Siis en tiiä enää miten tän sanois, kun hermot palaa. Ihan oikeesti. Mä oon melko "omavarainen" tyyppi, ja joskus mulla vaan palaa käpy neuvovien ihmisten kanssa. Neuvoa saa, ja se on oikeesti aivan tervetullutta, jos itse olen jonkin ongelman ääneen ilmaissut tai neuvoa suoraan pyytänyt. Mutta ne semmoset besserwisser-vittuilukommentit on syvimmältä sieltä, minne aurinko ei paista. Saa tunteen itsensä täysin väärinymmärretyksi, tyhmäksi ja kykenemättömäksi tekemään oikeanlaisia päätöksiä oman lapsensa suhteen.
Kuten tämä, että meidän tyttö itkee. Se itkee, kun sitä kiukuttaa, kun sillä on nälkä, kun se ei saa ruokaa heti ja erityisesti se itkee herkkää vatsaansa. Tai väsyä. Tai milloin mitäkin. Oon jo itse tottunut siihen, senkus itkee. Aina ei ole ratkaisua. Ja tätähän on sitten mm. Jouluna miehen kotona kovasti ihmetelty, että miksi se niin itkee?! KAMOON, siellä oli 5 muuta serkusta, ketä juoksi tuulispäänä kiljuen ympäri kämppää. Nekö ei oo koskaan itkeny? :O Onnea vaan sinne sitten, jos näin on. Ja siihen päälle sitten ne parhaat vinkit, miten se ei välttämättä itkis. Ugh. Aivan ko ei oltais jo kaikkia niitä kokeiltu.
Sitten, tämä sama tyyppi oli nyt panikoinut, että mitenkähän meillä sitten tää meidän taloturvallisuus, kun meillä on noita ikean expedit-hyllyjä! NEHÄN KAATUU LAPSEN PÄÄLLE!! Tiesittekö?
Nousin niin järkyttävään raivoon, että tämän samaisen ihmiset ei kannata juuri nyt tulla minun juttusille..
Kettu kuittaa ja kiittää purkamisen sallimisesta.