Meillä oli ennen raskautta haaveissa kolme tai neljä lasta. Mulla on ollut niin vaikea raskaus, että mies oli yllättäen pitkään sitä mieltä, että kunhan tämä yksi saataisiin ulos maailmaan, niin ollaan siitä sitten tyytyväisiä ja se riittää. Hänellä on ollut ristiriitaiset tunteet tästä vauvasta, vaikka haluttu ja yritetty lapsi on. Masun kasvaessa hän on kuitenkin alkanut innostumaan enemmän ja enemmän vauvan tulosta ja alkanut odottamaan pikkuisen syntymää innolla. Sitten yksi ilta nukkumaan mennessä mies katseli mun mahaa ja mietiskeli, että jokohan parin vuoden päästä ois toinen vauva masussa (: Mikäpä siinä jos minun ei tarvitsisi töitä miettiä. En haluaisi hukkaan heittää hyvää ja pitkää koulutusta, josta pidän paljon ja pitkä pätkä työelämästä pois hankaloittaisi myöhempää työllistymistä. Toisaalta lyhyet ikäerot lasten välillä olisi lasten kannalta parhaat. Hankalia asioita päätettävänä, mutta minun arvomaailmassa silti lapset voittavat aina (:
Miehet ovat vähän hitaampia syttymään, heille on annettava enemmän aikaa sopeutumiseen. Jos jonkun mies ei nyt raskausaikana halua toista lasta, voi mieli muuttua kun näkee ensimmäisen oman lapsen kasvavan.