Esikoista odottavat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Dino
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Lemmy sanoi:
Mikä annos sulla Nannariina on Klexanea ja kuinka usein veri + muut kontrollit (esim. Äitipolilla)?
Click to expand...
Eli ennen raskautta söin sellaista verenohennuslääkettä kuin XARELTO (Marevanin olisivat aloittaneet, mutta alalla itsekin, niin tiesin tuosta lääkevaihtoehdosta, tosin ihan törky kallis, mutta annos aina sama, eikä tarvitse juosta lab.kokeissa INR arvon ja annoksen jatkuvaa määrittelyä varten, joten todella "helppo"...), mutta raskaana oleville vaihdetaan aina tuo KLEXANE.

Annostus määritellään yleensä painon mukaan -> eli mulla oli kaksoispistos hoito 60mg + 60mg (laskettiin 60kg:n mukaan). Nenä verenvuodon, limakalvojen (ikenien, genitaalialueen) herkän veren vuodon vuoksi Tätä kevennettiin annokseen 60mg + 40mg -> Lab. Koe vähän tämän jälkeen jotta arvioitiin ettei ole liian tehokas, muttei myöskään liian kevyt. Ja uusi määritys koe oli vähän aikaa sitten, koska "paino nyt sattuu raskauden vuoksi nousemaan".

Sis.t.lääkärin + Naisten tautien lääkärin yhteissuunnitelmana on, että annostusta lähdetään loppuraskautta kohden keventämään, verenvuotoriskiä ja tulevaa synnytystä ajatellen. Ja tuon viimeisen määrityksen + oireettomuuden vuoksi viime viikolla annostusta kevennettiin, eli nyt tällä hetkellä annostus 80mg ja vain yksi pistos aamulla!!!! (Tää on ollut mulle ja mun reisille ihana uutinen, meinaan kun pakko pistellä reisiin kun ei tuo vatsan alueelle pistäminen nyt oikeen mukava ole edes ajatuksena :D)

Ja tällä 80mg × 1 mennään nyt kuukausi, sen jälkeen tiputetaan 60mg × 1 jolla vedetään koko loppuraskaus.

Seurannat Lab. Kontrollit 2 vk.n välein, joista siis neuvolan hb pikamittarilla kerran kk, ja laajemmat kokeet + tuo hb kerran kk:ssa suoninäytteenä.

Tulipa pitkä ja tyhjentävä vastaus, toivottavasti jotain selkoa sait :D kysy vain jos jokin kuulosti hullulta tai epäselvältä :D
 
Mulla on tässä kaiken tämän lisäksi ollut yksi asia vielä koko tilannetta sekoittamassa, jonka takia nuo laajemmat kokeet sisältävät kaikkien peruskokeiden lisäksi jotain itselle ainakin "ihan hepreaa" olevia kokeita... Kun nyt olen kaikesta avautunut ja kertonut niin haluan jakaa teille vielä nämä loputkin:

Elikkäs, näiden keuhkoinfarkien yhteydessä tehtiin sattumalöydös -> keuhkokuvassa keuhkojen välitilasta löytyi runsaasti imusolmukkeita, jotka olivat vielä suurentuneita... Tämän löydöksen perusteella lääkäri tuli osastolla ilmoittamaan, että minulla olisi suurella todennäköisyydellä lymfooma = imusolmuke syöpä, ja että keuhkoinfarktit johtuivat tästä... osastolta lähdin sitten muiden imusolmukkeiden ultraääni tutkimukseen ja koepalojen ottoon. No, rtg lääkäri sanoi Ultratessa, että kaikki muut imusolmukkeet ovat täysin normaalit, ja ettei hän ota edes koepaloja. Kyse saattoi siis olla ns rakenteellisesta poikkeamasta, tai sitten imusolmukkeet olisivatkin reagoineet noihin keuhkotapahtumiin. No jäätiin siis "seurataan" tilanteeseen, ja hyvin epätodennäköistä että kyse olisikaan tästä lymfoomasta.

Joulukuussa oli kontrollikäynti sis.taudeilla, kun asiat meni raskauden vuoksi uusiksi, eikä esim suunniteltua varjoainekuvausta voitu tehdä... Mutta sitten tuli taas "ikävät uutiset"... Lääkäri löysikin joulukuun tarkastuksen yhteydessä kaulalta ja nivusista suurentuneita imusolmukkeita, ja lymfooma epäily nousi uudestaan esiin... Piti odotella että ollaan hyvin raskauden toisella kolmanneksen keskivaiheilla, jonka jälkeen tehtiin uudelleen imusolmukkeiden ultra + otettiin keuhkokuvat.

Näistä ei kuitenkaan mitään hälyttävää löytynyt, vaan keuhkojen välissä olleet imusolmukkeet olivat hieman "pienentyneet" ja kaulalla ja nivusalueella myös oltiin koon puolesta "hälytysrajan" alapuolella.

Jäätiin tilanteeseen, että nyt kaikki näyttäis olevan hyvällä mallilla, ja synnytyksen jälkeen tehdään vielä varnuudeksi tuo varjoainekuvaus, ym. Kaiken maailman tutkimukset, mutta lääkärin puheista ymmärsin, ettei tarvitse huolehtia tai murehtia, haluavat tehdä vain nuo tutkimukset kaiken varalta ja ikään kuin että sitten kaikki olis vielä kerran varmistettu. Ja mitä imusolmukkeiden muutoksiin tulee = ilmeisesti kehoni reagoi niin että imusolmukkeet "turpoilevat ja laskevat" herkästi.

Että todella tämmönen sekava kokonaisuus ollut tämä mun matka syyskuusta tähän pisteeseen :)
 
Huh Nannaniina on sulla kyllä ollut jaksaminen tunteiden vuoristoradassa noihin aikoihin! Aivan upeaa, että olet jaksanut ja ainakin vaikutat positiiviselta tyypiltä :) Usein unohtuu, että ei ne asiat murehtimalla parane :)
 
Kyllä tää pikku kaveri jaksanut pitää suupielet korvissa kaikesta huolimatta :) Ja täytyy mun sanoa, että oon saanut kyllä ihan huippu ihanaa kohtelua joka paikasta, neuvolasta, äitipolilta, sis.tauti.polilta ja joka paikasta. On ollut samat lääkärit kaikkia näitä yhdessä pohtimassa ja tuntuu että kaikki olleet todella ammattitaitoisia ja ymmärtäväisiä ♡ Kaikkiin kysymyksiin saanut vastauksen ja kaikki "hankalatkin" asiat selitetty niin että oon ne (ainakin jotenkin päin) ymmärtänyt :) Ja vaikka "yksin" pikkuistani odotankin, on mulla todella ihana perhe tukena ja ystävät. Ja tosiaan vanhempien ja sisarusten kanssa on todella lämpimät välit, ja asuvat vielä ihan parin kilometrin päässä, ja henkisen tuen lisäksi myös auttaneet kaikissa käytännön asioissakin niin paljon että kyllä oon itseni onnekkaaksi saanut tuntea!
 
Kiitos Nannariina! Taitaa tosiaan riippua painosta ja riskitekijöistä/aikaisemmista tulpista jne. Mun ystävällä ollut tulppa ennen raskautta ja nyt varotoimiksi menee 40mg kerran päivässä ja vain ainostaan yksi kontrolli äitipolille rv26!
 
Nyt rv 22+5. Painosta: lähtöpaino oli lievää ylipainoa (tosin valtavan lounaan jälkeen mitattu) 76kg ja pituus 159cm. Ensin paino putosi kolme kiloa 73 kiloon, ja nyt viikko sitten neljän päivän herkuttelun jälkeen nousi kaksi kiloa 75 kiloon. Neuvolassa suositeltiin, josko saisi pidettyä painon lähtöpainossa koko raskauden ajan. Miten se paino nouseekaan? Kai tässä jossain kohtaa tullee suurempaa nousua, eikös se vauvakin paina jotain kolmisen kiloa... No pitää yrittää vältellä herkkupöytiä...

No ei nässä mitään syöpiä tai tulppia oo, pitänee olla tyytyväinen. Tsemppiä kaikille!
 
Lemmy sanoi:
Kiitos Nannariina! Taitaa tosiaan riippua painosta ja riskitekijöistä/aikaisemmista tulpista jne. Mun ystävällä ollut tulppa ennen raskautta ja nyt varotoimiksi menee 40mg kerran päivässä ja vain ainostaan yksi kontrolli äitipolille rv26!
Click to expand...
Kyllä se aika vähältä silti kuulostaa....? Ja ettei sitä kontrolloida mitenkään...? Siis verikokein ja näin...? Itse olen ymmärtänyt että aina veritulpan jälkeen riippuen toki riskitekijöistä ym. verenohennus lääkitystä käytetään aina 6kk-12kk (yleisin on tuo Marevan) , ja jos sitten sattuu tänä aikana vielä raskaaksi, siirrytään tuohon Klexaneen, ja koska raskaus vielä lisää veritulpan riskiä, niin minulta ainakin juuri verikokein katsottiin että annos on varmasti riittävä, mutta samalla on yhtä tärkeää että seurataan ettei tuo annos ole myöskään liian tehokas, mikä sitten puolestaan lisää tuota verenvuotoriskiä, mikä myös raskaana ollessa tärkeä huomioida?

Toki lääkäri varmasti osaa asiansa, mutta minusta kuulostaa (Huom, ihan vain omaa tuumailua, ei mitään fakta tiedettä) tuo annos kovin pieneltä, mutta etenkin seuranta hyvin vähältä!!??
 
Tulppa ehti parantua ja hävitä ennen raskautta ja perinnöllisiä riskitekijöitä ei löytynyt, siksi laittoivat annokseksi vain tuon 40mg/vrk. Mutta minustakin tuo kontrollien vähäisyys on outoa! Täytyypä sanoa, että kyselee lääkäriltä vielä uudestaan! Tai soittaa äitipolille, mää en ite noihin neuvolalääkäreihin oikein luota...
 
Eilinen päivä tuntui jotenkin.. Oudolta..
Siis ei nyt muuten, mutta en oikein osannut suhtautua äitienpäivätoivotuksiin. Käytiin kahvittelemassa isoäidiltä, ja siellähän oli koko suku, serkut, tädit ja sedät. Ja jokainen siellä toivotti minullekin takaisin hyvää äitienpäivää.
Ja minä mietin että toivottiko ne tosiaan sitä mulle, vai oliko se joku yleinen toivotus kaikille äideille, että sanonko minä nyt kiitos, vai mitä siihen vastaan, vai vastaanko mitään?!? :D

Tavallaan sitä ajattelee, että on jo äiti, mutta toisaalta ei kuitenkaan ihan "täysin"...
Vasta matkalla äitiyteen.
 
Oli kyllä vähän hassua :) Vaikka toivoinkin, että mies muistaisi, niin silti kun soitti ja toivotti hyvää äitienpäivää niin mun automaattinen kommentti oli, että enhän mä vielä ole äiti.. :D Tuli siitä silti hyvä mieli :) Vähän olen kateellinen, kun mies saa oikeesti oikean isänpäivän ;) heh! Täällä se muuten onkin jo syyskuussa.
 
Tuntuuko / onko tuntunut kenestäkään muusta esikoisen odottajasta missään raskauden vaiheessa siltä et tää saa olla eka ja vika muksu minkä tekee? Mulla on ollut jo jonkin aikaa sellainen tunne vaikka ennen sanoin että kaks muksua on minimi :rolleyes:
Kyllähän ne ajatukset varmasti sit muuttuu taas kun raskausajan vaivat ja vauriot unohtuu menneisyyteen ja esikoinen kasvaa vilistäväksi hulttioksi.. alkaa ikävöidä pientä nyyttiä joka ei pääse karkaamaan mihinkään :woot:
 
Mulla eka ja vika. Johtuu ihan mun iästä. Nyt kun on miettinyt tätä kuluvaa viikkoa kuinka raskas se on ollut fyysisestija henkisesti myös. Niin pikku nti saa jäädä ainokaiseksi. Onhan meillä yksi enkeli lapsi Ilona, joka ei olisi pystynyt elämään lainkaan. Jouduin viime kesänä sen raskauden keskeyttämään n. Viikolla 14-15.
 
Vaikka koko ajan omasta olosta urputankin, niin haaveena on kyllä sisarus saada. Mitenkään erityisesti en ole raskausajasta nauttinut, mutta alusta asti on ajatuksena ollut kaksi lasta. Kattoo nyt miten loppuaika, synnytys ja ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa menee.
 
Mulla taas kaikki mennyt nikn äärettömän hyvin, että oon muutamille sanonutkin et jos raskaana olo on aina tällasta ni mä voisin olla aina raskaana ;) No, mieli voi muuttua synnytyksen ja lapsen kasvamisen myötä. Mut kyllä haluaisin vähintään yhden sisaruksen meidän vauvalle <3
 
Mulla ei oo ollut sellasta oloa, päin vastoin haluaisin heti jo pikaiseen uuden raskauden alulle :D hih! Mutta hääjuhlat ensin.. Ja tosiaan, mieli muuttunee kyllä vauva-aikana.. :p
 
Mulla on se ajatus käynyt mielessä, vaikka raskaus on ollut helppo. Lähinnä siksi, kun olen enemmän miettinyt vauva - ja lapsiarkea. Jos ei tarvitsisi miettiä rahaa, olisi sekin varmaan helpompaa.
 
Mulla raskaus on sujunut tähän mennessä fyysisesti niin hyvin, että jos kaikki menee hyvin loppuun asti niin toivottavasti meille suodaan muutama lapsi lisää. Haaveissa olisi 3 lasta. Henkisesti raskaus ei oo ollu ollenkaan helppo eikä painon nousu ja masun kasvu auta yhtään tätä olo tilaa. Olen ollu teinistä asti periaatteessa jollain laihdutuskuurilla eli ainakin 6 vuotta eli outo fiilis kun masu yhtäkkiä kasvaakin ja mä en voi siihen vaikuttaa kun se johtuu raskaudesta. Oma vika tietenkin kun olen noita herkkuja mussuttanut mitkä lisää tuota pahaa oloa pään sisällä mutta ainakin henkinen puoli ja kroppa pitää tän raskauden jälkeen saada kuntoon kun ensivuonna olis häät niin sen jälkeen voidaan sit kattella seuraavaa raskautta täällä:)
 
Ei ole mitään suuria suunnitelmia tai haaveita. Raskaus on ollut tähän asti mulla aika helppo, ei ole suurempia vaivoja. Mutta ehkä vähän on sellainen ajatus takaraivossa, että ikä laittaa jonkun rajan lapsimäärälle. Ja on kyllä hyvin luultavaa että tämä voipi olla se ensimmäinen ja viimeinen. Mutta koskaan ei pidä sanoa "ei koskaan". Elämä ja aika näyttää mitä käy. :)
 
saa nähä monta tullakseen, sen mukana siis mennään. mä nautin raskaudesta aika paljon.. en joka hetki tietenkää, välillä inhottaa lihavuus mutta se on osa mun raskautta nyt. haluisin paljon lapsia :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top