Eipä muuten oo perinteinen lukeminenkaan hyväksi silmille. Siitä on ihan tutkimuksia, että lukemisella ja huonolla näöllä on selvä yhteys. Meidän perheessä toteutuu täydellisesti: lukihäiriöinen sisko on ainoa joka ei tarvii laseja ja mulla kolmevuotiaana lukemaan oppineella ja aina paljon lukeneella kaikista surkein näkl.
Ei mun mielestä tietotekniikan kautta käytettävää mediaa pidä nähä sen isompana mörkönä kuin muutakaan mediaa. Mediasisällöthän on se mikä ratkasee ja se miten niitä käytetään. Kyllä mä ainakin oon kaksvuotiaankin sukulaistytön kanssa pelannut silloin tällöin yhdessä jotain lasten kännykkäpelejä ja usein vielä nimenomaan sellasena rauhottumiskeinona. Kyllähän siinä kännykkää käytellessä oppii hienomotoriikkaa ja sitten niitä taitoja mitä itse peli vaatii (aika samanlaisia juttuja usein kuin puuhakirjoissa, muotoja, värejä, eroja, yhtäläisyyksiä) ja keskittymistäkin. Ja se on kivaa yhdessä tekemistä.
Kyllä musta nykyaikana lapsi joka vasta kouluikäisenä alkaa käyttää tietotekniikkaa alkaa olla aika harvinainen tapaus ja niissä taidoissa siten aika paljon muita jäljessä.
Ja kyllä aion esim. ulkoilla lapsen kanssa paljon. Sehän on lasten kanssa ollessa usein helpointakin. Ulkona ei tarvi niin paljon kieltää, komentaa ja keksiä tekemistä ja energiaakin kuluu, niin ettei tarvi sitten sisällä niin paljon riehua.
Mä en kauheesti viiti etukäteen ajatella, mitä sääntöjä vaikka taaperoikäisen kanssa on. Sehän riippuu niin lapsestakin, mitkä asiat vaatii enemmän kontrollia ja mitkä kannustusta. Jos nyt eka synnyttäis ja elelisi vauvan kanssa.
Ei mun mielestä tietotekniikan kautta käytettävää mediaa pidä nähä sen isompana mörkönä kuin muutakaan mediaa. Mediasisällöthän on se mikä ratkasee ja se miten niitä käytetään. Kyllä mä ainakin oon kaksvuotiaankin sukulaistytön kanssa pelannut silloin tällöin yhdessä jotain lasten kännykkäpelejä ja usein vielä nimenomaan sellasena rauhottumiskeinona. Kyllähän siinä kännykkää käytellessä oppii hienomotoriikkaa ja sitten niitä taitoja mitä itse peli vaatii (aika samanlaisia juttuja usein kuin puuhakirjoissa, muotoja, värejä, eroja, yhtäläisyyksiä) ja keskittymistäkin. Ja se on kivaa yhdessä tekemistä.
Kyllä musta nykyaikana lapsi joka vasta kouluikäisenä alkaa käyttää tietotekniikkaa alkaa olla aika harvinainen tapaus ja niissä taidoissa siten aika paljon muita jäljessä.
Ja kyllä aion esim. ulkoilla lapsen kanssa paljon. Sehän on lasten kanssa ollessa usein helpointakin. Ulkona ei tarvi niin paljon kieltää, komentaa ja keksiä tekemistä ja energiaakin kuluu, niin ettei tarvi sitten sisällä niin paljon riehua.
Mä en kauheesti viiti etukäteen ajatella, mitä sääntöjä vaikka taaperoikäisen kanssa on. Sehän riippuu niin lapsestakin, mitkä asiat vaatii enemmän kontrollia ja mitkä kannustusta. Jos nyt eka synnyttäis ja elelisi vauvan kanssa.
mulla ainaki ottaa silmiin tv/kännykkä/tietokoneen näytön valo(?) jos pidemmän aikaan kyttää
) ja pienen muistutuksen jälkeen alkanut kantaa joka ikisen kassin / vähänkään painavamman tavaran mitä on. Nyt ihan loppupuolella minun ei tarvitse tehdä mitään jos tuntuu ettei pysty ja ukko sen kuin vaan pysyy tyytyväisenä. Sekin on ihan huippua että suurin osa alotteista peiton heilutteluun tulee miehen suusta, miten hän kykeneekin herättelemään sisäisen oriinsa tällaista pontsovalasta katsellessa :angelic: Parantaa kummasti meikäläisen itsetuntoa kun joku sentään katselee perään 
Minun voinnin lisäksi huomioi kyllä myös tulevan esikoisen, kyselee lähes päivittäin myös hänen voinnistaan ja onko tänään touhuiltu mahassa enemmän vai vähemmän. Joka ilta ja aamu myös halitaan ja pusutellaan mahaa, päivittäisiä silittely hetkiä unohtamatta 
Eipä vaan oo tullu mieleenkään juoksennella missään treffeillä kun pulaa tukassa ja kakkaa paidalla harvase hetki :D Nooh, mulla on nyt elämäni rakkaus juuri sylissä, ja tämäkin tuli eläämääni niin ennalta arvaamatta ja vienyt sydämeni täydellisesti, että ehkä se toisenlainenkin rakkaus vielä jostain putkahtaa yhtä arvaamattomasti... 
?