Huh, tästä tuleekin varmaan pitkä kirjoitus, kun pitää ottaa kiinni keskustelusta ja kommentoida aiempiakin juttuja! Mulla on mennyt hyvin eli poju on edelleen kyydissä ja 33 viikkoa tuli just täyteen! Alkuviikosta oli vähän hurjempaa, kun käytiin synnytysvalmennuksessa, jossa piti istua tapittaa kaksi tuntia ja sen jälkeen ulkona syömässä. Supistelu alkoi siellä valmennuksessa ja yltyi ravintolassa. Oli vaikea kävellä sieltä autolle, sattui kovin. Yöt myös ovat supistelleet.
Muuten ihan ok on mennyt. Paitsi sen sokerin kanssa. Tilanne siis entisellään, koska sama ei-sopiva inska käytössä ja päivän ateriasokrut edelleen koholla. Joku uusi lekuri soitti puhelinajalla ja kyseli tilanteesta ja käski mun keventää ruokavaliota, syödä vaikka pelkkää vihreää salaattia päivällä! Sanoin, että ongelma on että saan syötyä liian vähän muutenkin ja oon 8 kg laihempi kuin ennen raskautta ja tosi vaikea pitää painoa, saati saada nousemaan. Tämä mahtava lääkäri sitten kehaisi, että olen varmaan laihtunut, koska olen raskausaikana elänyt niin terveellisesti! Korjasin tietenkin, että kyllä 10 kg lähti oksentamalla ja takaisin en oo saanut kiloja, koska oon edelleen tosi huonolla ruokahalulla varustettu ja viimeisen kerran oksensin vielä kesäkuussa. Tämä sitten totesi siihen, ettei se laihtuminen haittaa, kun painoindeksini ei ole alipainon puolella, että parempi et keventelen vaan ruokailua. Siis mitä v*****?? [:'(] Sain itkuraivarit tuon puhelun jälkeen ja seuraavalla käynnillä, jossa pääsen jonkun kanssa naamatusten aion kyllä Keskustella asiasta ja vaatia nähtäväksi että mitä tää rouva tohtori on puhelusta kirjannut ylös. Ensi viikolla olis kontrollikäynti, jossa kohdunsuu ja sokeriasiat tarkastetaan.
Mitäs muuta… Rennietä kuluu kuin karkkia öisin. Ihan hirvee närästys koko ajan. Ja poika on pää alaspäin ja tunkee pyllynsä kanssa palleaa kohti jaloilla potkien. Tuntuu, että liikkuminen olis lisääntynyt aika paljonkin näin loppua kohti tai sit vaan tunnen ne liikkeet paremmin. Pahinta on, jos yrittää hetkenkin istua. Hirvee protestimönkiminen ja pallean potkiminen! Taitaa tyyppi meinata, että ”Lisäää tilaaaaa!”
Ajankulusta: Todella nopeasti on lähtenyt menemään. Alkuraskaus meni hitaasti kuin nälkävuosi järkyttävän pahoinvoinnin takia. Sairaalaan joutumisesta kuitenkin on kulunut jo neljä viikkoa ja minusta se vaihe oli ihan just. Eli kolme viikkoa vierinyt jo kotona hirveellä vauhdilla, vaikken oikein mitään ole tehnyt.
Rintaliivien koosta: Jouduin ihan alussa hankkimaan uuden koon, kokoa 80D ja niillä on menty sitten. Oon laihtunut tosi paljon ja selkeesti myös rintojen rasvakudoksesta, mutta rauhaskudos vissiin lisääntynyt saman verran. Ihan rakenteellisesti leveähköselkäinen olen, joten koko ei oo ympärysmitasta oo vähentynyt. Ennen raskautta käytin 80C:tä.
Maitobaarit: Jo kuukausia on tullut esimaitoa pari kertaa viikossa ihan vähän, nyt ehkä joka toinen päivä. Mikään paikka ei varsinaisesti sottaannu, mutta nänni(e)n päässä näkyy kuivunutta kellanvalkoista nestettä, joka sit irtoaa suihkussa tai rapsuttamalla.
Keisarinleikkauksesta: Minun harras toiveeni olisi siltä välttyminen. Se on kuitenkin todella suuri leikkaus, mennään usean paksun lihas- ja kudoskerroksen läpi ja komplikaatioriskit lisääntyvät ja toipuminen synnytyksestä on yleensä aina hitaampaa kuin alatiesynnytyksestä. Vaikeeta myös siinä, ettei lasta saa heti nostella yms. Myös lapselle tulee ongelmia keskimäärin enemmän sektion jälkeen, mm. koska lapselle hyödyllinen bakteerikanta pesiytyy häneen synnytyskanavasta alatiesynnytyksen aikana eli vaikuttaa immuniteettiin.
Kyllä leikkausta ihan syystä lääkärien toimesta vältellään. Tokihan se on loistava ja välttämätön juttu, jos lapsi on perätilassa, lantio liian ahdas, on etinen istukka tai tulee akuutti hätä. Näissä tapauksissa sillä säästyy parhaimmillaan henkiä, jotka ennen vanhaan olisi menetetty. Varmaan on aina punnittava riskit suhteessa hyötyyn. Jos kaikki on muuten kunnossa, on sektio suurempi riski itsessään, mutta edellä mainituissa ongelmatilanteissa ehdottomasti pienempi paha.
Pilpa: Isot onnittelut ajokortista! Tuntui muuten tutulta noi sun ällövaroitus-oireet! Ihan kuin oisin itse kirjoittanut. Viime yönä jo mietin, että rupeeko tää synnytys viimein käynnistymään, kun jotenkin oli niin levoton olo, että piti nousta ylös vähän väliä, pissatti, kakatti, supisti ja muutenkin huono olo, lievempänä kuin alun raskauspahoinvointi, mut selkeesti huono olo. Ja koko ajan piti vaihtaa kylkeä ja ähkiä niin tehdessään. Päikkäreitä on tullut harrastettua viime päivät vähän liikaakin, kun yöt ovat tosiaan menneet jotenkin niin huonossa voinnissa ja levottomasti. Unet ovat öisin enintään tunnin, parin mittaisia kerrallaan ja taas vessaan. Eipä uskois, että oon ollut joskus aiemmin sikeäuninen…
Synnytystapa-arviosta: Mulla se on vasta elokuun puolessa välissä. Kauheesti ei ole odotuksia sen suhteen, varmaan katsovat, ettei pojasta ole tullut sokerivauvaa ja aika krouvilla käsikopeloarviolla tsekkaavat lantion koon. Poika on jo pitkän tovin ollut raivotarjonnassa, toivottavasti ei enää käänny. Onneks ei oo ollut merkkejä siitä, että olis halukkuutta kääntyä enää. Meillä ei muuten ole täällä enää laisinkaan tutustumiskäyntejä synnytyssairaalaan, eli hyvä että on päässyt hieman tuon sairaalajakson ja noiden polikäyntien kanssa pikkaisen näkemään.
Raskausarvista ja mahasta: Ei ole tullut, ainakaan vielä. Mulla on valmiina reisissä ja tisseissä arvet, jotka tuli varhaisteininä kun murkkuikä puski päälle ja aloin kasvaa. Napakaan ei ole pullahtanut, mahtaako pysyä ihan sisänapana loppuun asti. Onpa jännä nähdä. Sf-mitta on tullut alas käyrältä, oli aiemmin selkeesti yli keskiarvon, mutta nyt on tipahtanut alle keskiarvon. Jotenkin tuntuu, ettei maha oo kasvanut enää oikein kesäkuun alun jälkeen juurikaan. Vähän huolestuttavaa, kun kesäkuun alun neuvolakäynnistäkin on paino alentunut tähän viikkoon mennessä 300 gr. Ehkä siksi mahakaan ei niin kasva. Toivottavasti pikkupiiperoisen kasvu olis kuitenkin kohillaan, ensi viikolla se selviää. Ainakin viime viikolla se oli pienehkö, mutta kuitenkin ihan rajoissa eli sellainen 1700 gr.
HaniMami: Mun vauva on jo kuukausia hikkaillut useimmiten just syömisen jälkeen. Välillä aikamoista pomppimista. Se saattaa johtua siitä, että ihan jopa tieteellisesti todistetusti syödyn ruoan aromiaineet kulkeutuvat verenkierrosta lapsiveteen ja vauva sitten joko tykkää tai ei: ahmii lapsivettä ahnaasti tai yrittää sylkeä sitä pois. Vaikea sanoa, että kumpi reaktio sen hikan aiheuttaa vaiko molemmat. Makumieltymykset alkavat kehittyä jo sikiöaikana. Samoin on sellainenkin tutkimus tehty, että jos äiti oksentelee rajusti ja pitkään alkuraskaudessa, lapsi tykkää kovasti suolaisesta myöhemmin. Ilmeisesti jostain syystä oksentelu aiheuttaa sitä, että lapsivesi maistuu suolaisemmalta.
Parisuhteesta: Tsemppiä kaikille ukkonsa kanssa kamppaileville. Kaikkea me naiset saadaankin kestää. Kai se on sitä sopeutumiskamppailua muuttuvaan tilanteeseen noilla äijilläkin. Toivottavasti järkiintyvät ja pistävät asiat tärkeysjärjestykseen, lopettavat sekoilun ja viinamäen touhut ja palaavat tueksi rinnallenne. Itsellä on onneks ollut tasaisempaa ja ihan mukavaakin nyt kun ollaan asusteltu saman katon alla. Viime kevät tuntuikin juuri parisuhdesyistä ihan hirvittävän raskaalta, joten onneksi näiden uusien raskausongelmien ohella tuntuis olevan nyt yksi murhe vähemmän.
Tikosta olisi kiva kuulla, että miten menee tuplien kanssa. Oletko vielä kotona ja yhtenä kappaleena?
