Erityisherkät vanhemmat

[Vargynja]

Mulla ei myöskään tule yleensä mitään erityisen hienoa mieleen tehdä lasten kanssa. Sisällä nämä saattaa saada rauhottumaan muovailuvahan, maalaamisen tai kynäpuuhien (kuopus piirtää/värittää, esikoinen ennemmin tekee tehtävävihkoja) ääreen. Muuten onkin vähän hankalaa jos molemmat kaipaa viihdytystä samaan aikaan, kun on niin eri ikäisiä. Tykkäävät molemmat lukemisesta, mutta ei yhtään samoista kirjoista. Vähän onneksi alkavat keksiä yhteisiä leikkejä niin vaativat vähemmän huomiota. Hiljaisia ne leikit ei kyllä yleensä ole.

Ulkona puistot ja metsä on kivoja. Siellä pientä haastetta tuo näiden luonne-erot. Esikoinen kaipaa aikuisen huomiota, mutta jos on yksin molempien kanssa liikkeellä sitä ei voi kunnolla alkaa, kun kuopus touhuaa menemään niin että pitää vahtia.

Eli en nyt kyllä osannut hirveästi mitään tekemisvinkkiä antaa lomille.

 

[SandraPiis99]

Moi, tuun vähän myöhässä tähän teidän ketjuun. Odotan ensimmäistä lasta ja sain vasta viime vuonna adhd diagnoosin ja omaväylä kuntoutuksen alotin aikalailla heti diagnoosin saatua. Nyt omaväylä tyyppi sanoikin että saattaa olla autistisia piirteitä adhd lisäksi mikä toki selittäisikin oman mielentilan atm. Miten teidän raskaus aika on ylipäätänsä sujunut aspergerin tai muun nepsy häiriön kanssa? Oon nimittäin ihan hermo loppu. Mikään ei kiinnosta ja kaikki itkettää, suututtaa. Laskettuun aikaan 2 kuukautta.. koko aika tulee riitoja puolison kanssa ja ihan pienimmätkin asiat ärsyttää.

 

[Felidae]

Moi, tuun vähän myöhässä tähän teidän ketjuun. Odotan ensimmäistä lasta ja sain vasta viime vuonna adhd diagnoosin ja omaväylä kuntoutuksen alotin aikalailla heti diagnoosin saatua. Nyt omaväylä tyyppi sanoikin että saattaa olla autistisia piirteitä adhd lisäksi mikä toki selittäisikin oman mielentilan atm. Miten teidän raskaus aika on ylipäätänsä sujunut aspergerin tai muun nepsy häiriön kanssa? Oon nimittäin ihan hermo loppu. Mikään ei kiinnosta ja kaikki itkettää, suututtaa. Laskettuun aikaan 2 kuukautta.. koko aika tulee riitoja puolison kanssa ja ihan pienimmätkin asiat ärsyttää.

Hormonit ja erityisesti niiden heittely ehdottomasti vaikuttaa mielialoihin. Mulla se meni niin päin, että raskauden aikana olin aika hyvällä mielellä, paitsi romahdin aina ennen ultraa kun pelkäsin mitä sieltä löytyy. Itselle pahinta aikaa oli ensimmäinen puoli vuotta vauvan syntymän jälkeen, luulen että imetyshormonit vaikutti. Ensin maidon tuotanto lisääntyi ja sitten alkoi vähentyä kun vauva alkoi syödä kiinteitä.

Sain myös diagnoosit aika hiljattain. Lääkäri kuvaili että autismin kirjoon kuuluu jäykkä mieli. Sopii muhun täydellisesti, koska pahinta on varmasti ollut jatkuva epävarmuus. Teenkö kaiken oppikirjan ja suositusten mukaan, mikä on vikana kun tämä menee näin ja miten se korjataan? Miksi muut lapset tekevät noin ja minun lapseni näin? Onko kaikki kunnossa? Mitä nyt pitäisi tehdä? Jokin vaisto kertoo kyllä, ja mulla on terveydenhuollon koulutus joten tietoakin löytyy fyysisiin ongelmiin liittyen. Mutta pikkuvauvan rytmittömyys ja väsymysmerkkien etsiminen oli yhtä helvettiä ja yliväsyneen huuto porautui keskushermostoon asti. Miksi et nuku, milloin sitten nukkuisit, miksi konsti joka toimi viime viikolla, ei toimikaan nyt?

Hae lisää apua ja jotain parisuhdeneuvontaa. Sulla on nyt kova ylikuormitus päällä ja oot vaarassa luisua masennukseen. Voimia!

 

[Vargynja]

Mukaan pääsee kyllä näin myöhemminkin. En (ainakaan tietääkseni) ole nepsy, mutta kyllähän ne tunteet oli raskaana tosi voimakkaita. Suutuin ja itkin näennäisen pienistä asioista ja kuopuksen raskauden loppupuolella alkoi jaksaminen loppua. Sitä lienee vähän kaikilla, kun hormonit vaikuttaa ja ehkä erityisherkillä vielä enemmän korostuu, kun on muutenkin herkkä. (Autismin ja ADHD:n vaikutusta en osaa edes arvailla.)

Mutta kannattaa ehdottomasti puhua neuvolassa, jos tuntuu oikeasti raskaalta. Sieltä voi päästä juttelemaan ainakin neuvolapsykologille, jos tuki tuntuu tarpeelliselta. Nuo ettei mikään kiinnosta kuulostaa kyllä aika samalta kuin mitä mulla masentuneena eli sitä ajatellen sitä tukea kannattaa harkita ettei jää masentuneisuus päälle. Raskausajan ja synnytyksen jälkeinen masennus on kuitenkin tosi yleisiä. Voimia loppuraskauteen.

 

[Wendla]

Täällä kanssa yksi erityisherkkä äiti. Joskin vältän itsestäni puhumista erityisherkkänä, termi vain kalskahtaa jotenkin pahasti omaan korvaan. Ikäänkuin olisin jotain niin ainutlaatuista ja ihmeellistä. Ei, en koe olevani mitenkään erityisen ihmeellinen tai ainutlaatuinen, vaikkakin olen kyllä reippaasti keskivertoa herkempi monille ärsykkeille.

Itseäni on viimeaikoina mietityttänyt herkkyys suhteessa pikkulapsiarkeen. Erityisesti tunneherkkyys. Esikoisen kohdalla meillä on käynyt varsin hyvä tuuri, sillä esikoisemme on perusluonteeltaan melko aurinkoinen, on lisäksi nukkunut viikosta viisi lähtien täysiä öitä. Tai toki hänkin yöllä heräilee välillä, mutta ei siis pääsääntöisesti tarvitse mitään vaan jatkaa ihan itsekseen uniaan, on tehnyt niin aina. Toisin sanottuna häntä voisi kai kutsua helpoksi lapseksi.

Nyt suunnitteilla olisi toinen lapsi ja kieltämättä on välillä mietityttänyt, että miten se arki kahden lapsen kanssa menisi. Varsinkin pikkulapsiarjen väsymys pelottaa. Entä jos seuraavalla lapsella onkin koliikki, syntymävitutus ja kaikki mahdolliset allergiat? Entä jos se ei nuku, entä jos se vain huutaa ja huutaa? Onko minusta siihen, jaksanko? Kun normaalistikkin tunnen kaiken niin pirun voimakkaasti, niin väsyneenä ne tunnereaktiot voimistuu vielä entisestään. Kestääkö oma pää?

Kaiken lisäksi puolisolla omia terveysongelmia, minkä vuoksi hänelläkin voimat usein hyvin vähissä. Paljon siis jää minun vastuulleni. Tiedän jo valmiiksi, että ei se helppoa tuli olemaan. Mutta silti sisämmässäni uskon, että kyllä me selvitään, tapahtui mitä tapahtui. Ehkä jossain määrin pelkäänkin enemmän muiden reaktioita. Ajattelevatko ihmiset, ettei tuollaisen yliherkän tulisi hankkia toista lasta, kun puolisokin on niin vajaakuntoinen?

 

[Lavendel]

Täällä kanssa yksi erityisherkkä äiti. Joskin vältän itsestäni puhumista erityisherkkänä, termi vain kalskahtaa jotenkin pahasti omaan korvaan. Ikäänkuin olisin jotain niin ainutlaatuista ja ihmeellistä. Ei, en koe olevani mitenkään erityisen ihmeellinen tai ainutlaatuinen, vaikkakin olen kyllä reippaasti keskivertoa herkempi monille ärsykkeille.

Itseäni on viimeaikoina mietityttänyt herkkyys suhteessa pikkulapsiarkeen. Erityisesti tunneherkkyys. Esikoisen kohdalla meillä on käynyt varsin hyvä tuuri, sillä esikoisemme on perusluonteeltaan melko aurinkoinen, on lisäksi nukkunut viikosta viisi lähtien täysiä öitä. Tai toki hänkin yöllä heräilee välillä, mutta ei siis pääsääntöisesti tarvitse mitään vaan jatkaa ihan itsekseen uniaan, on tehnyt niin aina. Toisin sanottuna häntä voisi kai kutsua helpoksi lapseksi.

Nyt suunnitteilla olisi toinen lapsi ja kieltämättä on välillä mietityttänyt, että miten se arki kahden lapsen kanssa menisi. Varsinkin pikkulapsiarjen väsymys pelottaa. Entä jos seuraavalla lapsella onkin koliikki, syntymävitutus ja kaikki mahdolliset allergiat? Entä jos se ei nuku, entä jos se vain huutaa ja huutaa? Onko minusta siihen, jaksanko? Kun normaalistikkin tunnen kaiken niin pirun voimakkaasti, niin väsyneenä ne tunnereaktiot voimistuu vielä entisestään. Kestääkö oma pää?

Kaiken lisäksi puolisolla omia terveysongelmia, minkä vuoksi hänelläkin voimat usein hyvin vähissä. Paljon siis jää minun vastuulleni. Tiedän jo valmiiksi, että ei se helppoa tuli olemaan. Mutta silti sisämmässäni uskon, että kyllä me selvitään, tapahtui mitä tapahtui. Ehkä jossain määrin pelkäänkin enemmän muiden reaktioita. Ajattelevatko ihmiset, ettei tuollaisen yliherkän tulisi hankkia toista lasta, kun puolisokin on niin vajaakuntoinen?

Hyvin tuttuja ajatuksia, toisaalta haluaa toisen lapsen mutta toisaalta pelottaa jaksaako. Ja myös tuo, että sisimmässään uskoo että selviää. Ihana kun tulit jakamaan ajatuksiasi, et ole yksin.

Pyörittelen näitä myös päivittäin päässäni, sillä toinen lapsi olisi haaveena, mutta ensimmäinen on ollut niiiiiin haastava pakkaus että ihan heti ei ole yritystä tiedossa. Tämä eka avasi myös silmäni sille, ettei minusta ole suurperheen äidiksi. Mutta kahta toivoisin.

Mielestäni tärkeää on tosiaan tehdä itselleen selväksi realiteetit, mitä itse jaksaa ja mitä ei. Minkä verran voi saada apua ja mistä? Ja sitä apua kannattaa sitten hakea, se on koko perheen etu, että äiti voi hyvin. Uskon ja luotan, että elämä kantaa, joillekin pikkuvauva-aika on se rankin vaihe, toiselle jokin muu lapsen vaihe. Ja sitten välillä on helpompaa, toki elämä lasten kanssa aina erilaista kuin ilman.

 

[Lavendel]

Linkkaan tähän erityisherkkyyteen ja vanhemmuuteen liittyvän tekstin, johon pari päivää sitten törmäsin. Kannattaa lukea!

Erityisherkälle ihan tavallisen lapsiperheen arjen pyörittäminen on haasteellisempaa kuin paksunahkaisemmalle kanssasisarelle

Erityisherkkänä ihan tavallinen lapsiperheen arjen pyörittäminen on haasteellisempaa kuin paksunahkaisemmalle kanssasisarelle.

hidastaelamaa.fi

 

[VäriSointu]

Linkkaan tähän erityisherkkyyteen ja vanhemmuuteen liittyvän tekstin, johon pari päivää sitten törmäsin. Kannattaa lukea!

Erityisherkälle ihan tavallisen lapsiperheen arjen pyörittäminen on haasteellisempaa kuin paksunahkaisemmalle kanssasisarelle

Erityisherkkänä ihan tavallinen lapsiperheen arjen pyörittäminen on haasteellisempaa kuin paksunahkaisemmalle kanssasisarelle.

hidastaelamaa.fi

Oli samaistuttava kirjoitus! Kiitos linkistä.

Meillä kohta kolmas lapsi syntymässä ja etukäteen jännitän (univelan lisäksi) nimenomaan ikää n. 9kk-2v. Eli sitä kun päiväunet vähenee, liike lisääntyy ja huomiontarve on iso kun ei voi vielä viipottaa isoveljien mukana ulkona. Miten saa tarpeeksi aivolepoa ja palautumisaikaa.

Meillä onneksi 7- ja 5-vuotiaat on tänä kesänä oppineet olemaan kahdestaan ulkona pitkiäkin aikoja. Viime kesänä muutettiin syrjäseudulle ja vielä talvella halusivat ulos enemmän seuraa.

Mutta eiköhän se siitä lutviudu.

 

[Lavendel]

Oli samaistuttava kirjoitus! Kiitos linkistä.

Meillä kohta kolmas lapsi syntymässä ja etukäteen jännitän (univelan lisäksi) nimenomaan ikää n. 9kk-2v. Eli sitä kun päiväunet vähenee, liike lisääntyy ja huomiontarve on iso kun ei voi vielä viipottaa isoveljien mukana ulkona. Miten saa tarpeeksi aivolepoa ja palautumisaikaa.

Meillä onneksi 7- ja 5-vuotiaat on tänä kesänä oppineet olemaan kahdestaan ulkona pitkiäkin aikoja. Viime kesänä muutettiin syrjäseudulle ja vielä talvella halusivat ulos enemmän seuraa.

Mutta eiköhän se siitä lutviudu.

Milloinkas teille syntyykään vauva?

Suosittelen kyllä hankkimaan lastenvahtiapua tuohon vaiheeseen, meillä on nyt tämän yhden luona käynyt kotipalvelu neuvolan kautta pari viikkoa ja se parikin tuntia omaa lepoaikaa keskellä viikkoa tekee ihmeitä.

Vaikka ehkä sulla kokeneempana jo ajatus miten homma voisi toimia! Ihanalta kuulostaa että isommat lapset pärjää jo keskenäänkin jonkin aikaa, ehkä myös avittavat sitten äitiä vauvan hoidossakin?

 

[VäriSointu]

Milloinkas teille syntyykään vauva?

Suosittelen kyllä hankkimaan lastenvahtiapua tuohon vaiheeseen, meillä on nyt tämän yhden luona käynyt kotipalvelu neuvolan kautta pari viikkoa ja se parikin tuntia omaa lepoaikaa keskellä viikkoa tekee ihmeitä.

Vaikka ehkä sulla kokeneempana jo ajatus miten homma voisi toimia! Ihanalta kuulostaa että isommat lapset pärjää jo keskenäänkin jonkin aikaa, ehkä myös avittavat sitten äitiä vauvan hoidossakin?

Meillä laskettu aika ens viikon lauantaina 9.9.
Minäkin olen miettinyt tuota kotipalvelua, voi olla että sinne otan yhteyttä. Kun ekat oli pieniä, minun äitini asui lähellä ja otti lapset mielellään. Nyt pidempi matka, eikä hänellä ole autoa eikä ole järkeä minun ajaa tuota matkaa edestakaisin 2x/pvä.
Se on tosiaan helpottavaa, että isot pärjää paremmin ja voivat viihdyttää nuorinta välillä. Ja auttaa muutenkin.

 

[Lavendel]

Meillä laskettu aika ens viikon lauantaina 9.9.
Minäkin olen miettinyt tuota kotipalvelua, voi olla että sinne otan yhteyttä. Kun ekat oli pieniä, minun äitini asui lähellä ja otti lapset mielellään. Nyt pidempi matka, eikä hänellä ole autoa eikä ole järkeä minun ajaa tuota matkaa edestakaisin 2x/pvä.
Se on tosiaan helpottavaa, että isot pärjää paremmin ja voivat viihdyttää nuorinta välillä. Ja auttaa muutenkin.

Ai että niin lähellä, ihanaa! Paljon voimia synnytykseen!

Ja ota ihmeessä yhteyttä kotipalveluun, niissä voi olla pientä viivettä aloituksessa niin hyvä soitella ajoissa jos jaksaminen mietityttää. Hoitavat ihan vastasyntyneitäkin, olisi pitänyt itsekin pyytää apua jo heti silloin alussa kun oli rankinta aikaa.. jotenkin vain ajatteli että vauva tarvii äitiään ja ettei ulkopuolisille voi antaa hoidettavaksi. On kyllä ollut niin ihania hoitajia että nyt kyllä antaisin minkä ikäisen vain.

 

[VäriSointu]

Ai että niin lähellä, ihanaa! Paljon voimia synnytykseen!

Ja ota ihmeessä yhteyttä kotipalveluun, niissä voi olla pientä viivettä aloituksessa niin hyvä soitella ajoissa jos jaksaminen mietityttää. Hoitavat ihan vastasyntyneitäkin, olisi pitänyt itsekin pyytää apua jo heti silloin alussa kun oli rankinta aikaa.. jotenkin vain ajatteli että vauva tarvii äitiään ja ettei ulkopuolisille voi antaa hoidettavaksi. On kyllä ollut niin ihania hoitajia että nyt kyllä antaisin minkä ikäisen vain.

Kiitos!
Hyvä kuulla mukavia kokemuksia kotipalvelusta.

 

[Lavendel]

Mitäs muille erityisherkille kuuluu? Mikä tilanne teillä @VäriSointu?

Täällä ollut tänään taas matalalentoa.. juuri kun ajattelin että kaikki alkaa sujua kun lapsi kasvaa ja oma rautatankkaus alkaa tuottaa tulosta ja jaksan fyysisesti paremmin. Mutta taas tänään tuntui ettei jaksa näin paljon olla vauvassa kiinni, tarvitsisin niin kipeästi enemmän aikaa yksinololle. Nautin niin paljon hiljaisuudesta ja rauhasta, mutta tämä vauva on todella kovaääninen ja vilkas joten olen alkanut vain odottaa hetkiä jolloin hän nukkuu.. valitettavasti on myös kovin vähäuninen, tänäänkin nukkui päiväunia alle 2h ja yöunille nukahti vasta klo 21 aikoihin. Aamulla sitten taas herätään heti klo 6 jälkeen.

Koetteko muut näin voimakkaan epämiellyttävänä tätä lapsiarkea? Miten jaksatte?

 

[Vargynja]

Mä koin pikkulapsiajan ja varsinkin vauva-ajan helpommaksi kuin isomman lapsen kanssa. Totta kyllä vauva on tosi kiinni äidissä, mutta ei ainakaan uhmaa tai huuda huvin vuoksi. Vaikka tahtoikä on tärkeä vaihe, on se myös kuluttava.

Meillä menee noin yleisesti ok. Paljon tuntuu olevan kiireitä vai onkohan se ihan vaan syksy kun väsyttää. Pitäisi varmaan saada aikaiseksi laittaa kaamosvaloja, josko ne vähän piristäisi.

 

[VäriSointu]

Mitäs muille erityisherkille kuuluu? Mikä tilanne teillä @VäriSointu?

Täällä ollut tänään taas matalalentoa.. juuri kun ajattelin että kaikki alkaa sujua kun lapsi kasvaa ja oma rautatankkaus alkaa tuottaa tulosta ja jaksan fyysisesti paremmin. Mutta taas tänään tuntui ettei jaksa näin paljon olla vauvassa kiinni, tarvitsisin niin kipeästi enemmän aikaa yksinololle. Nautin niin paljon hiljaisuudesta ja rauhasta, mutta tämä vauva on todella kovaääninen ja vilkas joten olen alkanut vain odottaa hetkiä jolloin hän nukkuu.. valitettavasti on myös kovin vähäuninen, tänäänkin nukkui päiväunia alle 2h ja yöunille nukahti vasta klo 21 aikoihin. Aamulla sitten taas herätään heti klo 6 jälkeen.

Koetteko muut näin voimakkaan epämiellyttävänä tätä lapsiarkea? Miten jaksatte?

Moikka!
Meille syntyi tyttö syyskuun puolessa välissä. kaksi poikaa meillä ennestään. Ajattelin, että voisi olla tyttö, kun oli ihan erilainen raskaus.
Isoveljet ovat ottaneet pikkusiskon ihanasti omaksi. Haluavat sylitellä ja silitellä.
Väsymys tietysti vieraana tässä vaiheessa, mutta muuten oikein hyvin menee.

Kuulostaa lavendel samalta kun minun olotilat esikoisen kanssa. Hän oli myös pienenä toisi vähäuninen. Ja tarvitsi jatkuvaa huomiota ja seuraa. En oikein osaa sanoa, mikä auttaisi, kun itsekin menin vain päivä kerrallaan. Ahdistunutta oloa hiljaisuuden ja oman ajatustilan puutteesta oli paljon. Sitten se jossain välissä helpotti. Jälkikäteen ajateltuna olisin tarvinnut enemmän hetkiä, jolloin esikoinen olisi ollut jonkun muun kanssa. Yksinolon jälkeen sitä aina jaksoi paremmin olla läsnä. Paljon tsemppiä!!

 

[summerlemon]

Toivottavasti pääset viettämään aikaa yksin @Lavendel ja olo pääsisi helpottumaan pian. Onko rauta jo vaikuttanut väsymykseen?

Täällä menee yllättävän hyvin. Itse aloitin myös raudan ottamisen ja kilpirauhaslääkityksen noin kuukausi sitten, vielä odottelen vaikuttaisiko väsymykseen Mielialaan on tullut onneksi jo muutos. Nyt syksyn tullessa oon monesti ottanut vauvan vaunuihin ja lähtenyt ulos niin siinä saa hetken rauhoittumista. Päivisin vauva viihtyy hyvin lattialla leikkien tai isänsä kanssa työhuoneessa. Välillä oon kyllä ihan poikki, vauva ei nuku kuin puolen tunnin päiväunia, niin ei ole montaa hetkeä täysin yksin päivässä.

 

[Vargynja]

Onnea @VäriSointu

 

[Lavendel]

Mä koin pikkulapsiajan ja varsinkin vauva-ajan helpommaksi kuin isomman lapsen kanssa. Totta kyllä vauva on tosi kiinni äidissä, mutta ei ainakaan uhmaa tai huuda huvin vuoksi. Vaikka tahtoikä on tärkeä vaihe, on se myös kuluttava.

Meillä menee noin yleisesti ok. Paljon tuntuu olevan kiireitä vai onkohan se ihan vaan syksy kun väsyttää. Pitäisi varmaan saada aikaiseksi laittaa kaamosvaloja, josko ne vähän piristäisi.

Voi että, toivottavasti meillä menee sitten toisin päin että uhmaikä olisi helpompi voi kyllä se syksy vaan taitaa väsyttää, mutta tosiaan kaamosvalot piristää kummasti! Iloa ja valoa syksyyn!

Moikka!
Meille syntyi tyttö syyskuun puolessa välissä. kaksi poikaa meillä ennestään. Ajattelin, että voisi olla tyttö, kun oli ihan erilainen raskaus.
Isoveljet ovat ottaneet pikkusiskon ihanasti omaksi. Haluavat sylitellä ja silitellä.
Väsymys tietysti vieraana tässä vaiheessa, mutta muuten oikein hyvin menee.

Kuulostaa lavendel samalta kun minun olotilat esikoisen kanssa. Hän oli myös pienenä toisi vähäuninen. Ja tarvitsi jatkuvaa huomiota ja seuraa. En oikein osaa sanoa, mikä auttaisi, kun itsekin menin vain päivä kerrallaan. Ahdistunutta oloa hiljaisuuden ja oman ajatustilan puutteesta oli paljon. Sitten se jossain välissä helpotti. Jälkikäteen ajateltuna olisin tarvinnut enemmän hetkiä, jolloin esikoinen olisi ollut jonkun muun kanssa. Yksinolon jälkeen sitä aina jaksoi paremmin olla läsnä. Paljon tsemppiä!!

Ihanaa, paljon onnea koko perheelle! Hyvä kuulla että kaikki on siellä hyvin. Ihania isoveljiä pikkuprinsessalla!

Tämä sinun kommentti luo toivoa että meilläkin jossain vaiheessa sitten helpottaa! Haaveilen myös hiljaa sydämessä toisesta lapsesta, mutta järki sanoo ettei se ole mahdollista kun yksikin vie kaikki mehut. Kiva kuulla ettei erityisherkkyys ole kuitenkaan ollut esim. teillä esteenä!

Toivottavasti pääset viettämään aikaa yksin @Lavendel ja olo pääsisi helpottumaan pian. Onko rauta jo vaikuttanut väsymykseen?

Täällä menee yllättävän hyvin. Itse aloitin myös raudan ottamisen ja kilpirauhaslääkityksen noin kuukausi sitten, vielä odottelen vaikuttaisiko väsymykseen Mielialaan on tullut onneksi jo muutos. Nyt syksyn tullessa oon monesti ottanut vauvan vaunuihin ja lähtenyt ulos niin siinä saa hetken rauhoittumista. Päivisin vauva viihtyy hyvin lattialla leikkien tai isänsä kanssa työhuoneessa. Välillä oon kyllä ihan poikki, vauva ei nuku kuin puolen tunnin päiväunia, niin ei ole montaa hetkeä täysin yksin päivässä.

Kuulostaa hyvältä tuo vaunuilu vauvan kanssa, raitis ilma kyllä tekee aina hyvää niin äidille kuin vauvallekin! Voi kumpa vauva alkaisi pidentää teilläkin uniaan kasvaessaan, pätkäpäikkärit on kyllä ihan armottomia..

Olen nyt siis syönyt rautaa kohta reilun vuoden, mutta vasta viimeisen reilun kuukauden tupla-annoksella ja kyllä toden totta se on alkanut vihdoin vaikuttaa! Eilen kannoin painavia ruokaostoksia rappusissa enkä edes pahemmin hengästynyt vaikka aiemmin pelkkä nouseminen ilman painoa otti voimille. Ei myös ole ollut mahdottomia väsymyskohtauksia päivisin, jossain vaiheessa ei meinannut päästä sohvalta ylös kun niin väsytti. Toivottavasti sullakin alkaa vaikuttaa piakkoin, raudanpuute (puhumattakaan kilpparista!) yhdistettynä vauva-ajan unettomuuteen on muuten kamala yhdistelmä!!

 

[VäriSointu]

Onnea @VäriSointu

Kiitos!

 

[VäriSointu]

Voi että, toivottavasti meillä menee sitten toisin päin että uhmaikä olisi helpompi voi kyllä se syksy vaan taitaa väsyttää, mutta tosiaan kaamosvalot piristää kummasti! Iloa ja valoa syksyyn!


Ihanaa, paljon onnea koko perheelle! Hyvä kuulla että kaikki on siellä hyvin. Ihania isoveljiä pikkuprinsessalla!

Tämä sinun kommentti luo toivoa että meilläkin jossain vaiheessa sitten helpottaa! Haaveilen myös hiljaa sydämessä toisesta lapsesta, mutta järki sanoo ettei se ole mahdollista kun yksikin vie kaikki mehut. Kiva kuulla ettei erityisherkkyys ole kuitenkaan ollut esim. teillä esteenä!


Kuulostaa hyvältä tuo vaunuilu vauvan kanssa, raitis ilma kyllä tekee aina hyvää niin äidille kuin vauvallekin! Voi kumpa vauva alkaisi pidentää teilläkin uniaan kasvaessaan, pätkäpäikkärit on kyllä ihan armottomia..

Olen nyt siis syönyt rautaa kohta reilun vuoden, mutta vasta viimeisen reilun kuukauden tupla-annoksella ja kyllä toden totta se on alkanut vihdoin vaikuttaa! Eilen kannoin painavia ruokaostoksia rappusissa enkä edes pahemmin hengästynyt vaikka aiemmin pelkkä nouseminen ilman painoa otti voimille. Ei myös ole ollut mahdottomia väsymyskohtauksia päivisin, jossain vaiheessa ei meinannut päästä sohvalta ylös kun niin väsytti. Toivottavasti sullakin alkaa vaikuttaa piakkoin, raudanpuute (puhumattakaan kilpparista!) yhdistettynä vauva-ajan unettomuuteen on muuten kamala yhdistelmä!!

Kiitos paljon!

Meillä tuli ikäeroksi vajaa 2,5 v ja siinä oli omat hankaluutensa. Esikoinen tarvitsi vielä paaaaljon huomiota ja esim. nukutusta. Silittelin esikoista ja vauva oli tissillä kun nukutin. Mies on yrittäjä ja tehnyt pitkää työpäivää ja ollut välillä viikot muualla töissä, joten lapset olleet minun vastuullani. Mutta vaikka ensimmäinen ehkä 1,5 vuotta oli aika raskasta (varsinkin kun minulle tuli uniongelma), nyt jälkikäteen heillä on todella hyvä ikäero. Tekevät paljon yhdessä ja ovat läheisiä.