Elokuun elämää..

Minnie, meillä esikon raskaudessa ekassa neuvolassa rv 9+5 kuultiin sydänäänet kans :)

Kertomisesta, äiti, isi, mies ja kolme parhainta ystävää tietää. Muille ollaan hyshys eikä edes huvita kertoa, saavat tietää kun itse näkevät/ arvaavat! :)

Oireita ei oo muuta ku väsymys. Tempperamenttia löytyy täältä muutenkin, niin ei paljoo erotu!

Np-ultra on nyt To 25.8. Saappa nähdä saanko mieheni mukaan vai otanko äitini. Mieheni edelleen kieltää tulevan lapsen. (Meillä siis yksi terve yhteinen lapsi jo).. Viime tiistaina pääsin kurkistamaan tätini avulla masuun, sydän löi tumtumtum ja pienet jalat viuhtoi!
 
Taatu: Mitä tarkoitat, kun kirjoitit, että miehesi kieltää tulevan lapsen?


Se olis täälläkin nyt sitten opinnot alkaneet täysillä ja eipä tule tästä syksystä puuttumaan vauhtia! Mutta oikeesti ihanaa - meillä ollaankin jo hevosteltu ja otettu rennosti jo tarpeeksi kauan, pieni ryhtiliike tekee terää! Saattaa miehellä olla tahmee töihin paluu, kun oli alkukesästä täyden isäkk:den ja sitten pikkasen leikki töitä ja sitten on lomaillu 5 viikkoa..
Mutta eipä se auta - puuron keitttoon on mentävä, ku kohta tuolta huoneista mönkii kolme nälkäistä lasta.


 
Eilen oli meillä ensimmäinen neuvola ja kaikki vaikutti olevan hyvin. hemoglobiini ei ollu mun parasta, mutta kuitenkin ihan hyvä vielä, saa nähä laskeeko vielä tässä ajan mittaa. Sydän ääniäkin kuuneltiin ja pienen etiskelyn jälkeen saatiin kauniit äänet kuulumaan(rv 9+6). On se vaan yhtä "pysäyttävä" kokemus kuulla sydän äänet aina. Nyt voi hetkeks huokasta kun kuuli, että masussa tosiaan on joku. :) Seuraavaksi sit ultraa odotellessa, jonne vielä on muutama viikko..
 
Pahoinvointi pahenee (jos se nyt vielä on mahdollista)... Jouduin eilen menemään lääkäriin, kun tuntuu, ettei tästä tule yhtään mitään! En saa syötyä oikein ollenkaan! Ja kyse ei ole vain etovasta olosta, sillä sen kanssa kyllä pystyin aiemmin sentään hiukan syömään. Nyt viime päivien aikana tuo vatsa on alkanut ahdistaa todenteolla; ensimmäiset ruokapalat nieltyäni tunnen itseni niin täydeksi, ettei enää palaakaan mahdu. Maha kurnii, mutta samalla on niin ähky olo, ettei mitään rajaa. Jos koitan syödä väkisin, kaikki tulee ylös. Lääkäri yritti tietysti olla ystävällinen neuvoessaan, että pitää syödä usein ja vähän, mutta itkuhan siinä tuli, kun koitin selittää, että kuolen nälkään, kun en KOSKAAN saa syötyä paria suupalaa enempää. On käsittämätöntä, miten yhtäaikaa voi olla kuolettavalta tuntuva nälkä ja niin täysi olo, ettei voi syödä... Ja tuo täysi olo jatkuu aina useampia tunteja pienenkin syödyn murusen jälkeen ja jos sen täyden olon aikana koittaa syödä, tulee kaikki ylös. Kurkku on ihan palanut tästä oksentelusta ja jatkuvasta närästyksestä...

Masu ahdistaa nyt myös koko ajan, kun olen makuulla; selälläni maatessa särkevät nivuset ja selkä ja alavatsaa vihloo koko ajan, kyljellään ollessa maha tuntuu olevan pinteessä (tulee sellainen olo, kuin mahassa olisi ilmapallo) ja mahallani en ole voinut olla enää pitkään aikaan, sillä silloin tuntuu siltä, että virtsarakko halkeaa (vaikka ei pissahätä olisikaan) tai kaikki mahan sisältö tulee ylös...

Viikkoja on vasta 11+3, eihän tämä voi olla normaalia??? Eilen myös jo tunsin kohdun selvästi pömpöttämässä alavatsassa (ilman painelua siis); sellainen kova pallo muuten pehmeässä vatsassa (ei siis voi olla turvotusta). Onko muilla näillä viikoilla näin paljon ahdistusta masun kanssa ja kuuluuko kohdun tuntua noin nyt jo?

Tk-lääkäri käski soittaa oireista heti neuvolaan, määräsi verikokeita ja mittasi verenpaineen. Niin ja kirjoitti viikon sairaslomaa... Verikokeissa ja verenpaineen mittauksessa kaikki ok. Neuvolassa sen sijaan täti sai minut huolestumaan, kun kyseli, onko vuotoja ollut ja että milloinkas se ultra-aika olikaan... Käski aikaistaa ultraa (se on nyt siis huomenna) ja torstaina sitten neuvolalääkärin juttusille. Nyt pelkään, että se täti epäilee tosiaan jonkin olevan vialla, mutta ei vaan kerro minulle :(
 
Kaika, tarkoitin, ettei mies hyväksy tätä lasta, kieltää sen olevan hänen (vaikka siis tottakai on, ite on vehkeensä minuun työntänyt). Sanoi, että "tuo ei ole mun, ehkä sun, mutta mun lapsi ei missään nimessä".. Tarpeeksi selvästi?
 
Täällä ollaan raskausviikolla 10. :)
Vähän huolettaa kun suurimmaksi osaksi raskausoireet kadonneet.. Mitä nyt väsyttää ja rintoja aristaa, mutta pahoinvointi on jääny pois miltei kokonaan.

Pari viikkoa sitten vaihdoin kevyempään työpaikkaan.. Jos niin nyt voi sanoa :D täällä ei tartte nostella mitään tms, mutta työtuntimäärät on tuplaantunu henkilöstöpuutoksesta johtuen.
49h töitä neljälle päivälle ei kuulosta, saati sitten tunnu hyvältä.
Ens viikolla olis sama edessä.. Kehtais heti alkaa vaatimaankaan, mutta eihän tää lain mukaan taitais olla edes laillista? Hoitoalalla siis olen.

Ensimmäistä ultraa odotellaan. Se on "vasta" 6. päivä, ja mieli on malttamaton. Kunhan nyt vaan menis kaikki hyvin :)

Kaikille tsemppiä odotukseen!
 
Taatu: Juu, selkeesti esitit :)
Kuulostaa kovin jyrkiltä miehesi sanat - miltä susta tuntuu moinen?

Azalea: Koeta olla huolestumatta - hyvähän se on että tutkivat tilanteen pikaisesti, eikö?
Sen verran noista kivuista ja kolotuksista ja muista raskauskokemuksista, että me kaikki koetaan asiat niin eritavalla, että vaikeaa siinä mielessä sanoa, mikä on normaalia tai epänormaalia.
Kurjaa sinulle, että raskauden alkumetrejä varjostaa noin voimakkaat pahoinvoinnit. Tsemppiä ja tulehan kertomaan lääkärin kommetteja.

Omaa: Mä voin syödä koko ajan. Ainut tilanne ettei kuvota on silloin ku syön - siistii- NOT!
 
Tuntuu siltä, että kattelen täällä uutta asuntoa ja mietin lusikoiden jakamista.. Eli pahalta. Miten mä voin olla kihloissa ihmisen kanssa, joka ei hyväksy lasta joka on osa mua ja myös häntä itseään?
 
Taatu, teillä on harmillisen kurja tilanne :( voi kun miehesi tulisi järkiinsä. Kyllähän nyt isän pitää ottaa vastuuta lapsestaan. Siis ethän sä nyt yksin ole sitä lasta alkuun saattanut... Voimia sinne. Miehesi ei tiedä kuinka paljon menettää, jos ei järkiinny. Inhottavaa joutua kestämään raskaana tuollaista stressiä!

Tsempit Azalealle huomista varten! Toivottavasti kaikki on kunnossa ja joudut vaan kärsimään tavallista kamalemmasta pahoinvoinnista.

 
kaika eron taustalla ei ole raskaus, erottiin samana päivänä,jonka iltana tein positiivisen raskaustestin. Mutta siis muista syistä. Nyt on sen verran edistytty, että on saatu kahteen otteeseen jo puhuttua, vaikkei mies vieläkään tiedä, mitä aikoo.
Tänään hän tulee kuitenkin käymään, haluaa kuulla sydänäänet, kun sain ne tänään kotidopplerilla kuulumaan <3

Hauska tarina sekin, olen ollut huolesta ihan soikeana, milloin mistäkin syystä johtuen, ja kun oireet on selkeästi rintojen aristusta lukuunottamatta vähentyneet selvästi.
Noh, eilen sitten sain kaverilta ton kotidopplerin lainaan ja kuuntelin ja kuuntelin. Löysin kyllä selvän, voimakkaan ja nopean sykkeen, mutta jotenkin ajattelin, ettei se voi olla vauvan, vaan että sen täytyy olla omani. Huolestuin tietysti entisestään, ja tänään sitten siskoni (jolla itsellään kaksi pientä lasta) kuunteli, ja löysikin tuon saman sykkeen ja totesi että: "ootko sä ääliö tosiaan kuunnellut tota koko eilisen illan, ja luullut omakses. Kyllä sä vähän hölmö oot, vauvan sydän se siellä viuhtoo!"... Että näin. Eli täällä yksi ylihysteerinen ensiodottaja ilmottautuu :D Hassuinta on se,ettei takana ole edes keskenmenoja, vaan kohdunulkoisia, ja vauvan sykkeetkin on ultralla jo todettu, joten periaatteessa pitäisi osata jo nauttia tästä...Huoh, vaan tätä se taitaa olla loppuun saakka :D
 
Ei täälläkään ole miestä tukemassa ja ilakoimassa uudesta tulokkaasta :(
Mies ilmoitti postin välityksellä avioerosta, siis käräjän lappusella.

Häntä ei voi vähempää kiinnostaa olemassa olevat lapset, saatikka sitten uusi tulokas.

Noh, eihän siinä sitten mitään. Ei tässä voi muuta kuin jatkaa elämää lasten kanssa ja valmistua tulevaan kaaokseen!
Kesän aikana pakkasin kimpsut ja kampsut ja muutin lapsineni pois yhteisestä kodistamme.

Kaikista parasta tässä hommassa on että (ex-)mieheni on löytänyt rakkauden vierelleen, joka sattuu olemaan kahden lapsen YH-äiti!! Peukkuja!

Että sellaista tänne Savoon.

Onneksi minulla on perhe ja ystävät jotka on varmaankin yhtä pyöristyneitä tilanteesta kuin minäkin, mutta tukee ja kannustaa jatkaa elämää.

Mielelläni juttelen muiden yksin odottavien, ja muidenkin kanssa odotusajasta.
Varmasti tunteet heittelee laidasta laitaan ja välillä voi elämä tuntua epäreilulta ja väärältä. Saattaa jopa tulla kysymyksiä katumuksesta yms. mieleen.
Nehän on ihan normaaleja, varsinkin tässä tilassa missä yksin odottaja on.
Toivottavasti tämä on sellainen foorumi missä näistä asioista voi puhua ja saada vastakaikua.

Ihanaa alkusyksyä kaikille!
 
Ompas kyllä surullista tekstiä tullu, hirmu paljon voimia! :( Tsemppiä Azalealle täältä myös, pidetään peukut pystyssä et pahoinvointi helpottais pian ja voisit palata takaisin "normaaliin arkeen". Taatulle ja muille miesten kanssa kamppaileville sympatiat täältä, tuskin auttaa mutta kuitenkin..

Sievästi vähän sitten omaa.. Oon aivan äimän käkenä - hups keikkaa tänään oli ensimmäinen aamu ettei hampaiden pesu ällöttänyt eikä ole ollut ollenkaan huono olo! Aivan outoa, hyvä jos ääneen uskallan ihmetelläkkään.. Tosin, hajuaisti on niin terävänä että olen joutunut vaihtamaan pyykinpesuaineenkin hajusteettomaan, eikä sekään oikein tunnu hyvältä. Tuntuu että kaikki vaatteet haisee oudolle ja kokoajan pitää olla nuuhkimassa olkapäätä tai paidanhelmaa. Mies sitä ei toki huomaa ollenkaan, niinku ei mitään muutakaan :) Odotan päivää et miehen läheisyys taas kiinnostais, ei jotenkin ole huvittanut edes halata..Meillä lähinnä vain vitsaillaan tuosta, suhteessa ei ole mitään valitettavaa ja kaikki on onneks paremmin ku hyvin.
 
Tänä aamuna oli vaihteeks vähä heikompi aamu, mutta siitäkin selvitty.. 
Posti toi tänään nt-ultra ajan ja se olis kahden viikon päästä 9.9. Sitä odotellessa. :)
Otin tuossa viikonloppuna pienen projektin itelleni, yritän virkata esikoiselle villapaijan, saa nähä mitä siitä tulee, koskaan en oo aijemmin villapaitaa väsänny, mutta kerta se on ensimmäinenkin. :) Kolmesti purin alun ja nyt näyttää siltä että vois jopa jotain tulla. Ajattelin tehä kerralla sellasen mitä kehtaa pitääkin, kun mitä sitä sellasella paijalla tekee mitä ei kehtaa esitellä..

Kovasti voimia kaikille miestenne kanssa, sitä tarvitseville.. Meillä menee miehen kanssa hyvin, mutta mua ärsyttää miehen tupakan poltto, en tiiä mistä se on tullu, mut kauheesti pistää ärsyttämään kun nään miehen menevän tupakalle. Ite en oo ees millonkaan vakituiseen polttanu, eikä tee yhtään ees mieli tupakkaa, enkä jouvu kärsimään savuista, nii ihmettelen ihteeni miks se pistää nii vihaks. Meillä mies oli 4 kuukautta polttamatta jo esikoisen synnyttyä, mut repsahti sit. Nyt lainasin kirjastosta miehelle Allen Carrin kirjan Vihdoinkin vapaa tupakasta. Oon lukenu tuosta kirjasta juttuja et 95% lukijoista lopettaa tupakoinnin ja olihan se pakko pistää mies testiin. Mietin ensi et onkohan miten vaikee saaha mies lukemaa tuota kirjaa kun ei mikään kirjojen ystävä oo, mut eipä sitä tarvinnukkaa paljoo suostutella. Iha yllätyin. Nyt toivon että tuo kirja tehoaa, vaikka myönnän että oon aika epäileväinen tuon kirjan suhteen. Mut eipä siinä mitää menetettävääkään oo, jos ei tehoa nii ei sit. Yritetty on.
Onko teillä muilla jotain outoja ärsytyksen aiheita...?
 
Hei

Milla88 : Mun kaveri on myös lukenut tuon samaisen kirjan pari vuotta sitten ja on ollut siitä saakka polttamatta. Että ehkä siitä on oikeesti jotain apua.

Mulla alkoi eilein kova flunssa, hirveä kurkkukipu,sekä korva on kipeenä ja nyt sitä ollaankin sitten täällä ihan öönä että mitä lääkkeitä ottaa vai ottaako mitään, ja makaan vain sohvalla, viime yönä en nukkunu oloni takia, joten sairaslomaa sitten hakemaan. Onko teille muille iskenyt flunssaa ja miten olette siitä selvinneet?

Pahoinvointi on ehkä vähän helpottanut, tai se ällötys olo. Mutta yhä pitää syödä tosi usein ettei tule sellasta huonoa oloa. Sitten on alkanut issias vaivaamaan sekä selkää särkemään. Niin ja mahassa nipistelee, joka kai kuuluu asiaan.

Ei tässä muuta kuin vain odottelemaan ensi viikon tiistaita jollon on se ensimmäinen ultra, hiukan se jo jännittää.

Vointeja kaikille :)
 
Ultrassa käyty ja kaikki on hyvin! :) Tarkempaa selostelua tuolla ultrakeskustelussa...

Oli huikea helpotus huomata, että vaikka oma olo on kurja, se toinen siellä pärjää vallan hyvin. Toivottavasti tämä olo alkaisi helpottaa, että pääsisin nauttimaan odotuksesta :)
 
Kai sitä itekin muutaman rivin voisi kirjoittaa, ku muiden tekstejä on tullut luettua enemmänkin. On ikävää lukea suru-uutisia ja ihana et suurin osa on saanut ilouutisia!

Nyt jännittää meikäläistäkin tässä raskaudessa jotekin kauheen paljon! Esikoisen odotus meni niin rennosti jotenkin... Huomenna olis ensimmäinen ultra ja sit näkee onko kaikki ok ja onko siel oikeesti ketään, ku noi oireet on olleet aika minimaalisia koko raskauden ajan. Mies on ollut innoissaan et tulin raskaaksi suht nopeesti ja se naureskelee ku lasken päiviä ultraan.

Mut huomenna sitten tietää lisää! Toivottavasti kaikki saa hyviä uutisia jatkossa ja jaksamisia kaikille läpi raskauden!
 
Onnea Azalea hyvistä uutisista! Ihanaa, että kaikki on niin kuin pitää. :) Täällä kanssa vihdoin tuli ultra-aika postissa, se tosin on vasta 13.9. eli melkein kolme viikkoa joudun vielä odottelemaan. En jaksaisi kyllä millään odottaa, mutta ei kai siinä muukaan auta ja nopeestihan se aika sitten kuitenkin menee. :)

Tsemppiä kaikille miesten ja huonojen olojen kanssa kamppaileville!
 
Onnea Azalea hyvistä uutisista! :) Aloin tässä miettiä sun tilannetta ja se itse asiassa kuulostaa aika samalta, kun mun tilanne viime raskaudessa. Eli saattaisitkohan tarvita kunnon närästys- ja pahoinvointilääkkeet? Mulla meni tilanne viimeks tuohon, etten pystynyt syömään oikein mitään, kun oli koko ajan pala kurkussa ja kauhea närästys ja kaikki tuli ylös, mitä ei yleensä närästyksessä kai tapahdu.. Sain sitten ihan kunnon lääkkeet (ei siis mitään kaupan rennieitä tai muita) eli Nexiumit ja Primperanit. Noiden ansiosta pystyin nauttimaankin loppuraskaudesta miinus ne päivät, kun resepti oli lopussa ;) Söin noita peräti 20 viikkoa. Pitäis olla raskaana täysin turvallisia,mutta ei suositella imetyksen aikana. Tosin primperan nostattaa maitoa ja ei ihmekkään kun sitä maitoa sitten tuli ja kunnolla synnytyksen jälkeen...
Eihän tää välttämättä ole siis sun tilanne, mutta kannattaa miettiä, jos tarvisit lääkitystä. Vaikka kai se lääkäri tietää. Mulla vaan ei ensimmäinen kyllä ainakaan tiennyt. Sain tuon lääkityksenkin tosi myöhään, vasta viikolla 18. No osaanpa tässä raskaudessa tiedostaa olot paremmin ja hakea reseptit heti, jos tarvitsee :) Mutta tsemppejä sulle vielä!

Plaah. Mulla itellä on nyt alkanut ilmeisesti kaikki arvot laskea. Joka päivä on sellanen huimaus, ettei meinaa pystyssä pysyä ja viime yönä aukes huuli eli jotain puutosta taas. No jos yrittäis edes vitamiinit joka päivä muistaa. Varmaan rautakuurikin alkaa taas pian.
 
Saike: Mulla iski kans flunssa viime viikolla ja olo on ollut aivan perseestä koko ajan. Panadolia saa ottaa raskauden aikana, ja mulla helpotti oloa kyllä kummasti. Parina yönä piti kyllä ottaa nenäsuihketta, koska muuten en olisi saanut nukuttua kun nenä oli tukossa jatkuvasti. Sitä en tiedä, onko nenäsuihkeitten käyttö miten turvallista, jos niitä joutuu ottamaan joka päivä :S Mutta silloin tällöin käytettynä ei pitäisi haittaa olla.
Mulla se ei nostanut kuumetta missään vaiheessa, joten siksi olo on ollut todella tukala. Pahin tauti on kyllä jo ohi, mutta nenä vuotaa vieläkin todella paljon ja on normaalia väsyneempi olo. Nyt meinaa sitten yskää tehdä, ja oon huomannut, että vatsalihakset on todella kipeät yskimisestä.

Miten te ootte saanut noi tickerit itsellenne? Oon muutaman kerran yrittänyt laittaa, mutta se laittaa sen vaan linkkinä, ei kuvana >:(
muoks. sainkin sen tickerin laitettua pienen tappelun jälkeen :D
 
Joo Madie, sainkin nyt reseptin johonkin närästyslääkkeeseen (en muista nimeä ja resepti on nyt miehen kanssa matkalla apteekkiin, kun hänellä oli muutenkin asiaa sinnepäin). Toivottavasti alkaisi auttaa, kurkusta vuotaa verta oksentaessa, kun se on niin palanut :/

Mutta pääasia, että pikkuisella on kaikki hyvin :)

Tsemppiä kaikille pahoinvoiville ja kovasti kateellisia onnitteluja niille, jotka eivät siitä kärsi ;)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top