Esikoista odottavat

En ollut ikinä kuullutkaan tuollaisesta isyyspakkaus ideasta, mutta kuulostaa tosi kivalta :) ehkä sitä itsekin voisi sellaista suunnitella, tässä kun on vielä hyvin aikaa :)
Toivottavasti teillä Tuutunen on kaikki hyvin ultrassa ja pääset sitten hyvillä mielin vauvajuttuja hypistelemään :)Tiedän kyllä tunteen kun odottaa, jännittää ja pelottaa, sillä mulla oli jo eka ultra viikko sitten, kun piti määrittää raskauden kesto. Silti jännitän nt-ultraa, joka meillä on vasta 13.5. Eihän sitä tiedä että mitä tässä välissä vielä voi tapahtua ja onko kaikki siinäkin kohtaa sitten hyvin. Itse kanssa ajattelen että sen jälkeen sitten uskaltaudun jo vähän jotain hankintoja tekemään :)
 
Itse oon mielessäni jo isyyspakkausta suunnitellu. Etsin kannellisen pahvilaatikon, jonka koristelen ja tilailen sit tavaraa siihen. Vauva - omistajan opas kirjan hankin siihen :bookworm: ( lainasin kirjastosta sen ja tulin siihen tulokseen, että on hyödyllinen itelle, että miehelle ), vauvan vaatteita, isä -paita jne. kaikkea pientä ja käytännöllistä. Annan miehelleni sen sitten, kun itselle tulee äitiyspakkaus, tällä tavoin ei jää mies ulkopuoliseksi. :happy119
 
Isyyspakkaus-idea on kyllä hauska, mutta itse en ole varmaan sellaista tee. Mä en ajattele äitiyspakkauksen olevan niinkään äidille, vaikka sillä nimellä onkin, vaan vauvalle.
 
Mä oon leikitellyt ajatuksella, et oispa hauska synnyttää isänpäivänä :). Laskettu aika olis 5 pvää ennen sitä.
 
Kappas, mullaki la kaks päivää isänpäivän jälkeen. :D Saas nähdä mitä tapahtuu. Vois melkein vauvauutisia äitienpäivänä kertoessa sanoo, että paketin toimitusaika on sit isänpäivänä.
 
Mites, olitteko pitkään kuumeillut lasta ennen kun tärppäsi? Ja oletteko kovinkin lapsirakkaita?
Itse en ollut pitkään ehtinyt toivoa lasta, lähinnä ajatellut vaan että tärppää jos tärppää. Ja eipä muiden lapset ihan hirveästi herättele tunteita, enkä muutenkaan erityisemmin lapsista ole pitänyt.
Nyt kuitenkin olen todella iloinen raskaudestani ja innokkaana odottelen äitiyttä ja mitä tulevan pitää.
 
Meillä oli 1,5v yritystä takana, keskenmenon jälkeen meni 14kk ennenku tärppäs uudelleen. Tykätään molemmat lapsista mutta ei ne mitää ihania oo, omasta toki ollaan innoissaan :) kauhulla vaan odotan vauva-aikaa ku vauvoista en tykkää. Vauvakuumeilua mulla on ollu jo parikymppisestä asti että nelisen vuotta..
 
Meillä on kuumeiltu joku reilu 2v varmaan. Luonnollista ehkäisyä käytettiin vuosi ennen kun ruvettiin tositoimiin. Eli vuosi ehdittiin jo joka menkkoja kirota ennen kun päätettiin, että nyt jää kaikki ehkäsy pois. 7.yk tärppäsi ja ikionnellisia ollaan :) Tosin joka yö kun herään pissahätään pelkään, että mulla on keskenmeno :/
 
enemmän ja vähemmän kuumeilua reilu pari vuotta...häitte jälkee kerettiin yhen kierron verran yrittämään kunnes päätettiin siirtää yritystä tulevan okt-projektin takia ja sitten kun annettiin vauvalle uudestaan lupa tulla niin tärppäs heti.
vaikka työskentelen itse lasten parissa ja pidän lapsista niin silti oman lapsen saaminen jännittää ja vähän jopa pelottaa, vaikka samalla odottaakin ihan malttamattomana :)
 
Mä oon aina tykänny lapsista ja tehny töitä lasten parissa, mutta vauvakuumeilua ei oo ollu. Tuntu vaan oikealta ajalta jättää ehkäisy pois ja antaa tulla kun tulee, siitä muutaman kk päästä vauva sitten ilmoitti tulostaan!
 
Mulla oli keskenmeno rv 9 syyskuussa 2013, toinen samoilla viikoilla tammikuussa 2014. Ei olla mitenkään erityisesti yritetty ja vissiin peittoki heilunu aina väärään aikaan. :D Nyt tein sit ekaa kertaa ovulaatiotestin ja tärppäs heti. Eka raskaus tärppäs ekasta kerrasta ilman ehkäisyä.

Ei mitenkään erityisesti tykätä muiden lapsista, varsinkaan vauvoista. Mä en oo ikinä ajatellut että vauvat olis mitenkään söpöjä, eikä niitä ole lähipiirissä koskaan ihmeemmin ollutkaan. Läheisten lapset on ok, kun oon ollut niin paljon tekemisissä. Oman lapsen saaminen tuntuu silti tosi luonnolliselta ja ihanalta asialta, eikä niinkään pelota. :D
 
Muokattu viimeksi:
Mä oon aina ajatellut, että lapsia, tai ainakin yhden lapsen, haluan ja äiti musta tulee. Ei musta varmaan lastentarhanopettajaksi olisi, mutta oman saaminen on tuntunut aina selvältä - vähän pidempään siinä meni kylläkin.
 
Kiva lukea että muilla on samanlaisia ajatuksia :D :D
Itse en ole koskaan liiemmin lapsista pitänyt, joskus jopa ajattelin etten edes halua omaa lasta. Mutta kun oikea mies tuli vastaan mieli muuttui jo aika alussa. :D Meillä tämä raskaus oli yllätys, ja välillä tuleekin paha mieli siitä että jotkut yrittää kauan ennen kun tärppää ja toisille se käy tuosta vaan yrittämättä.. Mutta niin kai se on tarkoitettu :)
 
Ihana lukea, ettei kaikki oo niin yltiö lapsirakkaita (jos näin kauniisti sanoo) :D Ite oon aina stressannu sitä, että en oo hirveen lapsirakas ihminen, toki tykkään omasta kummilapsestani sekä kavereiden lapsista yleensä. Kuitenkin vuosien varrella alkoi hahmottua selkeä fiilis, että haluan itekin lapsia joskus, mutta on tullu mietittyä, että tuleeko musta koskaan yhtä hyvää äitiä kuin lapsirakkaista? Ehkä, en tiedä sanoa vielä. Jotenkin vaan tuntuu, että ympärillä on enemmän niitä äitejä, jotka on aina rakastaneet lapsia ja aina tienneet haluavansa lapsia. Mutta nyt kun on jo tottunu ajatukseen, että odottaa niin luottamus omaan itseensä on kasvanu :)
 
Minä olen aina tiennyt haluavani lapsia. Kesti vain hieman pidempään tavata se ihminen, jonka kanssa yhteinen lapsi ei tuntunut ahdistavalta ajatukselta. Kuumeilla ehdin kai nelisen vuotta, yrittää sitten vähän reilun kaksi vuotta. Toivottavasti nyt haave toteutuu.

Nt-ultrassa tosiaan käytiin tiistaina ja kaikki oli siellä hyvin. Veriseulojen tuloksetkin saatiin tietää ja riskit olivat hyvin minimaaliset. Hyvillä mielin siis olen alkanut suunnittelemaan jo tulevaa ja yritän opetella uskomaan ja luottamaan tähän :)
 
Me ollaan aateltu miehen kanssa alustavasti näin: Ostetaan eka kaksi eriväristä lahjakassia, toinen isyyspakkaus ja toinen äiiyspakkaus. Lähdetään Ideaparkkiin ja meillä on 1-2h aikaa täyttää kassi sellasilla asioilla jotka teemaan sopis, ei siis mtn pleikkapeli tms. lahjoja vaan pitää sopia aiheeseen mutta huumoria saa käyttää. Sitten kotosalla katottas mitä toinen on sun pakkauksees hankkinut. Idea lähti siitä kun sanoin että pitää koota sit miehel isyyspakkaus mutta mies sano et hänestä se on ideana kulunut, eihän äitiyspakkauskaan sisällä henk.koht sulle valittuja juttuja vaan se on perheelle ja vauvalle koottu ja että sit hän suostuu jos hänkin saa koota mulle henk.koht. kootun pakkausken. Siitä se ajatus sitten lähti :wav

Lapsia me ollaan aina haluttu ja meillä oli jo vähän epätoivoa ilmassa kun mitään ei kuuluntu eikä näkynyt. Viime elokuussa lopeti ehkäsyn ja sitten mentiin ajatuksella että tulee jos on tullakseen. Mutta kun aikaa meni. Ja meni. Alettii pelkään lapsettomuutta ja vaikka mitä. Sit varasin lääkärin ja kun lääkäri aika koitti ni menkat jo myöhässä ja rv 5 joten ei hätiä mitiä. Ollaan molemmat aina oltu lapsirakkaita. Mä työskentelen lasten parissa ja miehellä on pikkusisaruksia kuten mullakin. Mietittiin miten julmaa olis jos kaks näin lapsirakasta ei koskaan sais omia, mutta onneksemme oltii vain liian hätäsiä, lääkäri sano et tämäkin raskaus on ihme sillä yleensä niin vahvoja pilsuja käyttävät raskautuu vasta reilun vuoden jälkeen.
 
Onnea Tuutunen hyvistä ultakuulumisista :)
Tuo teidän Ideapark reissu kuulostaa Caddy-92 tosi hauskalta idealta. Onhan se totta ettei äitiyspakkaus nimestään huolimatta vain äidille ole, vaan koko perheelle :)

Meillä minä olen oikeastaan aina tiennyt haluavani lapsia. Ja lapsista olen kovasti pitänyt ja pidän. Mieskin on lapsirakas ja pitää kovasti lapsista. Hän kuitenkaan ei ihan niin kovasti lasta ole tahtonut kuin minä. Ja hän oli ajatellut että haluaisi vain yhden lapsen. Vaikka toki yhdessä päätettiin että lapsi saa nyt tulla. Ja tärppäsikin sitten heti :D Noh, nyt ollaan molemmat tosi innoissamme kaksosraskaudesta ja ajatus kahdesta lapsesta tuntuu hyvältä. Toivotaan vaan että kaikki menee hyvin. Kun nyt ensin selvittäis sinne nt-ultraan saakka :) ja siitä pakko vielä hehkuttaa kun käytiin tässä yks päivä pankissa lainaa hakemassa: saatiin myönteinen lainapäätös! :) Asunto mikä halutaan on jo oikeastaan tiedossa, niin nyt päästään kauppoja hieromaan. :) :joyful:
 
Voih ei kyllä meikäläisen tulevaisuusen suunnitelmiin oo aina oma lapsi/lapset kuulunu. Sinne kolmikymppiseksi asti ajattelin että en ikinä halua omia lapsia vaikka oon tykänny läheisteni lapsista ja meilläki on yhteensä kuusi kummilasta. Mutta koskaan ei saa sanoa ei koskaan :) Niin vaan tuli joku ikäkriisi ja asiat muutti tärkeysjärjestystä. Ja sittehän siinä meni se reilu viis vuotta ennenkö alkas tämä esikoisen odotus. Kyllähän tämä korkea ensisynnyttäjän ikäkin lisämausteensa heittää tähän mukaan mutta vielä en oo tohtinu asiasta googlettaa ettei sitäkin alkaa pelkäämään kun tämä alkuraskauskin on yhtä jännitystä :)
 
Hei! Ihana tälläinen foorumi täällä! Oon itse tosi nuorena tulossa äidiksi ja vaikea ollut puhua kellekkään! Oon vasta 16-vuotias ja sen takia saanut paljon epäilyä! Miehelleni tämä on toinen lapsi! Mutta ihana lukea täältä etten ole ainoa ketä jännittää! Laskettuaikani on 27.11 ja odotan todella innolla!
 
Takaisin
Top