Elokuun 2016 mammojen tutustumiset

Onks muut viel kotidopplannu? Muutamaan otteeseen oon tossa laskenut sikiön sykettä ja se pyörii siinä 80-90 paikkeilla. Mahdollista on myös toki että se on mun oma, mutta itse en usko että se on se. Syke löytyy aina samasta kohdasta alavatsalta aika vasemmalta. Tyhmää oli ostaa koko vehje, nyt pelottaa aika paljon. Ensi viikolla ois eka ultra ja viikkoja nyt 8+3. :( Jänskättää oottaa vielä pari päivää ja tiedän ettei siellä ekalla käynnillä edes kuunnella sydänääniä taikka ultrata. Tuun varmaan hulluksi :'(
 
MaijaMaitoparta, itse sain sykkeen kuulumaan 8+6 ja neuvolassa kuului kunnolla 9+1. Alkion syke on tällä hetkellä noin 170 (kuullostaa junalta) eli olet omaa sykettäsi kuunnellut. Yleensä neuvoloissa kuunnellaan vasta toisella kerralla eli vasta ultran jälkeen, koska heidänkään laitteensa ei vielä välttämättä sykettä löydä. Turha on huolehtia, jos ei vielä niitä sykkeitä löydä. Itsekkään en tänään (rv 9+4) sykkeitä saanut kuulumaan, enkä hermostu sen vuoksi. Äsken kuuntelin uudestaan ja nyt sain hetkeksi sykkeen kuulumaan. Saa aika jyrkässä kulmassa kuunnella, että saa äänet kuuluviin. Tottakai näillä viikoilla riippuu paljon, että mihin kohtaan kohtua alkio on kiinnittynyt ja miten se istukka näin ollen sijaitsee. Istukka voi vaimentaa sydänäänet. Itsellä esikoisessa oli istukka etuseinässä ja välillä oli neuvolassakin vaikea saada äänet kuuluviin, kun toinen pyörähti istukan alle piiloon. Ole siis vielä ihan luottavin mielin.
 
Tänään ostin dopplerin ja piti kokeilla, mutta en tosiaan saanut kuin oman sykkeeni (juuri tuon 80-90 suurin piirtein). Kyllä sen sitten erottaa kun löytää sen oikean, mutta todellakaan ei kannata vielä huolehtia. Minulla tänään 9+3 :)

Muoks. Ja tosiaan siellä alhaalla sivuilla menee isot suonet, joita todennäköisesti olet kuunnellut. :)
 
Mäkin voisin esittäytyä. Oon 32v. 3 lapsen äiti, 4. ja viimeinen lapsi siis toiveissa perheeseen. Takana syyskuussa kurja ja myöhäinen keskenmeno vasta rv12+ jonka jälkeen tää raskaus on tietty ihana asia mutta myös pelottava. Taustalla myös yksi aiempien raskauksien välinen km. Heti ku vähän mahaa nipistää hirvittää mennä vessaan. LA on 25.8. ja eka neuvola ens viikolla. Uskallan luottaa edes hiukan tähän raskauteen ja sen onnistumiseen vasta ultran jälkeen, viimeksikin ehdin jo neuvolassa ja kaiken maailman verikokeissa käydä ja ihan turhaan. Pitää nyt yrittää olla positiivinen ja odotella vaan sitä ultraa. Tavoite olis saada painoa hiukan pois, tai kontrolliin tässä kohtaa koska lähtöpainoa on ihan liikaa...
 
Esittäydympä minäkin. Senioriäiti taidan olla, sillä ikää jo 37- vuotta. Raskaus on minulle neljäs ja totaalinen yllätys! Muut lapset on syntyneet -97, -99 ja -05.
Nuorimmaista yritettiin pitkään ja alkunsa sai hormonihoidoilla. Raskaus hyvin haastava puoleen väliin kestäneen rajun pahoinvoinnin johdosta ja jouduin olemaan paljon vuodelevossa ennen aikaisten supistusten vuoksi ja samasta syystä vietin paljon aikaa sairaalassa.
Minulla on runsasoireinen PCO, jonka vuoksi hormoonitoiminta mitätöntä. Eli kuukautiskierto on äärettömän pitkä, josta johtuen ovulaatio jää tapahtumatta. Nyt kuitenkin yllätys luomu ovis on ilmeisesti tapahtunut, sillä tein vahvan plussan 29.12. Alku järkytyksen jälkeen odotellaan pelonsekaisin tuntein tulevaa... toivotaan, että pikkuinen pysyis matkassa ja saataisiin meille iltatähti
oireita jonkin verran, mutta varmuuden vuoksi menen käymään maanantaina yksityisellä ultrassa ja varmistetaan samalla raskauden kesto
 
LA 2.8 ja kaksosia odotetaan 4&5, 9.8 tulee 37vee täyteen. Tänään ous ollu palaveri, mutta sängynpohjalla..aamupala meni ja tuli...
 
Heippa. Minä olen 21 vuotias nuori tyttö ja kihlattuni on 29v mies. Olemme olleet yhdessä ukkelin kanssa 3 vuotta ja olemme koko sen ajan asuneet yhdessä. Johon varmaan vaikutti se että olimme samassa työpaikassa ja viikot päivystettiin yhdessä vuorokauden ympäri. Asumme Oulun seudulla omakotitalossa jota remppaamme. Eli kiirettä pukkaa. Aloimme puhumaan vauva asioista tammikuussa 2015. Ja huhtikuussa lopetin ehkäisyn ja annoimme asian olla. Vauva tulee kun on tullakseen. No ensimmäisestä kierrosta lykästi ja ihana vauvan odotus alkoi. Lasketuksi ajaksi tuli 1.2.2016 mutta meidän pieni vauva syntyi jo elokuun lopulla. Kromosomipoikkeavuuden takia. Meidän ihana turner tyttö.
Hävettää oikein sanoa kun ainoo asia mitä pelkäsimme oli se että puhkeaako mulle raskausdiapeetes kun suvussa sitä on.
Marraskuussa tehtiin testi tulos oli positiivinen. Pääsin onneksi jo ensimmäisenä lääkäriin joulukuussa jossa ultras ja vielä kaikki ok. Nyt jännäillään np- ultraa joka tammikuun loppu puolella.
Itse huokaisen helpotuksesta sitten vasta kun pääsen synnyttämään elävän lapsen.

Onnea kaikille odottajille ❤
 
Lyhyt esittely tänne julkiselle.. Minä oon 26v P-Karjalalainen yhden tytön (2/15) äiti :) ollaan miehen kanssa naimisissa. Kaks kemiallista raskautta mahtui tähän yritysaikaan. Yritys alkoi 5/15 ja kemialliset 8/15 ja 11/15. Lisäksi todettiin kohtutulehdus joulukuun alussa. Nyt jännään ja toivon että tämä pysyy kyydissä :)
 
31v 2 tytön äiti 2010 ja 2013, naimisissa 5v nuoremman miehen kanssa la arvio 19.8 mutta käynnistys rv38 varmaan kun molemmat tytötki on käynnistetty silloin. Lapsia ei koskaan pitänyt saada joten enpä voisi olla kiitollisempi! ❤ Kovasti poikaa toivottaisiin vaikka toki kolmas tyttö ois ihan yhtä tärkeä ja odotettu.
 
Heippa!

Pieni esittely, olen 28-vuotias yhden tytön (2v8kk) äiti. Perheeseen kuuluvat myös mies ja koira, asumme Etelä-Suomessa. :)

Laskettu aika perheemme kuopukselle olisi varhaisultran mukaan 9.8.16 ja varovaisen innokkaasti odotamme tuota elämänmuutosta! Olo oli alkuraskauden ajan hyvin huono, mutta ehkä nyt elämä taas voittaa.
 
Heippa!

Oon 26-vuotias yhden pojan (6/14) äiti Pohjois-Pohjanmaalta, Vihannista tarkemmin sanottuna. Heinäkuussa jätin pillerit pois ja nyt sitte on 9+3 viikot menossa. Perjantaina käytiin Oulussa yksityisellä alkuraskauden ultrassa, missä näky päivälleen laskujen mukainen pienen ihmisen alku. :)

Perheeseen kuuluu aviomies, tämä meidän juhannuspoika ja kaksi koiraa. Esikoinen synty hätäsektiolla laskettunapäivänä, vaikka käynnistettiin kahta päivää aiemmin. Joten toivon, että tämäkin olis yhtä tarkka syntymän ajoituksen kans. :D
Yksi keskenmeno on takana ennen esikoista ja se muisto on taas pelotellu takaraivossa. Mutta ainaki perjantaina kaikki näytti olevan hyvin, niin jospa me saatais elokuussa pikkusisarus pojalle. :)

Oireita ei juurikaan ole. Välillä jos ruokailuväli menee liian pitkäksi tulee todella heikko olo ja saattaa kerran yökkäyttää. Mutta siinäpä ne mun oireet sitte oikiastaan onki. Muutaman kerran on nipistäny esim. nopiasti noustessa seisomaan. Plussa oli vähä yllätys muutenkin, vaikka enemmän ku toivottu oliki. Lopetin pojan imetyksen vasta joulukuun eka päivä, niin aattelin kuukautiskierron olevan vaan sekasin ja sen takia kuukautiset myöhässä. Eipäs se sitte johtunukkaan imetyksen lopettamisesta vaan siitä mitä oli jo odotettu ja toivottu. :)

Tulipas pitkä esittely. :D Lueskelen teijän esittelyjä kunhan aikaa on. :)
 
Heips vaan kaikki!

Mä oon 32-v ihka ensimmäistäni odottava äidinalku. Tällä hetkellä olen sinänsä haastavassa elämäntilanteessa, että olemme töiden takia mieheni kanssa etäsuhteessa, mutta tarkoitus olisi päätyä yhteen ennen elokuuta ja beibistä.

Itse odotus on tähän asti sujunut ilman ongelmia, ei pahoinvointia mutta väsymystä ym. toki on ollut. Kiinnostaisi kuulla, onko täällä muita (tulevia) kaksikielisiä perheitä, miten ajattelitte toimia tai onko hyviä vinkkejä :)
 
Hei kaikille! Olen 32vuotta ja odotamme toista lasta. Laskettu aika 1.8. Asutaan täällä pohjois-suomessa Oulunseudulla. Ensimmäinen lapsemme on nyt kaksi vuotias reipas taapero. Ollaan jo ela neuvola ja ultrassa käyty ja ensiviikolla uudestaan sitten np-ultra. Jännää ja ihanaa vaikka jo toinen raskaus. Oireita ei juurikaan ole paitsi mahaa turvottaa niin, että ei paljo jää epäselväksi mitä on tulossa :) .
 
hei kaikille ja onnea plussista:! :) nyt jo itekki uskaltautu tänne foorumille.oon 28vuotias, plussasin joulukuussa ja muuttuneitten olosuhteiden takia eka neuvola ens viikolla ja jännittää aiva kauhiasti :D itsellä eka raskaus oli kohdunulkopuolinen mutta tämä nyt oikeassa paikassa :) onko täällä muita jotka odottavat yksin? itellä meni suhde poikki kun mies kävi päälle.
 
Muokattu viimeksi:
Tervetuloa uusillekin foorumilaisille :) kivaa kun täällä on niin paljon tulevia mammoja
 
Täällä ehkä aavistuksen toiveikkaana, nyt on raskausoireita paljon vahvemmin kuin tuossa keskenmenoraskaudessa. Mulla on aina raskauksissa alkanu närästää jo alkuraskaudessa, väsymys ja palelu sekä rintojen arkuus ollu myös aina oireina ja näitä on nyt kaikkia selvästi normista poiketen. Siinä keskenmenneessä ei ollu musta näin selvät oireet ja ne hävis siinä jo jonkun aikaa ennen km. Muistan oikeina silloin miettineeni jossain kohtaa että onpa hassua kun voi juoda kahvia ihan surutta monta kupillista päivässä, yleensä raskaana ollessa 3 kuppia on ollu maksimi minkä päivässä voi juoda ennen ku alkaa närästää niin että se närästys tekee huonon olon. Ehkä mä tiesinkin jollain tasolla silloin ettei kaikki ollu hyvin, sikiön koosta päätellen oli menny kesken jollain 10.viikolla tms. Nyt on koossa vasta 8+3 eli viel saa jännittää monta viikkoa. Eka neuvola käyty ja np-verikoe pitäis varata, itse ultra on jo varattu. Onnex se ultra on jo aamulla, en varmaan saa edellisenä yönä nukuttua yhtään...
 
Hei!
Laitetaanpas tännekin jotakin perustietoja itsestä. Ikää mulla 36, miehellä muutama vuosi enemmän. Ensimmäistä lasta odotetaan. Pitkään olin sitä mieltä, että en tule lapsia hankkimaan. Sitten tuli ero ja uusi parisuhde ja rupesi mieli muuttumaan. Nyt on kaikki uutta ja ihmeellistä tämän ensimmäisen odotuksen kanssa. Paljon olen eri palstoja lueskellut vertaistuen toivossa. Yritän nyt itsekin aktivoitua kirjoittelemaan, kun tähän asti olen enimmäkseen taustaillut. Omat ystävät eivät vielä tiedä raskaudesta ja suurimmalla osalla onkin lapset jo vähän vanhempia ja sitten on monia vannoutuneesti lapsettomia, joten hirveästi en koe, että voisin ystävieni kanssa asiasta keskustella. Luulen, että ystäväni tulevat yllättymään uutisesta, sillä minun kohdalla on varmaan luovuttu tovosta jo. Omat vanhempanikin olivat uutisesta kovin yllättyneitä, mutta iloisia toki, isäni varsinkin luuli, että olimme päättäneet pysyä vapaaehtoisesti lapsettomina. Miehen äiti on ainoa, joka on asiasta etukäteen kysellyt ja perheenlisäystä ääneen toivonut ja olikin kovin innoissaan uutisesta, koska tuleva lapsi on hänelle ensimmäinen lapsenlapsi.
 
Olen 36v. kahden lapsen (4/12 ja 3/14) äiti ja kolmatta odottelen. La alustavasti on 26.8. Perheeseen kuuluu myös iski ja kolme westiä. Asutaan Keski-uudellamaalla. Olen ammatiltani lastentarhanopettaja ja tällä hetkellä puuhastelen esiopettajana. Tuleva synnytys tulee olemaan suunniteltu sektio, koska aikaisemmat synnytykseni ovat syystä tai toisesta olleet hieman yllätysten saattelemia kiireellisiä sektioita.
 
Vieläkö mahtuu mukaan jutustelemaan? :)
Asun kihlattuni kanssa ja 3 vuotta ollaan asuttu yhdessä ja ensimmäistä odotetaan :) Lapsi oli oikein tervetullut, mutta silti plussatesti oli pienimuotoinen shokki itselle :D nyt kuitenkin avoimin mielin kohti tulevaa, shokki on vaihtunut jo intoon ja onneen. Kävin ultrassa 9+1 ja kaikki näytti olevan hyvin, nyt viikkoja 10+5. Fingers crossed että itsellä ja teillä muilla menee kaikki hyvin!
 
Muokattu viimeksi:
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top