Tyyne on pari päivää noussu polviseisontaan tukea vasten ja tänään otti ekat konttausaskeleet, mut eipä tainnu ite ees tajuta mitä teki. Tyyne on ollu tänää jotenki tosi kiukkusella tuulella. Mä en sais kadota hetkekskää silmistä, ja sit huudetaa sellasta komentavaa kovaäänistä karjuntaa ku ei saa heti mitä haluaa. Alkaa olla paikat ihan jumis itellä ku on joutunu paljo tavallista enemmän pitämää neitiä sylissä.