Esikoista odottavat

Dino

Dino

Vauhtiin päässyt keskustelija
Tälläistä ketjua ei tainnut heinäkuun odottajien puolella vielä olla niin päätin nyt sitten tehdä.
Olisi kiva keskustella ja jakaa fiiliksiä ja kaikkea raskauteen liittyvää muiden ensikertalaisten kanssa. :) Olisi myös kiva hieman tutustua, eli jos jotain itsestään haluaa kertoa niin olisi oikein kiva, esim ikää ja muuta. :)
 
Itse olen 23 vuotias, heinäkuun lopulla täytän 24, eli en ihan synnytykseen mennessä ole ehtinyt vielä täyttää. Laskettuaika on 2.7.
On tää niin kovin jännää, ei tätä meinaa edes kunnolla uskoa todeksi. :) Tänään jo keskusteltiin esimiehen kanssa äitiyslomajutuista, hui!
 
Mä oon 22 täytän helmikuussa 23. Laskettu aika on 4.7. Jännittävää ja ainakin mun puolelta iloinen asia, mun koko perhe ja suku ovat iloisia, ensimmäinen lapsenlapsi ja lapsenlapsenlapsi tulossa :)
 
Kun me kerrottiin raskaudesta lähipiirille, oli kaikki kovin yllättyneitä mutta iloisia. Eivät osanneet ajatella että mä rupeaisin lapsentekoon vielä. :) Mun vanhemmille on nyt sitten tänävuonna tulossa kaksi lastenlasta lisää kun mun isosiskolla on viidennen lapsen laskettuaika helmikuussa ja mulla ensimmäisen heinäkuussa. :)
 
Mie täytän kuukauden päästä 26, innolla ensimmäistä avomiehen kanssa odotellaan, vaikka ennen hänen tapaamistaan en olisi voinut kuvitella koskaan lapsia edes hankkivani.

Anopille tästä on tulossa ensimmäinen lapsenlapsi ja hän on todella innoissaan. Omilla vanhemmillani on jo 10, joten sisaruksilta löytyy sitä kaivattua vertaistukea tämän foorumin ohella :)
 
Mä oon kohta 25 ja esikoista odotellaan. ♡ ihan älyttömältä tuntuu vieläkin et nytkö se onni suodaan meillekin kun yksi km takana viime vuonna. Noh, kyllä se vaan niin on et kesällä meitä on kolme :) Turussa asutaan ja valmistun kohta lähihoitajaksi. Just sopivasti valmistun ennen la, joka on 20.7. Kauheesti jännittää! Tää alku ollu todella stressaavaa kun kaikki jomotukset, vuodot ym. säikäytti.. kaikki niin uutta ja tunteet ollu ennen tän päivästä ultraa melko pessimistiset ton km jälkeen. Nyt kuitenkin fiilis hyvä ja oikeesti voi ruveta nauttimaan! ♡
 
Täälläkin esikoista odotellaan. LA 30.7, itse täytän 3.8. 21 vuotta. Saa nähdä kerkeääkö ennen miun synttäreitä vai meneekö niiden yli :) Kerrottu ollaan vasta miun äidille sekä miehen parhaalle kaverille.

Äsken just tulin verikokeista mitä pelkäsin ihan törkeen paljon, mutta hengissä ollaan! Np-ultra sitten 19.1. :)
 
Täällä myös innolla esikoistaan odottava heinäkuun äiti. :) Laskettu aika on meillä 3.7. eli viikkoja menee tänään 14+5. Ensimmäinen raskaus koskaan ja vauva tärppäsi heti ensimmäisestä yrityskierrosta. Ylipainon ja kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi pelkään kuitenkin kovasti keskenmenoa. Olemme mieheni kanssa 23-vuotiaita, täytämme syksyllä vauvan syntymän jälkeen 24 vuotta. Raskaus on ollut tähän mennessä paljon helpompi kuin odotin ja olo on ollut erinomainen koko ajan. Perheemme ja sukulaisemme ovat ottaneet raskausuutisen vastaan todella ihanasti, useimmat tiesivätkin, että alamme loppuvuodesta vauvaa yrittämään. Minäkin valmistun ammattiini keväällä juuri ennen vauvan syntymää.

Olen vain maailman onnellisin tällä hetkellä :Heartpink
 
Oon 22 ja täytän 30.7 23 :) Ollaan miehen (20v) kihloissa ja enskuun alussa päästää muuttamaa vihdoin yhteisee kotii :D
Opiskelen lähihoitajaks ja koulu tulee jäämää kesken, mut ei haittaa koska pystyn sitä sitte jatkamaa :)
Me ollaa kerrottu jo kaikille raskaudesta :D vauva tulee olemaan ensimmäinen lapsenlapsi, lapsenlapsen lapsi ja lapsenlapsen lapsenlapsi :D
 
olen 20vuotias ja naimisisa ollaan:Heartred todella toivottu lapsi meille:) ja mein vanhemmille:) mies pääsee kesällä intistä joten jänskättää ku yksin sitä ennen viikot :) oon onnelinen tästä meiäm pikkuisesta:Heartred
 
Elokuussa täytän 28v. Tämä on jo vanhempieni 5. lapsen lapsi, anopin 3. ja isovanhempieni 11.lapsen lapsen lapsi . Siitä huolimatta äitini sanoi että häntäkin jännittää meidän vauvan tulo. :D Mieheni kanssa ollaan oltu naimisissa 2.5v, yhdessä oloa takana 9v. Minulla vakituinen työ, miehellä onnekkaasti pidempi sijaisuus sairaalassa, jonne olen menossa synnyttämään. Ja oma kerrostalokolmio, tietty. Haaveillaan, että joskus myydään tämä ja olisi varaa muuttaa maalle omakotitaloon.
Olosuhteet lasten hankinnalle on siis mainiot, olen niin kova murehtija, etten halunnut yrittää lasta, ennen kuin työasiat on kunnossa, ja onhan ne olleet jo pidempään. Ollaan oltu jo niin kauan kaksin, että on aika mennä eteen päin ja katsoa tämäkin puoli elämästä. Itsehän olen jo pidempään toivonut lasta ja odottanut miehen hyväksyntää ajankohdalle. Ja nythän tuo on onnensa kukkuloilla kun pieni on tulossa. :) Ja niin olen minäkin. :)
 
Ikää 22, mies 24. Ollaan seurusteltu 2,5 vuotta ja asuttu kokoajan yhdessä. :D kai se sitten oli sitä rakkautta ensi silmäyksellä. :wink

Laskettu aika on 14.7. Molemmilla on ylipainoa ja kun jouduin pillerit jättämään terveydellisistä syistä niin en kuuna päivänä uskonut, että tulisin näin äkkiä raskaaksi. Molemmat ollaan ilosia ja onnellisia raskaudesta. Ollaan puhuttu, että lapsia tulee kun on tullakseen, esikoisen aika on nyt. :) Kerkeen valmistua keväällä lähihoitajaksi ennen kun pienokainen syntyy. :)

Mulla on iso perhe ja muilla sisaruksilla jo lapsia ennestään, ihanaa huomata miten kaikki ovat silti niin innoissaan. :) Siskotkin kertoilevat paljon omista raskauksistaan ja näyttävät kuvia omien pienokaisten ultrista yms. Ollaan niitä sitten ns. vertailtu ja muutenkin olen saanut heiltä tukea ja vinkkejä.

Miehen puolelle on ensimmäinen lapsenlapsi ja hössötys on sen mukaista. :D Anoppi soittelee minkä kerkeää ja ellei appiukko olisi rauhottamassa sitä kauppareissuilla meillä olisi täällä koko rivari täynnä vauvan vaatteita, leluja yms. :D
 
Mulla ikää 28 vuotta ja ehdin täyttää ensi kesäkuussa 29v ennen laskettua aikaa, jonka pitäisi olla 30.7. Kuudes yrityskuukausi tärppäsi, hormonikierukka poistettu keväällä. Naimisiin mentiin viime kesänä. Nyt oli vihdoin täydellinen ajatus perheenlisäykselle kun kummallakin vakityöt ja ostettiin rivitaloneliö syksyllä.
Ehdin jo tosin ajatella ettei koko raskautumisesta tuu mitään, kun oon toivonu tätä kuitenkin niin monta vuotta.:Heartpink

Vanhemmille ja ihan lähimmille ystäville ollaan kerrottu. Muille kerrotaan luultavammin np-ultran jälkeen, joka on ensi viikolla.

Mulla on ns. riskiraskaus oman perussairauden takia, mutta sairaus ollut rauhallinen viimeiset kaksi vuotta...kop kop :nailbiting:

Meidän paikkakunnalla on neuvolassa ultra, jossa mut ultrattiin neuvolalääkärin toimesta viikolla 8+1, ja mikäs sieltä paljastuikaan kuin kaksi alkiota! :Heartbigred Siellä niiden pikkusydämet sykkivät ja näyttäisi, että kummallakin erilliset istukat joka tosi hyvä juttu :happy:

Masu alkanut lähiviikkoina kasvaa aika vauhtia, nyt vaan jännittää ihan hirmuisesti ensi viikon ultra, että onhan kummatkin vielä matkassa.

Tää on meidän kummankin vanhempien eka/ekat lapsenlapset :dance008
 
Täällä yksi seniori esikoisen odottaja. Ikää siis 35 (mies 30v.) Ja laskettu aika olis menkkojen mukaan 11.7. Varhaisultran ja np ultran mukaan ollaan kuitenkin jo pidemmällä eli viikot on niiden mukaan nyt 14+1. Yhdessä oltu kohta kolmisen vuotta ja itse olen aina halunnut lapsia, mutta sitä oikeaa ei aiemmin vain ole tullut vastaan. Minun vanhemmille ensimmäinen lapsenlapsi tulossa ja kovasti ovat innoissaan. Ite asiaa ei vielä ehkä oikein käsitäkään, koska oireet olleet erittäin vähäiset. Huomenna neuvola, jossa kai kuunnellaan sydänäänet, josko se asia sitten muuttuisi vielä konkreettisemmaksi. Ihanaa tämä on joka tapauksessa! :Heartred
 
Mulla on ikää 29 vuotta (kesällä 30, auts!) ja esikoista (LA 30.7.) odotellaan noin kahden ja puolen vuoden yrittämisen ja parin keskenmenon jälkeen. Löytyy aviomies, talo ja tutkinto, mutta määräaikainen työ loppuu tänä keväänä ja voi olla, että toi työnhaku on vähän haastavaa vauvamahan kanssa.

Molempien vanhemmilla on jo lapsenlapsia, mutta uskon silti, että hirveä hössötys alkaa, kun asiasta kerrotaan. Vielä ei olla kerrottu kellekään, mutta varmasti uutista osataan jo sekä perheen että kavereiden piirissä odotella, koska tietävät keskenmenoista ja meidän lapsettomuushoidoista.
 
Täällä on 25v tuleva mamma, isä 23v. Raskaus (la 14.7.) ei ollut suunniteltu mutta en epäröinyt hetkeäkään että pidänkö lapsen vai en. Molemmilla kuitenkin vakiduunit ja oma kerrostalokolmio. Annoin kyllä miehelle mahdollisuuden häippästä jos ei halua isäksi mutta ei tullut kuuloonkaan :D meillä on myös 3 koiraa, eläinihminen kun olen henkeen ja vereen :)

Fiiliksiä sen verran että oon aivan hurmiossa raskaudesta, mitä nyt välillä ällöttävä olo ja hajut haittaa ja itkettää turhaan . Pysyttelen ns. Comfort zonella koko ajan, en siis tee mitään mikä tuntuu vähänkään pahalta fyysisesti tai henkisesti (esim salittelu jäänyt pois kun viilteli mahassa ja olin aivan kuollut perustreenin jälkeen. Myöskin hieman erakoitunut koska olen heikoilla jäillä tupakan suhteen, en vielä kestä jos ystävät röökaa vieressä)

Olen myös TODELLA onnellinen tulevan isän asenteesta. Hänen mielipiteensä ennen raskautta oli "ne lapset sitten joskus ajallaan, ei missään nimessä vielä!"
Iskä suunnittelee ja budjetoi , jaksaa kuunnella minua kun fiilistelen vauvasta. Tänään lohdutti kun sain itkukohtauksen (ei vain ottanut loppuakseen o.O )

Sellaista täällä muun muassa, voisin jatkaa kirjoittelua loputtomiin :D
 
SeEnsimmäinen, kirjoittele vaan jos siltä tuntuu, mä ainakin tykkään lukea! :) Itse oon myös hieman erakoitunut ja lähinnä pyörinkin täällä foorumilla vaan, tuntuu ettei kaikki tutut jatka jatkuvaa fiilistelyä vauvasta.. Ja vaikka jaksaisikin niin en silti viitsi rasittaa niitä jatkuvilla vauva jutuilla, täällä on paljon parempi jakaa fiiliksiä! :D
Eilen olin ihan fiiliksissä kun löysin cittarista kympillä(!) kolme bodya, yhdessä luki "i love mum", toisessa "i love dad" ja kolmannessa luki pienellä printillä monta kertaa mum ja dad. :) Olihan ne pakko ostaa kun oli niin halvatkin! :D
 
Minä 27, mies 32. Molemmille ensimmäinen. Ei olla oltu yhdessä kovin kauaa, runsas vuosi vasta, mutta tietenkin olemme yhdessä asenteella että loppuun saakka tässä nyt mennään yhtä matkaa. Molempien ihanteena on ydinperhe, eikä mies ainakaan ole mikään pelkuri tai sellainen joka luovuttaisi helposti. Joidenkin tahojen silmien pyörittely on oikeastaan vain vahvistanut tätä tunnetta, mielestäni heidän käytöksensä on hieman asiatonta. Eihän vuosikausien parisuhde ole mikään tae sille, että se kestäisi loppuelämän. Mikään ei ole. Meillä molemmilla pitkät suhteet takana aiemmassa elämässä, ja ne päättyivät kyllä ihan ilman lastakin. Ei meillä ainakaan mitään ruusunpunaisia laseja ole silmillä, emmekä ole mitään päihderiippuvaisia hampuuseja vaan ihan tavallisia työssäkäyviä toimihenkilöitä.

Itsehän haaveilen vielä yliopisto-opiskeluista, josko alottaisi 2016 syksyllä :rolleyes:
 
Tuosta vauvafiilistelystä, itse välttelen puhumasta tutuille vauvajutuista juurikin koska en usko että heitä kiinnostaa närästykseni ja jatkuva pissahätä o.O kyselyjä toki tulee että onko tyttö vai poika mikä nimeksi tulee ja ketä kummeiksi mutta ne eivät ole ajankohtaisia joten pettyvät kun vastaus on "emmää vaa tiä" (nimiä en aiokkaan kertoa vaikka olen jo niitä miettinyt :) )
Äitini ja anoppini molemmat soittelevat tiuhaan tahtiin että KUINKAS SIELLÄ VOIDAAN TÄNÄÄN?! Tekisi mieli vastata että samanlailla kuin eilenkin kun viimeksi soitit :mad: olin aluksi otettu että joku on aidosti kiinnostunut mutta nyt alkaa jo vähän jurppimaan :P

Onko kenelläkään tullut vastaan tuttua joka vauvasta kuullessaan huolestuu että pärjäätteköhän nyt vauvan kanssa?
Minulle ei kukaan ole suoraan sanonut mutta olen keskeyttänyt tuommoisen keskustelun, leikin etten kuullut mutta pieni *itutus siitä syntyi kun epäillään, itsellä kun on 95% ajasta varma olo asian suhteen :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top