Elokuun elämää..

Moikka!

kantrinen: Miehet - mulla kans poikienisän kans monen monta vuotta väännetty asioista ja nyt vasta olemme pääsemässä sopuun. Oikeusteitse. Suosittelen lämpimästi.
Mä käytin niin monta vuotta energiaa sen mulkvistin kusetuksiin ja selityksiin, että huh huh -harmittaa jälkeenpäin

Kiukkufiiliksistä: Kuulostaa tutulle - täällä kans - niin on ollut joka raskaudessa.
Ja sitten kans itku tulee helposti...
Mutta Nunnullapa on ollut erityisen moukka esimies - moisesta sietääkin suivaantua! Enkä kyllä ole varma, toimiko esimiehesi ihan pykälien mukaan. Tsemppiä!

Omaa: Ohjelmat odottavat koodaajaa, joka täällä vaan pölisee keskustelupalstalla...
Laiskottaa niin pirusti! Mutta ei auta - se on aletta hetikohta hommiin..
 
Jotenkin lohduttaa kuulla, että muillakin on kiukkua :) vertaistuki - paras tuki! Onneksi sentään en miehelle ole rähjännyt (kop kop kop). Itketystä on myös herkemmin havaittavisa. Jotkut radiossa soivat biisit saa saman tien kyynelkanavat auki. Samoin jotkin ihan typerät tv-ohjelmat tai lehdestä luetut jutut. Töissä on välillä vaikeaa, kun pitäisi pystyä ihan pokerina kuuntelemaan ihmisten ongelmia ja karmeita tarinoita elävästä elämästä. Noo, kyllä tunnetta tähän maailmaan mahtuu ;)

Jossakin välissä aion kyllä esimiehelle sanoa, että pahoitin mieleni todella paljon tuon hänen ajattelemattomuutensa vuoksi. Katotaan tajuaako.
 
Hirveästi ei ole tänne tullut kirjoiteltua :(
Mulla päivät menee suurimmaksi osaksi nukkuessa, kun tää väsymys on jotain aivan kauheeta. Kauhulla odottelen, et miten sitä jaksaa ensiviikosta lähtien nousta hyvissä ajoin ylös ja jaksaa istua koulun penkillä iltapäivään asti :O

Meillä anoppi on alkanut näyttämään toisen puolensa nyt, kun niille on ensimmäinen lapsen lapsi tulossa... Ihan kauhulla ajattelen, miten paljon se meinaa sotkeutua lapsen hoitoon/kasvatukseen :S
Sen mielestä kun meidän pitäisi just nyt heti saman tien ostaa kaikki mahdolliset vauvantarvikkeet ym. mitä kirppareilta saisi halvalla. Kuten olisi pitänyt ostaa turvakaukalo autoon, missä on se telakka. Mut hei! meillä on jo kaukalo, tosin ei ole telakkaa, niin mitä hittoa minä toisella kaukalolla teen??!!! Ja hirveä uteleminen on mitä nimiä ollaan mietitty. Meillä nimi pysyy salassa kaikilta ristiäisiin asti. Ja anopilla on myös hirveä hätä saada tietää, tuleeko meille tyttö vai poika. Se kun kiven kovaan jaksaa väitellä minun kanssa asiasta, että ekassa ultrassa näkee jo kumpi tulee. Juu, ei näe! ja minä en mihinkään lapsivesipunktioihin mene sen takia, että anoppi saa mielen rauhan kumpi tulee. Saa luvan jaksaa odottaa. Tekis mieli olla kertomatta kumpi tulee, jos joskus muksu haluaa jalkovälinsä näyttää >:)

Meillä on kaiken lisäks eka ultra ensiviikon tiistaina, et silloin vasta näkee, et onhan vauva elossa ja kaikki on ok. Me kun ei sinne ar- ultraan menty. Joten siksikään en viitsi tässä vaiheessa mitään vauvanvaatteita ja tarvikkeita alkaa ostelemaan, jos kaikki ei olekaan hyvin.
Hirveästi nimittäin pelottaa se, kun mulla ei ole mitään raskausoireita ollut tuon väsymyksen lisäksi :( tietysti jonkun verran repäisykipuja on ollut, mutta  siinäpä ne oireet kaiken kaikkiaan on ollut! Joten pelon sekaisin tunnelmin odottelen np- ultraa...
 
Ei ole kyllä Nunnu81n pomo paljon ajatellut.. Ehkä hän luuli, että asia on nyt aivan täysin julkista tietoa, kun hänelle kerroit. Mainitse ihmeessä asiasta.

 Täällä ei kiukkua ole juurikaan. Normaalissa elämässä oon erittäin tempperamenttinen tapaus, niin ehkä se on miehelle helpotus, että oon edes joskus räyhäämättä ;) Itkua kyllä senkin edestä. Ihan kaikki asiat itkettää. Tänään etenkin kun on vuosi esikoisen syntymästä. On se niin hieno hetki, kun vauva syntyy niin on ollut ihana muistella vuoden takaisia tapahtumia :) Kivut on mukavasti unohtunut...

Tsempit Wilhelmiinalle anoppiasian kanssa! Mullakin on superinnokas anoppi, mutta on kyllä ihanasti jättänyt meille päätösvallan kaikissa pojan asioissa eikä ikinä puutu mihinkään. Tiedän olevani tosi onnekas, kun ei ole anopin kanssa ollut ikinä mitään ongelmia. Kavereiden kokemuksista tiedän, että kaikilla ei todellakaan ole yhtä onnellisesti asiat.
 
Tulin tuolta helmikuisista huutelemaan, että teidänhän pitäisi houkutella Prinsessa Victoria tänne maaliskuisiin, kun heille tulee kuulema maalisvauva. ;)
 
Minäkin lukasin tuon jutun että prinsessa Victoria odottaa lasta. Tuntuu et aika aikasin tuo ilmotus tullu kaiken kansan tietoisuuteen. Mutta kun aattelee et jos alku kuusta syntyis nii onhan niitä viikkoja jo kassa apaut 12 viikkoo näi äkkiä laskettuna ja kyllähän silloin jo aika moni kertoo ihania uutisia. :) http://www.iltalehti.fi/viihde/2011081714220154_vi.shtml

Munkin mielestä Nunnu81n pomo tehny aika "kurjasti". Ilmottaa nyt toisen henkilökohtasia tietoja ympäriinsä. Kyllä minäkin tuosta sopivassa vaiheessa ainakin huomauttaisin jotenkin.

Wilhelmiina puhuit anopista, meillä tyttö oli molempien vanhempien ensimmäinen lapsen lapsi. Hyvin otti uutisen sillon molemmat vastaan ja ite olisin toivonu sieltä suunnalta jotain pientä hössötystä, mutta molemmat anto meijän olla aika rauhassa ja päättää omat asiat ja hankinnat, toki ostivat tytön synnyttyä hempeitä tytön vaatteita, ym.. No voihan se olla niinkin että jos olisimme saaneet osaksemme hössötystä nii sitä olis varmaan sit toivonu päin vastoin. :D
 
moi kävin ultrassa eilen ei ollu hyviä uutisia ei saatu sydän äänia kesken meno on kyl surullista muille hyvää otodusta
 
^ Voi ei :`( olen kamalan pahoillani puolestasi. Koitahan jaksaa.. edes jotenkin <3
 
Onko kellään muulla jo maha näkyvissä? Mä oon ihan paniikissa täällä, kun viikkoja vasta 10+2 ja en keksi mitään vaatteita millä sais tuon mahan piiloon esikoisen huomisia synttäreitä varten! Ei näköjään paljon salailla sukulaisilta enää tätä. Näytän kyllä lähinnä siltä, kun olisin lihonut reilu 5 kiloa kuukaudessa...
 
Madie:
Täällä sama homma.. Aamulla jo sellainen pömppis ja iltaa kohti ku mennään niin se vaan turpoo..
Vaikka onkin pelkkää turvotusta eikä varsinaista vauvamasua niin tää on aika kiusallista koska yritetään tosiaankin vielä muutama viikko salassa pitää ja ku näyttää vauvamahalta niin moni on jo nyt kysynyt suoraan tuleeko meille vauva ja mitä sitä sit kieltelemään.. Sit kerron viikot niin saan osakseni outoja katseita :)

IIISo kiitos tyypille joka keksi tunikat!! :)

Odotan kovin että se ihan oikea masu alkais kasvamaan ja tää ällötys turvotus lähtis pois! :) :)
 
Voimia tulevaäiti! :(

Musta tuntuu, että munkin maha on ihan pallo jo, vaikka mulla ei ole viikkoja kun 8+1. :D Mä jouduin kanssa jo ottamaan sellasen löysän paidan päälle yksille synttäreille, jollasta en muuten oikeastaan käytä. Turvotustahan se tietty vaan on ja oon muutenkin sen mallinen, että kaikki ylimääräinen kertyy just mahaan. Eli pömppis on ollut ennenkin, mutta on tää ihan eri luokkaa kuin ennen. Voi olla, että täälläkään salailu ei siis onnistu kovin pitkään. :)
 
Täältäkin voimia kaikille keskenmenon saaneille! :( Aina on yhtä ikävä kuulla surullisia uutisia, koski ne tuntematonta tai vähän tutumpaa.

Ihana kuulla että muillakin on oikeesti pömppöä. Oon jo aivan helisemässä tämän mahan kans, housujen nappia on pitänyt jättää auki jo viikon verran, varsinkin jos ne on vähänkään korkeampi vyötäröiset. Tiukkoja paitoja en ole pystynyt käyttämään enää viikkoon ellen kahteen, kyllä se aika selvästi jo näkyy et on raskaana - jos vähänkään joku vilkuilee vatsan seudulle. :) Rumahan se on vielä, ainaki mulla!

Meillä typykkä on aivan silmissä muuttunut. Siitä on tullut niin iso tyttö, leikkii monta tuntia päivässä YKSIN eikä huomaa muita ihmisiä ollenkaan.. Tää on meille erittäin harvinaista kun tyttö ei ole leikkinyt oikeastaan ikinä pitkiä aikoja yksin. Eilen se järjesteli omia nukkejaan puoltoista tuntia ja minä vieressä aivan liikuttuneena kattelin. :D ihana.

Joko osalla on alkanu pahoinvoinnit helpottamaan? Niitä odotellessa.
 
Voih,voimia ja osanotot keskenmenon saaneille :(

milin: täällä pahoinvointi,ja jopa rintojen aristus hellitti muutamaksi päiväksi, ja säikäytti pahasti, vain palatakseen sitten entistäkin kovempana takaisin :P Pahoinvointia on luojan kiitos jo harvemmin kuin aiemmin, mutta iskiessään se on kyllä kamalempaa kuin kertaakaan tähän asti. Lisäksi ihanat itkupotkuraivarit ovat liittyneet edellisten oireiden seuraksi. Läheisiä käy vähän sääliksi...:D

Tuosta turvotuksesta, vaikka viikkoja on vasta 10+5 (tai 9+3) ja painoa ei ole tullut ihan ensimmäisinä viikkoina tulleen kilon jälkeen grammaakaan, niin täällä on vatsa jo valtava pallo, varsinkin iltaisin. Vatsani on muutenkin herkästi turpoava, niin ei oikeestaan edes yllättänyt, että tuo on nyt jo tuollanen. Eipä sitä paljoa keneltäkään enää peitellä,varsinkin kun olen normaalisti aika hoikka, joten olen sitten ihan surutta käyttänyt tiukkoja paitoja :]

Exän kanssa taistelu jatkuu edelleen, keskiviikkona luovutin, ja lakkasin edes yrittämästä yhteydenottoa. Kun ei vastaa, niin ei vastaa.
Onneksi hänen äitinsä on kuitenkin aivan ihana ihminen, tulee kahvillekin ensi viikolla, joten on sitten edes joku linkki lapsen isänkin puolen sukuun.

Viikko ja pari päivää enää np-ultraan, olo on kuin tulisilla hiilillä.
 
Täällä kans ilmoittautuu vauvamaha o/
Ei enää näytä edes läskiltä vaan ihan oikeelta vauvamahalta.
Asiaa edesauttaa mun lyhyys (161cm), eteenpäin kallistunut kohtu ja näillänäkymin 4. synnytykseen päättyvä raskaus (sehän selviää sitten np-ultrassa 8.9.).
Mä käytän jo nyt raskaushousuja :D.

kantrinen: Tsemppiä exän kanssa! Anteeksi etten nyt muista, mutta mikä teidän eron tausta olikaan - raskaus?

Omaa: Mä olen ratkaissut mun väsymys-kuvotus-ongelman niin, että teen aamusta treenit ja luen kuivat teoriat kouluhommista, jotta saan jotain tehdyksi. Väsymys korjaa klo 15 jälkeen ja ei tule mistään enää mitään..
Tänäänkin koodailin heti aamusta aamukahvin kanssa (ukko oli lasten kanssa), menin salille tekemään 1,5 tunnin treenit ja takas koodailemaan - nyt olen päivän treenit ja opinnot jo tehnyt! Menee tajuntaankin asiat, kun ei ole niin pirun väsynyt.
Lopun päivän voin viettää perheen kanssa ja oleilla :D. Hyvä minä!
 
Hei kaikille!

Ensimmäiseksi myönnän, etten ole edes käynyt koko palstalla ties kuinka moneen viikkoon...enkä jaksanut nytkään alkaa kaikkia viestejä lukemaan, joten olen ihan pihalla kaikesta. On ollut niin kauheaa pahoinvointia, että jos olen jotenkin töihin asti päässyt, kotiin tultuani kaadun sänkyyn enkä jaksa enää mitään. Töissä en ole kyllä edes pystynyt käymään kuin max. kahtena päivänä viikossa, kun sitten niiden päivien jälkeen menee taas monta päivää pelkästään oksentaessa. :( Päänsärky ja huimaus alkavat heti, kun olen yli puolituntia jakeilla ja öisin nukkuminen on vaikeaa alavatsan ja nivusten vihlonnan takia aina kun vaihdan asentoa :/ 

Onko muilla sellaista jo tässä vaiheessa, että selällään makaaminen sattuu alavatsaan? Itse en voi nukkua selälläni, kun alavatsa alkaa vihloa, vatsallani en voi nukkua, koska silloin taas tuo masu tuntuu ahdistavalta, vaikkei mitään vatsaa vielä tietenkään olekkaan. Ja kylkeä kääntäessä aina herään nivusten vihlontaan :/

Olen laihtunut 7kg neljässä viikossa ihan vaan tämän pahoinvoinnin takia...onneksi sentään saan aika hyvin juotua, kun syöminen jonain päivinä ei tahdo onnistua ollenkaan. Hb on onneksi kohdallaan (140), joten ei kai syytä huoleen vaikka painoa lähteekin (mulla on onneksi vähän varaakin).

Kaiken lisäksi remonttirahat loppuvat kesken ja mies on sen takia ihan hermoraunio (toki se minuakin stressaa valtavasti)... Opintoja pitäisi reilun viikon päästä pystyä jatkamaan ja rahahuolten vuoksi minun on pakko käydä syksyllä töissäkin niin paljon kuin mahdollista. Siksi en ole nytkään huolinut pidempää sairaslomaa (vaikka lääkäri sitä olisi ollut halukas kirjoittamaan), sillä kesätyöläisenä en saa palkkaa sairaslomapäivistäni ja raha on tarpeen :/ Imoitin jo toiseen työpaikkaan (jossa olen opintojen ohessa käynyt) ensimmäisten viikkojen kouluttomat päivät ja nyt toivon, että tämä pahoinvointi siihen mennessä helpottuu, muuten on äitiyspäivärahakin vaarassa jäädä melkoisen pieneksi, jos en töihin pääse syksyn aikana...

No, se niistä murheista :) Tsemppiä kaikille kanssaodottajille! Koitetaan nauttia tästä (vaikka se joskus vaikeaa onkin). :)
 
Mulla kans pieni pömppö, josta oon lähinnä iloinen. Näkyypähän että siellä jotain tapahtuu, en ole keskivartalolihavaa tyyppiä yleensä! :)
Tosin ei tätä varmaan kukaan muu oo huomannu ku oma mies. 
Vaikeuksia pitää salaisuutta, kavereille on menny läpi se , että vietän tipatonta elokuuta ;) (Mulla on muutenkin joskus tapana!)
mut tänään oli aika hassuu kun sukujuhlilla valitsin skumpan sijaan pommacin ja en voinu syyä graavilohta.. Siitä etenki kyseltiin että mites ei muka kala maistu yhtäkkiä..

Mutta toistaiseksi mun mammaystävä, jolla LA Helmikuussa, neuvolatäti ja mun miehen kaveri (jolle se oli möläyttäny parin bissen jälkeen) ovat ainoita jotka tietää.. Mites teillä muilla? Ootteko saaneet pidettyä salassa vai ootteko ees halunneet?

Entä tekeekö mieli herkutella enemmän? Mun tekee ja nyt on vähän morkkis, en haluu joutua tiputtelemaan 10kg tän jälkeen.. 

Näin viime yönä unta että mulla oli semmonen ilmapallon kokonen maha.. Sitä odotellessa.. :)
 
Mulla pömppiksen koko vaihtelee, välillä on ihan valtava, ja välillä taas ihan normaali. Hassua. :) Me ollaan nyt kerrottu kummankin perheelle ja yhdelle mun ystävälle, joka arvasi, että yritetään, kun olisi lainannut multa helmikuussa pillereitä eikä mulla ollut. :D Tosin luulen, että muutama muukin kaveri arvasi viikonloppuna, kun meillä oli kavereiden kanssa yhteiset synttärit ja vähän luulen, että käry kävi. Koko juhlat onnistuin vetämään hienosti, join alkoholittomia drinkkejä ja yhteisestä skumpasta pääsin eroon niin, että vaihdoin lasia aina välillä tän kaverin kanssa, joka tietää salaisuuden. Alunperin meiän oli tarkoitus mennä sinne julkisilla, mutta sitten käytännön syistä päädyttiin menemään autolla. Oltiin jätetty auto kauemmas, joten ajateltiin, että päästään lähtemään vaivihkaa. Sitten kuitenkin kävi niin, että luvattiin ottaa tavaraa juhlapaikalta kyytiin ja jouduttiin hakemaan auto siihen oven eteen. Siinä oli sitten vähän yllättyneitä kasvoja, kun yhtäkkiä olinkin auton ratissa. :D Mutta eipä toi haittaa, paikalla oli vaan sellasia hyviä kavereita, joille kuitenkin olisi pian kerrottu. Mua lähinnä naurattaa tää koko juttu, ja mielenkiinnolla ootan, tuleeko asiasta kyselyä. :)

Niin ja Pachamama, mä oon muutenkin ollut aina hirveä herkkusuu, joten nyt vasta herkut onkin maistuneet. On varmaan pieni painonpudotusprojekti sitten edessä keväällä. :) En kyllä vielä jaksa miettiä sitä, kuitenkin liikun edelleen melko paljon, joten ei kai se pieni herkuttelukaan niin pahaksi voi olla. :)
 
Täällä kans maistuu herkut ja ruoka- kääk!
Just sain tiputetuksi 9 kg, jotka oli hiipineet salaa ennen edellistä raskautta..
Onneksi pystyn ja jaksan kuitenkin treenata läpi raskauden, niin ei varmaan noi herkuttelutkaan kamalasti paina..(kuuluisat viimeiset sanat ;))
Ei vaiskaa, mä seuraan painoa koko raskauden ajan - tällä iällä ei meinaa kilot karista kovinkaan helposti, joten ihan itseni takia seuraan painoa..
Muutenkin tiedän aikaisemmista kolmesta raskaudesta, että alussa ku väsyttää ja kuvottaa, maistuvat ne herkutkin liian hyvin. Kyllä se siittä tasaantuu, ainakin minulla.

Kertomisesta: Meillä tietää varmaan kaikki kaverit ja sukulaiset jo - keskenmenoja usein kokeneena, tiedän että mua auttaa puhuminen asiasta ku asiasta.
 
Tänään meillä on itketty ilosta :) Lähetti toi paketin tänään kotiovelle, josta paljastui doppler. Heti sitä testaamaan ja sieltähän kuului vahva pumputus <3 Luoja sitä tunnetta, kun sydänäänet kuulee ensimmäisen kerran! Menisipä aika nopeasti, että mies tulee töistä niin saataisiin yhdessä kuunnella meidän pienokaista :)
Ja oon ihan varma, että kyseessä oli pikkuisen syke koska ensin löysin oman sykkeen ja tämä myöhemmin kuultu pumputus oli melkein kolme kertaa nopeampi kuin oma :)

Sydänäänet siis kuultu kotidopplerilla viikoilla 9+6.
 
voi jaksamisia Azalea! Tiedän miltä tuo tuntuu. Viimeks olin melkein pari kuukautta sairaslomalla. Toivottavasti helpottaa pian!

Joo täälläkin herkut maistuu, kun on koko ajan pidettävä verensokeritasapainoa yllä. Karkkihan se parasta on, kohoaa verensokerit nopeasti ;) Oon nyt vielä antanut luvan herkutella, kun on paha olo. Katsotaan sitten asiaa uudestaan, kun tämä loppuu. Viimeks tuli 10 kiloa ja ne tosiaan lähti parissa kuukaudessa itsestään niin en hirveän huolissani ole. Lisää lapsia ei oo hetkeen tulossa niin ehtii ne kilot pudottaa sitten :) Mulla oli viimeks vielä pahoinvoinnin takia kauhea stressi, kun laihduin vaan niin en nyt todellakaan ota vielä stressiä kiloista.

Mun yllätyksekseni kukaan ei maininnut mitään vatsasta esikoisen synttäreillä eli ei lisää tietäjiä vielä. Ei kyllä kauaa pysy enää salassa, mutta ei haittaakaan, kun ultra on jo viikon päästä :)

 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top