Ensimmäistä odottavien vertaistuki!

Käytiin katsomassa rakkaus toukkaa tänään! Siellä se myllersi täysillä, heitti kuperkeikkaa ja kujeili! Hurja kokemus, itku tuli molemmilta! Hyvännäköinen kaveri kaikin puolin, nt n. 1. Kaikki löytyi...

Ja mikä parasta, viikkoja siirrettiin etiäpäin! Eli nyt onkin jo 13+2 ja la 21.10! Tyyppi oli jo 7 cm pitkä... Oikeesti, siel joku elää! Hurjaa!

Sent from my HTC One mini using Vau Foorumi mobile app
 
Libra: Ulkomailla asuessa on kuitenkin keinoja pitää yhteyttä myös toisiin suomalaisiin ja pitää kiinni suomalaisesta identiteetistä. Ajattelin ainakin olla aktiivi Berliinin Suomikeskuksella ja Suomi-instituutissa on täällä jopa ihan suomalaistyylinen kirjasto:) Se on hienoa Suomessa miten lapset voi mennä itsekseen kouluun. Täällä tuntuu että vanhemmat vie lapset kaikkialle ja pelkäävät kaikenlaista. Suomessa tuntuu että on paljon turvallisempaa ja lapsi voi leikkiä myös yksin pihalla. Belgiassa kaikilla on leikkitelineet ja välineet omassa puutarhassaan ja ei oikein leikkipuistoja ole paljon. Berliinissä leikkipuistot taas ovat aivan mahtavia ja niitä on joka puolella. Täällä on myös ihania ilmaisia kotieläinpihoja. Joskus vuohia ja poneja on sijoitettu ongelma-alueille rauhoittamaan ilmapiiriä. Meidänkin lähellä on vuohia, lampaita ja poneja ja kukko kiekuu aamuisin.
Joudutaan kyllä muuttamaan syksyksi isompaan kämppään. Olisi hienoa jos löytyisi ekan kerroksen asunto. Taloissa täällä on harvoin hissejä.
 
mmmustikka, kyllahan taallakin on vaikka mita suomalaisille, on suomikirkkoa ja niin poispain. :) Olen asennoitunut joka vuosi "tama on nyt se viimeinen vuosi ja sitten muutetaan". Ja sitten niita vuosi onkin yhtakkia tullut seitseman, vaikka piti olla vain kaksi. En siis ole sen kummemmin vaivaitunut asettumaan paikoilleni - tunnen kylla paikat ja ystavapiiri on, harrastukset, ja muuten elama on raiteillaan. Mutta en ole koskaan aikonut jaada tanne, joten sen suhteen olen juureton, vaikkei tassa maassa mitaan vikaa ole! Painvastoin, kielimuuri on matala, koska kaikki (paitsi verotoimisto) puhuvat ja palvelevat englanniksi.

Minulla ei ole ratkaisua kieliongelmaan. Toivon, etta viisastun huomisen ja lasketunajan valilla.
 
Libra: minusta tuntuu ettei tulevaisuutta kannata murehtia liikaa etukäteen koska se on usein erilainen mitä itse kuvittelee. Minulla on seinällä tämä teksti muistutuksena jos vaikka unohtaisin. Ja sen lukeminen auttaa aina. Olen näinä aikoina ollut tosi tuskastunut koska mietin liikaa tulevaisuutta ja sitä hetkeä kun poikaystävä palaa kotia. Kun tosi asia on että voin joka päivä tehdä mahtavia juttuja. On elettävä nyt eikä huomisessa.

If you are depressed,
you are living in the past.
If you are anxious,
you are living in the future.
If you are at peace,
you are living in the present.
- Lao Tzu

Minusta raskaana oleminenkin on yllättävän mukavaa ja olen tyytyväinen että ryhdyin tähän nyt että on vielä mahdollista tehdä toinenkin lapsi. Minun äiti on suomenruotsalainen eikä puhunut minulle ruotsia vaan aina suomea ja silti opin ruotsin tosi hyvin. Minun tuutulaulu oli esim ruotsiksi ja jotkut muut laulut. Muistan kun kuuntelin aina tarkkana äitini puheluita siskoilleen ja mummolleni ja katsoi äiti ruotsinkielisiä ohjelmia televisiosta myös välillä.
Ja sitten myöhemin opin italiankin tosi hyvin asuessani siellä. Saksan kielessä on motivaatio ollut vähän heikompi ja tykkään enemmän hollanninkielestä (etenkin flaamista). Kielet ovat varmasti rikkaus ja olen tyytyväinen jos voin hyvät kielitaidot siirtää myös lapselleni.
 
Täällä myös ensisynnyttäjä. Ikää 34v. ja Helsingissä asustellaan. En juurikaan yleensä stressaa mistään, mutta nyt oon välillä ihan hermorauniona huolesta, että kaikki ei meekkään hyvin. Ultrassa kävin eilen ja kaikki oli hyvin. Rv 12+4, eli la 27.10.
 
Täällä myös ensiodottaja, 29v ja viikkoja täynnä 15, la 10/10 ja toistaiseksi kaikki mennyt paremmin kuin hyvin. Olen myös ulkomaaneläjä - amerikkalainen aviomieheni löytyi noin 7 vuotta sitten Keniasta, ja muutimme 2009 New Yorkiin missä tälläkin hetkellä asustelemme. Esikoislapsemme syntyy siis täällä! Raskauteni on ollut toistaiseksi hyvin samanlainen kuin oman äitini, ja vain pari kuukautta sitten synnyttäneen nuoremman siskoni - jos tämä olisi ollut vahinko, en ehkä vieläkään tietäisi olevani raskaana.. päänsärkyjä lukuunottamatta ei sitten mitään oireita! Vatsa alkaa nyt jo näkyä, mikä on ihanaa.

Meille kävi aika samalla tavalla kuin Libralle - tulin raskaaksi kirjaimellisesti yhdestä yrityksestä, ja se tuli yllätyksenä molemmille. Olimme henkisesti valmistautuneet enemmän siihen vaihtoehtoon että raskaaksi tulemisessa saattaisi kestää jonkin aikaa, emmekä tainneet kertaakaan oikeasti ottaa huomioon sitä mahdollisuutta, että raskaus saattaisikin napsahtaa yhdestä yrityksestä.. Olimme totta kai todella onnellisia, mutta samalla jotenkin hämmentyneitä ja ehkä järkyttyneitäkin.. mutta totta kai parempi näin!

Amerikkalainen terveydenhuoltosysteemi on hyvin erilainen kuin suomalainen - käyn tapaamassa OBta eli synnytyslääkäriä noin kerran kuukaudessa, ja sen lisäksi satunnaisesti sairaalassa testeissä ja esim. NP- ja rakenneultrissa. Me menemme ns. early anatomy sonogram ultraan ensi viikolla, eli kun viikkoja on täynnä 16-17 - koska vakuutus korvaa suurimman osan, maksettavaksi jää vain muutama kymppi (mutta vakuutuksesta maksammekin sitten satoja dollareita/kk).. Niskapoimu meni hienosti, ja muutenkin on kaikki vaikuttanut olevan hyvällä mallilla. Olisin saanut tietää sukupuolen viime viikolla kun olin ihan rutiinikäynnillä OBn luona ja hän teki nopean ultran - mutta sanoin ei, koska mies ei ollut mukana! Tiukkaa teki.. Mutta ensi viikolla saadaan sitten tietää yhdessä siellä anatomisessa ultrassa!

Kirjoittelen blogia raskaudesta, äidiksi tulemisesta, amerikkalaisesta terveysjärjestelmästä ja elosta Nykissä noin yleensä - kurkatkaa jos kiinnostaa!

http://www.lily.fi/blogit/matkalla-perille
 
Hienoa Mama bear! aivan upeaa tekstiä. Luin monta juttuasi kerralla.
Kaipa Saksassakin NT ultraa tarjotaan kaikille mutta minä kuuluin myös riskiryhmään ikäni takia (35v, kohta 36). Minun piti myös ennen testiä jo laittaa raksi ruutuun siitä mitä aion tehdä jos testi näyttää että lapsella on down. Oli aika paha paikka valita etenkin kun poikaystäväni ei ollut mukana. Mutta testin jälkeen kuulun siihen alinpaan riskiluokkaan ja se kevensi mieltä tosi paljon. Minulla on myös ollut tosi oireeton raskaus ja se yllätti kyllä täysin. Koen raskauden tosi positiivisena.

Olen kyllä miettinyt vähän pitäisikö kirjoittaa raskaudesta ulkomailla, minun tapauksessani Saksassa. En vain haluaisi lapsieni kuvia nettiin, joten en oikein tiedä haluanko lähteä kuvia julkaisemaan sitten itse lapsesta. Mutta periaatteessa raskaudesta voisin kyllä kertoa kun on se on jo ihmeellistä ensikertalaiselle mutta kun se pitää vielä kokea ulkomailla. Siinäpä haastetta riittää. Saksa tuntuu olevan kyllä yhtä turvallinen kuin Suomikin olla raskaana. Minun pitäisi nyt valita missä sairaalassa synnytän. Täällä saa tosi paljon itse valita mihin vastaanotolle menee jne. Jopa 10 euron käyntimaksut on poistuneet lääkäristä niin en ole maksanut tähän mennessä mitään muuta kuin NT ultrasta tuli nyt pieni lisälasku verikokeelle 30 euroa. Saksalaisessa järjestelmässä sairasvakuutusmaksut on aika korkeita. Palkasta menee niihin iso osa että siinä mielessä niistä kyllä joutuu jokainen maksamaan.
 
Mama Bear ja mmmustikka, mietin minakin, etta pitaisiko aloittaa blogi tasta, mutta meikalaisen kirjoitusinnolla jaisi se kuitenkin kolmeen tekstiin. :) Mutta kiva lukea sinun kirjoituksiasi, Mama Bear.

mmmustikka, kiitos kannustavista sanoistasi. En mina kieliasioita murehdi, ei se mitaan auta kuitenkaan. :) Pikemminkin se on meidan perheessamme haastava tosiasia, minka tiedostan vallan hyvin, koska tyoskentelen kansainvalisten lasten ja nuorten kanssa. Suurin osa heista on kasvanut omani kaltaisissa asetelmissa ja matkustellut paljon - he ovat aidosti suvaitsevaisia ja mukautuvat uusiin tilanteisiin rohkeudella, jota itse voin vain ihailla. :) Monet ovat myos kaksi-, kolme- tai jopa nelikielisia ja vaihtavat kielta lennosta. Kuitenkaan vahva sosiaalinen kielitaito ei kaikkien kohdalla tarkoita vahvaa kielenhallintaa. Vahvan kielitaidon puuttuminen (tai sen heikkous) heikentaa abstraktin ajattelun kehitysta, tunnekielen kehitysta ja siten oppimista ja sosiaalisten taitojen kehitysta. En ole viela keksinyt, miten yhdistamme kielet suomi, italia (isan aidinkieli), englanti (perheen sisainen kommunikointi) ja hollanti (maan kieli) jarkevaksi kokonaisuudeksi siten, etta lapsestamme tulee aidosti kaksikielinen (suomi-italia) ja etta vahva kielen hallinta pystyy kehittymaan. Tuskin tassa viisastun heti nyt pian, mutten halua asiaa sivuuttaakaan. :)

Yksi vaihtoehto on, etta valjastamme vanhempamme siihen rooliin, etta he skypen valityksella ovat vastuussa omasta panoksestaan tulevan lapsemme kielikylvyista. Omat vanhempani ilmoittautuivat jo vapaaehtoisiksi. ;)
 
Libra: Olen minäkin miettinyt tässä vakinaisia skype tuokioita lapsen ja isovanhempien välillä. Se olisi aika mukava ja luonnollinen tapa kun kuitenkin ovat niin kiinnostuneita lapsesta. Tiedän että tulen varmasti juttelemaan suomea lapselle koko ajan koska olen niin puhelias mutta pelkään miten hollanninkielen taidon käy kun se on isukin vastuulla. Meillä kyllä yleensä kuunnellaan flaaminkielistä radiota mutta se ei kyllä riitä lapselle. Tiedän että anoppi ei varmaan ehtisi paljon skypettämään mutta saattaahan hänkin innostua tästä mahdollisuudesta joten ajattelin myös ehdottaa sitä hänelle jossain vaiheessa. Hän on ala-asteen luokanopettaja Belgiassa niin varmasti lapset kiinnostaa ja tästä tulee kyllä jymyuutinen heidän perheessään koska lapsenlapsi on ensimmäinen. Poikaystäväni aikoo kertoa perheelleen vasta kun palaa reissultaan.
Meidän varmaan pitää kummankin lukea vuorotellen iltasatuja omalla kielellämme ja aina puhua lapselle omaa kieltämme. Yhdessä mekin puhumme usein englantia. Tulee aika haastavaa saada lapsi kaksikieliseksi + sitten vielä ulkomaailma on saksankielinen. Vähän sama tilanne siis kuin teillä että kieliä on aika monta.
 
Muokattu viimeksi:
Libra: tuli muuten mieleen että jos sattuisimme joskus tapaamaan niin lasten kielet olisi aika lähellä toisiaan. Meillä kun lapsi oppii varmasti suomen ja flaamilaisen hollannin. Itse ymmärrän italiaa tosi hyvin mutta en nyt sitä aio tuputtaa lapselle mutta kyllä olisin tyyytyväisempi jos asuttaisiin Italiassa ja minun tuleva lapsi oppisi ulkona kaverien kanssa italian eikä saksan. Tietty paras olisi varmasti muuttaa jossain vaiheessa joko Belgiaan tai Suomeen. Itse mietin sitä että tämä voisi olla ajankohtaista kun lapsi olisi 2 vuotta.
 
mmustikka en muista ja uteliaisuuttani päätin kysyä, lähtikö miehesi reissuun jo ennen plussaa vai pian sen jälkeen? :)

Kiva lueskella teidän pohdintoja kielistä ja lapsen kasvatuksesta, hyviä pointteja libra nostit esiin. Joistakin lapsista huomaa, ettei esim. sosiaalinen/tunnepuoli ole kehittynyt parhaalla mahdollisella tavalla useiden kielten keskellä.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Meilla ei olla hirveasti pohdittu tuota kielikysymysta.
Tokihan mun kanssa oppii suomea ja isansa kanssa keskustelen englanniksi joten sen ehka oppii sivussa.
Jos mieheni opettaa oman kielensa niin sitten mandinka ja ehka muita paikallisia kielia (taalla on 7 paikallista "heimokielta" joita jokainen aika hyvin ymmartaa)

Ja PS. ei ole mitaan raskausoireita mutta kiesus etta voisin pitaa ylla varmaan pienen kaupungin lammityksesta talla metaanimaaralla mita mun suolet tuottaa...En ennen ole ikina karsiny tallaista kaasuuntumista (ei mitaan herkkua ole ei,maha on kuin ilmapallo)
 
Muokattu viimeksi:
Tanti, täällä on vähän sama! Ei oo kyllä joka päivä näin, mutta kun se iskee, on kyllä tukalat oltavat! :oops:
 
Heipparallaa! Täälläkin ilmottautuu yksi 24-vuotias ensiodottaja.Miehen kans n. 7 vuotta ollaan seukkailtu, ja noin vuosi kerettiin yritellä ennenku tärppäsi. Viikkoja kasassa 14+1, la 18.10. Eka ultra oli tuossa 9viikon paikkeilla (aluksi luultiin et olen pidemmällä kuukautisten mukaan), ja sielläpä selvis sitten että kaks asukkiahan tuolla masussa onkin. Olihan se melko ylläri, kun kavereiden kanssa vitsiäkin asiasta heitetty, että mitä jos niitä onkin kaks :D Mut asiaa vähän aikaa sulateltua, ollaan kyllä ihan positiivisella mielellä. Tottakai jännittää,että mitenhän tässä nyt selviää kahden pikkuisen kans, kun muutenkaan ole kokemusta mut aika kasvattaa toivottavasti :) Np ultra oli 10.4 ja sieltä sitten lähetettä äippäpolille, kun näyttäs identtiset toverit olevan tuloillaan,niin alkavat nyt sitten siellä seuraamaan tiiviimmin, seuraava ultra onkin jo 30.4. :)

Tuntuu kyllä uskomattomalta,että mahassa joku asustaa ja ens jouluna meitä onkin neljä täällä.. mikäli kaikki vaan menee hyvin.
 
Tanti, piti ihan googlettaa tuo mandinka, kun ei yleissivistys riittanyt. :) Meilla paine taman kielikysymyksen pohdintaa tullee toisaalta siita, etta sukuun tulee (toivottavasti <3) kolme serkusta, jotka ovat kaikki samanikaisia. Yksi varmasti puhuu vain italiaa ja toinen vain suomea, mutta haluaisin omani pystyvan taysin kommunikoimaan molempien serkkujen (ja muiden sukulaisten) kanssa. Ideaalitapauksessa han myos tuntisi kulttuuriperintoa molemmista maista ja tietynlaista kuuluvuutta molempiin maihin ja sukuihin. Toisaalta taas myos siita, etta tykkaan pohdiskella ja suunnitella, siinakin tapauksessa etta suunnitelmat muuttuvat taysin - sitten vain toimitaan niin kuin parhaiten pystytaan ko. tilanteessa. :)

Tiistaina on seuraava tapaaminen katilon kanssa. En tieda ultrataanko. Verikokeentulokset ainakin kaydaan lapi, muttei siina varmaan mitaan erityista ollut, kun eivat soittaneet kuten lupasivat, jos jotain on.

Otatteko muuten miehen mukaan kaikkiin tapaamisiin? Omani haluaa tulla, mutta olisi muutama arkaluontoinen kysymys katilolle ja saatan, etta janistaa kysymasta kasvotusten. Tai siis jaamme kylla mieheni kanssa kaiken, mutta en ole varma tarvitseeko hanen tietaa aivan kaikesta sensuroimatta. ;)
 
Meillä tulee myös olemaan lapsi kaksikielinen. Suomi ja venäjä (isän äidinkieli). Tuleva isä on todella suomalaistunut, asunut koko ikänsä suomessa ja oli ekaksi hieman sitä vastaan, että alkaa vauvalle venäjää puhumaan. Onneksi sain hänet taivuteltua ja nyt hän siis tulee puhumaan vauvalle vain venäjää. Varmasti hyödyllinen kieli myös jatkossa suomessa!
Suomi tulee varmaankin olemaan vahvempi, kun sitä kotona puhutaan keskenämme. Aiommekin laittaa lapsen sitten venäläiseen tarhaan ja kouluun niin oppii myös kirjoittamaan ja lukemaan :)
 
Voi vitsi, mmmustikka, sepa olisikin hauskaa! Omat ajatukseni ovat aika ajoin kiertaneet samaa rataa, etta tulevaisuudessa olisi mukava asua joko Suomessa tai Italiassa. Olisihan se hyva minullekin asua mieheni kotimaassa ja tsempata puhumaan sujuvaa italiaa ja ehka voimme ruveta kommunikoimaan italiaksi. :)

Tanti, hehe! Kylla vahan piti naurahtaa (myotatunnosta :)), koska tuo on niiiiin totta taallakin. Meilla on jo vitsi, etta toisina oina peittoni leijailee ja paivina lattia narisee joka askeleella. ;) Kaikkia vaivoja sita tuleekin. :)
 
Vastavirrassa: Sain plussan 2.2 ja mies lähti matkaan 12.2. Eli ehti olla hetken kotona vielä ennen lähtöään tietäessään raskaudestani. Osti minulle punaisen ruusun ja ruukkunarsissin ennen kuin lähti maailmalle. Päällimmäisenä oli mielessä viimeiset päivät matka ja autoin häntä sen valmistelussa. Sitä oli mies kuitenkin jo koko syksyn suunnitellut.
Tammikuussa oli puhetta siitä miten minusta olisi hyvä juttu jos olisin raskaana silloin kun hän reissailee niin tämä "projekti" etenisi koko ajan eikä minun tarvitsisi odottaa häntä takaisin lasta tekemään kun kuitenkin se oli toiveissa lähiaikoina kun tänä vuonna täytän jo 36 vuotta. Eli olin kyllä ihan valmis tähän ratkaisuun mutta ehkä yllätti se miten helposti heti tulin raskaaksi.
No nyt hän on vähän yliaikaa jo reissussa kun lennoissa tuli ongelmia mutta ei tässä enää kauan mene siihen kun hän tulee takaisin. Mies saa ainakin seikkailla nyt tarpeekseen viidakossa. On tällä hetkellä Machu Pichulla :)

Libra: olen jo asunut aika monessa maassa eli kynnys muuttaa maihin jossa olen jo asunut on pienempi nykyään kun tietää miten asiat siellä menee. Italiassa on tosi kiva olla töissä. Ihmiset on niin positiivisia ja ruoka hyvää. Asuin Roomassa 5 vuotta. Vieläkin siellä on monia hyviä ystäviä. Minulle on kyllä edelleen aikalailla jäänyt italialaisia tapoja niiltä ajoilta.

Tanti: hassua tosiaan jos teidän pikkuinen oppii ne heimokieletkin, aikamoinen yhdistelmä. Pystyisiköhän isän perhe skypettämään teilläkin omalla kielellään viikottaisia kielikylpyjä jos olet pitkiä aikoja yksin Suomessa. Minä jo mietin miten pieni kieli suomi on ja samoin flaamilainen hollanti ja sitten lapsesta tulee näillä kielillä kaksikielinen niin on aika erityiskieliosaamista.
 
Muokattu viimeksi:
Täällä myös yksi ekaa odottava, rv14, 39v ja ulkomailla asuva. Asutaan Englannissa, Lontoon liepeillä. Täällä terveydenhuolto on täysin ilmaista ja tähän mennessä kokemukset ovat olleet myönteisiä, vaikka uutisissa on toistuvasti juttuja kätilöiden vähyydestä ja tilan puuttesta synnytysosastoilla. Tähän menneessä kaikki on mennyt hyvin, mutta turvotus on ollut ihan kamalaa.

Mies on kaksikielinen ja puhuu englantia sekä italiaa, mutta haluaisi nyt kovasti oppia suomea, sillä haluaisimme elämisen laadun takia muuttaa Suomeen. Tiedän jo etukäteen, että lapsen hoito kaatuu vahvasti minun harteille kun miehellä työpäivät ovat ihan järkyttävän pitkiä ja nykyinen amerikkalainen firma ei varmasti ymmärrä esim. isyysloman merkitysta. Jos sen vielä voi ottaakin lain mukaan, niin odotetaan kuitenkin tekevän töitä kotoa käsin. Kun tulin raskaaksi mies alkoi jo hakemaan töitä Suomesta, mutta vaikka aina ei suomen kieltä tarvitsisi osata niin pitäisi kuitenkin olla paikan päällä, jotta ottaisivat hakemukset todesta. Vauvalle mies puhuu englantia, joka on hänen pääkieli, ja minä suomea. Toivottavasti mies oppii samalla myös suomea.
 
Tervehdys, täällä myös ensimmäistään odottava! Ikää 28v ja rv 14+3. Tämä on ollut aikamoinen matka. Koko alkuraskaus jatkuvaa pohdintaa, onko sillä pienellä kaikki hyvin ja oikeastaan onko siellä varmasti edes ketään. Kävimme varhaisraskauden ultrassa viikolla 6+3 ja silloin en edes tajunnut iloita näkyneestä sydämen sykkeestä, kun olin henkisesti prepannut itseäni niin kovasti pahimpaan. Älytöntä!


On tämä jotenkin ihan mahdotonta.. Heti, kun NP-ultrassa oli käyty (11+4), oli ihanan mahtavan hyvä fiilis. Sitten meni pari päivää ja johan alkoi taas miettimään, että joo-o oli sillä masuasukilla kaikki hyvin kaksi päivää sitten, mutta entäs NYT?? Ensi viikolla on seuraava neuvolakäynti, ehkä se taas antaa mielenrauhaa hetkeksi :)


Minulla olisi paljon opittavaa Johannaisen asenteesta, koska niinhän se on, että se stressaaminen on varmasti huonoksi vauvalle. Olen myös miettinyt, tuleekohan minusta sellainen ylihuolehtivainen ja lapsensa henkisesti tukahduttava äiti, kun jo nyt olen ollut niin huolissani kaikesta mahdollisesta. Tämän riskin tiedostaneena, olen nyt alkanut koulimaan itsestäni stressivapaampaa ja rauhoittuneempaa odottajaa ja toivon mukaan myös äitiä. Oma äitini oli aika lailla ylihuolehtivainen ja se on ärsyttänyt minua suunnattomasti. Ehkä mielikuva siitä, että jatkamalla tuhoisalla huolehtimisen tiellä, omaksun liikaa oman mammani huonoja puolia, pitää minut motivoituneena tässä chillaamisen tiellä :D


Kaikesta itsekritiikistä ja valituksesta huolimatta tämä on ollut ihanaa aikaa tähän asti. Ja myös niin uskomatonta (miten minussa voi muka kasvaa ihminen????).
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top