Meillä auttoi yön(k)ukkumiseen ihan vain nukkumaanmeno aika. Tyttö sai mennä ihan omatahtisesti pitkään, kun meitäkään ei aikataulut hirveästi haitanneet. Ollaan yökukkujia koko perhe. Lopulta se johti siihen, että tyttö nukkui vasta viideltä aamulla ja huusi viimeisen tunnin väsymystään. Ei auttanut kanniskelut jne. Vaikka päivällä nukahti ihan hyvin itsekseen tai vaikka vaunuun, niin iltaisin (no öisin) oli yhtä huutoa. Sänkyyn ei voinut laittaa yksin ollenkaan.
Sitten vain yhtenä iltana päätin, että tyttö menee yöunille aikaisin. Samana päivänä se nukahti klo 22 ja minä päätin, että nyt ollaan yöunilla. Jotenkin se sitten vain hoksas, että nyt pitää nukkua. Välillä se herää syömään, mutta nukahtaa uudestaan. Näin on nyt ollut viikon verran ja ai että on helppoa. Nukuttaminen ei kestä kuin 20 min. sisältäen syötön, vaipanvaihdon ja iltalaulun. Sen jälkeen tyttö on ihan sippi. Toivottavasti tämä jatkuu tulevaisuudessakin. Meillä tyttö on ollut alusta asti hyvä nukkuja, vain yöllä ei osannut nukahtaa. Päivisin tyttö saa mennä ihan omassa tahdissa. Katselen vain, että kovin pitkiä unia ei tule kello 18 jälkeen, jotta illalla sitten väsyttäisi. Nykyisin myös nukahtaa iltaisin ihan hyvin yksin sänkyyn, jos ei ihan ole vielä saanut unen päästä kiinni nukutuksen jälkeen tai jos vaikka herää itse keskellä yötä.
Ai niin, kaveri varotti, että tutiksi ei ole kiva joutua - varsinkin jos sen vuoden aikoo imettää. Olen sitten pitänyt huolen, etten ole mikään ihmistutti. Minun hermot ei sellaista kestäisi.
Miten kasvatta Bebe kirjassa amerikkalainen äiti tuli siihen tulokseen, että vauvat ja lapset tekevät usein niin kuin heiltä odotetaan. Hän seurasi vierestä ja ihmetteli, miten ranskalaiset kasvattavat lapsiaan. Ajattelin ottaa tästä mallia. :) Ranskassa on yleistä, että 3 kk ikäinen lapsi nukkuu koko yön ilman heräämisiä. Se vain kuuluu siihen kulttuuriin ja äidit odottavat lastensa nukkuvan yöt viimeistään 6kk ikäisinä. Oli ihan hyvä kirja!