Esikoista odottavat

Ehkä se voisi olla kiva, että olisi kaksi lasta. Olisihan niistä toisilleenkin seuraa. Ei jäänyt peikkoa synnytyksestä, eikä raskausaika ollut hankalaa... Mutta tässä nyt kun mietin että olisi joku taapero vielä vauvankin lisäksi, se mietityttää. Ja ikä lähestyy nopeaa tahtia neljääkymmentä!
 
Oon aina ajatellu et kaks lasta, no nyt näiden huutokonserttien aikana oon miettiny et ei ehkä kumminkaan.. Raskausajassa ei ollu mitään mut synnytys ku kesti sen kaks päivää ja oli kaikkine käynnistyksineen ihan hirvee ni en tiiä (ei siis ole pelkoja mutta aika ei kuulla muistoja).. En ainakaan haluu lapsii pienellä ikäerolla koska sit pitää kahta hyssyttää ja jos molemmat on hirveitä huutajii ni pää ei kestä.. Tästäkii ajattelin ennen et pienellä ikäerolla, nii ne ajatukset vaan muuttuu :wink.. Tosin ikä painaa päälle
 
Raskausaika ei tosiaan ihan hirveästi houkuttele, varsinkin kun muistaa miten hiiiitaaaaasti aika kului alussa... Vaikka raskaus oli helppo, niin ei se olotila loppua kohti mitenkään kovin häävi ollut. Synnyttämään sen sijaan voisin mennä vaikka heti. En tiedä mitä tulee tapahtumaan, mutta ei ainakaan ihan heti aleta toista väsäämään. Katsotaan... Ja vaikka nyt ekassa raskaudessa kaikki sujui hyvin ja olo oli koko ajan hyvä, niin entä jos niin ei ensi kerralla kävisikään? Olisipa herkkua oksennella päiväkaudet, rikkoa selkänsä tai joutua vuodelepoon taaperon pyöriessä ympärillä...

Ikää on 32 vuotta, mutta en koe, että se vielä erityisemmin painaisi, olenhan itsekin iltatähtenä maailmaan pykätty äitini ollessa jo 38-vuotias :)
 
Musta raskausaika oli ihan kivaa :) toivottavasti seuraava(tkin) on helppoja! Mutta kieltämättä tää pitää miettiä, että jos on taapero ja vauva ja minä yksin, eihän se ihan herkkua ole, mut oon vähän haaveillu jos ois varaa sitte tokan aikaan palkata joku suomalainen backpackeri meille live in nannyksi :)
 
Joo, mulla siis ikää nyt jo 36-vuotta ja mies haluis sen kolme lasta (itse haluisin sekä tytön että pojan) joten ei tässä enää niinkauheasti tuota aikaa ole. Ja muutenkin ois kiva saada lapset pienellä ikäerolla. Katsotaan nyt kuin meijän sit käy, itseäkin vähän jännittää se, että miten mahdollinen toinen raskaus menee, kun ensimmäinen oli niin helppo.
 
Synnytyksen kivut unohtui itsellä ihan samantien :grin Tosin jälkikäteen kivut olivatkin itsellä ihan minimaaliset, toivuin tosi nopeasti. Koen synnytyksen olleen tosi positiivinen kokemus ja toivon että joskus pääsen kokemaan yhtä hyvän synnytyksen vielä uudestaan! Samoin raskaus oli mulla todella iisi, joten jos niitä vain ajattelisi, voisin pistää uuden lapsen tilaukseen vaikka heti.
Vauva on ihana mutta ollut aika tyytymätön, minkä takia tällä hetkellä ei kyllä yhtään nappaa ajatus mistään ylimääräisestä tähän rinnalle. Etenkin jos sitten sattuisi raskas raskaus, vaikea synnytys ja vaativa vauva :nailbiting:
 
Noniin, mies oli ihan tosissaan, että toista putkeen vaan :D Sanoin että no eihän kroppakaan ole valmis vielä! Johon tietysti tuli vastaus, että Ollaanhan mekin veljen kanssa alle vuoden erolla! Jep :D Tota kuulee usein; kyllähän veljentyttökin, kyllähän tuokin kaveri, kyllähän sekin sitä ja tätä :rolleyes:

Saatiin nyt (mielestäni) sovittua, että vuosi odotellaan ennen uutta yritystä. Ei ilkee kyllä ees riskeeraa, kun mies on tollasta hedelmällistä sorttia :hilarious:
 
Täällä odotellaan esikoista (vk 9+4).

Itse olen perheemme ainut lapsi, joten aina ollut haaveena suurperhe. Äidiltä olen kerran kysynyt, että ''Monta lasta olisit halunnut?'' Vastaukseksi sain ''Niin monta kuin luoja olisi antanut''. Äitini oli 30-vuotias kun minut sai, itse tällä hetkellä 21-vuotias. Vielä ei ole kerrottu ilouutisesta kenellekkään, odotellaan vk12 ultraa. Toivotaan, että masussa olisi elämää ja voitaisiin kertoa ilouutisesta. Olisi ihanaa jos haaveemme toteutuisi. :Heartred Koskaan en ole pitänyt lapsia itsestäänselvyytenä vaan lahjana, johtuneen varmaan siitä kun suvussamme on lapsettomuutta.
 
Takaisin
Top