Elämää Vauvan kanssa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja TerhiJii
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Täälläkin vielä odotellaan naurua, hymyjä kyllä irtoaa. Kädet vispaa hulluna ja erityisesti hoitopöydällä niitä katsellaan kiinnostuneena. Tarttuu esineisiin mutta ei ehkä ole vielä tarkoituksenmukaista vaan vahinkoja ja harjoittelua. Tavoittelee kyllä ja mätkii esim lelukaaren leluja mutta kädet tuppaa olemaan vielä nyrkissä. Mahallaan ei viihdytä kuin ihan pieniä hetkiä mutta siinä treenataankin kovasti. Kääntyy kyljelleen joskus ja mahalta selälleen myös, joskus :)

Reppanalla on vähän nuhaa niin viime yönä heräsi tukkoiseen nenään klo 5 ja laitoin keittosuolaa nenuun niin voi miten onnelliset hymyt tulikaan kun röörit aukesi :) ostettiin tuo physiomer baby, suosittelen! Ihan loistava kapistus! Aiemmin meillä on ollut noita kerta-annos pipeteissä olevaa keittosuolaa ja nekin toimii ihan ok, mutta tuo physiomer leviää niin tasaisesti nenuun että jopas möllit irtoaa! Ja niin helppo laittaa!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Vaivaako ketään selkäkivut? Mä huomaan että mulla alkaa toi ristiselkä kipeytymään ja kipuilee jos kumarrun pinnikseen tai jos imetän sängyllä...eipä ole mun ryhdissä kehumista. :( Mitenköhän tuostakin vaivasta pääsis eroon? :/
 
Minäkin voisin tulla Facebookiin!

Anna_, mulla ei niinkään ole selkä kipeä, mutta erityisesti vasen hartia on aivan järkyttävän kipeä. Sitä polttelee ja kihelmöi koko ajan. Ja mullakin sitten tuon vuoksi ryhti ihan karmea.
 
Mulla aiheuttaa enemmän tai vähemmän huono imetysasento kipuja hartioihin.. Nyt kun vauva alkaa olemaan jo iso ja painava rontti niin pitäisi varmaan ottaa imetystyynytkin käyttöön..

Saakeli mikä flunssa nyt itellä jyllää.. Oli pari päivää jo parempi ja nyt yöllä on tullu huonommaksi. Vauva on kans räkänen ja yritän imeä siltä räkää nenästä minkä kerkeen. Pelkään korvatulehdusta ihan hulluna.. Se kuullostaa räkäseltä, mut fridaan ei enää irtoa paljon mitään..
 
Laita OnnellinenHelmi mulle yksityisviestillä sun profiiliin linkki. Lisään sut kaveriksi ja sitte saan sut siihen ryhmään..

Sent from my GT-I9105P using Vau Foorumi mobile app
 
Mulla kanssa kipuilee selkä, mutta siinä ei ole mitään uutta verrattuna aikaan ennen raskautta. Olen siis selkäkipupotilas noin 15 vuoden ajalta. Tartteis alkaa tehdä sitä ylläpitävää jumppaa, jotta nikamat pysyis paikallaan.

Kipeytyykö kellään jalat? Mulla kipeytyy molemmista jaloista tai jälkateristä ulkosyrjät, hassua kyllä, levossa niin että en tahdo päästä sitten kävelemään. Riittää siis että istun kahvipöydässä vaikka ja siitä kun lähden niin kipu on julma! Kävelen hitaammin kuin Ellin mummo tai mummi..... kyllä ne siitä sitten helpottaa muutaman kymmenen askelen jälkeen, mutta alku on tosi tosi hankalaa.
 
Mulla kipeytyi alaselkä jo loppuraskaudessa ja on nyt välillä ollut mielettömän kipeä. Pojan neuvolalääkäri kirjoitti mulle Buranaa ja sirdaludia, nämä on auttaneet hyvin ja selkä on parempi muutenkin, olisko voimistunut. Jälkitarkastuksessa lääkäri kokeili että onko häntäluu murtunut synnytyksessä mutta minulla ei tästä ollut kysymys. Käski vain jumpata ja treenata.
 
Mulla kans selkä kipeytynyt nyt viime aikoina ristiselästä. Imetän myös sängyssä, mutta eniten tuntuu kipua aiheuttavan vauvan kanniskelu. Oon yrittänyt nyt pari viikkoa olla kantamatta olkapäällä, vaan silleen sylissä tuossa edessä, ei hyvä selälle (fyssari ehdotti että pariksi viikoksi kannettais niin ylijäntevyyden takia). Imettäessä auttaa, kun myttää peittoa myös oman selän taakse. Silleen saa jotenkin tukevamman asennon siinä, eikä tarvi jännittää.
 
Mullakin oli loppuraskaudessa alaselkä niin kipeä etten pystynyt enää tekemään juuri mitään, se oli kamalaa. Mutta nyt tosiaan toi selkäkipu erilaista ja epäilen sen johtuvan just huonosta imetysasennosta ja kanniskelusta...

Puapru, mä oon kuullu että toi jalkakipuilu on tosi yleistä synnytyksen jälkeen. On jotain hormonaalista. Mä kun kävin näiden ranteitteni takia lääkärissä niin sanottiin että rannekipu on osittain hormonaalista, tulen tod.näk. kärsimään siitä koko imetyksen ajan. Toisilla kipeytyy jalat, toisilla kädet... mulla muutamalla kaverilla oli aamulla herätessään jalat niin kipeät että kävely oli ihan tuskaa. Olisko siis kenties sitä?
 
Puran nyt tähän ketjuun...

On niin yksinäinen, itkuinen ja surkea olo, sillä tunnen itseni aivan valtavan yksinäiseksi. Tuntuu, että joudun kotona taistelemaan pienen pienetkin omat hetket. Että saisin edes juoda joskus kahvikupin rauhassa. Että voisin käydä suihkussa rauhassa. Joskus saan miehen suusta kuulla, että olipa harvinaisen huono hetki suihkulle minulla. Minä hoidan vauva ympärivuorokauden. Vastaan täysin yksin tämän öistä, jotka ovat todella levottomia, ja silti minulta vaaditaan vaikka mitä päivän aikana. Ei mitään sijaa levolle, vaan kuulen napinaa, jos hetken istun. Minulle voi äyskiä ja äristä.

Anoppi on aivan oma lukunsa. Ei tee mitään muuta kuin valittaa siitä, mitä minun pitäisi tehdä toisin. Omat vanhemmat taas... No, lyhyesti sen verran, että heille olen aina olen ollut aivan Vääränlainen. En ole koskaan riittänyt.

Itkettää.
 
OnnellinenHelmi :-) Se on semmosta sitten kun päättää tehdä lapsia, varsinkin monta pienellä ikäerolla. Tsemppiä, kyllä se siitä paranee ja omaa aikaa tulee lisää kun lapset kasvavat ja muuttavat pois kotoaan!

Itseäni henkilökohtaisesti ärsyttää äitien valittaminen jos väsyttää tai ei ole omaa aikaa. Niitä asioita pitää miettiä silloin päättää perheen perustaa ja miettii lapsilukuaan.
 
En minä omaa aikaa kaipaa. Vaan ystävällisiä sanoja läheisiltäni. Kyllä minä lapset jaksan. Itken nyt kuulemiani törkeyksiä. Olisi myös kiva, jos minuun koskettaisiin hellästi. Annettaisiin pusu. Sipaistaisiin ohimennen hiuksia.

Minusta ihmisellä on oikeus sanoa, jos on paha mieli. Kyllähän ihmiset työstressiään valittavat, vaikka vapaaehtoisesti töihin menevät.
 
Muokattu viimeksi:
En nyt käsitä, että miksi ihmeessä pitäisi olla hellantelttu, jos väsyttää/vituttaa/itkettää/kiukuttaa/ahdistaa tai jos ihan tosissaan haluais käydä siellä suihkussa sen 5 minuuttia - yksin. Minä taas en käsitä sitä, että miks pitäis yrittää olla jotain, mitä ei ole? Vapaus on olla just niin väsyny ja sanoa se ääneen, jos haluaa. Käsittääkseni ihmiset joutuu käymään terapiassakin usein ihan siksi, että tunteet on tukahdetettu sisään eikä ole saanut sanoa, miltä tuntuu.. UGH!

Oon itse nyt juuri tällä hetkellä todella todella väsynyt ja ärtynyt, ja voisin toki jättää kirjoittamatta ja juurikin tukahduttaa tunteeni, mutta tuo TerhiJiin (etkä ole ainoa, joka on tuolla samalla kommentilla ärsyttänyt..) kommentti sattu provosoimaan juuri oikeaan aikaan, joten kiitos ja anteeksi. Mutta UGH!!

EDIT: ja pakko lisätä, että tiesin lasta hankkiessani, että tulen olemaan väsynyt ja kiukkuuntunut ja tulee olemaan pahoja ja huonoja päiviä, mutta en koskaan laittanut nimeäni siihen paperiin, missä kiellettiin sanomasta tuntojaan ääneen..
 
Pakko sanoa tähän väliin että ärsytti tuo TerhiJiin ensimmäinen kommentti.

Miusta on ihan typerää lyödä lyötyä. Kyllä meitä kaikkia väsyttää ja harmittaa joskus.

Onnenhelmi, muista että kyllä se vielä helpottaa. :) Meillä on myös itketty ja kiukuteltu jo pari päivää rokotteiden jälkeen. On tuo likka meinaa ilman näitä rokotuskiukutteluitakin temperamenttinen tapaus :D
Itse olen keskimmäinen kolmesta lapsesta (ikäero isosiskon kanssa 1,5 vuotta ja nuorimman 4 vuotta), ja muistan monesti kun äiti ei vain enää jaksanut. Silloin sitten itsekkin aina pienenä yritti auttaa enemmän (kerran tein jopa kiitos-kortin hih).

Ja yksi hyvä neuvo on aina: toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sä teet hyvää työtä <3
 
Lapsia ei hankita, niitä saadaan. Ja mun mielestä meillä ainakin niitä lapsia on saatu yhdessä ja yhdessä ne kasvatetaan ja hoidetaan. Jokaisella on oikeus olla joskus väsynyt, turhautunut ja rasittunut. Kyllä sitä ihan työelämässäkin voi olla väsynyt, turhautunut ja rasittunut, vaikka nauttisi työstään. Mä olen kuuden lapsen täti ja tullut tädiksi ensimmäistä kertaa vajaa 13 vuotta sitten. Osaan siis vaihtaa vaippaa ja olen öisin syöttänyt vauvoja ennen omaani. Silti mulle tuli täytenä yllätyksenä kuinka rankkaa onkaan olla äiti! Päivääkään en silti vaihtais pois ja olen maailman onnellisin siitä että meitä on siunattu niin valtavan upealla lahjalla, lapsella. Silti mun mielestä saa olla joskus väsynyt ja poikki. Ja vaikka äiti onkin yleensä se 'päävastuu' lapsen hoidossa niin kyllä isälläkin on tehtävä. Ellei sitten tietoisesti ole päättänyt hoitaa ja kasvattaa lapsen yksin.

Mä olen käsittänyt että tällaisten keskustelufoorumien funktio on nimenomaan käydä keskustelua samassa tilanteessa olevien kanssa, tukea ja kannustaa. Ei tulla lyömään lyötyä kuten Mcgonnor sanoi.

OnnelinenHelmi, voimia, oot kyllä uskomattoman lujilla, mutta kyllä kaikki vielä iloksi muuttuu <3
 
Näinpä.

No mutta sittenhän meitä vaan on moneen junaan. Minä kun en hirveesti välitä siitä, että mulle keljuillaan ja sitten oletetaan, että jaksaisin ja ymmärtäisin aina, että Hei! Se oli vaan hyvällä tarkotettu tsemppiä! Tilannetajua..

Ja onkos kukaan väsynyt sanonut, että ei pysty enää tähän äitiyteen ja haluaa sen lopettaa? :) Ei varmasti. Kukaan ei meistä varmasti omastaan luopuis, vaikka kuinka silmät ristissä kompurois omiin jalkoihinsa. Siitä syystä nimenomaan täällä voi käydä jakamassa iloja ja murheita, ja kyllä minä ainaki jaan niitä myös kotona. Aina ei vaan mies ymmärrä eikä halua ymmärtää, koska äidin silmin maailman on aina erilainen. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top