Tyyne on nyt pari kertaa uskaltanu päästää irti seisoessaan. Ihan vaa lyhyitä hetkiä, mutta ilman tukea silti Alastulo on edelleen vaikeeta ja tekniikka on ihan hukassa, mut yritystä on silti.
Jos totta puhutaan niin tämä alkuraskaus on ollu niin hirveä, että mietin jo tuleeko meille koskaan kolmatta lasta. Aivan järkky olo aamusta alkaen ja olo helpottuu vasta illalla. Pytyn halailultakaan ei oo vältytty. Artsin ruoat oksettaa ja kakkavaipan vaihto saa naaman valkoiseksi :S Mihinkään ei voi tämän olon takia lähteä. Toivottavasti loppuu pian.
Kerran on käyty ultrassa, nyt rv 9 vasta menossa. Kesäkuun alusta on eka pimpulan neuvola :)
En siis tykkää sun pahoinvoinneistasi :) Uih.. Jännittääkö eka ultra jo? Mua ainakin jännitti sillon viime vuonna ennen ekaa ultraa aika paljon, mut on se vaan niin ihana nähdä et joku oikeesti kasvaa sielä sisällä :)
Yks ultra on siis jo takana mutta ei sitä oikein osannu jännittää. Sellanen ihana helpotuksen tunne tuli kun kuuli että siellä on jotain ja se liikkuu :)
Oliko sulla Tinka86 sitä pahoinvointia viime raskaudessa? Kun aina muistaiskin kaiken...Meinaan eiks yleensä toisessa raskaudessa nimenomaan pitäis helpottaa se pahoinvointi. Tai ainakin tiedän monta joilla käynyt just niin päin.
Mua pelottaa kans se, että mitä sen toisen raskauden alku tulis olemaan. Santusta olin ihan järkyttävän väsyny, enkä pystyny töissäkään oleen, kun olisin voinu nukkua seisaalteen koska vaan, minne vaan. Kotona sit nukuinki aina sohvalla, vaikka olis pitäny kattoo joku ohjelma tai siivota tai tehdä ruokaa jne. Olis kamalaa olla niin väsyny koko ajan, kun on kumminkin jo se esikoinen hoidettavana. Mut eipä toi pahoinvointikaan houkuttele, vaikka siitä en kärsiny ollenkaan.
Ei ollu ekassa raskaudessa näin paha olo. Sillon olin kyllä tosi väsyny koko ajan. Nukuin missä sattuu kun normaalisti en voi nukkua kuin täydessä hiljaisuudessa ja pimeydessä :) mutta kyllä mun on nytkin pitäny ainakin yhdet päikkärit ottaa päivässä :D
Mä kans voin enemmän pahoin tokassa raskaudessa. Ekassa oksensin muutaman satunnaisen kerran, mut tokassa raskaudessa ekan kolmanneksen sai melkei joka aamu viettää pönttöä halaillessa.
Mulla oli kyllä tästä tokasta huomattavasti pahempi olo kuin ekasta. Toista lasta odottaessa raskaammaksi myös tekee se, ettei aikaa lepäämiselle juuri ole ollenkaan, se ensimmäinen napero pitää siitä hyvin huolen :)
Mä oon kuullut et kun odottaa poikaa niin ei ole niin kauheasti pahoinvoiva, mutta kun tyttöä odottaa niin väsymys ja pahoinvointi on kaksinkertaista Eli teille tulee ihan varmana pieni prinsessa sieltä Tinka! :D
Joo.. mä nukuin kans yöt ku tukki.. tosin lopussa piti aina herätä kääntääkseen kylkeä, ku piti suunnilleen tehdä suunnitelma, et miten sen massun kans kääntyy.. mut sit kun olin valmis kaatumaan takaisin päin tyynyä, niin olin jo unessa ennenkuin nuppi osu tyynyyn... ah niitä unenlahjoja....
Mulla taas ei ollut koko raskausaikana mitään oireita. Ei väsyttänyt eikä ollut kertaakaan huono olo. Kerran oksensin joskus raskauden puolivälissä ihan sen takia, koska oli niin paha flunssa etten meinannut yskimiseltä saada henkeä niin oli pakko oksentaa limat pihalle :s Alusta loppuun asti jaksoin käydä koirienkin kanssa reippaita lenkkejä ulkona ja jopa synnytysaamuna menin vielä aika reippaan lenkin välillä huohottaen kun supisteli parin minsan välein, mutta jotenkin olin niin pönttö etten tajunnut et synnytys on jo aika vauhdissa ja meiltä kuitenkin se 100km Taysiin ps. nyt se vaan naurattaa kuinka tyhmä sitä olikaan silloin :D
Mulla oli ekassa raskaudessa, pojassa, parina aamuna pahaa oloa, eikä muuta.
Tokassa, tytössä, ei kans juuri mitään, mutta kolmas... Kamalaa oksentelua aamuisin, tasan kolmen tunnin välein syömistä tai oksensi, mieliteko jalopenot muissa raskauksissa ei mitään, sokerirasituksessa ekan kerran joku arvo liian suuri, jonka takia hiukan seurantaa, kamalat vihlovat selkäsäryt, jotka jatkuvat edelleen (ehkä iskias) eli mun kohdalla toteutui tämä KOLMAS on pahin-versio. Ja synnytksessä sama kaks ekaa ihan samanlaiset ja tämä kolmas pahin.. Myös poika on erilainen. Pulskempi, liikkuumaan lähtenyt nopsempaa, on ilkukurinen jo nyt ja hymyilee, NIIIIN paljon enemmän, ku sisaruksensa... Huoh.. Mun pieni kolmas vauvani...
Eiiiii tätä vauvakuumetta !! Onneks mulla on toi yks vauva tuolla sängyssä... mut ku mä haluun toisenkin. Mies ehdotti, että odotetaan joulukuuhun asti, että saan taas kärvistellä kokonaan ens kesän mahan kanssa. Haha, sepäs vasta oliskin jotain, jos lapsille sattuis sama syntymäpäivä!