan, joten voi olla että tämä kuukausi tästä vierähtää ennen ku edes huomaan :)
Liikkeet alkoi tosiaan mulla jo tuntua 12 viikolla ja nyt ne tuntuu täällä jo todella vahvoina ja mieskin ilokseen tunsi eilen ensimmäiset pikku muljaukset. Kaveri on kyllä tosi aktiivinen liikkuja ja selkeästi masussa poikittain kun muljaukset tulee aina jommalle kumalle sivulle ja tolla koti-dopplerilla sykkeetkin kuuluu aina siltä puolelta mistä muljaukset tuntuu :) Maha on kasvanut ja on saman kokoinen kun esikoisesta oli kuudennessa kuussa. Tosin maha on täysin eri mallinen ku silloin. Esikoisesta oli selkeä poikamasu (poika tuli) ja tää on taas sellainen leveämmän mallinen. Ehkä tyttö siis ;) Tai sitten vaan ero johtuu siitä, että ekassa istukka oli ylhäällä takaseinässä ja nyt edessä alhaalla.
Aa, mitä muuta, mulla oli niin miljoona asiaa mielessä kun en oo pitkään aikaan kirjoitellut, mut nyt ne katosi.. Ai niin, pahoinvointi on myös täällä vihdoin loppumaan päin. Enää en ole kahteen viikkoon oksentanut ja olo saattaa pienen hetken päivästä olla jopa hyvä :) Niin ihanaa! Ruoka on myös alkanut maistumaan ja tuntuu, että sen mukana paino on myös noussut aika tahtia.. vaa'alla en oo ees uskaltanut käydä. Maanantaina on neuvola... siellä se sit selviää.. jotenkin huomaan murehtivani tota paino asiaa paljon enemmän ku viimeksi. En vaan haluis, että paino nousisi niin paljon ku viimeksi, vaikka kyllähän ne lähti pois, mutta siinä meni kaksi vuotta. Äh, olen kyllä luvannut itselleni että tälläset paino, raskausarpi, suonikohju murehtimiset saa jäädä kunhan vaan saan terveen vauvan syliin :)
Noista harjoitussuppareista, että mulla oli myös esikoisesta niitä alusta lähtien ja niihin ei löytynyt syytä. 24 viikolla ne muuttuivat kipeiksi ja kohdunsuu pehmeni ja kohdunkaula alkoi lyhentyä. Eli 24 viikosta olin lepo lomalla aina loppuun asti. Esikoinen kuitenkin syntyi vasta 40+6, mutta synnytys käynnistyi suoraan vesien menolla ja avautuminen oli nopeaa kun "esityö" oli jo tehty. Kotona makoilu oli kyllä rankkaa ja yksinäistä. Tuntui että erkanin sosiaalisesta elämästäni täysin, varsinkin kun ystävävilläni ei ollut vielä kenelläkään edes suunnitelmissa perheen perustamista. Toivottavasti ette joudu kokemaan samaa. Toivon todella, että tällä kertaa kokisin vähän erilaisen raskauden ja voisin aktiivisesti puuhata kaikkea kivaa esikoisen kanssa nyt kun ensi kuusta hän jää kanssani taas kotiin.
Matalasta verenpaineesta: mulla oli alussa tosi alhainen verenpaine, eikä siihen tosiaan oikeen se salmiakki lakritsi kuuri auttanut. En tiedä helpottiko vaiva itsestään vai oliko sillä osuutta asiaan, että olin mun vanhemmilla viikon kylässä ja he käyttävät suolaa aika reippaasti ruuassa (valitan siitä aina muuten, ku itse pidän vähäsuolaisesta ruuasta) mutta tosiaan ton viikon aikana olo alkoi muuttua paremmaksi vaikka silloin vielä oksensinkin paljon. Mulla kyllä normaalistikin on alle satasen se yläpaine, että oon tottunut siihen. Tsemppiä vaivaan Mymmeli84, käy myös tarkistuttamassa hemoglopiini, väsy ja päänsärky voi johtua siitäkin jos se on romahtanut.
huh, tulipas romaani ja mielestäni vielä unohdin kaikki asiat. Mun piti kommentoidakin vaikka ja mitä ja nyt pää lyö ihan tyhjää. Koitan nyt aktivoitua ja saada kirjoiteltua tänne useammin, että ette joudu lukemaan näitä mun romaaneja :)
Liikkeet alkoi tosiaan mulla jo tuntua 12 viikolla ja nyt ne tuntuu täällä jo todella vahvoina ja mieskin ilokseen tunsi eilen ensimmäiset pikku muljaukset. Kaveri on kyllä tosi aktiivinen liikkuja ja selkeästi masussa poikittain kun muljaukset tulee aina jommalle kumalle sivulle ja tolla koti-dopplerilla sykkeetkin kuuluu aina siltä puolelta mistä muljaukset tuntuu :) Maha on kasvanut ja on saman kokoinen kun esikoisesta oli kuudennessa kuussa. Tosin maha on täysin eri mallinen ku silloin. Esikoisesta oli selkeä poikamasu (poika tuli) ja tää on taas sellainen leveämmän mallinen. Ehkä tyttö siis ;) Tai sitten vaan ero johtuu siitä, että ekassa istukka oli ylhäällä takaseinässä ja nyt edessä alhaalla.
Aa, mitä muuta, mulla oli niin miljoona asiaa mielessä kun en oo pitkään aikaan kirjoitellut, mut nyt ne katosi.. Ai niin, pahoinvointi on myös täällä vihdoin loppumaan päin. Enää en ole kahteen viikkoon oksentanut ja olo saattaa pienen hetken päivästä olla jopa hyvä :) Niin ihanaa! Ruoka on myös alkanut maistumaan ja tuntuu, että sen mukana paino on myös noussut aika tahtia.. vaa'alla en oo ees uskaltanut käydä. Maanantaina on neuvola... siellä se sit selviää.. jotenkin huomaan murehtivani tota paino asiaa paljon enemmän ku viimeksi. En vaan haluis, että paino nousisi niin paljon ku viimeksi, vaikka kyllähän ne lähti pois, mutta siinä meni kaksi vuotta. Äh, olen kyllä luvannut itselleni että tälläset paino, raskausarpi, suonikohju murehtimiset saa jäädä kunhan vaan saan terveen vauvan syliin :)
Noista harjoitussuppareista, että mulla oli myös esikoisesta niitä alusta lähtien ja niihin ei löytynyt syytä. 24 viikolla ne muuttuivat kipeiksi ja kohdunsuu pehmeni ja kohdunkaula alkoi lyhentyä. Eli 24 viikosta olin lepo lomalla aina loppuun asti. Esikoinen kuitenkin syntyi vasta 40+6, mutta synnytys käynnistyi suoraan vesien menolla ja avautuminen oli nopeaa kun "esityö" oli jo tehty. Kotona makoilu oli kyllä rankkaa ja yksinäistä. Tuntui että erkanin sosiaalisesta elämästäni täysin, varsinkin kun ystävävilläni ei ollut vielä kenelläkään edes suunnitelmissa perheen perustamista. Toivottavasti ette joudu kokemaan samaa. Toivon todella, että tällä kertaa kokisin vähän erilaisen raskauden ja voisin aktiivisesti puuhata kaikkea kivaa esikoisen kanssa nyt kun ensi kuusta hän jää kanssani taas kotiin.
Matalasta verenpaineesta: mulla oli alussa tosi alhainen verenpaine, eikä siihen tosiaan oikeen se salmiakki lakritsi kuuri auttanut. En tiedä helpottiko vaiva itsestään vai oliko sillä osuutta asiaan, että olin mun vanhemmilla viikon kylässä ja he käyttävät suolaa aika reippaasti ruuassa (valitan siitä aina muuten, ku itse pidän vähäsuolaisesta ruuasta) mutta tosiaan ton viikon aikana olo alkoi muuttua paremmaksi vaikka silloin vielä oksensinkin paljon. Mulla kyllä normaalistikin on alle satasen se yläpaine, että oon tottunut siihen. Tsemppiä vaivaan Mymmeli84, käy myös tarkistuttamassa hemoglopiini, väsy ja päänsärky voi johtua siitäkin jos se on romahtanut.
huh, tulipas romaani ja mielestäni vielä unohdin kaikki asiat. Mun piti kommentoidakin vaikka ja mitä ja nyt pää lyö ihan tyhjää. Koitan nyt aktivoitua ja saada kirjoiteltua tänne useammin, että ette joudu lukemaan näitä mun romaaneja :)
