mmmustikka
Puuhakas puhuja
Paljon onnea Hilliputti, pienen ihmeen äiti! Kuulostaa aivan ihanalta 
Ensimmäistä odottavien vertaistuki!
- Ketjun aloittaja Johannainen
- Aloituspäivämäärä
vastavirrassa
Asioista perillä oleva
Esikoisen saaneena olen hämmästynyt siitä, kuinka luonnollisesti kaikki on mennyt. Ehkä sanonta "Luonto hoitaa" pitää sitten paikkansa.
Todella nopeasti sitä oppi hoitamaan ja käsittelemään pikkuista. Eikä otteet ole yhtään niin epävarmoja, kun kyseessä on oma lapsi. :)
Todella nopeasti sitä oppi hoitamaan ja käsittelemään pikkuista. Eikä otteet ole yhtään niin epävarmoja, kun kyseessä on oma lapsi. :)
Minut on myös yllättänyt se, kuinka vahva minun ja tyttäreni suhde on. Pikkuinen kun itkee niin maito alkaa valua samantien ja alan hikoilla. Tai kun mikään ei auta ja otan hänet kainalooni, hän rauhoittuu. Jostain syystä kuvittelin, ettei sillä nyt niiiiin suurta väliä ole, kumpiko lasta hoitaa, vanhempia olemme molemmat. Mutta selvästi sillä on eroa.:)
Minäkin olen yllättynyt siitä miten helposti ja luonnollisesti vauvan hoito sujuu :) Poika on nyt 10pv vanha ja hirmu nopeasti sitä on oppinut "lukemaan" vauvan tarpeita ja eleitä ja rauhoittamaan pikkuisen Vauva-arki on ainakin toistaiseksi paljon helpompaa ja rauhallisempaa kuin mitä odotin ja olen ihan mielettömän onnellinen tästä pienestä ihmeestä ja nykyisestä "täydemmästä" elämästä. Kaikki on nyt juuri niin kuin pitääkin..
vastavirrassa
Asioista perillä oleva
Onko kenelläkään muulla tullut mieleen asioita jotka olisi halunnut tai aikoo mahdollisen seuraavan lapsen kohdalla tehdä toisin?
Mä oon tajunnut, että pidin liikaa kiirettä siinä, että pääsin itse kiinni "arkeen". Olisin ihan hyvin voinut lepäillä enemmän, makoilla sängyllä tuhisevan nyytin kanssa ja nauttia ensihetkistä yhdessä. Jättää kodista ja ruoanlaitosta huolehtimisen miehelle.
Jos joskus saan toisen lapsen, aion tehdä hieman toisin, jos vain mahdollista. :)
Mä oon tajunnut, että pidin liikaa kiirettä siinä, että pääsin itse kiinni "arkeen". Olisin ihan hyvin voinut lepäillä enemmän, makoilla sängyllä tuhisevan nyytin kanssa ja nauttia ensihetkistä yhdessä. Jättää kodista ja ruoanlaitosta huolehtimisen miehelle.
Jos joskus saan toisen lapsen, aion tehdä hieman toisin, jos vain mahdollista. :)
vastavirtassa mulla oli juuri tänään samanlaisia mietteitä. Olis pitäny pari kolme ensimmäistä viikkoa oikeesti vaan olla kotona sohvalla peiton alla vauvan kanssa ja pistää mies palvelemaan :D
Mullakin oli ajatus, että pitäähän sitä nyt tehdä ja mennä ja olla niin kuin ennenkin. No nyt oon tajunnu, että ei todellakaan olis tarvinnut. Ja vaikka olikin ihanaa, että ihmiset halus nähdä vauvaa ja käydä niin olis hyvin voinu rauhottaa viikon pari sillon alkuun niin, ettei tuu kun ihan läheisimmät perheenjäsenet käymään.
Toisen kanssa ei luultavasti ihan voi ottaa vahinkoa takasin kun sitten kotona on kuitenkin tämä esikoinen...
Mullakin oli ajatus, että pitäähän sitä nyt tehdä ja mennä ja olla niin kuin ennenkin. No nyt oon tajunnu, että ei todellakaan olis tarvinnut. Ja vaikka olikin ihanaa, että ihmiset halus nähdä vauvaa ja käydä niin olis hyvin voinu rauhottaa viikon pari sillon alkuun niin, ettei tuu kun ihan läheisimmät perheenjäsenet käymään.
Toisen kanssa ei luultavasti ihan voi ottaa vahinkoa takasin kun sitten kotona on kuitenkin tämä esikoinen...
vastavirrassa
Asioista perillä oleva
Siksi sanoinkin, että hieman toisin.. :D
En tekisi toisin oikeastaan mitään. Ihan jotain pikkujuttuja, kuten ostaisin isompia imetysliivejä, rintapumpun ja maitohappobakteeri+D:tä ja K-vitamiinit etukäteen. No, nytpä on liivit ja pumput jo hankittuna. 
Ja sitten välittäisin asumasta hissittömässä talossa.
Meillä oli siis aivan ihana hoitaja kotona ja äitini auttamassa. Mieskin oli kotona ekat kaksi kuukautta ja osallistui heti alkukankeuden jälkeen aktiivisesti vauvan hoitoon. Sain siis todella levätä ja palautua rauhassa, en olisi osannut edes haaveilla paremmasta. :)
Kaiken kaikkiaan olen niin todella kiitollinen siitä, että raskausaika sujui hyvin ja sattuipa vielä pitkä kesälomakin sopivaan kohtaan. Synnytys meni hyvin, olen todella tyytyväinen saamaani hoitoon ja lapsivuodeaikaankin olen todella tyytyväinen. Ei muuta kuin uutta kehiin vain.
Ja sitten välittäisin asumasta hissittömässä talossa. Meillä oli siis aivan ihana hoitaja kotona ja äitini auttamassa. Mieskin oli kotona ekat kaksi kuukautta ja osallistui heti alkukankeuden jälkeen aktiivisesti vauvan hoitoon. Sain siis todella levätä ja palautua rauhassa, en olisi osannut edes haaveilla paremmasta. :)
Kaiken kaikkiaan olen niin todella kiitollinen siitä, että raskausaika sujui hyvin ja sattuipa vielä pitkä kesälomakin sopivaan kohtaan. Synnytys meni hyvin, olen todella tyytyväinen saamaani hoitoon ja lapsivuodeaikaankin olen todella tyytyväinen. Ei muuta kuin uutta kehiin vain.
vastavirrassa
Asioista perillä oleva
Libra oot ollut todella onnekas, kun sulla on ollut hoitaja ja äiti apuna, sekä mies kotona ensimmäiset 2kk. :) Kuulostaa melko erilaiselle kuin ensimmäiset viikot meillä, itse kävin kaupassa ensimmäisen kerran 6pv synnytyksestä. Olisi joku siellä varmaan käynyt, jos olisin pyytänyt..mutta huhhuh, mikä reissu se oli! :D
Vastavirrassa, mä kans heti änkesin kauppaan jne.
Mulla oli kyllä suunnitelmissa loikoilla vauvan kanssa sängyssä ja ottaa toooooosi iisisti. Mutta poika ei ollutkaan loikoilija... meillä tosiaan itkettiin ihan päivästä yksi lähtien kaikki hereillä oloaika. Ehkä seuraavan kanssa osaan luottaa vielä enemmän omaan vaistooni ja hankkia apua nopeammin jos tarve on.
Seuraavan kohdalla osaan myös asennoitua paremmin siihen, ettei vauva-arki välttämättä ole kovinkaan rentoa tai ruusuista. Toki tiesin sen tämänkin kanssa, mutta olihan se itkun määrä aikamoinen märkä rätti kasvoille pitkän odotuksen jälkeen.
Mulla oli kyllä suunnitelmissa loikoilla vauvan kanssa sängyssä ja ottaa toooooosi iisisti. Mutta poika ei ollutkaan loikoilija... meillä tosiaan itkettiin ihan päivästä yksi lähtien kaikki hereillä oloaika. Ehkä seuraavan kanssa osaan luottaa vielä enemmän omaan vaistooni ja hankkia apua nopeammin jos tarve on.
Seuraavan kohdalla osaan myös asennoitua paremmin siihen, ettei vauva-arki välttämättä ole kovinkaan rentoa tai ruusuista. Toki tiesin sen tämänkin kanssa, mutta olihan se itkun määrä aikamoinen märkä rätti kasvoille pitkän odotuksen jälkeen.
ps.iloveyou
Näppärä viestien naputtelija
Mä todellakin antaisin perheelle oman ajan tutustua rauhassa pieneen, enkä säntäilis sinne tänne pienen kanssa. Ku sattu sit joulunaikoihin muutenki tulemaan, niin pakkohan sitä oli vähän juosta ;D
Ja noh, meillä oli muutenki erilainen alku, tultiin ilman vauvaa kotiin. Vauvan kanssa vast 6vrk:den jälkeen... Kävin kaupassa alle 24h jälkeen synnytyksen ostamassa miehen kanssa pakastepizzaa ja sinihomejuustoo. Toivuin kotona, koska vauva siirrettiin toiseen sairaalaan. (käytiin vauvan luona kotoa päivittäin).
Paikat oli älyttömän kipeät, autossa istuminen oli hassunnäköstä ja kivuliasta. Epi ja syvät repeämät jätti pahemmat muistot, kuin itse synnytys. Se oli sellanen viikko, et en todellakaan tiuskinut mistään, en siivonnut, en stressannut MISTÄÄN turhasta! Pikkusen vointi oli mielessä kokoajan. Olo vähä ku zombiella...
Toivon siis eniten sitä, et päästäis yhessä kotiin koko perhe. Ja synnytyksen jälkeen jos sais vauvan viereen, olis ihanaa
Tää meni oikeesti asian vierestä, mut samapa tuo :D Kuitenkin tiivistettynä = Pieni stoppi, ja rauhassa tutustuminen uuteen tulokkaaseen yhdessä Kaikki synnärille kattomaan, niin ei tarvii kotiin tulla heti :D
Ja noh, meillä oli muutenki erilainen alku, tultiin ilman vauvaa kotiin. Vauvan kanssa vast 6vrk:den jälkeen... Kävin kaupassa alle 24h jälkeen synnytyksen ostamassa miehen kanssa pakastepizzaa ja sinihomejuustoo. Toivuin kotona, koska vauva siirrettiin toiseen sairaalaan. (käytiin vauvan luona kotoa päivittäin).
Paikat oli älyttömän kipeät, autossa istuminen oli hassunnäköstä ja kivuliasta. Epi ja syvät repeämät jätti pahemmat muistot, kuin itse synnytys. Se oli sellanen viikko, et en todellakaan tiuskinut mistään, en siivonnut, en stressannut MISTÄÄN turhasta! Pikkusen vointi oli mielessä kokoajan. Olo vähä ku zombiella...
Toivon siis eniten sitä, et päästäis yhessä kotiin koko perhe. Ja synnytyksen jälkeen jos sais vauvan viereen, olis ihanaa
Tää meni oikeesti asian vierestä, mut samapa tuo :D Kuitenkin tiivistettynä = Pieni stoppi, ja rauhassa tutustuminen uuteen tulokkaaseen yhdessä
Kaikki synnärille kattomaan, niin ei tarvii kotiin tulla heti :DEn ole ajatellut, että mitään tarvisi tehdä toisin. Meillä kävi kyllä aika paljon kylässä ihmisiä, mutta en mä nyt tiedä rasituinko mä siitä niin kovasti...? Ehkä sitä voisi jollain lailla voinut ottaakin vähän rauhallisemmin, mutta toisaalta siinä kun oli isänpäivä ja ristiäiset ja joulukin jo tulollaan, niin ne toi omat menonsa. Toisaalta en niinkään kokenut, että olisi pitänyt toimia jotenkin toisin. Lähinnä mua jotenkin nolotti, jos ihan pariviikkoisen kanssa oli jossain kaupassa, kun tuntui, että niin pienen kanssa olisi pitänyt vaan pysytellä kotona...
En oikein tiedä olisiko voitu tehdä jotain niin, että elomme koliikkimuksumme kanssa olisi ollut jotenkin helpompaa alkuun taikka nyt. Se mitä ehkä kuitenkin tekisin toisin on tutin antaminen jo melko varhaisessa vaiheessa. Niin paljon synnärillä ja kaikkialla siitä imuotteesta puhuttiin, että sen huonontamisen pelossa ei alettu antaa tuttia kuin ehkä kuukauden iässä, eikä poika sitä ikinä oppinut syömään, vaikka imemisen tarve on kova. Imeskelee nyt sitten peukkua, josta vieroittaminen voi olla vielä vaikeampaa kuin tutista, sitä kun ei saa pois. Luulen, että mikäli poitsu osaisi tuttia imeä, voisi se auttaa rauhoittumisessa aina välillä. En tosin tiedä menisikö siinä vielä enemmän ilmaa mahaan... Toisaalta nyt on helppo tuostakin sanoa kun tietää, että tällä lapsella ei koskaan ollut imuotteen kanssa ongelmia, mutta sitähän ei voinut etukäteen tietää. Sitten raskausaikaan liittyen olisi varmaan vaatinut mieheltä aktiivisempaa seksielämää siitäkin huolimatta, että sen mielestä tuntui oudolta ja hassulta harrastaa seksiä kun "se vauva on siellä". Nyt tietää, että ainakin vaativamman ja huonosti nukkuvan vauvan kanssa sitä ei nimittäin pahemmin tarvitse harrastella. Myöskään runsas arpikudos ei auta asiaa.
mmmustikka
Puuhakas puhuja
JaneDoe85: Kyl minunkin mies vierasti raskaana seksiä. Minusta se ei ollut vaarallista mutta mies oli jotenkin tosi suojelevainen ja koki kai että se voisi aiheuttaa keskenmenon. Tavallaan olen tyytyväinen että hän oli niin suojelevainen koska nyt meillä on tämä ihana vauva ja kaikki meni hyvin. Onhan sitä muutakin läheisyyttä. Nyt vauva on nukkunut vieressä ja seksin harrastaminen on siksi ollut vaikeaa. Ihan muutama kerta vasta onnistuttu löytämään siihen aikaa mutta minulla ei ainakaan ollut valittamista. Olikin sitä jo odotettu niin pitkään ja paikat oli jo siinä vaiheessa täysin palautuneet.