Esikoista odottavat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Dino
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Joo ei miullakaan raskausaikana ole tehny mieli niinkään mutta nyt haaveilee siitä et kesällä olis kiva juoda se yks tai kaks jossai terassilla. No toivotaa et elokuussaki olis kelejä :)
 
Juu täälläkin se että kesällä olis niin kiva ottaa terassilla yhdet. Tai niinku ollaan miehen kans lähinnä noilla kreikan reissuilla istuttu niissä rantabaareissa nauttimassa lämmöstä ja ihanista drinkeista. Niitä hetkiä jotenkin kaipaa kun ne on sellasia ihania rentoutumishetkiä. Ja se tunnelma.
 
Juurikin se kylmä valkkarilasillinen ja oma takapiha ilta-auringossa... tai Sol limesiivun kera. Oi oi. Alkuraskaudessa mulla oli välillä todella kova punaviinin mieliteko, mistähän lie sekin johtui. Ekan kolmanneksen jälkeen olen joskus ottanut pikku lirauksen, jos siltä on tuntunut - mutta useinkaan ei ole tehnyt mieli. Kriteerinä on ollut, että vain harvakseltaan, aina kauniista lasista ja vain oikeasti hyvää viiniä, sillä niitä herkkuhetkiä ei mihinkään huonoon tavaraan tuhlata :D
 
Onpa helpottavaa kuulla etten oo ainut joka haaveilee kylmästä juomasta kesäiltaa paistatellessa :) Lähipiirissä jotkut tuntuu aattelevan et nyt ku on yhen kerran ollu raskaana ni on muuttunu aivan ihmisenä eikä koskaan enää halua nautiskella muusta kuin vaipan vaihdosta tms. lasten hoitoon liittyvästä, niille en vielä oo kehdannu sanoa näistä mitään :p
 
Meillä isäntä kyselee, kuinka pian synnytyksen jälkeen ajattelin lähteä tyttöjen kanssa viihteelle. :) On sitä mieltä että he pärjää vauvan kanssa kyllä, sen kun menee vaan heti kun siltä tuntuu.

Luulen että imetys- ynnä muiden hommien lisäksi pitää saada ihan jonkun verran noita raskauskiloja (sekä ennen raskautta hankittuja) sulateltua ennenkuin kehtaa mihinkään lähteä. ;)
 
KesänOdottaja sanoi:
Onpa helpottavaa kuulla etten oo ainut joka haaveilee kylmästä juomasta kesäiltaa paistatellessa :) Lähipiirissä jotkut tuntuu aattelevan et nyt ku on yhen kerran ollu raskaana ni on muuttunu aivan ihmisenä eikä koskaan enää halua nautiskella muusta kuin vaipan vaihdosta tms. lasten hoitoon liittyvästä, niille en vielä oo kehdannu sanoa näistä mitään :p
Click to expand...

No et varmasti ole! Itse en ainakaan ole sortunut ikinä ajattelemaan noin, enkä ymmärrä niitä jotka niin tekevät. :confused: Onhan se elämä erilaista lapsen saavuttua, mutta kyllä siitä lapsesta kasvaa ihan yhtä hyvä ihminen vaikkei äidin elämä pyörisikään lapsen ympärillä 24/7. Meillä ainakin on suunniteltuna viikonlopun mökkireissu kaveriporukan kanssa, kun lapsi on n. 2,5kk ikäinen. Osallistutaan miehen kanssa molemmat ja lapsi menee näillä näkymin mummonsa luo hoitoon. Uskon tämän tekevän vain hyvää meille molemmille. Hätätilanteen sattuessa ollaan kuitenkin saman kunnan alueella, että sen kauemmas ei kuitenkaan lähdetä :) Ymmärrän kyllä, että joku saattaa tätä kauhistella, mutta henkilökohtainen mielipiteeni on se, että lapsi on rajoite/este omille tekemisille vain jos päättää sen olevan niin.
 
Täällä kans ois suunnitelmissa että loppukesästä sais paistaa aurinko nii vois terassilla yhden siiderin jäillä käyä ottamassa. Ja sitten toinen mielikuva on sellanen, että kun mies torkkuu vauva masun päällä ja molemmat tuhisee onnellisesti, hipsin rakkautta täynnä omalle parvekkeelle katteleen auringonlaskua, tuoksuttelemaan kesää ja nauttimaan lasin kylmää valkkaria graavilohen kera tietty.. :)
 
Tuo hieno ravintolaillallinen kävisi kyllä harmittaan, onneks ei oo osunu sellasia juhlia nyt kohdalle. Kyllä viini tosiaan täydentää sen hyvän ruoan! Oon yllättynyt, etten ole liruja itse maistanut, kerran otin suullisen miehen valkkarista. Eipä tuo usein viiniä juokaan, eikä olut samalla tavalla himota.

Muistatteko muuten sen pienen lööpin, kun joku missi sanoi "kaipaavansa luonnollisesti viinilasillista silloin tällöin" raskauden aikana, ja kaikki puhisi että jopa nyt on alkoholisti, kun luonnollisesti kaipaa viiniä..:D
 
Ja mä en myöskään tajua sitä, että lapsen saamisen jälkeen pitäisi jotenkin muuttua seesteyden perikuvaksi.. Juu en varmasti samanlaisia perseitä vedä kun ennen, pitää sitä aina olla kunnossa jos jotain tapahtuukin, mutta kyllä sitä nyt saa vapaallekin vaihtaa :)

Samoin mua ärsyttää sellaset ylinegatiiviset Ei minnekään voi lapsien kanssa mennä- asenteet. Voi mennä lomamatkalle (tietysti raha-asia, mutta mihin kukin rahaa laittaa) ja voi mennä ravintolaan jne.. Oppiihan se lapsi olemaan, kun opettaa. Useimmiten :D
 
Ollaan Aubrey ihan samoilla linjoilla! Meillä neuvolatätikin piti hienon puheen tästä aiheesta, kuinka lapsen syntymän jälkeen ei voi mennä samalla tavalla kuin ennen, harrastaa jne. Teki mieli sanoa sille, että niinhän sä luulet :wink Tämä lapsi pääsee ainakin ihan pienestä pitäen osallistumaan perheen harrastukseen moottoriurheilun parissa :grin

Kyllä se on ihan omista valinnoista kiinni, haluaako tehdä asiat hankalasti vai ei. Oma siskoni ei meinannut pari kuukautisen kanssa kehdata lähteä ostoksille, kun koki sen jotenkin hankalaksi. Mitä jos se lapsi alkaa siellä kaupassa huutaa tai tulee nälkä jne. Mieheni "pakotti" hänet lähtemään mukaan lapsen kanssa. Loppujen lopuksi vietettiin melkein koko päivä eri kaupoissa hoitaen asioita ja siskoni totesi itsekin kuinka oli kiva päivä sekä kuinka HELPPOA tuon ikäisen kanssa oli olla liikenteessä. Yhteenvetona voidaan siis todeta, että asenne ratkaisee aika paljon :p
 
Samoilla linjoilla täälläkin.

Mulla on vielä sellainen "pieni" tekijä tässä kaikessa mukana kun paha masennushistoria. Pelkään suunnattomasti synnytyksen jälkeistä masennusta, jonka takia mulle on tärkeää saada alusta asti sitä kuuluisaa omaa aikaa. Kotiin vastasyntyneen kanssa yksin linnoittautuminen on todennäköisesti pahinta, mitä mulle voi tapahtua. Senkin vuoksi olen onnellinen siitä, että mies tukee omissa menoissa ja ottaa vastuuta vauvasta jahka tuo syntyy. Oma mielenterveys on kuitenkin se kaikista tärkein asia, siinä on imetyksen onnistumiset tai muut vastaavat todella toissijaisia.
 
Oikea asenne Helmeri, hyvä että tiedostat jo nyt, että sinun pitää muistaa pitää itsestäsi huolta. Niin kuin tietysti kaikkien muidenkin äitien ja isien. Ihanaa, että olette asiasta yksimielisiä miehesi kanssa ja sikäli voit hyvillä mielin odotella vauva-arjen alkamista :)
 
Hienoa Helmeri, todellakin oikea asenne! Äläkä vain anna kenekään väittää mitään muuta ja yrittää saada sinua vaihtamaan mielipidettä. On tärkeää muistaa ajatella sitä omaa hyvinvointiakin.

Itsellä ainakin välistä tuntuu, että nykyään ihmiset tahtoo olla vähän liikaa juuri sillä asenteella, että äidin pitäisi olla vauvan kanssa jatkuvasti ja mitään ei juuri saisi tehdä ilman vauvaa. Samalla myös arvostellaan ja kauhistellaan sitten sitä, että no eihän sen pienen vauvan kassa voi semmoseen ja tämmöseen paikkaan mennä :eek: Mikään ei tunnu kelpaavan paitsi istuminen kotona neljän seinän sisällä. Ja varsinkin esikoista odottavia jaksetaan tästä muistuttaa, koska eihän me millään voida tietää ja ymmärtää näitä asioita ennen lapsen syntymää :mad:

Itse tulin todella iloiseksi ja tunsin suurta tsemppausta viime neuvolakäynnillä, kun juttelimme neuvolatätin kanssa imettämisestä. Kerroin, että meillä suhtaudutaan asiaan positiivisesti ja aikomus on lasta imettää. Hänen kysymyksiin sitten vastailin, että ainut mikä asiassa mietityttää on se, kuinka kovasti sitä on sitten sidoksissa lapseen. Totesin kuitenkin, että aion keksiä tähän ratkaisun enkä tee siitä liian suurta ongelmaa. Neuvolatäti sitten tähän totesi, että mahtava kuulla, ei pidä ottaa liian suurta stressiä imettämisestä. Jos homma tuntuu hankalalta tai ei onnistu niin korvikkeet on ihan yhtä hyvä vaihtoehto! Tästä tuli kyllä itselle todella hyvä mieli :happy:
 
Joo täällä myös kun kätilön kanssa imetyksestä juteltiin, niin sanoin, että toki imetän jos vain luonto näin sallii. Hän oikein innokkaasti ja ilmeisen tyytyväisenä siihen, että Hyvä, nimenomaan, jos sujuu. :) Ei siitäkään pidä ottaa stressiä. Varmasti on totta, että usein väärä tekniikkakin on ongelmana, mutta jos siihen lisää vielä väsymyksen ja hyvällä lykyllä muitakin ongelmia, niin siksihän ne korvikkeet on :)
 
Ja joskus sitä maitoo ei vaan tule, työkaveri sano että yritti vaikka mitä ja ei tullu. Neljä korvikkeella ruokkinu ja kaikista on ihan normaaleja tullu ;) .. Nykyään kummasti vaan arvostellaan heti jos se ei onnistukaan
 
Ensisijaisesti kuitenkin täytyy lapsen saada ruokaa. Oli se sitten äidinmaitoa tissistä, pumpattuna tai sitten korviketta. Toki jokainen meistä varmasti haluaisi täysimettää, mutta ihan normaaleita lapsia korvikkeella kasvaneistakin tulee. Siitä vaan syyllistetään niin joka tuutista tällä hetkellä, että varsinkin esikoisen kanssa monella on järjettömät paineet nimenomaan tuon imetyksen suhteen. Itse olen koettanut itseäni psyykata olemaan huolehtimatta asiasta liikaa, mutta hankala tänä päivänä välttyä tuolta imetys vs korvike- vastakkainasettelulta.
 
Mä en ole törmännyt moiseen keskusteluun, kun tietoisesti en siitä välitä. Toki ihmiset kysyvät, että aiotko imettää. Sanon, että kyllä yritän, se siitä en osoita mitään mielenkiintoa keskustelun jatkamiseksi. Mä olen sen itselleni selväksi tehnyt ja oma mies on se, kelle sitten puhun jos ei sujukaan ja tuntuu pahalta. Se ei ainakaan tuomitse..

Tokihan sitä on joka paikassa, mutta en mä kuuntelisi vaikka kuka alkaisi paasata. Ihan vain hymy, nyökkäys "okei" on mun tapa jättää asiat siihen :) Harva jaksaa paasata, jos toinen ei kuuntele :D

Asiasta toiseen, oletteko huomanneet alkaneenne kyseenalaistaa saamanne kasvatusta? Mä oon aina ajatellut, että ihan samalla tavalla haluan lapseni kasvattaa kun äitini on minut kasvattanut, mutta niin vain olen alkanut huomata asioita, joista mietin varmasti yrittäväni tehdä toisin. Toki äitini on tehnyt niin kuin on parhaaksi nähnyt ja mihin on pystynyt ja oikein rakastettu ja onnellinen olen aina ollut. Mutta olen aika pitkälti saanut itse kantapään kautta kokea mikä kannattaa ja mikä ei, onneksi olen ollut aina kunnianhimoinen ja sikäli lopputulos on oikein hyvä, mutta kyllä ehkä omia lapsiani aion painostaa enemmän ja vahtia, että ei mene ihan räpeltämiseksi esim teinivuodet :p
 
Toki tulee ja on tullut kyseenalaistettua sekä minun vanhempien että anopin kasvatustavat. Omasta lapsuudesta tulee tietoisesti poimittua hyviä asioita ja vältettyä huonoja, mutta varmasti paljon on meissä jokaisessa meidän omia vanhempia ja heidän toimintamallejaan, joita emme tiedosta. Olivat ne sitten hyviä tai huonoja asioita, ne siirtyvät meidän lapsillemme... Mutta esimerkiksi ruokailuasia ärsyttää jo nyt anopissa. Minun mieheni oli saanut elää pelkällä makkaralla ja ruisleivällä "kun mikään muu ei kelvannut" ja herkkuja oli vaikka millä mitalla nenän edessä ja lapsi olikin lievästi lihava (anoppini on melko lihava). Mitään unirytmejä ei ollut eikä pojan ollut tarvinnut aina mennä kouluun. Kun omat lapseni ovat anoppilassa, tulen tarkkaan katsomaan, ettei tuollaiset opit siirry enää uudelle sukupolvelle! Toisaalta mummila saa olla herkkupaikka tiettyyn pisteeseen asti, näin oli meilläkin ja olihan se mukavaa käydä mummilassa kun siellä sai aina Ville Vallaton -jätskiä (:
 
olen myös huomannut että monta kuukautta jo pyörineet molempien lapsuusasiat mielessä.. molemmista poimitaan (toivottavasti) niitä hyviä asioita sitten oman lapsen kasvatukseen.

nyt oonkin huomannut että anoppi ja mieheni sisko välillä tuppaavat ärsyttämään. he katselevat innoissaan netistä kaikkea uutta hömpötystä, sitähän on nykyään vaikka mitä vipstaakkia että vauvat kehittyisi aina vaan nopeammin ja nopeammin, opetetaan puremaan jo pari kuukautisina erilaisilla täytettävillä tuteilla ja opetetaan kävelemään ties millä vempeleillä. itse olen kovasti sitä mieltä että vauva saa kehittyä siihen tahtiin kun on kehittyäkseen, oppii puremaan ruokia kun sen aika on ja oppii kävelemään kun lihakset luonnollisin keinoin siinä kunnossa jne. nyt sitten vähän ärsyttää kun ovat suunnilleen jo tilaamassa kaikkea härpäkettä kun itse haluamme pärjätä perustarvikkeilla ja lapsen tahtiin antaa hänen kasvaa. heidän suvussaan on myös pajon nirsoja, ja syömisestä tehdään aina iso numero....

ja ne saakelin tabletit, nyt kun on vauhtiin päästy. minusta on ihan järkyttävää että pari vuotiaat opetetaan esimerkiksi syömään tablettia katsellen "kun ei se muuten keskity" ja niitä käytetään jo noin pienillä virikkeenä. sitten saa ihmetellä miksi jo pienet lapset kärsii niskojen ja pään särystä ja ovat levottomia. puuh. meillä ei tablettia edes ole, ruoka syödään pöydässä, kännykkää käytän soittamiseen ja viestien lukemiseen ja sitäkään en tee kun olen seurassa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top