Meillä nyt sitten tosiaan kehitys on viivästynyt, sanoi fyssari. Johtuen tuosta vauvan ylijäntevyydestä, mistä oon aiemmin täällä maininnut. Kääntyä ei tosiaan vielä tarvitse... mutta meidän mussukka ei oikein osaa olla mahallaan ollenkaan, kun asento on vinksallaan. Ja ei olla sitä pidettykään juuri fyssarin käskystä, vaan harjoitellaan vaan pieniä hetkiä esim äidin mahan päällä mahallaan oloa siten, että vauvan käsiä tuetaan oikeassa asennossa. Selällään taas kädet ei meinaa nousta ylös sieltä korvien vierestä, mikä pitäisi nelikuisella jo tapahtua. Jos ne eivät nouse, niin vauva ei opi tarttumaan leluihin. No, hyvinä hetkinä ne kädetkin onneksi nousee, ja nyt me sitten harjoitellaan tota tarttumista sellasessa pystymmässä asennossa, missä vauvan kädet on luonnostaan alempana eikä korvissa.
Ei se nyt sinänsä niin kamalaa ole, koska vauva ehtii kuulemma oppia asiat myöhemminkin, kunhan vaan tuo liika jäntevyys saataisiin laukeamaan. Mutta sepä onkin ongelma. Fyssari sanoi, että harvoin näkee noin voimakasta ylijäntevyyttä, joka ei meinaa millään helpottaa. Ja tän ongelman hoitaminen on niin kurjaa, kun vauvaa pitäisi siedätyshoitaa asennoissa, jotka aiheuttaa sille huonoa oloa...eli toisin sanoen huudattaa vauvaa...
Ja miettiä siinä sitten, että mikä on liikaa ja mikä liian vähän tuota hoitoa. Voisi varmaan helpompaakin olla. Fyssari kyllä sanoi, että kaikilla on lauennut tuo jäntevyys. Ellei siinä sitten ole jotain neurologista juttua taustalla, mutta siihen hän ei uskonut.
Eikä tunnu kamalan kivalta, että miks meillä pitää olla näin hankalaa, kun useimmilla muilla tuntuu olevan paljon helpompaa vauvan kanssa. Ko. ongelman lisäksihän meillä on kasvettu hitaasti ja nyt on vielä yörytmikin kadoksissa. Mutta ehkä se täälläkin vielä helpottaa. Toivon, että vauva ainakin on kasvanut nyt tarpeeksi kun korviketta on lisätty, tiistaina taas puntarille.
Siitä huolimatta vauva on kyllä oikein ihana