Esikoista odottavat

Mä taidan olla jotenki poikkeuksellinen kun mulla on pitkä lista asioita mitkä haluan synnytyksessä huomioitavan. :D niin miehelle kuin kätilöille.

Ja itsehän en tosiaan mitään tiedä synnyttämisestä muuta kuin mitä perhevalmennuksen kätilö kertoi, olen videoita katsonut ja kirjoja lukenut.

Mä olen siis laittanut asioita mitkä liittyy pelkoihin , tunnelmaan , asenteisiin , kivunlievitykseen , asentoihin ym. Miehen listassa on mitä hän voi tehdä tai mitä sanoa :
Esim . Muista hengittää , rentoudu , moni muukin on selvinnyt tästä , mä olen sun kanssa sä et ole yksin ym.

Ja tällä hetkellä odotan tulevaa yllättävän positiivisella asenteella ! :eek: :) olen siis ollut joskus se synnytyskammoinen , minkä takia en ole lapsia ennen halunnut. Meillä kun tilanne on se että oikeestaan koska vaan voi alkaa tapahtua , on ehkä jo vähän kauemmin ajatellut tätä synnytystä :) ainoa mikä hieman harmittaa että ollessani v.lopun sisällä sairaalassa olin todella lukossa äitipolilla , enkä ollenkaan on iloinen ja reipas itseni .. :sad001 tosin tilanne , pelko , epävarmuus , kivut varmasti toivat mukanaan osan :)

Lakritsi 30+5
 
Nyt olen ehkä itsekin alkanut miettiä tulevaa synnytystä enemmän. Itseäni pelottaa ehkä se, että en kerkeä saamaan kivunlievitystä. :nailbiting: Sitten taas toisaalta olisi jännittävää kokeilla, kuinka paljon kestää kipua, mutta pelottaa ehkä vähän liikaa. :nailbiting: Siskoni molemmat synnytykset ovat edenneet niin nopeasti, ettei hän kerennyt epiduraalia saamaan, kun oli jo sairaalaan saapuessaan ilmeisesti 10cm auki. Meiltä on 50km matkaa synnärille. Sekin kyllä jännittää, että miten matka menee ja osaako sitä lähteä oikeaan aikaan sairaalaa kohti ajelemaan.

En halua liikaa miettiä synnytystä, kun ei ole kokemusta, niin ei tiedä oikein mitä odottaa. Olenhan kavereilta ja muilta heidän synnytyksistään kuullut, mutta jokainen synnytys on omanlainen kokemus ja kaikki kokevat sen eri tavalla. Kauhutarinoita en ala edes netistä lukemaan, koska se jos jokin on turhaa ja lisää siten vain omia pelkoja.

Pelottaa ehkä myös se miten paljon repeää, jos repeää ja millaisia ne kivut ovat synnytyksen jälkeen. Onnistuuko imetys? Onko vauvalla kaikki hyvin? Olen myös miettinyt sitä, miten mies kokee kaiken tämän ja miten hän suhtautuu minuun synnytyksen jälkeen.

Meillä on ensiviikolla synnytysvalmennus synnytyssairaalalla, niin katsellaan millä mielin sen jälkeen ollaan. :nailbiting:

Rv 30+5
 
Murmele, mun mies suhtautuu minuun jo nyt hassusti :) Maha on tiellä ja meillä on jäänyt sekstailut ihan nolliin. No, meillä on onneksi muita parisuhteen "liimoja", lapsen syntymisen jälkeen seksin määrä ei voi enää vähentyä :)!
Sikäli hyvä mieli, että saan varmasti toipua repeilyistäni ihan rauhassa, ja mieheni kärsivällisesti odottaa. Hän on sellainen "vanhan liiton" aviomies, joten luottavaisin mielin :)
 
Meillä mies puhuu jo nyt et kuha tuo vauva saahaa pihalle tuolta masusta ni ei muutaku toista perään. Oon koittanu varotella et menee useempi viikko enneku mä kykenen petipuuhiin synnytyksen jälkeen.. toki varmaa iso osa tuosta puheesta on vaa läppää mut silti...
 
Mie näin viime yönä unta, että synnytin ja oli kaikki kuulkaa niin helppoo, ei koskenu eikö mitään. Sit mietin unessa, että tultava tänne kirjottaa heti tosi positiivinen synnytyskertomus. Tässä hirmu realistisessa unessa olin sit heti seuraavana päivänä vauvoineni päivineni jo kotona ja mies halusi harrastaa seksiä. Aattelin, että no mikäs siinä kun kaikki meni synnytyksessä niin hyvin, enkä edes revennyt eikä jälkivuotoakaan ole, ja mieheltä piti vielä tarkistaa repesinkö kun olin vuorokaudessa sen ilmeisesti jo unohtanut. Sanoi sit, että et revennyt.

Hmm.. voi olla, että en ois ihan seuraavana päivänä harrastamassa yhtään mitään yhtään kenenkään kanssa :D
Voi miten toisten miehet on sit kivoja kun miettiivät jo sisaruksia, meillä sanoin miehelle, ettei kaikkia pikkuvaatteita eteenpäin laiteta heti kun pieneksi jää, ja mies oli ihan, että "ai miks ei?"..... no ööö meinasin säästää jokusen muistona ja jokusen seuraavalle..

Mileim rv 34+1
 
Haha, Nempsu :)
Meillä onneksi klinikka toppuuttelee, että alkionsiirtoa ei päästäis tekemään ennenku ens syksynä :wink luomuna myö ollaan paljon yritetty, mutta sillä keinoin meille ei taija vauvaa jatkossakaan tulla :) mutta ehkäistä en todellakaan koskaan aio.
 
Meillä mies ei halua (ainakaan toistaiseksi) toista lasta :D Yksi kuulemma riittää :D Itsekään en ole aivan varma toisesta, mutta katsellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. :)
 
Murmele sanoi:
Meillä mies ei halua (ainakaan toistaiseksi) toista lasta :D Yksi kuulemma riittää :D Itsekään en ole aivan varma toisesta, mutta katsellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. :)
Click to expand...

Me ollaan lapsista oltu miehen kanssa samaa mieltä koko meidän seurustelun ajan, tai siis näin oletin ja mies vaihtaa ilmeisesti mielipidettä viikoittain.. joskus alkujaan sanoi, että kaksi lasta on hyvä. Sit joskus, että yksi poika riittäisi, olisi "suvunjatkaja". Ja tossa tokas yks päivä viime viikolla, (kun päivittelin miehen erään ystävän parisuhteesta sitä, kun mies haluaa kovasti isäksi ja nainen ei halua lapsia koskaan) että hyvin tulis hänkin toimeen ilman yhtään lasta eikä välttämättä haluaisi lasta, mutta kun minä haluan lapsen/lapsia... tästä vähän kyllä loukkaannuin, liekö hormooneissa vika vai loukkaannuinko aiheesta... :bored:

No, tyttö on tulossa ja ihan kyllä yhteisymmärryksessä tehtynä. Ite haluaisin 2-3 lasta. Kaksi saattais riittää jos on tyttö ja poika, jos tulee kaks tyttöä ni kyllä haluisin kokeilla sitä yhtä poikaa. Tai sit kolmatta tyttöä :grin
 
Mä en ole kuukausiin tänne mitään kirjoitellut, mutta lukenut joka ikisen keskustelun :D minuu on alkanu nyt jännittämään synnytys kun siihen tosiaan voi olla enää ihan muutama viikko aikaa. Eniten ehkä olen pohtinut epiduraalia, että haluanko sen vai en. Luin puudutteista infoa ja tämän kohdalla haittavaikutuslista oli hyötylistaa ainakin viisi kertaa pidempi, joten mietin, että mikäli vaan kestän kipua niin kestän sen loppuun asti. :grin Vaikea toki sanoa millaista supistusten kipu on kun ensimmäistä lasta ollaan tekemässä, mutta haluan välttää epiduraalin mahdollisimman pitkälle..
 
Mulla on ainakin nyt sellainen olo että kaikki mahdolliset kivunlievitykset heti kun mahdollista. Pelkään sitä tulevaa kipua :/ nimimerkillä jopa tamponin laitto sattuu..
 
Nona mulla kanssa toi epiduraalin on se mikä mietityttää .. Olen ajatellut et jos olen niin kipeä etten kestä sen saa laittaa mut muuten en halua :)
 
Mä oon kanssa sitä mieltä, että yritän kestää kivut mahdollisimman pitkään ja jos ne tulee ihan järkyttäviksi, niin sitten otan epiduraalin!
 
Yritin netistä ihmetellä, että miten tatuoinnit vaikuttaa epiduraaliin vai vaikuttaako mitenkään? En oikein löytänyt vastausta selkeellä suomen kielellä :grin
 
Nona sanoi:
Yritin netistä ihmetellä, että miten tatuoinnit vaikuttaa epiduraaliin vai vaikuttaako mitenkään? En oikein löytänyt vastausta selkeellä suomen kielellä :grin
Click to expand...

Joskus aikanaan kun alaselkään kaavailin tatuointia, ni sillon kuulin, että ei sais epiduraalia jos on tatska. Mut miun mielestä se ei kai oikeesti vaikuta mitenkään? Toki voin olla väärässäkin. Tiiän vaan monta joilla alaselän tatska ja silti on kyllä saanut epiduraalin. Ja olipahan jossain noissa toisenlaiset äidit tai vastaavassa ohjelmassa kans yhessä jaksossa alaselkätatska ja siinä laitettiin kyl puudutus.
 
Ne ei mielellään laita epiduraalia tatuoinnin läpi... mutta kelläpä ois koko alaselkä musteessa? Usein tatuoinnissa on kuitenkin "rakoja", joista voi mennä hyvillä mielin...
...ja oikeesti sen tatuointi musteen irtoaminen ja ajautuminen selkäytimeen sen neulan mukana on äärimmäisen epätodennäköistä, mut silti miellellään menevät tatuoinnin vierestä.
Muoks. ja eihän se neula siis tosiaan mene selkäytimeen niissä puudutuksissa...

ts. ei siis haittaa alaselän tatuointi epiduraalia... :)
 
Mulla on selässä kaksi tosi isoa tatuointia ja kuulemma tyyliin kaikille suostutaan laittamaan kyllä nykyisin epiduraali. Ei se aiheuta vaaraa yms.
Tietty riippuu kätilöstä/lääkäristä mutta yleisestiottaen ei pitäis olla ongelma!:)
 
Odotan esikoistamme ja häntä on toivottu perheeseemme monta monituista vuotta. Kaikkein rankimpien hoitojen avulla hänet vuosien jälkeen saatiin masuun kasvamaan. Olo on epäuskoinen ja suurin toiveemme on , että lapsi olisi terve. Emme toivo mitään muuta. Lähipiirissä on tapahtunut kätkytkuolema heti synnytyksen jälkeen, kohtukuolema, sekä synnytyksessä hapen puute lapselle, josta aiheutui kehitysvammaa.Olen raskausviikolla 20. Kuuden päivän päästä on rakenneultra. Pelkään synnytyksessä, sitä että jos lapselle sattuu jotain kamalaa. Itseni puolesta en pelkää mitään. Olen vahvaa tekoa. Minulla on raskausdiabetes ja rakenneultra päivänä saan tietää jatketaanko ruokavalio hoidolla, vai saanko lääkityksen. Lapsen mahdollinen suuri koko jännittää, siinä mielessä, että onko synnytys lapselle turvallinen. En edelleenkään tunne lapsen liikkeitä. Pitää vaan olla kärsivällinen. Ystäväni on 3 päivää edellä minua raskaudessa ja on tuntenut jo potkuja viikon ajan. Molemmat odotamme esikoistamme. Huoli on varmasti syntynyt ystävien koettelemuksista;sekä myös pitkien lapsettomuus hoitojen tuloksena. Sillä pidämme lastamme todellisena ihmeenä. Lahjana meille varttuneella iällä.
 
Tulet varmasti saamaan hyvän seurannan kasvukontrollien merkeissä, joten uskoisin sen suhteen asian menevän ihan hyvin. Mä en tuntenut myöskään mitään liikkeitä ennen viikkoa 20 - istukka on vasemmalla navan vieressä. Nyt rv. 34 tunnen liikkeitä lähinnä oikealle puolelle painottuneesti. Lapsivettä on runsaanlaisesti, ja olen myös sokeriseurannassa (ei ylityksiä kotiseurannassa). Seuraava kasvukontrolli tulevana maanantaina.
Ihanaa, että onnistuitte! Milloin sinulla on laskettu aika? Tässä ketjussa synnytellään noin marraskuussa, eli ollaan lähentelemässä täysiaikaisuusviikkoja.
Katjusha ja lahjamunasoluihme rv. 33+1
 
Mäkään en liikkeitä tuntenu ennen rv20 :happy: Samana päivänä aloin tuntemaan, kun oli rakenneultra! :Heartpink

Rv 31+1
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top