Elämää Vauvan kanssa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja TerhiJii
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Olikohan se tässä ketjussa, kun käytiin keskustelua siitä, mitä vauvan kanssa voi tehdä... Oli esim. vauvatuksesta. Entäpä oletteko kuulleet/kuunnelleet sellaista levyä kuin Vauvan vaaka? Siinä on lauluja ja leikkejä, mitä voi jo aivan pikkuisen vauvan kanssa tehdä. Meidän typy ainakin nauttii noista tuokioista valtavasti. Levyyn kuuluu siis kirja, jossa on vinkkejä ja ohjeita leikkimiseen. Suosittele!
 
Mä77, jalka ei siis varsinaisesti kasva pituutta vaan jalkapöytä levenee/"menee lättänään" ja sen seurauksena mun entinen 35-36 jalankoko on ainakin toistaiseksi historiaa :) Johtuneeko sitten siitä että painoa tulee ja sen seurauksena jalkapöytä laskeutuu tai jotain... :) Kaikilla mun tutuilla muutos on ollut pysyvä mutta mun kosmetologi joka teki tossa muutama viikko sitten jalkahoidon sanoi että se voi myös palautua. Mullehan tää olis vaan hyvä juttu koska en tahdo näin pienellä jalalla löytää kenkiä :)
 
Just niin Anna_, jos jalkapohjan lihaksia jumppaa, niin se jalkapöydän leventyminen menee takaisin kasaan ja jalka palautuu takaisin samanlaiseksi kuin ennen raskautta.

Tunnen myös naisia, jotka ovat kasvaneet pituutta sen sentin, pari aikuisiällä, kun selkä on "ojentunut" harjoitusten kanssa. Siis nämä ovat olleet ihan normaalivartaloisia, liikuntaa paljon harrastaneita jne. eli mistään selän kuntoutuksesta ei ole ollut kyse. Heillä tuo selän pituuden kasvu on tullut ihan huomaamatta, ajan kuluessa.
 
Ihanaa, meidän pikkuneiti nukkui viime yönä klo 20-5.30 ja tissittelyjen lomassa vielä yhdeksään asti kunnes vähän jo herättelivät sitä tähän päivään kun olisi vieläkin halunnut nukkua tissin kyljessä lisää tällaisia öitä kiitos! ❤️
 
Ai että mä ootan maanantaita! Tää mamma lähtee töihin :) Mies jää pojan kans kotiin kun maanrakennusalalla on nyt hiljasempaa talvella.
Mutta miten voikaan ihminen oottaa jotain "arkista" asiaa näin paljon! Ihan eilen jo mielissäni suunnittelin mitä mahdan laittaa päälle ym :D Siis miten ihanaa onkaan hetkeksi päästä purkamaan kuormaa ja palvelemaan asiakkaita. Saa jopa samalla aikuista seuraa! Toki en aloita vielä täyspäivästä työtä vaan aina tarvittaessa voivat soitella töihin. Mukavaa myös kun mies saa viettää kahenkeskeistä aikaa kunnolla pojan kans ^^ (Lisäeurotkaanhan eivät ole pahitteeksi)
 
Mä en pystyis olemaan mitenkään erossa tuosta pikkutoukasta :) Tuntuu jo ihan kaameelta aatella joku kauppareissu ilman vauvaa :)
 
Kyllä minä pystyn olemaan muutamia tunteja erossa Ellistä ilman sen suurempaa tuskaa. Mutta en osaisi ihan vielä kuvitella meneväni töihin kuitenkaan. Kesällä varmaan täytyy, mutta just nyt on hyvä näin! Etkähän sinäkään ollut heti kokopäiväiseksi menossa.. =)
Kuulostaa kuitenkin mukavalta Retrokki että olet innoissasi ja kivalta kuulostaa myös isä-poika yhteinen aika. Varmasti saa luotua ihan toisenlaisen suhteen vauvaan, kun jää kotiin.
 
Mulla on ihan sama kun silla Anna_ :) kauhistuttaa se ajatus että meen elokuussa takaisin töihin ja mies jää vuodeks kotiin Natalien kanssa... Mutta kun mies haluaa jäädä kotiin vuodeks hänen kanssaan niin täytyyhän hänenkin saada tehdä sitä :) ja itse sain ylennyksen just ennen kun lähdin äitiyslomalle joten töissä odottaa uudet haasteet (ja enemmän palkkaa) :) musta tulee päiväkodin varajohtaja ja mulle tulee enemmään vastuuta ja hallinnollisia tehtäviä (ihan kivaa saada se paikka kun olen vasta 25v ja tarkoitus olisi että jossain vaiheessa musta tulee päiväkodin johtaja :) )
 
Minäkin kyllä voin aivan hyvin olla vauvasta erossa muutaman tunnin. Useampi päivä vois tehdä tiukkaa :) mie palaan töihin todennäköisesti syyskuun alussa ja mies jää silloin "isäkuukaudelle" (vai mikä se nykyisin onkaan) ja kun se loppuu, poika menee hoitoon. Tosin mies on paljon kotona ja itse ajattelin aloittaa nelipäiväisellä viikolla joten poika tulee olemaan hoidossa vain 1-2 päivää viikossa.
 
Minä voin kyllä olla erossa, mutta tottakai sitä miettii, että mitenkäs siellä menee.. Oon kuitenki alusta asti jättänyt melko huoletta hoitoon. Meidän isikin on hoitanut _yksin_ tyttöä. ;)

Minäkin aloitan työt tammikuussa. Käyn siis ihan vaan pitämässä muutamia tunteja viikossa, muutoin oon normaalisti äippiksellä. Ja oonhan käynyt pitämässä tunteja jo nyttenkin. Ihanaa ollut olla eetterissä ihmisten edessä ja tehdä sitä, mistä oikeesti tykkään niin älyttömästi. <3
 
Meillä mies saa kans ihan yksin poikaa hoitaa (ja hyvin hoitaakin :) ) kun oon treenaamassa käynyt pari kertaa viikossa nyt reilun kuukauden päivät jo. On vaan ihanaa, kun voi mennä huoletta treenaamaan kun poijjaat pärjää hyvin kaksin muutaman tunnin kerrallaan. Saa ihan oikeasti rehellistä omaa aikaa. :)
 
Vierastaako teidän vauvat? Meidän neiti on nyt 3kk ja jo parin viikon ajan on ilmaantunut ihan ihmeellistä parkumista. Erityisesti anoppilassa oleminen aiheuttaa itkua; usein kun siellä ollaan niin tyttö pitää eriasteista kitinää koko ajan ja monesti iltaisin huutaa kurkku suorana eikä kelpaa kuin isin tai äidin syli. Itku alkaa myös monesti siinä vaiheessa kun siirtyy sylistä toiseen ja esim. huomaa pian ettei olekaan äidin sylissä vaan jonkun toisen. Kotonakin alkanut olemaan tätä itkemistä kun esim. lattialla leikkii kummin kanssa ja huomaan äidin/isän, alkaa itku. Olen sinnikkäästi antanut tyttöä muillekin hoidettavaksi/syliteltäväksi vaikka tiedän että se aiheuttaa lähes aina huutoa joka ei välttämättä lopu edes isin/äidin sylissä mut kai sen nyt on opittava olemaan muidenkin kanssa..! Kokemuksia!?
 
Meillä on poika nyt 2,5kk ja puol viikkoa sitten kävi minun kaveri kylässä. Ensimmäistä kertaa elämässään poika parahti itkuun tämän minun kaverin nähdessään. Että vissiin vähän alkaa vierastamaan :(
 
Meillä pappa on semmonen mikä saa pojan itkemään. Ensin menee huulet mutruun alaspäin ja sit alkaa sen päivänen itku, mikä kyl loppuu ku pääsee äidin tai isän syliin. Nykyään pappa kyläillessään pitää aluks semmosta 5metrin välimatkaa ja puhelee sieltä pojalle ja tulee hetkittäin lähemmäs, ni saa poika tottua. Lopulta kyllä poika suostuu menemään papan syliinkin. Voi silti olla ettei vierasta, mut pelästyy.. Papalla kun on silmälasit mitä sit taas ei muilla lähipiiriin kuuluvilla ole. Joskus lasien riisuminen auttaa ja joskus taas ei.
 
Voi että rasittavaa tuo vierastaminen; tultiin muutama tunti sitten minun kotiin ja tyttö joko huutaa/kitisee ja ei suostu olemaan ku minun sylissä.. Tätäkö tämä on koko viikon?! ;(
 
Voi että meidän tyttö on sitten ihanan helppo!

Ollaan oltu tässä parissa joulujuhlassa ja muut tulevat minulle sanomaan tilaisuuden päätteeksi, että ei tuo ole todellista, se on joku nukke, kun tyttö on niin rauhallinen. Kovasti se vain tarkkaillee, puhelee ja hymyilee. Vielä ei ole alkanut vierastamaankaan yhtään, kuitenkin selvästi hän ilahtuu lähes aina kun näkee minut. Miten minusta ja miehestä on voinutkin tulla tuollainen rauhallinen ja sopeutuvainen lapsi? Ei ole äitiinsä tullut yhtään! Minun äitini kertoo vieläkin kauhutarinoita minun itsepäisyydestä taaperoikäisenä ja vauvana kuulemma huusin heti suoraa huutoa ilman mitään varoituskitinöitä.

Muutenkin se menee ihan mukavasti mukana meidän (lue: minun) menossa, nukkuu kantorepussa, kylässä kaverin sohvalla tai kahvilan tuolilla, vaunuissa ja kotona ihan yksinään viltin päällä. Ainoastaan illalla nukkumista vastaan joskus taistellaan. Herääminenkään ei ole hänestä mukavaa, kun pitää vähän ennen kränätä. Helpoksi homman tekee myös se, että eväät kulkee mukana ja ovat aina valmiit. Tyttö on todella seurallinen, mutta viihtyy hyvin yksinkin ja pitkiäkin aikoja.

On se vain niin ihana! Tänään mies sanoi, että voi kun hän sitten rakastaa tuota tyttärtään. Usein kaupungilla liikkuessani tytön ollessa kantorepussa, hän vain tapittaa silmät suurina ja katselee ylöspäin: äitiä. Sitten kun vilkaisen alas, niin iso hymy valaisee tytön koko naamaa. On se vain niin ihana tuo äidin muru <3

Pakko kirjoittaa tälläinen ällömakea hymistys!
 
Omppu käyttäytyy nykyisin julkisesti kuin pikku enkeli. Vein sen työpaikan joululounaalle hienoon ravintolaan ja pelotti ihan kauheesti, että mitä jos tällä kertaa tulee raivari, mut ei, poika vaan tapitti, hymyili ja nukkui, vaikka joutui olemaan sitterissä kolme tuntia. Ei osaa vielä vierastaa kummemmin, ja saa annettua vieraille syliin hyväksi aikaa. Ja mun syntymäpäivän kunniaksi oli ekaa kertaa mun kaverilla hoidossa, kun me käytiin miehen kanssa katsomassa Hobitti 2. Olin varma, että tulisi katastrofi. Vilkuilin leffassa kelloa ja suurin piirtein juoksin kotiin, mutta ei, kaikki oli hyvin.

Miksi tää lapsi heittää kaikki raivarit ja itkut kotona, kun ei ole muita näkemässä? Aika harvassa on ne päivät, ettei tulisi yhtään itkukohtausta ihan turhasta. Onko mun kanssa niin tylsää, onko hän vain vieraskorea vai onko kyse siitä, että se tajuaa, että äiti rakastaa kumminki, ja varmaan tarjoaa yhä enemmän huomiota, kun oikein mekastaa ja vaatii? Ärsyttävää. Vaativa lapsi. :D
 
Takaisin
Top