Ensimmäistä odottavien vertaistuki!

Sama täällä, jos Lohjalaisia joskus tuossa raskauden vähän edetessä kiinnostaa jutella/vaikka vähän kahvitella olen avoimin mielin. :) Varsinkin kun kaveripiirissä ei tällähetkellä odottajia..

Onko muilla ollut parisuhteissa havaittavissa kitkaa? Vaikka meillä ollaan tosi onnellisia toukasta, riidellään melko paljon muista asioista. Johtunee lähinnä mun hormooni hirviö käytöksestä... Harmittaa.
 
Johannainen - Kyllä meilläkin todella paljon tapellaan kaikesta muusta kuin pikku Myystä. Stressiä aiheuttaa tietysti kaikki hankinnat, pitäisi löytää parempi asunto ja sitten on koiranpentu jonka kanssa ei ole ollut niinkään helppoa :S mutta niistäkin "pikkuasioista" saa suuren riidan. :sad001

Miten ensiodottajien vanhemmat ovat suhtautuneet raskausuutiseen?
 
Ihana ketju! Taalla myos ensikertailainen!

Olen 31, toissakayva ja asun italialaisen mieheni ja suomalaisen kissani kanssa Rotterdamissa. Tulokas ilmoitti tulostaan heti ensi kokeilulla - mika oli minulle ensin yllatys ja sitten jarkytys. Taisin toiseen ketjuun jo kirjoittaakin, etta olin jotenkin henkisesti asennoitunut siihne, etta raskaaksitulemiseen tulee menemaan vahintaankin kuukausia. :)

Minulla ei ole juurikaan kokemusta pienista lapsista, saati vauvoista, ja tuleva elamanmuutos mietityttaa paivittain. Pohdin omaa jaksamistani, kumppanin jaksamista, parisuhdetta, talousasioita, jne. Kaikenlaista. Heikkoina hetkina epailen sopivuuttani vanhemmaksi, mutta toisaalta useimpina paivina olen onnellinen. Tunnelmat kuitenkin vaihtelevat innostuksesta aina lahes kauhunsekaiseen paniikkiin. Olenkohan ainoa?

Nyt kun pahoinvointini on vaistynyt (koputetaan puuta), yritan ottaa mieheni huomioon. Mutta hormonihumalassa unohdun usein ihailemaan 15. viikon pyoristamaa vatsaani, selailemaan vau.fi tai muuten vain haahuilemaan sopivia lastennimia. :oops: Mieheni on tukenani 100%, mutta olen joskus todella sisaan pain kaantynyt ja elamani pyorii lahes kirjaimellisesti jo nyt vauvan ymparilla. Unohdankohan mieheni taysin kun lapsi syntyy? OMG, hope not!

Ja valilla olen niiiiiin pahoillani, kun joku hirvio ottaa minusta vallan ja pillastun sen takia, etta jokin asia ei mennyt niin kuin halusin sen menevan - tama asia on tietenkin yksi elaman ja kuoleman kysymyksista, kuten hillopurkin avaaminen. Voi apua. Mitenkahan sita oppisi sulkemaan suunsa ajoissa?

Odotan innolla keskustelun jatkoa!
 
liinuta, meidan molempien vanhemmat ovat aivan onnensa kukkuloilla, samoin molempien sisarukset. Tukiverkko on tiivis, vaikkakin kaukana - onneksi. :)
 
Meilläkin riidellään, oon ollu äksynä millon mistäkin, eilen mm kun oltiin sovittu että lähtään seittemältä salille ja mies lähti käymään kaverilla kahvilla ja tuli sieltä kasilta, sitten kun mää oon ensin oottanu salikamppeet niskassa sen puol tuntia ja sitten hermostunu ja menny nukkumaan...

Mutta onneksi nää on pieniä ja saa sovittua aika helposti. Mitään suurempia ei ole ollut.

Mun vanhemmille tää on ensimmäinen lapsenlapsi, he on luonnollisesti AIVAN innoissansa, äiti on ostellu jo kaikea mahdollista ja kaivaa päivittäin kaapeistaan joko tarpeellisia tai vähenmän tarpeellisia juttuja. Tietysti miehenkin vanhemmat on innoissaan, mutta ehkä eri tavalla, kun on jo monta lastenlasta. Meilläkin laaja ja tiivis tukiverkko, mutta myöskin kaukana. Onneksi on puhelimet ja Suomessa kaikki kuitenkin! :)
 
Meillä lapsen isovanhemmat on molemmilta puolilta innoissaan ja onnellisia. Lapsenlapsia onkin tulossa useampia kappaleita samoihin aikoihin molempiin sukuihin, joten arvata saattaa, että puheenaiheissa raskaudet ja synnytykset ja vauvat ovat melkolailla pääosassa. :wink

Libra: et varmasti ole ainoa, jolla ajatukset juoksee laidasta laitaan. Itse pohdin pääasiassa sitä oman lapsen psyykkistä kehitystä, ja välillä olen niin syväluotaavissa mietteissä, että tuntuu lähes mahdottomalta saada kasvatettua henkisesti tasapainoisia ihmisiä. Perusluonteeltani olen kyllä hyvin maalaisjärkinen, joten eiköhän kaikki mene ihan hyvin kuitenkin. Välillä kuitenkin humpsahdan mietteissäni pohtimaan niin tarkaan varhaista vuorovaikutusta ja kiintymyssuhteita, että olen suorastaan varma, että lapseni on terapiassa ennen kouluikää. :grin
 
Helpottavaa kuulla, etten oo ainut hormoonihirviö. Tuntuu ajoittain tosi pahalta, kun ei osaa sulkea suutaan oikeassa paikassa tai vaan sanoa jotain nättiä... Ja riitely aiheuttaa paljon stressiä, mitä ei odottava mama tietenkää yhtään enempää kaipaisi. Pitänee jutella asiasta neuvolassa. Ja jospatää hormonimyrksy kohta vähän tasottuisi...Ei voi tietää.

Minun äiti reagoi uutiseen kun se olisi ollut maailman luonnollisin asia. Oon kuulema jo sen ikäinen. :D Tietty koulu vähän huoletti, mutta aijon sen loppuu kuitenkin käydä. Myöhemmin. :)
Avokin vanhemmat otti myös todella hyvin. Ihana anoppi, meinasi ratketa riemusta :Heartred. Kyllä on tukiverkosto ympärillä, joka puolelta, ahdistukseen asti :wink)

EDIT: Ja ensimmäinen lastenlaps tiedossa molemmille puolille, jännää!
 
Libra olen myös huomannut ton sisäänpäin kääntymisen. Ulkoisilla asioilla ei vaan oo enää niin paljon merkitystä. Haluisin että isä olisi tässä odotuksessa mukana 100% mutta teen itse siitä tosi vaikeaa...
 
Täälläkin ensimmäistä odotellaan. La 28.10. Aika paljon ajatuksia pyörii päässä tulevasta :D pelon-ja onnensekaisin tuntein mennään..
 
Täällä 30-vuotias ensiodottaja. Laskettuaika 4.10.2014. Np-ultrassa on käyty ja myös sydänäänet kuultu - kaikki ainakin toistaiseksi hyvin.

Tällä viikolla olen myös kuvitellut jo tuntevani jotain pieniä liikkeitäkin. Moni on sanonut, että liikkeitä ei voisi ensisynnyttäjä vielä tuntea, mutta niinpä vain pieniä, höyhenenkeveitä hipaisuja olen tuntenut. Miten muilla? Itse noita liikkeitä tunnen vain kun makaan hiirenhiljaa paikallani kuulostelen josko se "Papu" siellä liikahtaisi.
 
Muokattu viimeksi:
Libra, mulla on siis sellaien tausta, että mun ei pitänyt tulla normaalisti raskaaksi (lääkärin sanoin). Ollaan sitten oltu avomiehen kanssa ilman ehkäisyä koko ajan (2,5 vuotta ollaan oltu yhdessä). Lapsista ollaan puhuttu ja suunniteltu, että hoidot aloitetaan jossain vaiheessa ja oon aina ehdottomasti halunnut lapsia.
No nyt sitten tulinkin yllättäen raskaaksi ihan luomuna ja ensimmäinen kolmannes menikin onnen ja järkytyksen sekavissa fiiliksissä. Musta tuntuu, että aika moni nainen miettii samoja asioita, kun säkin oot miettinyt. Mä mietein eniten sitä, että oonko valmis äidiksi ja luopumaan mun huolettomasta ja vapaasta elämäntyylistä. Myös töistä pois jääminen näin varhaisessa vaiheessa mietityttää uran jatkon kannalta. Mulla siis kriisi oli niin paha, että mietein jopa keskeytystä, mutta onneksi en sitä tehnyt! Mutta nyt oon siis jo mielessäni kaikki asiat painiskellut ja oon niiin onnellinen tästä pienestä ihmeestä :) En malta odottaa, että saan ostaa kaikki vauvajutut pienokaiselle :Heartred

Se on kummallista miten ihmisellä kestääkin tottua sellaiseen ajatukseen, joka tuleekin yllättäen :) Niin ja on munkin mies saanut jo kokea raskaana olevan naisen temperamentin. Mies tulee kotiin nyt huhtikuun lopulla, niin toivottavasti osaan nyt olla kiltimpi ja huomioonottavaisempi. Yhdessä vaiheessa mua ei edes kiinnostanut läheisyys enkä halunnut, että mies halailee :stop Todella uutta käytöstä multa, mutta muut raskaana olevat ystäväni on sanonut samaa. Tämäkin toivottavasti ohimenevä vaihe :)

Niin ja olen siis 26 ja täytän juuri 27 enennkun on pienokaisen laskettuaika.
 
Joo, huomannut myös ton että kosketus ei aina tunnu hyvältä. Tarvitsen enemmän omaa tilaa, kun ennen olen ollut huomiota hamuava tyttöystävä... Hmm. Ristiriitaisia tunteita aiheuttaa varmasti miehelleki tämä..
 
Onpas paljon ensiodottajia!

Itse olen 24v ja lapsen isä vasta 22v. Asutaan ja opiskellaan, tai no minä luen tällä hetkellä pääsykokeisiin, Helsingissä ja tehdään töitä milloin ehditään.

Meillä lapsi ilmoitti tulostaan ehkäisystä huolimatta ja alkujärkytyksen jälkeen tämä alkaa tuntua jo varsin luonnolliselta. Toisaalta on jotenkin pää sekaisin kaikista tunteista, ilosta, ahdistuksesta (miten selvitään taloudellisesti, saadaanko pitää omat tärkeät juttumme, miten parisuhde muuttuu jne) ja innosta. En ole kertonut todellakaan monelle tästä ja pitkin päivää on sellainen tunne kun kantaisi -ja kirjaimellisesti kantaakin sisällään- pientä ihanaa salaisuutta :) poikaystävä jo melkein heti innoissaan paljasti meidän yhteisille kavereille ja vaikka olikin yllätys kaikille niin ihanasti kaikki tähän suhtautuu! En tiedä mitä oikein odotin (meidän kaveripiirissä ei kukaan ole saanut vielä lapsia) mutta kaikkien vilpitön ilo, onnittelut ja innostus olla tässä tavalla tai toisella mukana ja tukena suoraan sanottuna yllätti mut. Tietenkin positiivisesti :) nyt vielä kun eka yrjökolmannes on takana oon muuttunut tosi tunteelliseksi niin entistä enemmän merkkaa ympärillä olevien suhtautuminen:D mua myös vähän jännittää kertoa suvulleni, joka on varsin konservatiivista. En tiedä mitä osa sukulaisista ajattelee siitä, kun ei olla naimisissa ja nyt vielä lapsikin tehtiin. Toisaalta eihän muiden mielipiteillä pitäisi olla mitään merkitystä, varsinkaan kun en itse epäile ollenkaan omien valintojeni "oikeutta". Ei ole aikomustakaan järjestää pikahäitä:D

Meidän vanhemmille tämä on eka lapsenlapsi ja sen kyllä huomaa.. :D ovat superinnoissaannja soittelevat miten voin yms ja varsinkin äidit on ärsyttävän innokkaita jakelemaan neuvoja.

Olisi ihan hauskaa tavata ensiodottajia pääkaupunkiseudulta/Kuopiosta (menen sinne kesäksi töihin) kun kaveripiirissä ei tosiaan odottajia ole :)







Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Meillä on mmolempien vanhemmat myöskin innoissaan, tosin onneksi eivät ole vielä ostelleet mitään (tai no, en voi tietää anopista, kun asuu 400km päässä). Ensimmäinen lapsenlaps siis molemmille tulossa.. Molempien vanhemmat on eronneet ja anopin ja appiukon uusilla puolisoilla on jo lapsenlapsia, sekä mun isäpuolella on myöskin. Meillä on vielä hyvä tilanne, kun mun omat isovanhemmat on elossa ja hyvässä kunnossa kaikki. Ja tiedän, että hekin odottavat vauvauutisia.. :) Varsinkin äidinäiti, on kuulemma puhunut mun enon tyttöystävälle jo pitemmän aikaa (he saivat syksyllä tytön), että voi kun olis mukava, jos meilläkin olis... Mut ei ole mulle uskaltanut puhua asiasta.
Nyt olis sunnuntaina tädin lapsen (serkku) ristiäiset, niin saapa nähä kattooko mummo mua kuinka tarkkaan, kun tuo maa on alkanut pyöristyä. :) Täytyy varmaan laittaa joku teltta päälle, ettei näkyis vielä :grin

Omat fiilikset on ollu yllättävän tasasia, ei suuria tunnemyrskyjä, mitä nyt vähän normaalia herkemmin tulee välillä itku ja välillä jostain ihan typerästä kiukuteltua.. Mutta menee tosi nopeesti ohi, itkun kanssa tosin..
 
Heippa! :greet025
Täällä on 31 vuotta täyttänyt esikoistaan odottava nainen. :)
Kyllä olo on ihmeellinen, hyvällä tapaa tietenkin! Viikkoja on tänään 14+3, la on 5.10. Pahoinvointia ei ole ollut ollenkaan! :eek: Pientä kuvotuksen tunnetta oli jossain kohtaa mutta muuten ei juurikaan olostaan huomaa raskautta. Turvotusta on hiukan vattassa, varsinaista "vauvavatsaa" ei vielä näy. Jotkut sitä kyllä jo mielessään ovat veikkailleet että joko se vauva on tuloillaan..
Tänään oli neuvola, joka oli varattu jo aikaa sitten. Ekasta ultrasta sitten huomasivat että ei raskaus olekkaan niin pitkällä kuin ensimmäinen arvio kuukautiskierroista oli annettu. Nyt saatiin syke kuitenkin tuollakin tänään kuulumaan ja kyllä ne on sellasia sulosäveliä! :love7 Meillä on tutun kotidopler lainassa (hän itse sai vauvan pari vkoa sitten eikä ihan heti tarvitse sitä itse! :D ) ja ollaan sillä saatu kuulumaan syke myös. Ei kuitenkaan kuunnella mitenkään joka päivä ettei ihan tule vainoharhaiseksi ellei se joka kerta kuulukkaan. Tässä vaiheessa sitä ei välttämättä kotikoneilla niin kuule.

Ollaan oltu kaksi kertaa ultrassa, np-mittaukset tehty ja kaikki vaikuttaa olevan hyvin tällä hetkellä. :Heartred
Rakenneultra on sitten tuolla 26.5 ja seuraava neuvolakäynti 6.6.
Meillä tietää jo molempien sukulaiset ja ovat innoissaan!! Lapsenlapsia on molempien suvuissa jo, ja molempien sukuihin myös tänä vuonna tulossa! :D Veljelle tosiaan juur tuossa tuli ja miehen siskolle on tulossa kesävauva!

Töissä olen kertonut esimiehelle jo tosi alussa, muille kerron sitten varmaan ensiviikolla, sitä seuraavalla viimeistään.

Muuttamista ollaan alettu mekin miettimään avokin kanssa, asutaan nyt kolmestaan (kissa kuuluu kalustoon) kerrostalokaksiossa ja rivarikolmio olis ihanteellinen. :)
Oho, tulipa pitkä teksti mutta tuli vastattuu moneen kohtaan samalla! Heh :laughing002
 
Hei pakko yhtyy tähän ketjuu.. vaikka LA onkin 6.11. Toivottavasti ketää ei haittaa :wink? Asun Espoossa ja esikoista odottelen..tosin varoen vielä kun raskausviikkoja kasassa 10! Eka ultra 28.4. Vitsi ois nii mukava tavata tai jutella muiden odottajie kanssa :) niin ja ikää 21vuotta.

Sent from my GT-N7100 using Vau Foorumi mobile app
 
Heippa kaikille esikoisen odottajille! :) täällä myös ensimmäistä todella toivottua pienokaista odotellaan. Vuosi kerettiin pientä odottaa ja keltarauhashormonia käytettiin apuna. Tatuoin käteeni yrityksen aikana B+, koska niin kovasti odotettiin tuota raskaustestin plussaa :') ja sitten se ystävänpäivänä pamahti testin näytölle ♡ voi sitä riemua, ei voinut kun itkeä.

Nyt menossa 12+0 (Varhaisultrassa laskettu aika siirtyi päivällä mutten ole sitä tuonne listaan päivittänyt.) Hienoa kyllä kun ensimmäinen kolmannes on takana!! Silti pelottaa vielä ennen kun näkee, että kaikki on kunnossa. Ultra on ensi maanantaina. En oikeastaan edes tiedä odotanko sitä :/ jos kaikki ei olisikaan kunnossa niin tahtoisiko tuota vielä edes tietää. Haluaisin vaan nauttia tästä raskaana olemisesta.

Lauruska93 minäkin olen kovasti toivonut että täältä löytyisi joku joka asuisi suht lähellä ja voisi ihan tavata. Ystäväpiiristä ei löydy odottajia, joten vertaistuki olisi tarpeen. Tokihan sitä täältä foorumiltakin saa! :)

Sent from my GT-I9100 using Vau Foorumi mobile app
 
Kyllä tänne mahtuu! :) jännittävää aikaa elellään kaikki ensimmäisen odottajat, kerran elämässä näin vaan tapahtuu. Pitää ottaa kaikki irti tästä odotusajasta..

Sent from my HTC One mini using Vau Foorumi mobile app
 
Hui, kun olikin paljon luettavaa! Mahtavaa kun on aktiivisia ihmisiä täällä.

Raskaus on kyllä herättänyt paljon ajateltavaa enkä oo ollut valmis kertomaan yleisesti asiasta. Mies on kyllä innokkaasti jakanut uutista ja olisi valmis huutelemaan koko maailmalle, mutta yritän vähän hillitä. Eilen kyllä ekaa kertaa kysyttiin, että onkos sulla vauvamasu, eli ehkä tätä ei kauheen kauan voi enää salailla. Menin kyllä ihan hämilleen ja aloin nauraa ja lähdin pois sanomatta mitään. Olikohan vähän epäilyttävä reaktio :D Tänään siis rv14. Onko muilla tullut suoria kyselyitä?

Meidän vanhemmat otti tän tosi hyvin, eikä tää oo ensimmäinen lapsenlapsi. Taisi olla mun äidillä vähän vauvakuumetta, ainakin on innokas hoitaja tiedossa :)

Johannainen, mä asun Lohjalla, niin voidaan vaikka joskus sopia kahvitreffit :)
 
Ensimmäinen täälläkin tulossa pitkän yrityksen jälkeen. Todella jännittävää ollut ja kyllähän sitä todella paljon kuulostelee tuntemuksiaan. Haluaisin käydä vielä ennen rakenneultraa yksityisellä ultrassa, jotta voisin hieman turvallisemmin mielin jatkaa odotusta. Jostain syystä en saa omaa oloani rauhoittumaan ja pelkään miten stressi vaikuttaa pieneen. Nt-ultrassa kaikki oli kyllä todella hyvin ja nyt menossa 13+0.

Voi kun aika menisi nopeammin eteenpäin!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top