Esikoista odottavat

Parempi kuin ei lue, asiat menee eri tavalla jokaisen kohdalla. En välitä tietää, mitä kaikkia vaurioita voi saada - parempi kun vaan ottaa sit vastaan, mitä itelle tulee :)
 
Oon muutamia lukenut, en lue enää. Saan peloteltua itteni hirmu hyvin niillä. Onneks sain just kuulla tosi positiivisen synnytyskokemuksen tällä viikolla, nyt toivon et oma menee samalla kaavalla suunnilleen..
Huomenna synnytystapa-arvio aamulla, siellä kun oon käyny ni on taas vähän fiksumpi, hope so.

Mileim rv 36+2
 
Mä oon kans skipannu täysin. Neuvolan synnytysvalmennuksen infopläjäys ja hus:n vauvamatkalla-videot riittää mulle. Nii ja tietty toisenlaiset äidit -ohjelma :D
 
Mä oon lukenu muutamia, mut totesin et parempi olla lukematta :grin nyt ainakin tiedän sen varmaksi, et ilman kipuja ei selviä, p*skon alleni ja toivon koko synnytyksen ajan ettei mies kurkkaa alakertaa :laughing001
 
Hohoo, meillä on ihan yleinen vitsi, että koita siinä sitten elvyttää seksielämää, kun toinen näkee ja toinen kokee sen, että persus räjähtää, p*skaa ja muita eritteitä on pitkin laveria ja kun ei ne vastasyntyneetkään monesti mitenkään hirmuisen hehkeitä ole..

Mua on aina aikaisemmin ällöttänyt ajatus synnytyksestä, mutta nyt oon vaan jotenkin sisäistänyt sen, että se ei vaan ole mitenkään salonkikelpoinen suoritus missään olosuhteissa, joten hyvä, että asiasta on voitu keskustella ihan avoimesti - sen verran sanoin kyllä, että ei tarvii käydä vartavasten kurkkimassa siellä alakerrassa, kun kuitenkin joskus olis kiva vielä kokeilla sitä seksiäkin..

Ja mielenkiinnolla olen lukenut synnytyskertomuksia, koitan vähän kuitenkin suodattaa tapahtumia, kun koskaanhan ei tiedä, miten se oma synnytys on mennäkseen.
 
Esimerkiksi lokakuun, syyskuun ja sitä aiempien ryhmäläisten synnytyskertomuksia voi lukea :)

Joo hei toi toisenlaiset äidit! En ymmärrä miten kukaan voi kuvitellakkaan päästävänsä kameraryhmää synnytykseen mukaan! Minä katon niitä kohtauksia ihan kalpeena, ja itku melkein pääsee kun vauva syntyy. Ja se itku tulee sen huutavan äidin takia.
 
Mä odotan esikoista ja joskus nuorempana pelkäsin synnytyksiä , enkä pystynyt katsomaan tai lukemaan niistä , mut nyt mua kyllä kiinnostaa. Eikä tee pahaa muiden kokemukset. Se on kuitenkin jokaiselle yksiköllinen kokemus ja mun on helpompi valmistautua kun tiedän mitä kaikkea voi tulla vastaan ja mietin etukäteen vähän mikä tuntuu musta epämukavalta ja mikä ei.

Luin kirjan hyvä syntymä - suosittelen :)

Lakritsi 33+0
 
Joo mä innostuin lukemaan yhdessä vaiheessa vaikka alussa vannoin etten vilkaisekaan semmoisia!
Kyllähän ne vähän toi pelkoa että miten itellä menee sitten synnytys. Tuntuu kuitenkin että monella on mennyt tosi hyvin..en voi kuitenkaan uskoa että menis omalla kohdalla mitenkään onnistuneesti..:wideyed: Jännittää!
Ootan että vauva olis ulkona, mutta synnytyksen vois skippaa jotenkin:grin

rv 36+4
 
Onko muita jotka ovat oikeasti alkaneet ahdistumaan kun ajattelee tulevaa synnytystä? En tarkoita mitään "kyllähän tässä vähän jänskättää" tyyppisiä tuntemuksia vaan ihan kunnon panikointia? Mä oon osannut olla melko rauhassa koko raskausajan mutta nyt ei ole enää ahdistuskohtaukset kaukana.. Mua pelottaa niiin paljon!

Rv 37+0
 
Varpahat, no en varsinaisesti panikoi, mutta kyllähän se synnytys on enemmän ja enemmän mielessä.
Mitä itse koen tärkeäksi on miten löydän itselleni uudessa ja pelottavassakin tilanteessa rentouden. Olen ymmärtänyt, että asiat menee sitä paremmin (ja nopeammin) mitä rennommin antaa luonnon hoitaa hommansa. Mulla on vähän sellainen juoksukisoihin henkisesti ja fyysisesti valmistautumisen fiilis tällä hetkellä. Se, että tiedossa on kipua, on sillai prosessissa, että mietin ja päätän jo valmiiksi, että hengitän supistusten/kipujen läpi ja otan vastaan mitä tulee. Sitten jos en enää kestä annetuilla lievillä kivunlievitysmetodeilla, pyydän ammattilaisilta riittävän vahvat tropit. Mulla ei ole mitään käsitystä, miten kaikki tulee omalla kohdalla menemään, joten sen tarkempaa suunnitelmaa en tarvitse. Maratonilla maaliin pääsee, kun pistää jalkaa toisen eteen, hengittää ja keskittyy siihen.
 
Mä en jotenkin osaa panikoida tai ees kauheasti jännittää synnytystä vielä(kään)...
Tiedän teknisesti synnytyksen kulun ja myös paikat missä voi mennä vikaan... Jotenkin vaan luotan siihen, et kun osaan (yritän) rentoutua, ni mun kroppa tietää mitä tehdä... Kätilö ja lääkäri tietää myös mitä tehdä ja miten auttaa, lääkkeillä ja muuten.
 
Rauhoittuminen on ollut mulle aina hankalaa. Sen takia saankin herkästi paniikkikohtauksia :/
 
Mä jännitän kropalla, joten se rentoutuminen tulee olemaan mulle hankalaa... Yritän varmasti "taistella kipua vastaan", mikä ei tosiaan auta... :nailbiting: Oon yrittänyt vähän harjoitella hengittämistä ja rentoutumista pitkin raskautta...
 
Mä oon ollu itse tyyneys, mutta muut lietsoo paniikkia mulle. Koko ajan kysellään, että jännittääkö ja ahdistaako ja miten sä nyt selviit? Tulee sattumaan ihan helvetisti ja muista nyt et lähet heti synnärille jos tuntuu siltä muttei liian aikaisin jne.

Miestä jännittää. Se ei oikein päästä mua mihinkään ja huolehtii jaksamisesta ja käskee levätä ja ottaa rauhassa. Alkanut tekemään enemmän asioita mun puolesta ja ihan pyytämättäkin. Ihan hassu se on. Painostaa pakkaamaan sairaalakassia, kun ei hän varmasti osaa tuoda mitään ja stressaa rattaiden kasaamisesta. Ihan hassu [emoji173]
 
Tulitukka sanoi:
Mä oon ollu itse tyyneys, mutta muut lietsoo paniikkia mulle. Koko ajan kysellään, että jännittääkö ja ahdistaako ja miten sä nyt selviit? Tulee sattumaan ihan helvetisti ja muista nyt et lähet heti synnärille jos tuntuu siltä muttei liian aikaisin jne.

Miestä jännittää. Se ei oikein päästä mua mihinkään ja huolehtii jaksamisesta ja käskee levätä ja ottaa rauhassa. Alkanut tekemään enemmän asioita mun puolesta ja ihan pyytämättäkin. Ihan hassu se on. Painostaa pakkaamaan sairaalakassia, kun ei hän varmasti osaa tuoda mitään ja stressaa rattaiden kasaamisesta. Ihan hassu [emoji173]
Click to expand...

Niimpä. Siis toi muiden ihmisten paniikin lietsominen on ÄRSYTTÄVÄÄ!
 
Mä oon ollu sillee iha iisisti tuosta synnytyksestä tähä asti. Enemmä on jännittäny se kotiutuminen vauvan kanssa. Mut eilis iltana alko ilmeisesti supistelemaa vähä kovempaa ni tuli fiilis et ei nyt vielä,en mä ole valmis!!! Siinä sit pohdin et jos tulee lähtö ni löydänkö mä ees neuvolakorttia ja kui mä voin lähtee tänää porukoille saunomaa ja varmasti tullaa ainaki kotii yöks lähemmäs sairaalaa.
Tänää on kans supistellu tai jotain.. alapäätä/alavatsaa vihloo välillä tosi ikävästi eikä tämmöstä oo ollu vielä..

Rv 37+2
 
En mäkään osaa panikoida - katsotaan tilannetta sitten, kun se synnytys oikeesti käynnistyy.

Ja muiden lietsonta on tehnyt mun kohdalla sen, että viihdyn mieluummin itsekseni kotona - tututkin on jotenkin ärsyttäviä, kun ne ei tunnu tajuavan, että se lapsi ei ole pelkästään mun hoidettava, vaan rajoittaa oikeasti jatkossa sekä miehen että mun elämistä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top