Esikoista odottavat

En ehkä omaa kasvatustani osaa arvostella, paljon on sellaista mikä jo ihan olosuhteiden vuoksi tulee olemaan toisin. Ystäviltä ja muilta ympärillä olevilta lapsellisilta tulee toki "katsottua mallia" eli vähän alitajuisesti tarkkailtua, miten ihmiset omaa jälkikasvuaan kasvattavat. Paljon on sellaista, mitä ei omalle haluta opettaa (tuo syöminen esimerkiksi, jos oikea ruoka ei kelpaa niin sitten ei saada herkkuja, piste) ja lapsi (toivottavasti lapset) saa opetella pienestä asti olemaan yökylässä. Veljeni ei suostunut vielä kouluiässäkään nukkumaan missään muualla kuin kotona, pappa toi poikaa useamman kerran iltamyöhään kotiin kun ei mummolaan suostunut jäämään.

Anoppi on, niinkun jossain olen maininnut, mallia "hyysää-häslää-lässyttää". Pesee vielä parikymppisen kuopuksensa kailki pyykit. Onneksi asuu niin kaukana ettei hirveästi tarvitse asiasta huolehtia vielä ensimmäisten kuukausien aikana.

Veljeni vaimo kasvattaa lapsiaan pelottelulla. Muksut (4 ja 6 vee) pelkäävät ukkosta (koska se lyö kohdalle) ja koiraani (koska se tulee ja syö). Ei ehkä se paras metodi, vähän luulen että teettää ongelmia vanhemmalla iällä.
 
Joo, miusta on kans hirveetä kattoo joskus hotellin aamupalallakin kun lapsi joka ei osaa edes puhuu vielä nakottaa tabletti edessä ja syö jos syö jotain. Tästäkin asiasta keskusteltiin kun se perheohjaaja kävi kylässä ja sanoin etten todellakaan aio lapselle antaa tablettia tms. pienenä. Leikit leikitään ulkona, eikä niin että lapsi toljottaa jotain ruutua ja vastaa jos kiinnostaa kysyttäessä jotain. Kyllä myöki pärjättiin ennen vaikka ei ollutkaan joka heti tavoitettavissa. Itsekin vastaan puhelimeen sillon ku huvittaa, puhelin on usein kotona sillon esim. ku oon lenkillä koiran kanssa ja muutenki äänettömällä. Ihan senki takia et vuorotyöläisenä nukun millo nukun ni ei tarvi olla joka hetki tavoitettavissa. Yöllä tulee läpi vaan perheen puhelut ja työpaikan tietty jos aamul nukkuu pommiin, jota ei ole kyl viel käyny.
 
Joo mä kans olen tablettivihaaja.. Kyllä
Mä sen uskon, että oon raastavaa, kun lapsi huutaa ja elämöi pöydässä ja se on helppo ratkaisu iskeä se ruutu eteen, mutta ei sitäkään taitoa opi, ellei opeteta. Inhoan miehenkin tapaa olla kännykkä kädessä koko ajan.

Mies on myös aika nirso, mutta jonkun keinon mä siihen löydän, että lapsesta ei tule samanlaista. Sen siskontyttö 4 v on lihava, eikä ihme, kun syö ranskalaisia ja nugetteja pääosin.. Onneksi mies on samaa mieltä, että herkkuja ei anneta kuin herkkupäivänä, mutta "ranskiksethan on perunaa". Onneksi tykkää mun muusista :D
 
Kyllä mie ite käytän päivittäin tablettia netin käyttöön mutta se ei tarkoita sitä et se pitää koko ajan olla kädessä tai lapselle antaa heti. Matkoilla on myös ihan must juttu, helppo apuri.
 
Tabletti ruokapöydässä tulee olemaan ehdoton ei. Yritäppä siinä sitten saada lapsi syömään kun tabletti ei yhtäkkiä olekaan saatavilla (vierailut, härveli menee rikki, unohtuu pois reissusta tms).. ja itekin pystyy mussuttamaan tuplamäärän sapuskaa naamariin jos kattoo vaik töllöä samalla, hups mihin ruoka katos ! Lisää lisää.. :D

Meillä tulee olemaan pitkiä matkustusmatkoja etelä- ja pohjois-suomen välillä kun rampataan sukuloimassa ni siihen matkalle voi tabletin virittää et saa kattoo puuha peteä tms :P
 
Joo meillä oli kans ehdoton ei ennen esikoista monikin asia. Niin vaan on kateltu videoita ruokapöydässä et on syönyt ees jotain. Enää ei kato, mut tota vaihetta kesti pitkään. Matkan varrella on tullut luovuttua monesta periaatteesta. Joskus on ihan kiva saada olla ihan 5 min ilman kitinöitä ja juoda kahvia tai tyhjentää tiskikone. Oikeesti kyl ootan sitä aikaa, et lastenohjelmia katottas enemmänkin...
 
jotenkin sitä niin takertuu omaan lapsuuteen kun se oli kuitenkin niin hyvä, söihän sitä lapset sillonkin vaikkei keittiössä mitään näyttöä ollutkaan, ja nukkumaan mentiin luetun iltasadun, ei tvn voimin. leikit leikittiin ulkona, mutta oli se aika illasta sitten tärkeä kun muumit tuli. perheen kanssa katsottiin yhdessä lastenohjelmat. meille tuli kyllä muutenkin kaikki aina jälkijunassa, tietokoneet sunmuut, eikä se lapsena haitannut vaikka muilla olikin ennen. meillä tehtiin sitten muuta. Mutta kaipa se on hyväksyttävä että maailma muuttuu eikä todellakaan aina niin hyvään suuntaan :oops:
 
Söi ja söin itekin. Mut kyllä itteeni on myös kiinnostanut mahdollisuus päästä edes jostain helpolla. Sen sallin myös muille. :) ei saa olla liian ankara itelle, pätee aika moneen asiaan (pullo, imetys, kestovaipat, perhepeti, unikoulu....)
 
Oon kyllä sitä mieltä, ettei tabletti kuulu ruokapöytään, mut muuten ajattelin aloittaa vauvan kanssa median (myös sähköisen) käytön heti syntymän jälkeen. Tai, itseasiassa onhan se aloitettu jo nyt: klassista musiikkia sekä paria sellaista kehtolaulua, joihin toivon vauvan tottuvan, tulee soitettua lapselle päivittäin. Vilkkuvaa ja välkkyvää kuvaa ei toki ihan pienelle vielä parane näyttää, kun silmät ja erityisesti ne aivot väsyy, mutta isoja värillisiä pintoja ja hitaasti vaihtuvia värejä rauhallisen (tai stimuloivan) musiikin kanssa. Sit tietysti perinteiset mediat, eli lukeminen, loruttelu, kuvakortit (värit, muodot, hahmot yms. alkuun ja vähitellen sit haastavampaa materiaalia).
Mut voipi olla, että äidin mediakasvatusosaamisella on taas tekemistä tämänkin kasvatusnäkemyksen kanssa. Ainakin neuvola tyrmäsi ajstuksen heti. Media ei kuulemma kuulu vauvan elämään. Kun huomautin, että mediaahan ne nallepuh-pehmot, kuvakirjat ja lastenmusiikkikin on sain pahan mulkaisun terkkarilta.
 
:D kunnon terkka. Välillä lienee paikallaan tehä ihan kysymättä. Tosin mun terkka ei arvostele. Kovasti olen itsekin välillä pihalla oman vauvan/taaperon kanssa, vaikka olenkin kasvatusalan ammattilainen. Varmaan kun äitiyteen koittaa yhdistää kehittävät leikit, lorut ja laulut, niin kyllä se väsymys vaan on välillä niin kova, ettei vaan jaksa. Sit on kyl hyvä, et se isi on kotona, tulee joku tolkku hommiin. Kuhan antaa sen miehen vaan tehä tavallaan. Loppuu se loputon "pitäs tehä niin eikä näin"-ittensä syyllistäminen. Nyt kun esikoinen on 13 kk, niin huomaa, et hänen elämänsä kohokohta on ulkona kivien ja Kaarnan löytäminen ja syöminen.
 
Ensisijaisesti meillä lähdetään siitä, että kaikki ylimääräinen energia mennään kuluttamaan ulos. Olemme miehen kanssa kiinnittäneet huomiota erääseen lähellämme asuvaan perheeseen, jossa lapset ovat lähes aina ulkona. Oli kesä tai talvi, satoi tai paistoi. Tämä ilahduttaa meitä molempia, tekisi joskus mieli käydä kertomassa perheen vanhemmille kuinka mukavaa on aina mennä heidän talostaan ohi :p

Itse kuulun myös niihin perheisiin, joihin tietokone tuli hieman jälkijunassa ja mistään pelikonsoleista meillä ei ollut tietoakaan. Leikittiin siis perinteisesti barbeilla, legoilla, pelattiin lautapelejä. Ulkona vietettiin paljon aikaa ja silloin leikeillä oli vain mielikuvitus rajana! Tätä toivoisin myös omille lapsille. :happy:

Mielestäni tietotekniikka on kuitenkin huomattava osa tätä päiväää ja siihen törmää väkisinkin lähes kaikkialla. En näe mitään syytä olla hyödyntämättä sitä myöskin lapsen kasvatuksessa, jos lapsi kiinnostusta siihen osoittaa. Olen nähnyt lähisuvussa kuinka juurikin sen pahamaineisen tabletin käyttö on vaikuttanut positiivisesti pienen ihmisen kehitykseen jo pienestä pitäen (keskonen, kehittynyt ikäistään hitaammin, kuulovamma). En siis aio tulla omaltakaan lapselta tietotekniikan käyttöä kieltämään, vaan aion sitä hyödyntää sekä lapsen kehityksen että äidin muutaman minuutin omien touhuhetkien kannalta, toki rajat asettaen. Itse näen tämän myös eräänlaisena panostuksena lapsen tulevaisuutta ajatellen, koska jatkuvastihan täällä mennään ja kehitytään eteenpäin :p
 
Samoilla linjoilla olen tietotekniikan kanssa kuin Anniina-. Pelit ovat kehittäviä eikä niitä tarvitse antaa pelata koko aikaa. Pelit opettavat lukemaan, laskemaan, logiikkaa, viihdyttävät ja vaikka mitä muuta. Sitä paitsi kun vanhemmat pelaavat, niin mitenkä selität lapselle, ettei hän saa pelata. Eiköhän tule lapsen kanssa yhdessä pelailtua ja sitten yhdessä ulkoiltua. Minä ja mieheni ollaan opittu englannin kieli pienestä pitäen peleistä, ei ole paljoa koulun penkkiä tarvinnut englannin kielen takia kuluttaa. Peleissä ja tietotekniikassa on paljon hyvää, kunhan niiden ei anna vallata koko elämää (:
 
Meillä tulee kaikkiin teknisiin laitteisiin lapsilukot. Itse kannatan kirjojen lukemista, yhdessä satujen kirjoittamista, kehittäviä lautapelejä. Koulussa ehtii näprätä tietokonetta sitten. Mulla itse aikoinaan ollut tunti määrä mitä sain viettää telkkarin ääressä, muuten luin paljon kirjoja yms..
 
Minä kai ajattelen jotenkin niin, että kohtuus kaikessa. Tietotekniikan hallitseminen on hyvä ja nykyään tarpeellinen ja monessa asiassa kehittävääkin, mutta silti ei pidä unohtaa kirjoja, ulkoilua, luovaa toimintaa, musiikkia, ja jos vaan mitenkään saisi lapsen kiinnostumaan jostain liikunnallisesti harrastuksesta (vaikka vanhemmat onkin enempi sohvaperunoita välillä) niin olisin onnellinen. Kaikki mikä tukee terveyttä ja sitten toisaalta myös älyllistä kehitystä tulee olemaan kannustinlistalla.

Aku Ankan meinasin jo tilata (itselle). Se oli mulla lapsena suurin motivaattori lukemisen opetteluun. Kirjoja mulle luettiin, mutta Aku Ankan kohdalla aikuiset aina nukahti ennenkuin päästiin sarjan loppuun... :D
 
Tabletti ja tietotekniikka...meillä varmaan lapsi oppii käyttämään vaikkei niitä nenän eteen oltais laittamassa. Molemmilla kun on omat päivittäisessä nettikäytössä, niin ei niitä kyllä rajata pois lapsenkaan elämästä. Nykypäivään se kuuluu kuitenkin niin olennaisesti. Toki täytyy opettaa miten ja mitä niillä tehdään. Oon kuitenkin sitä mieltä että ne osaa loppupeleissä vaatia esim. päiväkoti-ikäsenä niitä jos ne on ns. kokonaan kielletty. Tietysti ulkoilut ja kirjat yms touhut menee edelle, mutta esim tableteille on nykyisin niin paljon kehittäviä ohjelmia lapsille että miksei niitä voisi käyttää silloin tällöin. (Huomatkaa nyt puhuu ohjelmistoarkkitehdin varhaiskasvattajavaimo :D )
 
Jos lapsi ei kotona saa sitä tablettia käyttää ja se on kielletty vaikka ns. aikuisten juttuna, niin kyllähän se sitä osaa alkaa vaatimaan, kun näkee muita lapsia ympärillään näppäilemässä. Tietotekniikkaakin voi hyödyntää niin monin eri tavoin lapsen elämässä ja leikeissä. Itse väitän myöskin, että hyvä englanninkielen taitoni on varmasti pelien/videoiden/ohjelmien ja tietotekniikan käytön ansiota, ainakin sanavarasto on sitä kautta kasvanut huomattavasti paljon laajemmaksi :p

Tietenkään ei pidä unohtaa niitä perinteisiä leikkejä, lukemista, piirtämistä, askartelua, ulkoilua. Meillä odottaa jo lapsen tulevassa huoneessa kasa leluja sekä isän ja äidin vanhoja satukirjoja varmaan lähemmäs 100kpl kirjahyllyssä, että käyttäjä saapuisi :rolleyes: Aku Ankka miehelle on tullut katkeamattomana jo vuosia, tilattu hieman ennen hänen syntymäänsä, joten niitäkin riittää. Vasta laittoi tilaukseen lisäksi Aku Ankka ekstran (lapselle, "totta kai" :hilarious:), joten täytyy toivoa, että lapsi niitä ainakin innostuisi lukemaan :grin
 
Kirjoja kun tosiaan itsekin tykkään lukea, niin toki niitä lapselle myös tarjotaan. Mutta en missään nimessä ala niitä tuputtaa jos ei innostu. Kirjakerhoon liittymistä oon tässä miettiny, mutta en vain osaa päättää mikä olisi se oikea meille ja jos sen päätän ni mikä tervetuliaislahja :wink
 
mielestäni siinä onkin vähän eroa että puhutaanko nyt taaperosta ja tietotekniikasta vai ala-asteikäisestä. tietyssä iässä toki lapsi oppii nopeaa, silloin yös ympäristön paine kova kun kaikilla koulukavereilla jos mitä vempainta. edelleen mielestäni ei silti alle kouluikäisen ole tarpeellista roikkua koneiden ääressä, toki niihin voi vähittäin tutustua. en usko että näyttöpäätteet on kovin hyväksi kehittyville silmille tai aivoille, jos verrataan kirjoihin, esineisiin, luontoon jne. mutta tässä tuleekin se ettei tarvitse kieltää sellaista mitä itse sitten tekee. ei olla tosiaan puhelinriippuvaisia, sitä käytetään silloin kun soitetaan, itse en koske puhelimeen välttämättä koko päivänä. nyt tulee oltua paljon tietokoneella mutta olemme ulkoiluihmisiä ja eläinten ym kanssa touhuajia kun kroppani sen taas sallii. kouluikäisenä kerkeää sitten kyllä touhuta ihan tarpeeksi pelien ja koneiden kanssa ja silloin sitä tuskin kannattaa yrittää kieltääkkään. vielä asia erikseen on kone apuvälineenä, kuten joku kertoi yhden keskosena syntyneen käyttävän. silloin varmasti laitteesta saadaan todellista hyötyä irti ja se on hieno asia.
 
Eipä tietotekniikkaa voi enää nykymaailmassa eristää kokonaan pois lapsen elämästä. Lapsi tulee pienestä asti näkemään miten muut käyttävät tietokoneita, puhelimia ja tabletteja. Viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi alkaa omatoimisemmin viettää aikaa muiden lasten kanssa, tulevat erilaiset vempeleet tutuiksi. Epäilen ettei meidän lapsi ehdi kovinkaan montaa ikävuotta täyttää kun vanhemmat serkut ehtivät esittelemään pelien kiehtovaa maailmaa :D Ja sitten sitä varmaan tulevat naapuruston lasten kautta tabletit ja muut tarvikkeet tutuiksi. Eli loppujen lopuksi vaikka kotona ei laitteita käytettäisi pääsee lapsi kyllä varmasti niitä ihmettelemään jo hyvinkin varhain :) Mutta kyllä sitä toivoo että lapsi oppisi nauttimaan ulkoilusta ja perinteisistä leikeistä, lukemisesta jne. Ja näihin aiotaan myös kannustaa. Tabletteja ja puhelimia ei pääsääntöisesti taaperoikäinen vielä tarvitse.
 
Mä just tänää kattelin kaikkia lautapelejä ja värityskirjoja jne, en malta oottaa että saa lapselle ostaa :D!

Toi on vaan niin totta, että vaikka meistä tuntuu, että olis kuva/hyvä rajottaa lapsen tietotekniikan käyttöä, niin se on vaan niin osa nykypäivää, ettei sitä oikein voi kokonaan kieltää. Pyrin kyllä itse oleen esimerkkinä, koitan miehenkin piiskata niin, ettei kännykkää näpräisi kokoajan ja etenkin ruokapöydässä tuo tapa pitää kyllä lopettaa..

Tuli tosta vielä mieleen, että miehellä on myös tapana katsoa puhelinta heti, kun se piipittää. Toivottavasti tuo tapa myös vähän väistyy esim lapsen kanssa leikkiessä, koska itsestä tuntuva viaton nopea vilkaisu kuitenkin katkaisee sen yhteyden lapseen ja siitähän sitä vasta lapsi oppiikin, että aha tuo on tuommoinen laite jota pitää kokoajan pitää silmällä.
 
Takaisin
Top