Esikoista odottavat

Tervetuloa jansgu!

Huomenna ois vihdoin ja viimein se nt-uä, pelon ja jännityksen sekaisin fiiliksin oon sinne menossa, jotenki aina mitä lähemmäs sitä päästään niin alkaa ajatukset laukkaamaan ja ajattelemaan että kaikki ei oiskaa hyvi enää. No huomenna selviää lisää :)
 
Meillä oli tosiaan aamulla ultra. Kaikki oli hyvin ja saatiin kuulla sydämen syke, ja näkyhän sekin siellä :) Vähän oli hankala ultrattava kun kohtu voimakkaasti taaksepäin kallistunut (ei ihme kun häntäluussa tuntuu), mutta ei tarvinnut alakautta ultrata :) Vielä on vähän epätodellinen olo :D
 
Jännäpisut koht housussa :S :D eka ultra siis klo 13:20. Pelko et mitää elävää ei oo, oireita ku ei nimeksikkää oo. Tissejä välillä pakottaa ja kutittaa, joskus jotai pientä vihlasua alamahassa.. jospa kaikki ois hyvin kuitenki.
 
Mulla oli eka ultra jo vk8 eli pari viikkoo sitte! Oli kyllä sillon vielä epätodellisen pieni! Seuraava neuvola mulla onki jo viikon päästä, kiva nähdä onko pikkunen kasvanut!
 
Miten teillä esikoisen odottajat on ollut, kun ootte kertonu vauvauutiset, ootteko ollut se pariskunta jolta ihmiset on odottanutkin kuulevansa vauvauutisia? "tätä onkin odotettu!" vai enemmänkin yllättyneitä? Vai onko joku saanut negatiivisia kommentteja? Meillä on kaikki ollu tosi yllättyneitä mutta iloisia, odottanu ehkä vasta että parin vuoden päästä. :dummy::dummy1:
 
Ei mekään olla ketään päästy yllättämään. Kaikki on jo etukäteen "tienneet" asiasta, vaikka ei yrityksestä mitään olla puhuttu + ollaan oltu sen verran vähän aikaa yhdessä, että ei luulisi olevan ihan itsestäänselvyys tämä meidän vauvaoperaatio, mutta silti kaikki on odottaneet uutista.
 
Täällä kanssa on kovasti odotettu että milloin tulee uutisia. Olisiko ollut viitisen vuotta sitten kun anoppi ensimmäisen kerran kyseli että milloin hänestä tulee mummo.
 
Meillä on kans odottamalla odotettu ja sit jo turhauduttukin ku ei oo vauvoja kuulunut. :D Ostettiin omakotitalo 3v sitten ja mentiin naimisiin vähän yli vuosi sitten. Luulen, et meidän vanhemmat on vaan ajatelleet ettei meille tuu koskaan vauvoja ku ei erityisemmin olla muiden vauvoista jaksettu innostua. Miehen siskokin tainnu joskus nimittää meitä lapsenvihaajiksi.
 
Meillä uutisia kerrottaessa kyllä molempien vanhemmat yllätty, mutta ensireaktiosta selvittyään tais molemmat sanoa, että kyllähän he on tienneet, että kohta voi olla tämä tilanne :) miehen vanhemmat ehkä enempi yllättyneitä, kuin omat. Mutta oli ihana huomata, että kuinka suuri juttu esimerkiksi miehen vanhemmille oli tämä uutinen, kun tulee ensimmäinen lapsenlapsi. Heti olivat trampoliiniin hankkimassa turvaverkkoa ja terassille rakentamassa kaiteita... :joyful:
 
Meidän vauvauutisia on jo useamman vuoden odotettu, sillä heti häiden jälkeen moni oletti, että meille tulee vauva pian. Tosin häistä on kulunut kohta jo kolme vuotta ja nyt meille on vasta se vauva tulossa. :) Mutta moni on sanonut, että ihana uutinen ja oli kyllä odottanut kovasti meidän vauva uutisia. ❤
 
Häitten jälkeen isovanhemmat alkoivat kyselemään perheenlisäyksestä, onneksi vanhemmat eivät udelleet tai painostaneet, kaikki ovat olleet kyllä onnellisia asiasta ja varsinkin oma äiti ja mummo ovat jo kyyneliä tirautelleet uutisesta ja alkaneet tehdä hankintoja :D
 
Meillä on kanssa miehen vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi tulossa, joten kyllähän sen arvasi miten iso uutinen on :)
Nyt vähän erilaisesta aiheesta kyselen kokemuksia teiltä muilta esikoisen odottajilta.. Oletteko huomannut alakuloisuutta alkuraskauden lopussa? Mulla on nyt viikkoja 13+2 ja tuntuu, että viime viikot on mennyt jotenkin sumussa. Mielialat ei sinänsä ole vaihdellut, kumpa olisikin, vaan itkua on riittänyt joka päivälle melkein mistä tahansa asiasta ja en ole osannut olla iloinen mistään, vauvastakaan.. Eilen ulkona ollessa tuntui, että "heräsin" vähäksi aikaa tästä sumusta pitkästä aikaa.. Kuulostaa hurjalta, ja kaikki arkirutiinit ja muut on kyllä kohtuudella saatu hoidettua, mutta esimerkiksi kesän tuloa en ole melkein edes huomannut, kun normaalisti olen tähän aikaan vuodesta aivan innoissani :D
 
Joo! Mulla ainakin on millon mistäkin mieli koko ajan maassa.. Kaikki ahdistaa jotenkin ja mä oon kyllä eristäytyny muista ihan täysin. Sain potkut vuodenvaihteessa ni tuntuu ettei oo mitään sosiaalista elämää! Kotona vaan yksin möllötän ku mies on töissä tai näkee kavereitaan, nyt raskaana ollessa tuntuu vielä enemmän yksinäiseltä.. :( ahdistaa myös etten saa mitään kuitenkaan aikaseks kotonakaan..sit oon kiukkunen sen takia ku kämppä on ku kaatopaikka, en jaksa uskoo et mieskää jaksaa mua tämmösenä.. itkettää ja suututtaa ja ahdistaa. mä varmaan tuun vielä hulluks ennen ku lapsi ees syntyy.
 
Nii ja tää painonnousu! Voi kihveli miten voikin ahdistaa vaikka kyllä sen tottakai tiesin että kroppa muuttuu mut silti! Mihinkää kehtaa mennä..
 
No en oo kyllä ite missään sumussa, mut oon tällanen 0-100:aan parissa sekunnissa kiihtyvä tyyppi, niin aika usein kyllä palaa käki. Meillä kämppä on ku kaatopaikka senkin takia että alkuraskauden olin kokoajan niin väsynyt ja huonovointinen, että kaikki kodinhoito on jääny melkeinpä miehen vastuulle ja se on tehny vaan omasta mielestään pakolliset asiat. Nyt sitte ku jaksaa, niin oon alkanut raivosiivoomaan välillä ennen nukkumaanmenoakin ja huutanut miehelle ku palosireeni ku kaikki asiat on tekemättä eikä se voi edes auttaa (ei oo siis tehny asioita mistä oon sanonu tuhat kertaa ja sitte valittaa että nalkutan).
Välillä oon kyl itekin ollut ihan maani myynyt, kun on ahdistanut lihominen ja leviäminen ja kaikki fysiologiset muutokset... Ja nään niin paljon painajaisia kaikesta, että välillä herännyt epäilys että jaksaako mieskään olla mun kanssa ja jäänkö lapsen kanssa yksin. Onneks oon kuitenkin sanomattaki tajunnu että eiköhän se jaksa, ku on jaksanu tähänkin asti. Nyt ollaan kuitenkin molemmat aika rauhallisia ja hiljaisen onnellisia raskaudesta ja uskotaan yhteiseen vielä vahvemmin kuin aiemmin.
Eli mahat esiin ja leuka pystyyn, kevät on täällä ja linnut laulaa. :) Voi sitä käydä kirppareilla hypistelemässä vauvanvaatteita/äitiysvaatteita/vaunuja lapsettomienkin kavereiden kanssa. (Mä selitän mun lapsettomille sinkkumieskavereille kaikkia jänniä yksityiskohtia raskaudesta hahaha.)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top