Elokuun 2016 mammojen tutustumiset

Hei! Liityn kans uutena mukaan :) itse pian 24 ja toinen puolisko 25. Yhdessä oloa takana puolisentoista vuotta, ja täytenä yllätyksenä nyt esikoista.. Pillerit lopetin marraskuun alussa jäätävän pääkipu-jakson jälkeen kun mietiskelin voisiko olla vaikutusta.. Pääkipu loppui ja mieli parani, mutta siinä vaiheessa kun odottelin menkkoja alkavaksi niin alkoi hirveät vattakrampit ja nipistelyt sekä rinnat ihan älyttömän kipeät..

En osannut mitään odottaa, ajattelin että pillereiden lopetuksesta vainen hormonit heittelee ja siksi moisia oireita. Käynyt mielessäkään että heti tärppäisi.. Plussasin maanantaina, nyt siis nettilaskurin mukaan 7+3. :) ihmettelinkin viikko sitten että kuinka turvonnut olo voi ihmisellä olla vaikka ei erityisemmin ollut edes herkutellut tms.. Sama fiilis jatkuu ja vielä jouluruuat tähän päälle. Onneksi nyt tietää syyn asialle :D

28.12 ensimmäiseen neuvolaan, jossa yritetään jo ultratakin mikäli jotain näkyisi. Alkujärkytyksen jälkeen nyt on vain armoton huoli päällä että toivottavasti kaikki menisi hyvin.
 
Zuzanna: pitempään yrittäneille se plussa uutinen ystävältä saattaa hetkellisesti tuntua raskaalta. Varsinkin jos esim. Joku km ja menkat. Juuri tullut ja yrität siitä toipua. Kannattaa vähän tiedustella ekaks sitä ystävän oloa mikä se on ja sit yrittää hienotunteisesti kertoa oma uutinen. Monesti sit tuntuu että haluat ylpeillä asialla... vaikkei se todellisuudessa niin olekaan. Kuulostaa hienolta että haluat ajatella ystäviäsikin. :D
 
Bunny85 sanoi:
Hei kaikille!mäkin liityn mukaan...en muistanut enää vanhoja tunnuksiani, niin loin uudet. Eli kolmas pikkumurunen ois masussa ja laskelmieni mukaan la ois 23.8... tein 12.12 aikaisen testin ja toooosi haalea viiva tuli...sit tein seuraaval viikol lisää ja erittäin haalea haamu...kaksi poikaa ennestään, 3/2012 ja 11/2013. Oon 30v., mies 34v. Ja asumme nokialla..kaksi koiraa löytyy myös...
Click to expand...
Meillä näyttäis olevan sama LA ja asun kanssa tässä Nokian vieressä, saas nähdä ollaanko TAYSissa yhtä aikaa! Tervetuloa :greet025
 
Täällä kirjoittelee 32 vuotias kauan kauan miehensä kanssa lasta odottanut odottaja. Takana noin 9 vuoden lapsettomuus, pari hedelmöityshoitoa vuosina -07-08 ja sitten muihin elämän kivoihin asioihin keskittymistä. Monesti olen jo luovuttanut asian kanssa ja miehen suuren toiveen vuoksi uskaltauduttiin vielä kerran ICSI-hoitoon.

Aiemmin kun ei saatu pakasteeseen yhtäkään alkioita eikä kummassakaan hoidossa tärpännyt, olikin suuren suuri yllätys, kun pakasteeseen saatiin neljä alkiota ja yksi siirrettiin. Elämäni ensimmäisen raskaustestin tein viikko sitten, joka tuntui niin uskomattoman uskomattomalta, että pikku hiljaa vasta aletaan tajuta asia.

Nyt rv 5+1 ja positiivisin mielin täällä odotetaan tammikuussa olevaa varhaisultraa. Pakko vaan uskoa, että kaikki on hyvin!
 
Te saitte sitten Toukanäiti mitä parhaimman joululahjan! Tällaiset pitkän odotuksen palkinnot on kyllä ihania uutisia!
 
Täällä liityttäis myös varovaisin mielin mukaan :) Itse olen 35v ja mies jo huikeat 40v. :wink Yhdessä oltu 11v.
Esikoinen sai alkunsa 4,5v yrittämisen jälkeen Femar-kuurilla. Sitäkin tosin oli menossa jo 6 kierto ja sitten vasta plussa tärähti tikkuun. Tytön syntymän jälkeen päätimme olla käyttämättä ehkäisyä, sillä haaveissa on lisää lapsia eikä asiaa helpota se, että ikää alkaa jo olla ja lisäksi on vielä tuo lapsettomuustausta. No imetyksen jälkeen sitten toisesta kierrosta tuli superyllätyksenä luomuplussa :happy: Tämä raskaus todettiin kuitenkin varhaisultrassa tuulimunaksi rv 7+ :sad001 Nyt tästä kulunut kaksi kuukautta ja jälleen tikussa komeilee kaksi viivaa.. Voi kumpa tällä kertaa onnistuisi :rolleyes:
 
Minäkin voisin uutena kertoa itsestäni vähän lisää.
Tein jouluaattona ensimmäisen haaleaakin haaleamman plussatestin ja joulun pyhät onkin sitten kuluneet uusia testejä pissassa uittaen.
Kiertoni on aika epäsäännöllinen PCO:n takia ja epäilisinkin nyt olevan viikkoja 4+0 kasassa. Laskettuaika menisi syyskuun alkuun, mutta koska minulle on tehty jo kaksi aiempaa sektiota, olisi kolmaskin moinen ja se pyritään tekemään viimeistään 38-viikolla. Aiemmat lapset ovat syntyneet jo 37. viikolla, joten en nyt odota kovin pitkää raskautta tästäkään. Meillä on ennestään 1- ja 3-vuotiaat lapset, joista molempiin on jouduttu käyttää vähän lääketiedettä enemmän ja vähemmän alullesaamiseksi. Tämä kolmas on tietoisella riskillä saatu "vahinko", mutta erittäin iloittu sellainen.
Asun pk-seudulla ja olen 3-kymppinen. Jos siis Luoja suo, on meitä elokuussa yksi lisää. <3
 
Mäkin voisin uskaltaa tänne itsestäni höpötellä:grin olen 23 vuotias ja mies samanikäinen. Meillä esikoinen poika, syntynyt joulukuussa 2013. Ei olla käytetty esikoisen syntymän jälkeen ollenkaan ehkäisyä mutta 'virallista' yrittämistä on kesästä asti. 2 kk sitten keskenmeno viikoilla 5+4, joten pelko on suuri. Viime perjantaina verta tulikin, ajattelin että kuukautiset alkavat mutta se loppui nopeasti. Eilen sitten tein testin ja selvä plussa<3 nyt siis mulla taitaa mennä 5+3, joten peukut pystyssä!!:) Ihania onnistumisia täällä muilla:happy:
 
Voisin mäkin esittäytyä tänne jos jotakuta kiinnostaa näitä esittelyjä lukee :grin

Oon siis 22v ja mies 33v, sairaanhoitajiksi valmistutaan toukokuussa ja asutaan Pohjois-Karjalassa. Yhdessä ollaan oltu keväästä 2014 ja ehkäisyrenkaan jätin tämän vuoden kesäkuussa pois. Kyytiläinen tarttuikin heti matkaan, mutta alusta asti oli jotenkin hirveä huoli ja olin varma, että se homma ei hyvin pääty. Mitään tuhruja tai suurempia kipuja ei kuitenkaan ollu. Ar-ultrassa elokuun alussa rv 7+5 todettiin, että tyypin kehitys oli loppunut jo 5+6 eikä sydän lyönyt. Terkkari optimistisuudessaan ehdotti, että viikon päästä lääkäri katsoisi vielä uudelleen, mutta silloin alkio ja ruskuaispussi olivat jo hajonneet limakalvoille. Eikä tuhrun tuhrua edelleenkään. Vasta viikon päästä siitä pääsin sairaalaan lääkkeelliseen tyhjennykseen, koska viikkoja oli näennäisesti jo "paljon" eli 10. Viisi tuntia sairaalassa ja raskausmateriaali valui portatiivin pohjalle. Syksypä olikin sitten yhtä helvettiä oman "pakko tulla raskaaksi" ajatuksen ja lähipiirin vauvauutisten kanssa taistellessa. Neljännestä (tyhjennysvuotokierto mukaan lukien) keskenmenon jälkeisestä kierrosta sitten jo tärppäsikin, kun yritin olla mahdollisimman rento ja lopetin kiertopäivien laskemisen :) Tämä olisi siis kummallekin ensimmäinen lapsi, itehän oon vauvasta haaveillut jo 17 -vuotiaasta.

Alku ei oo ollu helppo. Olin äimänkäkenä plussasta, koska neljä päivää oli jo tullut ruskeeta niukkaa tuhrua pyyhkiessä, eli odotin siis menkkoja alkaviksi. Vähän semmonen kummallinen olo ja rintojen pakotus sai kuitenkin hetken mielijohteessa tekemään testin. Tuhru jatku muutaman päivän plussankin jälkeen, joka tietenkin huoletti. 4+3 lähin polttavan alamahakivun takia päivystykseen, koska pelkäsin kohtutulehdusta. Ei kärsinyt oikeen asentoa vaihtaa ja mahan päältä painaessa sattui. Siellä kuitenkin selvisi, että mulla on todennäköisesti puhjennut kysta oik. munasarjasta, ja se on vuotanut vatsaonteloon melko reilusti nestettä, joka ärsyttää vatsakalvoa. Koska kohdussa ei vielä näkynyt mitään epäiltiin hetki kohdunulkoistakin, joka onneksi osoittautu turhaksi kun otettiin verestä hCG. Neljän päivän päästä vielä hCG-kontrolli ja se oli onneksi tuplaantunut niin kuin piti. Pääsin vielä kontrolliultraankin naistentautien polille 5+4, jossa onneksi näky sikiöpussi ja ruskuaispussi. Ruinasin itelleni vielä neuvolan terkkarin tekemän ultran tälle päivälle, ja siellä oli pikkuinen alieni, jonka sydän löi :Heartred Kovin paljon tätä ultraa pelättiin juuri viimekertaisen takia, mutta nyt on tärkeä välietappi saavutettu :happy:
 
Muokattu viimeksi:
Olen 24v ja mies 25 v. Yhteiseloa meillä on takana 6 v, joista 1 v nyt naimisissa. Tuntuu, että olen elämäni miehen kanssa :Heartred yritimme tulla raskaaksi vuoden ajan eli yritys alkoi jo 11/14. Olin täysin maassa tämän takia kun yrittäminen tuntui kestävän. Yritin kuitenkin olla niin, ettei siitä tulisi liikaa stressiä. Esim. ovulaatiota tikutin vasta 11/15 ekan kerran. Mietin, että lapsia kyllä tulee jos niin on tarkoitettu.

Vauvauutista varmasti kyllä viivästytti lähisukulaiseni itsemurha tammikuussa 2015. Siitä yritän vielä toipua, mutta vauvauutinen on kyllä vienyt ajatukset täysin muualle niin positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä. Olen hyvin onnellinen, mutta minua jäytää suunnaton menettämisen pelko. Mitä jos tuleekin km, onkin tuulimuna/kohdunulkoinen tai kohdussa ei olekaan mitään..?

Ensimmäinen olisi nyt siis tuloillaan ja la 18.8. Nyt on menossa laskurien mukaan 6+2. Ekaan neuvolaan pääsen 2vkn päästä vk 8+2 eli pitäisi vaan jaksaa odottaa.

Pahoinvointia ei ole ollut. Mitään ylimääräistä vuotoakaan tai kipuja ei ole ollut, mistä olen kiitollinen. Ainoat oireet on jatkuva nälkä, rintojen arkuus, väsymys ja lämmöt koholla (tuntuu koko ajan kylmältä). Miksi ihmeessä sitä toivoo jotain pahoinvointia kun on muuten ihan selkeät raskausoireet? :scratch:confused004:nailbiting:
 
Olen miettinyt ihan samaa Maisy ! Voisin syödä hevosen 8 kertaa päivässä ja silti jää nälkä :D Olen tässä miettinyt että olen aiemmin ollut todella urheilullinen ja miettinyt mitä syön, kunnes lokakuun lopulla retkahdin ja sillä tiellä ollaan, että pystyykö raskauden aikana laihduttamaan ? Ei tietenkään rajua treenaamista eikä tiukkoja dieettejä, mutta niinkun yleisesti? Kun tuota ylimääräistä on nyt kertynyt ja siihen vielä mammaturvotus... :mad: mekin saimme jouluna kerrottua molempien vanhemmille tulevasta esikoisestamme ja kaikki tosi iloisia, vaikka samalla huolestuneita siitä miten pärjäämme. Mutta me olemme päättäneet pärjätä ja antaa lapselle rakkauden täyteisen ja hyvän elämän <3

RV 6+2
 
Heip!

Kirjoittelen itsekin esittäytymistä.
Asumme aviomiehen kanssa pk-seudulla. Olen 27 v. ja mies 28 v. Puolison kanssa olemme olleet reilut 4 vuotta yhdessä, vähän yli vuoden naimisissa.
Ehkäisy jätettiin pois toukokuussa ja ajatus on ollut "tulee jos on tullakseen". Toki tällainen ikistressaaja pettyi jokaisista kuukautisista.o_O

Joulua vietetään ulkomailla ja otin tänne mukaan yhden raskaustestin. :wink Jouluaattoaamuna kuukautisia odotellessa ajattelin tehdä sen ja haalea positiivinen viiva näytöllä, mitä ei koskaan ikinä ole näkynyt. :grin
Oli miehelle aikamoinen herätys, ryntäsin herättämään ja kiskoin wc:hen. :wink

Olen ostanut kasan testejä eri apteekeista ja kaikki positiivisia. Sitten ikistressaaja aloitti lukemaan keskenmenoista ym. :sad001 Tässä ei auta edes oma terveysalan koulutus ja ammattitaito, en vielä uskalla nauttia raskaudesta. Mielettömästi jännittää yhä, 7.1. varasin ar-ultran yksityiselle ja ensimmäinen neuvola 22.1.
En voinut itselleni mitään, vaan ostin täältä vauvan ensilelunkin, muistuttamaan, ettei kaikki raskaudet pääty huonosti ja joskus elokuussa sen voi antaa meidän omalle rakkaalle salamatkustajalle. :happy:

Viikkoja tänään 5+1 ja päivä kerrallaan kohti elokuun loppua. :Heartbigred
 
Zuzanna sanoi:
Minulla on inhottava tilanne että juuri kaksi parasta ystävääni molemmat ovat yrittäneet ensimmäistä lastaan pari vuotta tuloksetta. Molemmat ovat sitä mieltä että haluaavat kiertää raskaana olevat kaukaa ettei tule paha mieli..
Mitenköhän heille ilmoittaisi asian kun ja jos tämä raskaus tästä pääsee turvallisille vesille?
Click to expand...

Mulla on kokemusta lapsettomuudesta ja olihan ne muiden ystävien raskaudet aika kipeitä juttuja. Itse koin aikoinaan sen mukavaksi, että olin se jolle asiasta kerrottiin ensimmäisenä, eikä asiaa salailtu ja sitä kuultu muuta kautta. Mieluiten olisin kuullut asiat viestillä, ettei tarvinnut naamatusten koota itseään ja niellä katkeruuden kyyneleitä. Vaikka toisen raskaudesta olikin myös iloinen, oli se myös muistutusta siitä mitä itsellä vielä ei ollut. Silloin kun hoidot olivat aktiivisesti päällä, jouduin myös välttelemään raskaanaolevia ystäviäni.
Sinulla on oikeus onneesi, etkä ole "etuillut vauvajonossa" tai vienyt heidän vauvojaan. Sen kuitenkin tiedän, että jos annat ystävillesi luvan reagoida omalla tavallaan, aikaa ja sympatiaa, niin he varmasti arvostavat tapaasi huomioida heidät omassa odotuksessasi. <3 Tsemppaile ystäviäsi, anna heidän jutella myös niistä omista tunteistaan ja lapsettomuuskuulumisistaan. :) Kaikki kliseiset lastenteko-ohjeet, neuvot ym. viisaukset kannattaa jättää sanomatta. "Älä vielä luovuta!" oli mielestäni mukavin tsemppaus silloin, kun itsellä maailma tuntui romahtavan. :)
 
Moi kaikki, liityn myös joukkoon. Olen 38v ja ekaa kertaa raskaana. Helsingissä asutaan. LA on näillä näkymin elokuun lopulla, vähän hakusessa vielä. Ollaan miehen kanssa vielä aika shokissa, koska oltiin varauduttu pitkäänkin yrittämiseen, ja raskauduinkin sitten suoraan kierukan poiston jälkeen niin, että yksiäkään kuukautisia ei ehtinyt tulla. Mukava yllätys tietysti tällä iällä, että meni noinkin helposti, mutta en ehkä ollut vielä henkisesti ihan valmistautunut tähän. Ollaan miehen kanssa tunnettu vasta vajaa 3 vuotta ja meidän suhde on edennyt aika pikavauhtia. Lapsentekopäätöstä ei vaan tällä iällä voinut enää enempää lykätä jos oliskin sitten tullut vaikeuksia. Nyt sitten vaan pelottaa tosi paljon, onko siellä kaikki hyvin ja pysyykö tyyppi sisällä loppuun asti ja osataanko me kasvattaa lasta. :)

Huomenna on eka neuvola, aika ajoissa tulee kun kerkisin hädissäni varata sen jo. Aluksi kun kuviteltiin, että olisin voinut olla jo viikolla 8-9. Päätettiin sitten ennen joulua käydä ultraamassa yksityisellä, koska joulun takia oli käytännössä pakko kertoa jo valikoidulle joukolle sukulaisia, niin haluttiin sitten tietää että oli edes kohdunsisäinen raskaus. ja olihan se, mutta sintillä oli ikää vasta 4-5 viikkoa. :) Ihan hyvä niin ja oli kyllä kiva nähdä se siellä polskimassa pussissaan, vaikka aika huonostihan se sieltä vielä erottui.
 
Meillä LA olisi 17.8 (nettilaskurin mukaan viimeisistä kuukautisista) ja eilen menin malttamattomana ostamaan kotidopplerin. Aattelin ensin ettei sieltä ees mitää vielä kuulu, mutta kun sanoin että; "vastaa vauva jos olet siellä", sain yllätykseksi vasemmalta alavatsasta vastauksena pientä hentoa sydänääntä <3 Uskomaton tunne, aivan sairaan ihanaa. En voi uskoa että siellä se pieni oikeasti on. Toivon maailman eniten että pieni pysyy mukana ja olisi terve. Nyt pelkään menettämistä vielä enemmän ja rakkaus vaan kasvaa. Tämä on ihan käsittämätöntä ❤️
 
Oiiii nyt on varhaisultra takana!

Itse olin laskenut viikoiksi tänään 6+6. Mittauksien mukaan viikkoja 7+0-7+2, eli aikalailla paikkaansa piti mun laskelmat. Sydämensyke näkyi napakkana. <3

dd5a33e22c35fc5bb675b11a778562ab


Nyt täällä ollaan ihan onnesta sekaisin <3
 
Olen 99% varma, että minun raskaus on nyt päättynyt alkumatkalle. Tunteiden vuoristorata on melkoinen tällä hetkellä. Poistun maisemista (ellei ihme tapahdu) ja toivotan muille onnellisempaa lopputulosta ja turvallista raskautta!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top