Ensimmäistä odottavien vertaistuki!

Minä myös ensimmäistä pienokaista odottelen, rv 14+1. Samoja ajatuksia ja tuntemuksia kuin syksyisellä. Ultra ja neuvolassa sykkeiden kuuleminen keventää huolta, mutta sitten parin päivän päästä mietityttää että onkohan siellä kaikki kunnossa. Oma äitini myös on ollut/ on hirveän ylisuojeleva, enkä haluaisi sellaiseksi äitiksi itse tulla.

Toisaalta uskon, että tää odotusaika on itessään ihan eri asia tuon huolehtimisen ja jännityksen suhteen. Pikkuista kun ei ole vielä edes näe/ (tunne) niin on ihan normaalia vähän jännitellä ja toivoa, että kaikki menee parhain päin.
 
Mullakin ollut tässä mielessä, että onkohan nyt kaikki kunnossa pienellä. Siitä on jo melkein kuukausi, kun neuvolassa kuunneltiin sydän ääniä ja ensi viikon keskiviikkona olis ensimmäinen neuvolalääkäri sitten. Sittenpä kuulee taas ääniä, että onhan kaikki kunnossa. :)

Mulla on alkanut nytten noita liitoskipuja tulemaan, tänäänkin piti tehä kevennetty työpäivä. Kuorman purun sijaan olla kassalla, tosin ei sekään ihan paras ratkaisu ollut, niskat kiittää.. Onneksi on seuraavissa listoissa sitten otettu huomioon jo tämä kasvava maha, on kevyemmät vuorot laitettu, tosin sitten pitenee päivän pituus 2,5 tunnilla.. Toivottavasti saan tuolin jostain, ettei tartte olla jalkojen päällä koko päivää.. Mutta, jos sekään ei onnistu, niin sit se pitää olla kassalla tai hakea sairaslomaa..
 
syksyinen, olen tanaan ollut samoissa tunnelmissa - miten minussa voi mikaan elama kasvaa? - kunnes kuulin sydanaanet. :) Onhan se uskomatonta, ihmetellessa ovat menneet nama 17 viikkoa. :)

Tunnistan hyvin myos tuon asennoitumisen pahimpaan skenaarioon, koska itse koko ajan jonkin henkisesti valmistaudun kuulemaan koko ajan huonoja uutisia (vaikken siihen mitenkaan valmis olisikaan). Sen takia olen aina todella positiivisesti yllattynyt, kun ensin nakyi sykkiva sydan, sitten minikokoisen lapsen rakenne ja kuinka se leikki kasillaan. En ole luonteeltani ylisuojeleva, ehka se johtuu jo ammatistanikin :), vaan olen tukena kun tarvitaan. Jotenkin tama lapsenalkukin kasvaa ihan itsekseen ja mina tassa vain toimin inkubaattorina. ;)

Yritan ajatella, etta ehka kaikki nama tunnekuohut (minulla usein kiukku ja sitten itku), pahoinvointi ja kolotukset jne. valmentavat minua vanhemmuuteen ja voin oppia kasittelemaan tunneskaalan aarilaitoja paremmin. Yritan myos tsempata itseani, etta ensikerralla (tai jollain tulevalla kerralla) toimin toisin, paremmin. :) Mutta olen jo nyt yllattynyt siita, miten sita kummemmin ajattelematta alan hengittaa erilailla, joogahengityksen tapaisesti, kun saan kipuja. On se janna, miten kroppani on ohjelmoitu. :)
 
Huolehtimisen vähentäminen on varmasti hankalaa... Ei sitä itsekään kokoajan ole sata varma kaikesta, mutta kun antaa asioiden mennä omalla painollaan voi itse paljon paremmin. :) aina välillä iskee huoli ja murhe, mutta kun ollaan jo se jännä kolmannes ohitettu ni kyl se tästä. Mä uskon, että kyllä keho kertoo jos oikeesti joku pielessä. Pian alkaa toi pieni elämän alku selkeämmin ilmoittelemaan itsestään, sitten taas helpottaa.

Kieltämättä tämä on kyllä pieni ihme... Kasvatetaan uutta elämää tälle pallolle... Jännää aikaa. <3

Edit: Milloin noita lääkäri aikoja tulee? Itse en ole kertaakaan käynyt lekurilla, mietin vain.

Sent from my HTC One mini using Vau Foorumi mobile app
 
johannainen, Hollannissa ei edes paasteta laakarin pakeille, ellei epailla jotain olevan vikana. Joten sen sijaan, etta toivoisin nakevani laakarin, joudun nyt toivomaan etten "joudu laakariin", vaikka kulttuurisesti se tuntuu hullunkuriselta. :)
 
Mäkin ihmettelin, ettei oo lääkäriä ollut. Täytyy huomenna kysellä kun on neuvola. Kuunnellaan myös sydänääniä :) toivottavasti lyö hyvin!
Muakin huolettaa aina välillä, että onkohan siellä vielä kaikki hyvin, vaikkei olisi syytä epäillä. Varmaan tuulimunaraskaus aiheuttaa tätä. En oo myöskään ehkä täysillä osannut iloita, vaikka innostunut oonkin. Tosin ihan fiiliksissä kokeilin raskausvaatteita, jotka sain tutulta. Täytyy päästä shoppailemaan kun tulee seuraava palkka!
 
Libra ja johanainen - Briteissä ei myöskään tapaa lääkäriä kuin jos tulee jotain ongelmia ja ihan sama täällä toivotaan, ettei lääkäriä tarvitse tavata edes synnyttäessä.

Täällä menee tosi-tv-ohjelma synnytyssairaalasta ja mies mua vähän varoitteli, että se saattaisi ahdistaa minua enemmän. Oikeestaan on hyvä nähdä se kaikenlainen kirjo mitä synnytykseen voi liittyä. Suurimmalla osalla menee ihan hyvin ja sitten välillä on niitä vaikeampia synnytyksiä.

Olin alkuun aika paniikissa raskauden takia, kun heikotti ja väsytti, ja ei voinut kertoa kenellekään, varsinkaan töissä ja töitä vaan kerääntyi entistä enemmän. Kun sitten kerroin töissä rv:lla 10 ja sain vähentää töitä vielä osa-aikaiseksi, niin ahdistus on helpottanut ja nyt vaan porskutellaan eteen päin. Olen ajatellut niin, että tulee mitä tahansa eteen niin siihen ei voi itse vaikuttaa ja täytyy vaan yrittää keskittyä tässä hetkessä elämiseen. No välillä helpompi sanoa kuin tehdä. :) Olen rh- ja tuon tiedon saaminen kyllä vähän järkytti, kun muistin bilsan tunneilta vaan, että saattaa joutua tekemään veren siirron vauvalle. Onneksi nykyaan antavat rokotteen sitä vastaan ja tänään tuli postissa jo siihen aikakin, joten sekin asia on sitten hoidossa.
 
Etanainen: minäkin toivon että nyt kun pitää vauvalle alkaa puhua suomea niin mieskin oppii siinä samalla. Hänellä on jo suomenkielen kirjat mutta suomea oppiakseen kielikoulut on vähän kaukana länsi Berliinin puolella eikä siksi ole aloitus onnistunut. Ehkä nyt saa hyvän syyn alkaa opettamaan suomea vaikka muillekin kavereille. Suomalaisella kaverilla on kans hollantilainen poikaystävä joka haluaisi oppia suomea, ehkä voidaan vuorotella opettamisessa. Jännittää kyllä miten pystyn arjessa puhumaan koko ajan suomea.
 
Syksyinen: Minua taas on kaveri varoitellut siitä miten raskaana ollessa kaikki pyörii oman raskauden ympärillä ja sitten unohtaa miehen ja hänen tarpeensa ja mies jää ulkopuoliseksi. Myös sitten kun lapsi on syntynyt monet unohtaa miehensä täysin. Se chillaaminen on varmasti hyvä tehdä niinkin että tekee kivoja asioita miehen kanssa ja nauttii vielä näistä hetkistä kun on kahdestaan. On paras elää hetkessä eikä huomisessa. Sitten kun on lapsi tullut maailmaan niin varmasti suurin huomio menee automaattisesti siihen ja se äidinvaisto tulee varmasti ihan luonnostaan imettäessä ja huolehtiessa vauvan tarpeista.
Minä olen varannut meille babymoon reissun Maltalle. Tavallaan siksikin kun aina reissataan minun synttärien aikaan ja nyt Maltalle sai edulliset lennot kesäkuussa. Tiedostan sen että voin vielä reissata tietyille raskausviikoille asti ja aion nauttia etelän auringosta kun sinne vielä pääsee. Pienen lapsen kanssa en aio heti matkustaa minnekään ja näkee sitten miten arki menee ja mitä voi tehdä. Minulla on tehtävälistalla valokuva-albumi meidän Berliinin vuosista. Kuvia on vaan niin paljon että ehkä pitää tehdä joku printattava kirjaversio niin tulee edullisemmaksi.
 
Me ollaan jo keskusteltu siitä, että pitää yrittää jaksaa tehdä kahdestaankin asioita vaikka vauva tuleekin "sotkemaan" kuviot. Vaikka ihan sellaista että käydään kävelyllä, leffassa tai vaan katsotaan leffaa sohvalla yhdessä :)

Tuntuu ihanalta, kun poikaystävä monta kertaa päivässä silittelee mahaa ja höpöttelee vauvalle, vaikka eihän pikkuinen vielä kuule. Mutta kai ne voi aistia jo toisen läsnäolon? Tai ainakin mun hyvän olon jos ei muuta. Pelkäsin myös, että muutun poikaystävän silmissä jotenkin epäseksikkääksi, kun maha kasvaa, mutta ilmeisesti on käymässä toisin päin, tai ainakin vielä tässä vaiheessa raskautta:D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Meilla myos babymoon-matka varattuna, tosin Suomeen. Mieheni on haaveillut koko kevaan kotiseurani jalkapallopelista ja mokkeilysta jarvenrannalla. Tietysti jonkun verran tapaamme sukulaisia ja ystavia, mutta aiomme tehda mahdollisimman paljon yhdessa.

Olen yrittanyt panostaa niin paljon kuin mahdollista mieheeni nyt, kun olemme viela kahdestaan. Mutta huomaan kylla, etta huomio ja ajatukset kaantyvat niin todella helposti vauvaan. Yritan parhaani, etta tama olisi yhteinen projektimme ja etta myos mies tuntisi olevansa osa tata kaikkea.

Aion myos kehystyttaa (vihdoin ja viimein!) parit haakuvat, jotka voimme laittaa seinalle. :)
 
Meillä on myös baby moon-reissuja tulossa, tosin osittain sukulaisreissuja, ja yritetään tehdä juttuja mitä ei tule tehtyä ainakaan ihan heti vauvan synnyttyä. Ens viikolla mennään viikonlopuksi autolla Belgiaan, sitten siitä parin viikon päästä pitkä viikonloppu Sveitsissa, Edinburghiin kesäkuussa ja Suomeen heinäkuussa.

Oli tarkoituksena mennä Sardiniaan kesällä, mutta sitten ajattelin että ison mahan kanssa voi tulla kuuma....nyt jo arveluttaa että nukunko kesällä ollenkaan kun on aina niin kuuma nukkuessa.

Noitten valokuvien kanssa ihan sama juttu...meillä on ollut tyhjänä 4 vuotta :oops: sellainen monen kuvan kollaasi, joka on odottanut täyttämistä seinällä. Mies jo ainakain vuosi sitten valkkasi kuvia siihen, mutta ne ei kelvannut mulle ja sanoin teetättäväni parempia kuvia....no jospa tässä vielä ehtisi...
 
Voih, nyt iski itsellekin sitten matkakuume!!! Ehkä sitten joku reissu täytyy tehdä ennen hippiäisen saapumista maailmaan <3 Jos ei muuta, niin laatuaikaa kylpylässä tms...
 
Me läksittiin kylpylä viikonlopulle het testin jälkeen, oli ihana rentouttava viikonloppu kahdestaan. Nyt ollaan kovaa vauhtia "suunnittelemassa" matkaa n kk päähän, ajateltiin ottaa vain lomaa, mennä kentälle ja siellä päättää minne suunnataan. Ei turhia odotuksia ja ekstempore on aina ollut meän juttu. Vielä kun pystyy yhtäkkiä lähtemään ilman sen kummempia valmisteluita niin tehdään sitten kunnolla niin! :) odotan innolla mitä tuleman pitää. Matka on miehelle ensimmäinen ulkomaanmatka. Sitä ei oo tähän mennessä kiinnostanut tippaakaan. Oon sitten tyttöjen kans reissannu sillon kun olen, ihana nyt saada mies mukaan. Toivottavasti innostuis ja lähtis toistekki mukaan. ;)
 
mmmustikka: Kaverisi osuu kyllä naulan kantaan tuolla vinkillään. Meidän oli alun perin tarkoitus skipata ukomaanmatka tänä vuonna budjettisyistä, mutta toisaalta kuka sen sanoo, että matkustelu pitää olla kallista. Harkitsen nyt vahvasti road trippiä Viroon ja Latviaan :)


Nautin kyllä todella tästä raskausajasta, kun mies on tosi huomaavainen ja ihana. On hän siis ihana muutenkin, mutta erityisesti nyt :P Vahva veikkaus on kyllä, että eiköhän se huomaavaisuus, ymmärtäväisyys ja passaaminen jää aika minimaaliseksi, kun vauva syntyy. Ja niin sen tietysti pitääkin mennä, vauva on silloin etusijalla. Nyt pitää nauttia siis ja tietysti olla huomaavainen myös vastavuoroisesti!


Parisuhteeseen satsaaminen jää todennäköisesti unholaan ihan ensimmäisinä kuukausina vauvan syntymän jälkeen. Kuitenkin jo jonkin ajan kuluttua, jos on vain mahdollista saada hoitajaa muutamaksi tunniksi, niin kannattaisihan sitä varmasti tehdä kahdestaan asioita silloinkin, vaikka puoliväkisin, ettei siihen ala muodostua liian isoa kynnystä. Näin siis tuumaan nyt. Todennäköisesti tosipaikan tullen olen ensimmäisenä ehdottamassa, että käytettäisiinkö vapaa hetki ihan vain möllöttämiseen ja nukkumiseen :D
 
Minuakin kovin jännittää mitä vauveli tekee parisuhteelle. Tottakai, kohta meitä on kolme, tai neljä kun karvakaverikin vaatii huomiota. Prioriteetit muuttuu ja uusi elämä on kaiken keskipiste. Niin kai sen kuuluukin mennä... Nyt kun hormoonit hieman tasoittuneet toiselle kolmannekselle, parisuhteessakin asiat toimii ruusuisesti <3 Aivan ihanaa, melkein jatkuvan tappelun päätteeksi, johtuen hormooneistani. HormooniHirviö on siis hieman väistynyt hetkeksi. :) <3

Mieheni on myös ihana ja huomaavainen ihminen, toivon etten huomaamattani työnnä häntä kauemmas. Hippiäinen kasvaa masussa ja helposti ajatukset kääntyvät vain vaaveliin.. <3
 
Oi kun pieni lomamatka tekisikin hyvää... Me kanssa vielä arvotaan sen suhteen, että säästetäänkö kaikki rahat nyt vauvajuttuihin, vai olisiko vara tehdä joku reissu vielä ennen lapsen syntymää. Rahat on kyllä kortilla, mutta ehkäpä edes jotain pienimuotoista, pitkä viikonloppu, kaupunkiloma tai ihan lähikohteet...
 
Mekin ollaan miehen kanssa suunniteltu että jos kesäkuun alussa,kun molemmilla on loma, niin lähdettäisiin vaikka Kreikkaan viikoksi vähän huilimaan..mietityttää vaan että kuinkahan kauan ne antaa kaksosraskauksissa lentää.. ? :o Ja tottakai kun kokoajan paasataan,että riskiraskaus,riskiraskaus, niin alkaa miettimään,että jos siellä sitten jotakin sattuu.. hmmh.Olisi niin kiva päästä vielä lämpimään ja lomailemaan,ennenkuin muruset syntyy.. :)
 
Täällä on myös ollut matkakuumetta. Ollaan yritetty suunnitella kovasti mutta tuntuu, että vapaat on niin hajallaan, ettei löytyisi kunnon aikaa matkalle. Plöööh, ois ihana päästä johonkin!

Kysyin neuvolassa lääkäristä ja täällä on tarkastus rv26 ja siellä katotaan sit perusteellisesti alakerta. Kuunneltiin myös sydänäänet ja kovin ne löi <3 ei kauaa pikkunen jaksanut olla kyllä paikallaan, oli jumppa käynnissä tai jotain :D
 
Me suunnitellaan matkaa tässä myöskin, kahdestaan pois vissiin
Espanjaan ei-niin-turistirysiin seikkailemaan 3-4 viikoksi omatoimisesti..
Ajankohta on vielä vähän hmm..hakusessa.. itse tahtoisin mennä elokuun kolmannella viikolla ja tulla takaisin syyskuun toisella tai kolmannella viikolla, mutta laskin olevani silloin raskausviikoilla 28-31..
Olen etsinyt ahkerasti netistä vastaavia kokemuksia raskaana matkustaessa.
Yksilöllistähän sekin.
Enkä tietenkään voi tietää näin aikaisessa vaiheessa, millainen olo tulee mulla olemaan tuolloin noilla viikoilla. Norwegianilla lentäessä rv 36 on raja, ettei enää suositeltaisi lentämistä.

Tietenkin matkaa voisi aikaistaa enemmän toisen kolmanneksen ajalle, mutta silloin on se yleinen lomasesonkiaika ja lennotkin kalliimpia ja tuntuu tyhmältä lähteä Suomesta pois jonnekin lämpimään maahan,
kun juuri on kesä alkanut täällä. Jotain kompromisseja kuitenkin joutuu tehdä kai.

Tiedän olevani tällä hetkellä tohkeissani halusta päästä reissuun. Toki huolehdin, että mikä on sitten jaksaminen paikan päällä, jaksanko kävellä, onko kauhea turvotus jaloissa, onko raskaus muutenkin edennyt ilman komplikaatioita tms sinne asti.
En tykkää ajatuksestakaan helposta pakettilomasta, jossa loikoillaan altaan reunalla ja hotellin viereisellä rannalla, vaikka raskaana olevalle se varmaan olisi ihanteellisin vaihtoehto, kun ei tartte tehdä mitään.
Houkuttavin ajatus on päästä tutkimaan paikkoja ja nähdä paljon ympäristöä, liikkua paikasta toiseen ja yöpyä halvoissa hostelleissa. Tiedostan kyllä, että niillä raskausviikoilla ei jaksa ehkä mennä niin paljon.

No, tässä on aikaa suunnitella.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top