Esikoista odottavat

[Viltsu91]

Kyllä välillä tulee hetkiä, että miettii et mitenköhän tässä käy... Esikoinen kun on tulossa, niin ei oo tavallaan hajuakaan siitä mitä OIKEESTI on tulossa. Ja välillä ehkä tuntuu että muut ihmiset vielä lietsoo sitä synnytyksen jälkeistä elämää aivan karseaksi. Appivanhemmat meillä ainakin olivat "tyytyväisiä", että nyt loppuu kaikki turhan päiväiset menot ym. Toki lapsi rajoittaa paljon elämää, mutta en kuitenkaan oo sitä mieltä, että tämä meidän oma elämä loppuu siihen kun lapsonen syntyy. Loppujen lopuksi oon sitä mieltä, että aika paljon on myös itsestä kiinni, miten paljon sitä omaa aikaa järjestää. No joo se siitä!
Mutta kyllä tämä esikoisen odottaminen on jännää aikaa! Kaikki on niin uutta, ja aika menee niin nopeaa, että ei perässä pysy! Justiinhan vasta sitä raskaustestin teki ja nyt on jo 17+1
Ite en ainakaan oo tohon synnytykseen vielä perehtynyt, aattelin jättää aika viime tippaan. En halua mitään ylimäärästä stressiä tässä nyt kehittää... Tiiän, että loppua kohti se alkaa ahdistaa kummiski.
Ootteko esikoisen odottajat saanu paljon vinkkejä jo synnyttäneiltä??

 

[Cut-ting]

Mulle on ainaki vinkkejä jaeltu synnytyksen suhteen vähän joka suunnalta, jopa ärsytykseen asti. Tulee vain huono olo, kun kuuntelee kuinka yksityiskohtasesti niistä synnytyksistä kerrotaan ja kuinka kaikki voi mennä tosi hyvin tai sitte ihan pieleen. Parempi vain, ku antaa kropan ensin totutella tähän raskauteen ja vasta loppuvaiheessa miettii, mitä toivoo synnytykseltä - jos siltä voi jotain toivoa. Haluan ainaki itte sulkea kaikki turhat stressitekijät pois, enkä tässä vaiheessa tuhlata ajatuksia synnytykselle, joka muutenki tuntuu niin kaukaselta.
Heikko luonne muutenki, niin päässä pyörii jos miettii kaikkia repeytymiä ja kipuja

 

[Viltsu91]

Joo mulla on sama. Oon kans kuunnellu jonkin aikaa synnytysjuttuja ja toki niistä on varmasti hiukan apuakin, mut suurimmaks osaks kyllä oon sanonu, et mitää kauhutarinoita ei mulle kannata kertoa. Ne jää pyörimään mieleen. Ja jos miettii vaikka 5 vuotta sitten, niin pelkäsin tosissani synnytystä. Nykyisin se jännittää enää, kuitenkin aika moni siitä on selviytyny, että enköhän minäkin Panikoin sitten vasta synnytyssalissa

 

[Violaa]

Mä oon kanssa pelännyt synnytystä koko ikäni, mutta nyt kun sen tietää olevan edessä niin jotenkin ei ainakaan vielä oo tullut mitään kauhuajatuksia.. Jotenkin on aatellut että on siitä kuitenkin aika moni selvinnyt ja ei se oo kun yks päivä elämästä(toivottavasti ) palkinto siitä on kuitenkin sen arvoinen :)

 

[Viltsu91]

Kyllä se palkinto on sen arvoinen eikä sitä synnytystä pysty täysin suunnittelemaan, se menee niinku menee. Kyllä täytyy sanoa, että miehillä on tässä lasten tekemisessä se helpompi osuus...

 

[Sohwia]

Mä oon aika ollut sellainen ihminen joka stressaa kauhean helposti tosi pienistäkin asioista ja ihmekyllä, en oo oikein edes miettinyt vielä koko synnytystä tai sitä miten tullaan pärjäämään vauvan kanssa. Ja sukulaisilta ei ole vielä ainakaan tullu mitään neuvoja esim. Synnytyksen suhteen, mutta oman sukuni tuntien niitä varmasti tulee.

 

[niemja]

Mua ressaa enempi äitee. Ja anoppi. Ne jo nyt suunnittelee lomansa sinne la:n tienoolle, ja puhuvat miten ne tulee siivoaan mulle ja sitte ku vauva syntyy niin avuksi. Joo kiitos, hyvää ne tarkottaa, mutta kyllä me ihan kahden haluttaas se vauva-arki opetella, ei ketää pätemään siihen.
Välillä hirvittää että mihin sitä on ittensä jouduttanu, varsinki ku oon nii kauhia ollu miehelle ja välistä tuntuu että kinastellaan joka asiasta. Liian kova tahto molemmilla, eikä kumpikaa haluaasi antaa periksi mietittiin justii eilen että miten ihmees me ollaan päästy edes naimisiin asti Mutta eipä oo tylsää tasapaksua meidän suhde ainakaa!
Me kans jatketaan suht samaa elämää lapsenki kans, se otetaan harrastuksiin mukaan, ja baareis meidän ei oo ikää tarvinnu kulkia. Ja ulkomaillaki oltu vaan kolme kertaa että ei rajota sitäkää. Ja käytetään innokkaita isovanhempia ammoina kyllä ahkeraan!
Kumpaakaa ei pelota se vauva-arki, mä tiedän pärjääväni kyllä, pelkään vaan innostunko siitä vauvasta ku en vauvoosta tykkää. Mutta ehkäpä se oma on eri asia sitte

 

[mai]

No mua taas ressaa anoppi. :D Se sano heti vauvauutiset kuultuaan että vauva tulee heille hoitoon sitte joka viikonloppu... ja mä kun en anna edes mun koiraa niille hoitoon, kun en luota niihin. Ja muutenki kyllä toivoisin että tulisivat pyydettäessä tänne siivoomaan mieluummin ku kiskomaan vauvaa tissiltä tms. Tai saati sitte, että paukkaisivat tänne kutsumatta - mä oon niin yksityinen ihminen että en oikeesti päästä sisään jos joku tulee yllätysvierailulle. :D Varsinki ku jokainen mut tunteva ihminen kyllä tietää, etten tykkää sellasesta. Kesällä saa tulla pihalle kylään, keitän kyllä kahvit, mutta talvella oon ku talviuninen karhu. :D

 

[Viltsu91]

Ihanaa, että muillaki käy anopit ja äitit jo hermoille! oma äitini on aika vähän vasta suunnitellut tulevaa, mikä on sinänsä hyvä. Luvannut kyllä auttaa, jos tarvetta on. Äiti kuitenkin tietää mut, eli oon sellanen "mä pärjään"-tyyppi. Eli pyydän apua, kun sitä oikeesti tartten, enkä yhtää aikasemmin. Mulle on tärkeetä pärjätä mahdollisimman paljon yksin. Mut just tollaseen siivousapuun sanon kyllä! Se on tervetullutta sitten, mutta vauvan hoidan itse
Mut meillä on tuo anoppi, joka on hankala tapaus. Anoppi on fyysisesti huonossa kunnossa, kaatuilee välillä ihan tasaisella maalla ja liikkuminen on hankalaa. Hänellä on vielä kolme pientä koiraa, jotka pyörii jaloissa. Anoppi on moneen kertaan kuuluttanut ottavansa vauvan sitten hoitoon. Osti jo yövalonkin...
Me ollaan miehen kanssa yhdessä päätetty, että vauvaa ei hänelle anneta, koska anoppi ei ole siinä kunnossa, että me voitaisiin turvallisin mielin jättää vauva sinne. Lisäksi kun koirat ovat anopillani sisällä, eivätkä ne ole täysin sisäsiistejä, on siinä yksi lisäsyy... Siinä vaiheessa kun vauva konttii, niin ei sitä voi siellä päästää lattialle.
Vaikeinta tässä on kun molemmat isovanhemmat asuu samalla paikkakunnalla, ihan meidän lähellä, niin jos viedään vauvaa aina mun äidille hoitoon, niin anoppi ei kyllä tykkää. Mieheni yritti jo äidilleen puhua asiasta nätisti, mutta anoppi oli ollut itkun partaalla ja kysynyt, että pitääkö koirat hävittää ym. Tämän jälkeen tästä ei ole puhuttu (ehkä sitten kun on ajankohtaisempaa) ja hiukan fiilis on se, että anoppi ei halua ajatella asiaa ja siksi puhuu edelleen samaan malliin kuin ennenkin. Mutta fakta on se, että en uskaltais jättää lastani hoitoon anopille, jos hän vaikka kaatuu ja vauva on sylissä. Kuitenkin varmasti joskus me tarvitaan lastenhoitoapua, jota haetaan mun äidiltä ennemmin. Onko jotain loistavia vinkkejä, miten me päästäs tästä jotenkin kivuttomasti eteenpäin?
Toisaalta mua itteä harmittaa hirveesti anopin puolesta, kun tilanne on mikä on, mutta sille ei oikein voi mitään. Toivottavasti anoppikin ymmärtäis asian.

 

[Tiituntii]

Viltsu91, minun mielestäni aika usein kaikkein parhain vaihtoehto on asiallinen ja ystävällinen suoraan puhuminen. Vaikka se varmasti hankalalta ja ikävältä tuntuukin sanoa, että fyysinen kunto ei ole anopilla riittävän hyvä, niin uskon hänenkin olevan aikuisena ihmisenä tilastaan tietoinen ja ymmärtävän kyllä.

Lisäys. Eihän sen tarvitse tarkoittaa, ettei hän saisi lapsen kanssa ollenkaan olla, mitä kannattaa painottaa.

 

[Sohwia]

Viltsu: Teillä aika hankala tilanne tai kun ymmärrän täysin, että te ette halua jättää omaa lastanne hoitoon ja anoppisi taas haluaisi kovasti yökylään vauvan jne. Anopillesi on varmasti kova pala, kun hän ei saa lastenlastansa hoitoon, mutta kyllä hänen luulisi kuitenkin ymmärtävän, että te vanhempina olette huolissanne lapsenne turvallisuudesta ja se, että jos hän vielä itse huonossa kunnossa, niin ei hän pysty huolehtimaan lapsestakaan. Sellainen tuli mieleen, että anoppihan voi viettää varmasti aikaa lapsen kanssa paljonkin, kun jompikumpi teistä vanhemmista on läsnä ja voi sillä tavalla tutustua lapsenlapseensa.

Meillä kaikilla tuleville isovanhemmilla on jo lapsenlapsia entuudestaan ja anoppi hoitaa mieheni siskon tyttöä miltei joka viikonloppu, että häneltä tuskin saadaan hoitoapua. Omille vanhemmille voin lapsen viedä hoitoon jossain vaiheessa, sillä heihin luotan täysin ja varmasti pärjäävät. Ja oma äiti on muutenkin aivan täpinöissään meidän tulevasta vauvasta. :) Ja vielä lisättäköön, että oma äiti on vähän touhuaja , että tekee lastensa eteen vaikka mitä ja ilmoitti mulle, että hän tulee tekemään meille siivouksen, sitten kun saadaan vauva. No saa nähdä miten käy, mutta hyvää mun äiti tarkoittaa, vaikka välillä säätäkin vähän omiansa. :)

 

[niemja]

Joo sama meidän äiteellä, hyvää se tarkottaa muttavälillä tuntuu ettei se ymmärrä että meidän elämä, meidän tavat.. Siivousavun kelpuutan kyllä mutta vauvan kans pyydetään apua tarvittaes!

 

[mai]

Jooh no minullahan anoppi heti raskausuutiset kuultuaan alko hössöttää että en saa esim. kantaa yhden (1) kilogramman painoista laatikkoa. :D Ja jotain siitä, että musta tulee huono äiti kun huudan (oli esimerkkinä siis että huudan ovelta SYÖMÄÄN mieluummin ku että kävelisin pihan perälle sanomaan asiani).
Mun appivanhemmat joutuu hoitamaan miehen siskon lapsia niin paljon, että saa nähdä hiipuuko niiden innostus meidän lasta kohtaan jossain vaiheessa - toivottavasti. Meille saa toki tulla käymään jne. mutta en voi sietää esim. alkoholin käyttöä (varsinkaan pienten) lasten seurassa, niin meidän lapsi tuskin tulee sinne hoitoon menemään. Koirakin oli siellä joskus hoidossa ja erityisesti painotin, että ei päästä sitä irti, kun ei voi luottaa siihen että kuuntelee vieraassa paikassa vierasta ihmistä (ja ihan vieressä vilkasliikenteinen tie) niin eiköhän sitte ollu facebookissa kuvia missä koira viipottaa irti. ;___;

 

[Tinttarilla-]

Meillä ei hössötystä ole näkynyt kuin sen verran, että bodyja on jo ostanut. Miehen vanhemmille tämä on jo kuudes lapsenlapsi joten sieltä turha odottaa hössötystä :)

 

[Pii]

Viltsu91 mä kannatan kanssa avointa juttelua. Että olette huolissaan anopin jaksamisesta ja fyysisestä voinnista - mikähän häntä niin kaataa, pitäisikö ihan lääkärissä käydä, eihän sellainen ole tavallista?! Sitä kautta kun kertoisitte huolestanne niin hän ehkä ymmärtäisi... Ja tarjota kuitenkin kyläilymahdollisuuksia ym. että ette ole kokonaan ulkopuoliseksi jättämässä.

Mai : Mun vanhemmilla se alkoholikäyttö on kans este, etten tule lasta antamaan koskaan sinne yöksi. Vielä ei ole suoraan asiasta päästy puhumaan, mutta äidin kanssa nyt välit muuten hyvät ja läheiset joten voin jossain vaiheessa tämänkin ottaa puheeksi. En voi tällä hetkellä luottaa siihen, että eivät joisi lapsen läsnä ollessa, koska juovat ainakin siskon lasten läsnä ollessa. Ja just samaa rajattomuutta ollut mun sekä siskon lemmikkien hoidossakin, jos sanotaan mikä on koiran tai kissan päivän ruoka-annos, aina pitää olla antamassa jotain muuta ja enemmän ja eri aikaan. Sitten on siskon koirakin ripulilla ollut kun saanut sellaista mitä vatsa ei kestä... huoh

 

[Viltsu91]

Kiitos kaikille vastauksista
Pii : Anoppini on käynyt lääkärissä ja saanut diagnoosin sekä lääkityksen. Että hän itse kyllä "tavallaan" tiedostaa mikä hänen tilanteensa on. Tästä syystä luulinkin, että tämän ymmärtäminen olisi helppoa hänelle.
Harmi vaan, että näistä keskusteluista ei ole ollut hyötyä. Anoppini sanoo tietävänsä oman terveydentilansa ja on sitä mieltä että pystyy siitä huolimatta ottamaan vauvaa hoitoon. Vaikka muut onkin eri mieltä. Seuraavaksi ehkä pitää lähteä appiukon kautta jotenkin selvittämään tätä, jos hän sais anopin jotenkin ymmärtämään tilanteen, koska appiukko on kuitenkin samaa mieltä kuin mekin. Ja selitetty onkin, että anoppi voi tulla meille hoitamaan vauvaa kun ollaan siinä kotosalla, tai vauva voi olla heillä päiväseltään niin että appiukko on koko ajan paikalla, mutta yökyläilyt tulee sitten vasta kun lapsi on isompi. Ja tällainen järjestely sitoo paljon myös appiukkoa, joka ei ole niin innoissaan hoitovuoroista, eikä muutenkaan viihdy kotona paljon, vaan on aina jossain menossa. Mutta se on sitten heidän välinen asia
Harmittaa kyllä, että tästä on tullu tämmöinen soppa. Olisin toivonut, että vaikka anoppi ei täysin asiaa ymmärtäisi niin yrittäisi kunnioittaa meidän päätöstä. Mutta tuntuu, että hän vain "kapinoi" tätä vastaan ja siitä syystä jatkuvasti ostelee kaikkea vauvan tavaroita ja ilmoittaa niistä vasta kun on ostanut ym. Eli kohta on joka paikka täynnä tavaraa, kun ite en pysy perässä, mitä kaikkea hän on ostanut Voi toki olla, että hän ei niin sanotusti "halua ymmärtää" tätä asiaa, ehkä ajan kanssa näin käy... Toivon ainakin niin...
Itselle vaan on tullut hiukan sellainen olo, että en hirveesti halua vauvaa viedä minnekkään hoitoon, ettei vaan tuu kenellekkään sitten paha mieli
Sellainen vuodatus! Mutta onneksi tässä on marraskuuhun asti aikaa, että josko tämä tästä etenisi johonkin suuntaan. Ja toivottavasti hyvään suuntaan

 

[Viltsu91]

Hei kaikki esikoista odottavat !
Heitän teille sellaisen kysymyksen, että miten meinaatte nukkumisjärjestelyt järjestää kun vauva syntyy?
Lueskelin nimittäin vanhaa vauva-lehteä ja siellä oli vaihtoehtoja perhepedistä, omaan huoneeseen. Oon hirveesti yrittäny miettiä mikä tulis olemaan meillä paras vaihtoehto.
Perhepeti voi ehkä alkuun olla ok, mutta kyllä haluan mahdollisimman paljon pitää vauvaa omassa pinnasängyssään. Sitten pohdin tuota omaan huoneeseen vientiä, joka kuulostaa julmalta, mutta toisaalta taas ei. Kaverini, jolla on kaksi lasta 7v. ja 3v. nukkunuvat edelleen kaikki samassa huoneessa. 7v. tyttö nukkuu parisängyssä äidin kanssa ja 3v. poitsu omassa sängyssään, kun taas isä aina välillä "yrittää" nukkua parisängyssä vaimon ja tyttären kanssa, mutta pääasiassa nukkuu viereisessä huoneessa. Tämä on niinku mun kauhukuva ja siks yritänkin nyt miettiä, että mikä olis parhain vaihtoehto.
Eli minkälaisia suunnitelmia muilla on?

 

[Sohwia]

Meillä on suunnitelmana, että vauva nukkuu omassa pinnasängyssään, sillä viereen en uskalla vauvaa ottaa nukkumaan, kun pyörin unissani aika paljon. Sänky on meidän makuuhuoneessa ja ihan minun nukkumapaikan vieressä eli helppo herätä silloin, kun vauva itkee. :)

 

[tassu]

Meilläkään ei voi kyllä vauvaa ottaa samaan sänkyyn, ollaan niin levottomia nukkujia. Pinnasänky laitetaan meidän sängyn viereen ja mietitään sitten myöhemmin missä vaiheessa siirtyy omaan huoneeseen.

Tulevassa asunnossa toinen makkari on aivan toisella puolen asuntoa. Helpompi kun ei tartte öisin kävellä eestaas, ja tiedän että nuo koirat kävelis sitten yöt mun perässä. Toivottavasti mies ei häiriinny kovasti yöheräilyistä, on kyllä hyvinkin sikeäuninen että en usko, mutta ei voi tietää mitkä isälliset vaistot hällä herää

 

[liliina]

Meillä tulee pinnis sivuvaunuksi sängyn viereen, ja heti, kun pieni nukkuu suurimman osan öistä kokonaan, siirretään itkuhälyttimen kanssa omaan huoneeseen. On kanssa omassa perheessä kokemusta 7v:n kanssa nukkumisjärjestelyneuvotteluista, joten oon jo valmiiksi päättänyt, että meidän muksut tulee pitämään omassa huoneessa nukkumista oletusarvona alusta asti.