En ehkä omaa kasvatustani osaa arvostella, paljon on sellaista mikä jo ihan olosuhteiden vuoksi tulee olemaan toisin. Ystäviltä ja muilta ympärillä olevilta lapsellisilta tulee toki "katsottua mallia" eli vähän alitajuisesti tarkkailtua, miten ihmiset omaa jälkikasvuaan kasvattavat. Paljon on sellaista, mitä ei omalle haluta opettaa (tuo syöminen esimerkiksi, jos oikea ruoka ei kelpaa niin sitten ei saada herkkuja, piste) ja lapsi (toivottavasti lapset) saa opetella pienestä asti olemaan yökylässä. Veljeni ei suostunut vielä kouluiässäkään nukkumaan missään muualla kuin kotona, pappa toi poikaa useamman kerran iltamyöhään kotiin kun ei mummolaan suostunut jäämään.
Anoppi on, niinkun jossain olen maininnut, mallia "hyysää-häslää-lässyttää". Pesee vielä parikymppisen kuopuksensa kailki pyykit. Onneksi asuu niin kaukana ettei hirveästi tarvitse asiasta huolehtia vielä ensimmäisten kuukausien aikana.
Veljeni vaimo kasvattaa lapsiaan pelottelulla. Muksut (4 ja 6 vee) pelkäävät ukkosta (koska se lyö kohdalle) ja koiraani (koska se tulee ja syö). Ei ehkä se paras metodi, vähän luulen että teettää ongelmia vanhemmalla iällä.
Anoppi on, niinkun jossain olen maininnut, mallia "hyysää-häslää-lässyttää". Pesee vielä parikymppisen kuopuksensa kailki pyykit. Onneksi asuu niin kaukana ettei hirveästi tarvitse asiasta huolehtia vielä ensimmäisten kuukausien aikana.
Veljeni vaimo kasvattaa lapsiaan pelottelulla. Muksut (4 ja 6 vee) pelkäävät ukkosta (koska se lyö kohdalle) ja koiraani (koska se tulee ja syö). Ei ehkä se paras metodi, vähän luulen että teettää ongelmia vanhemmalla iällä.