Esikoista odottavat

Mukavaa, että meitä esikoista odottaviakin ilmaantuu lisää! :happy093

Aika moni on varmaan ehtinyt jo kertoa lähipiirille, onko tullut minkälaisia reaktioita? Tai no varmaan iloisia :) mutta onko perhe tai kaverit ehtinyt jo odotellakin vauvauutisia vai oletteko päässeet täysin yllättämään? Me ei olla vielä kerrottu kenellekään (ja nyt rv 14+3). Odotellaan vielä seuraavaan neuvolaan asti, joka on 17.päivä, minkä jälkeen kerrotaan perheille. Sisko saa miehensä kanssa toimia testiryhmänä jo ensi viikolla. Jännää, mutta hyvä päästä kertomaan koska tää "salailu" on alkanut viime päivinä tuntumaan raskaalta.
 
Omat vanhempani ovat ainakin iloisia, varsinkin äitini. Hän suunnittelee suunnilleen jo ristiäisiä ja haluaisi puhua aiheesta koko ajan :) Kaverit ovat vähän kummissaan olleet, minusta ei heti uskoisi että vauvan haluaisin.

Tuli tuossa yöllä valvoessani mieleen, että onko muilla tullut valvottua tässä raskauden aikana? Itsellä menossa 13+6 ja valvon joka ikinen yö kahdesta eteenpäin johonkin aamuun asti :/
 
Dimsku samoilla viikoilla mennään
Ennen nukuin todella hyvin, mutta nyt uni tulee huonommin ja herää helpommin huonoon asentoon tai ääniin tms. Ja kaikennäköisiä kummallisia unia tulee nähtyä enemmän.
 
Minä olen selvinnyt suuremmilta valvomisilta, heräilen kyllä ja näen kummia unia. Ja herään myös aamuisin aikaisemmin kuin minulla on ollut tapana, vaikka välillä tuntuu että väsyttää vielä. Olen laittanut nälän piikkiin.

Ihanaa, dimsku, että äitisi on noin innoissaan :) Tosin jos itse et jaksaisi koko ajan puhua aiheesta niin voi alkaa kyllästyttää. Minä olen vauvakuumeillut suunnilleen yläasteikäisestä, joten sinänsä kavereiden ja perheen ei pitäisi olla tavattoman yllättyneitä. Eniten odotan, että pääsen kertomaan anopille :smiley-bounce012
 
Mulla on myös nukkumisen kanssa ongelmia. Uni ei meinaa tulla ja herään aina muutaman kerran yössä pissahätään. Raivostuttavaa.
 
Musta on ollut niin ihana kertoa ihmisille. Tosi moni on sanonut, että oli arvannut! Tiedä sitten mistä, vai onko se tämä kolmekymppisten naisten vitsaus että kaikki arvelevat meidän olevan koko ajan salaa raskaana :biggrin

Mä nukahdan tavanomaista nopeammin ja olen opetellut käymään vessassa "heräämättä", mutta yöpyöriskelyä tuli kyllä esim. viime yönä kolmen maissa. Herään myös tosi aikaisin (tosin ehkä johtuu siitä, että nukahdan klo 21?!). Olen kyllä kuullut tuosta, että lähempänä laskettua aikaa alkaisi heräilemään muutaman tunnin välein niinkuin harjoitukseksi. Valvominen on tylsää, toivottavasti pääsette turhista heräilyistä eroon!
 
Kittis, luulen myös, että iän vuoksi moni ei tule ihmettelemään vauvauutista. :rolleyes: Ja itsekin siis olen yli kolmekymppinen. En ole vieläkään oikein rohkaistunut kertomaan uutisia ihmisille, mutta lähisukulaisista suurin osa tietää jo asiasta.

Onkos muilla kovasti vatsan turvotusta? Mulla maha pyöristyy järjettömäksi palloksi aina iltaa kohti. Pelottaa, että asia näyttää ihan ilmeiseltä, vaikkei ns. oikeaa vauvamahaa ole vielä olemassakaan. Vaistomaisesti sitä yrittää jotenkin peitellä tuota mahaa ja pukeutua telttamaisiin vaatteisiin... ja tämähän ei tietysti hälvennä muiden vauvaepäilyjä ollenkaan. :)
 
Akaatti, kuulostaa ihan mun mahalta! Pelkkää turvotusta, jos se olisi vauvamahaa, niin olisin jo vaikka kuinka pitkällä :biggrin Odottelen kyllä kovasti, että vauvamahakin alkaisin pikkuhiljaa näkyä.

Ei olla vieläkään kerrottu kenellekään, mutta ensi viikon neuvolan jälkeen päästään yllättämään ihmisiä! Mies on 32, mutta minä vasta 25 ja opiskelenkin (vikaa vuotta tosin) niin ollaan saatu olla aika rauhassa kaikilta uteluilta. Luulen, että siitä on kiittäminen enimmäkseen mun opiskelua. Nyt tullee valmistuminen siirtymään vuodella tai ainakin puolella.
 
Turvotusta täälläkin ja ihan alusta asti. Etenkin iltaisin vatsa on tosi turvoksissa ja eilen mies kommentoikin, että nyt kyllä alkaa näkymään jo tosi selkeästi vatsan pyöreys.
Me kerrottiin heti kesällä meidän vanhemmille ja aika moni kaverikin sai jo alkuvaiheessa tietää raskaudesta, kun aina kyläillessä oli helpompi sanoa suoraan, että on raskaana ja siksi en ota viiniä ruoan kanssa tai en syö jotain ruokia, mitä aiemmin olisin innoissani ahminut... Me mentiin miehen kanssa viime kesänä naimisiin ja kun ollaan myös yli kolmekymppisiä, niin kyllähän moni on vauvauutista jo odotellutkin, ja kaikki ovat olleet tosi iloisia meidän puolesta.
Mä nukahdan edelleen tosi helposti ja saan jatkettua hyvin unia yöllisten wc reissujen jälkeen. Toivoisin vaan että aamuisin unta riittäisi edes viikonloppuisin vähän pidempään...
 
Täälläkin varsinkin iltaisin hieman turvotusta ja itse myös heräilen helpommin kuin aiemmin. Meillä kaikki olleet tosi iloisia uutisista, äidin vanhemmat olivat meinanneet että olihan tämä odotettavissa ja isän puolelta oli kommentoitu että jo oli aikaki:P (itse olen 21, mutta serkkuni isän puolelta on saanut ensimmäisensä jo -07, 16 vuotiaana joten tämä ehkä voi vaikuttaa hieman)
 
Mä nään kans ihan ihmeellisiä unia kuten, että kun perunoita istuttaa, niin kannattaa laittaa muovipussit siihen lehtien juuree, ni perunat kasvaa sinne pussiin. Ei tarvi kato mullasta niitä tonkia. :D Mieheni nauro pihalla makiat naurut ku kuuli tän mun unen. Mut tää oli yks niistä monista.

Moni läheinen tietää tän raskauden ja on ottanu ilolla vastaan. Suurinosa on onnitellut. Anoppi kyseli jo, että mitä hän vois tehdä pienelle, jotenkin odottelin sitä. Menihän siinä muutama viikko kunnes rohkeni kysyä.

Pahoittelut niille joita suru on kohdannut ja onnittelut heille jotka ovat saaneet plussia.

Tääl on voitu vaihtelevasti, välillä voitu vähän pahoin ja välillä on ollu ihan jees päiviä. Jotenkin tuntuu, että nää vapaa päivät on sellasii, että voin vähän huonommin, liekkö rytmi sit rikkoo sen verran päivää, että alkaa pahoinvointi yllättää. Huomen ois hammaslääkäri, pelottaa millaisen tuomion saan. Toinen neuvolakin oli tos viime viikolla ja kaikki oli hyvin, sydänäänetkin löytyi. Myös rakenneultraan tuli aika, se ois noin kuukauden päästä. Voikaa hyvin.
 
Hammaslääkärin tuomio oli sellainen, että yhteen hampaasean laitettu lääkepaikka, jotta ei tarvis alottaa juurihoitoa, katotaa kuin käy. Toisee hampaaseen piti alottaa sit juurihoito kun se oli ehtiny mennä jo sen verran huonoo kuntoo ja sehän sielä vihlokin. Sen tiimoilta vielä siis kaks käyntiä. Sit siel oli paljo alkavia reikiä ja aiko paikata niitä niin monta kuin ehtii jokaisen näiden kahden käynnin aikana ja tarvittaessa otetaan vielä lisäkäyntejä jos tarvis vaatii. Oli ihana hammaslääkäri, suosittelen kyl lämpymästi (Hammaspeikko oli hammaslääkäripaikannimenä, niitä on kolmes eri kunnas). Ei yhtää syyllistäny, eikä tullu ees sellanen olo, että sinne ois jotenki vastenmielistä mennä uudestaa. Ilolla kyl meen käy jatkossaki. Tästä taitaa tulla mulla vakio paikka. Tosi ihanan ja lämminhenkinen ilmapiiri muutenkin. Odotussalis on joku vanha mies odottelemas vaimoa ja hän jutteli mulle niinku ois aina mut tuntenut. :) Kaikkialla muualla mis oon käyny, ni on jääny tosi ahdistava olo siitä reissusta, ku on kauhee syyttely alkanu ku on reikiä niin paljon.
 
Hei, täällä odotellaan vihdoinkin esikoista. :gen014 !!!Tänään on rv 16+0 ja edelleen tämä tuntuu jokseenkin epätodelliselta, se ehkä siksi että ensimmäiseen plussaan meni kolme vuotta. Maha on edelleen lähemmäs normaalia ja vielä ei tunnu mitään, joten konkreettisestikkin tuntuu hassulta että siellä tosiaan on masuasukki.Miten teillä muilla, joko masu alkaa näkyä? Minulla ei pahoinvointia ollut alkuraskaudessa, mutta rv 13 asti oli järkyttävä nälätys niin että syödä TÄYTYI joka toinen tunti :happy . Nyt viime viikkoina on uni tullut jo ennen klo 23 ja viikonloppuisinkin heräillyt hyvissä ajoin, joten oma normi rytmi on hieman muuttunut :)...
 
Heips. Täällä myös yksi maaliskuista esikoista odottava, viikkoja tänään 15+0 ja LA 10.3.2014. Melkomoinen yllätysraskaus kyseessä, sillä kerrasta tärppäsi jälkiehkäisystä huolimatta. Hienoisen alkujärkytyksen jälkeen innostus on kasvanut päivä päivältä ja viikonloppuna mahassa ollut sellaisia tuntemuksia, joita ei voi ainakaan ilmavaivoihin sekoittaa :D Jokohan tuon vauvan voi tuntea vaikka esikoista odottaa?

Pari viikkoa sitten todettiin raskausdiabetes ja nyt on verensokerit kotiseurannassa, huomenna diabeteshoitajan vastaanotto. Onko muita, joilla todettu rd näin varhaisessa vaiheessa?
 
Tervetuloa Juliana & Urmur! :smile

Tuli viikon tauko näihin foorumikäynteihin, kun pelkäsin niin kovasti masuasukin puolesta etten pystynyt tännekään kirjoittamaan. Mutta aamulla oli neuvola ja sydänäänet ja liikkeet kuulosti hyviltä, hoitaja löysi kohdunkin helposti tunnustelemalla. Huh. Sain ylimääräisen ajan parin viikon päähän vain sydänäänten kuuntelua varten, että pysyn järjissäni. Muuten oliskin tullut viiden viikon tauko.

Mulla on ihan samanlaiset tuntemukset/ajatukset kuin sulla Juliana. Mitään ei vielä tunnu eikä oikein näykään (jos ei turvotusta lasketa) ja olo on hyvin normaali. Unirytmi on kyllä muuttunut, ja herään lähes joka aamu nälkään.

Kerrottiin vihdoin mun siskolle & miehelleen. Huomenna mun vanhemmille & pikkuveljelle, joka on vasta 16 - tulee nuori eno :) Viikonloppuna sit miehen perheelle. Jännää!

Urmur, kyllähän joku voi tuntea sikiön liikkeet jo noinkin aikaisin, vaikka ensimmäistä odottaisi. Itse olen ehkä tuntenut jotain sängyssä maatessa, mutta voi olla täysin kuviteltujakin tuntemuksia :D
 
sinsu, ihanaa että sulla on ollut noin mukava hammaslääkärikäynti! Mulla on tarkastus varattuna YTHS:lle lokakuun alkuun. Kammoan hammaslääkäriä todella paljon. Viime käynnistä on jo hieman yli kaks vuotta. Sillon leikattiin alaviisaudenhampaat pois (yhteensä neljä käyntiä). Itkin joka kerta kun pelkäsin niin kovasti, vaikka otin miehen mukaan turvaksi. En usko että tulisin pelkäämään synnytystä yhtä kovasti.
 
Zallieh, hienoa, että sait taas mielenrauhaa sydänäänista. :) Mulle kävi ihan samoin, kun kävin äskettäin neuvolassa. Aina sitä vaan pelkää, että jotain on pielessä. Varsinkin ultrapäivänä oli ihan kamalaa jännitystä ja mahakin meni ihan sekaisin.

Jotkut onnekkaat on tunteneet jo vauvan liikkeitäkin. :cheers Mulla ei oo niistä vielä mitään havaintoa. Epäilen, että kestää vielä aika tovin, ennen kuin tuohon vaiheeseen pääsen.
 
Niinpä, vaikkei ole edes mitään huolestuttavia merkkejä. Kummallinen tämä ihmismieli :rolleyes: Onneksi mun mies on jaksanut olla koko ajan optimistinen. Ja mä oon varmaan ärsyttävyyteen asti jankannut entä jos, entä jos..

Kerrottiin eilen mun vanhemmille! Ne oli ensin toooosi pitkään hiljaa, kun annettiin kuoret, joissa oli ultrakuvat. Äiti tokeni lopulta sen verran, että pääsi rutistamaan mut ja itkemään :D Kiellettiin kertomasta kenellekään ennen rakenneultraa. Taino, joustettiin sen verran että saa kertoa esim. työkavereille, jotka ei tunne meitä :) Sunnuntaina anopin vuoro! Odotan niin malttamattomana.

Ansaitsisikohan neuvolakuulumiset oman keskustelualueen? Sain kuulla, että mun veriryhmä on B rh- eli joudun siihen vasta-aine testiin vielä ainakin kaks kertaa. Lisäksi määrättiin sokerirasitukseen. Oon siis just täyttäny 25 kesällä, ja paino ennen raskautta ollut siellä normaalipainoisen alarajoilla. Ekalla neuvolakerralla ei ollut "oma neuvolatäti" niin tämä tuuraaja ei osannut päättää.
 
Zallieh mullakin on ollut taas semmonen tunne, että mahassa ei ole kaikki hyvin. Onneksi ostettiin kotiin doppleri, yks ilta sitten yritin kuunnella sydänääniä, mut en löytäny. Onneksi en kuitenkaan panikoinut siitä vaan kuuntelin seuraavana päivänä uudestaan ja äänet löyty heti. Musta tuntuu että tyyppi mahassa on samanlainen yökukkuja kun minä. Ainakin iltasin mahasta kuuluu enemmän liikettä ja siks noita ääniä ei meinaa löytää.

Meillä tosiaan tietää raskaudesta jo kaikki. Yks ilta sain liikuttavan onnitteluviestin mun kummitädiltä, hän oli lukenut asiasta mun blogista.
Minunkaan pikkuveljeni ei oikein vieläkään osaa suhtautua raskauteen vaikka onkin jo 22. Kai miesten on muutenkin yleensä vaikeampi käsittää asiaa ennenkuin vauva tosiaan on syntynyt.
Ajattelimme pyytää veljeäni ja hänen avovaimoaan kummeiksi. Ja saada veljeni hoitamaan sitten vauvaa paljon, jotta hän oppisi hieman enemmän vastuullisuutta.

Mulla on ensi viikolla neuvola. Pitää kysyä pitääkö mun mennä siihen sokerirasitukseen, täytin toukokuussa 25. Luulen kyllä että laittavat mut siihen vaikka olenkin normaalipainoinen ja ruokailutottumukseni ovat tai ehkä olivat erittäin terveelliset. Nyt niitä makeita herkkuja on kyllä tullut popsittua aika ahkerasti.

Onko teillä muilla paino jo noussut? Mä olen edelleen kilon verran miinuksella. Jotenkin oletin että olisin lihonnut jo tähän mennessä muutaman kilon.
 
Zallieh meillä onki näemmä sama veriryhmä :) Mä kans joudun vasta-ainetesteihin ja meni vähän ohi, että mitäs sitten tapahtuu jos niitä vasta-aineita muodostuu. Täytynee googlettaa :wink
Sokerirasituksenki jouduin/pääsin tekemään jo viikolla 12 ylipainon takia. Sieltähän sitten tuo raskausdiabetestuomio tuli ja nyt kun asiaa on muutama viikko sulateltu ei tää niin paha asia olekaan. Huonojen hiilareiden välttämistä ja tasaisia ruokailuaikoja lähinnä ja sen lisäksi itsensä pistelyä ja verensokereiden mittailuja. Aluksi kun lueskelin noita diabetesoppaita ja niiden ruokavaliosuosituksia, meinas alkaa ahdistamaan kaikki rajoitukset ja säännöt. Vaikka suht terveellisesti söinkin jo aiemminkin, tuntui ahdistavalta, etten saa enää loppuraskauden aikana herkutella. Onneksi diabeteshoitaja sitten antoi mulle luvan käyttää maalaisjärkeä syömisissäni. Sitten tietty jos nuo sokeriarvot alkaa nousemaan rajojen yli, joudutaan ruokavaliota kiristämään.

Me kerrottiin raskaudesta jo melko alkuvaiheessa lähimmille omaisille ja aikamoiset yllättyneet riemunkiljahdukset ja hämmennykset saatiin aikaiseksi :D Meillä kun tuo lasten hankkiminen ei ihan lähitulevaisuuden suunnitelmissa ollut vaikka ikää alkaa olla molemmilla melko reilusti. Parhain reaktio oli mummolla, joka ihan oikeasti kiljui riemusta ja alkoi jotain laulamaankin :D Ilmeisesti oli jonkun tovin odotellut tällaisia uutisia :wink

Mulla on paino kans laskenu pari kiloa, eikä se hirveästi sais noustakaan tuon ylipainon takia. Lisäksi tän ruokavalion myötä on odotettavissa, että paino laskee vielä tästäkin.
 
Takaisin
Top