Alkuraskauden tunnot ja ajatukset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja IhaNainen
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Nyt alko sitten rvk 12! Voi kun papulla kaikki olis nyt hyvin. Enää vajaa viikko niin pääsee näkemään kaverin taas [:)]
 
Pisces:
ei oo kokemusta rannekkeesta, mutta tiedän muutamia jotka vannoo sen nimeen. Noissakin on varmaan se, että jotkut ihmiset on herkempiä reagoimaan myös akupainannalle, eli voi olla, että se ei kaikille oo niin tehokas.
Eli voi olla ihan hyvä kokeilu, kerro sit miten se sulle toimii! [:)]

Tuo jatkuva pahoinvointi on kyllä tosi kurjaa. [&o] Mulla tää on tässä raskaudessa pysynyt ihan maltillisissa rajoissa, mutta edellinen oli kyllä semmosta kuvotusjuhlaa, että ei oo tosikaan. Ja luulen, että sen vuoksi mulla painokin nousi edellisessä jo alusta asti - kun oli ihan pakko koko ajan napostella ja palastella, että se pahoinvointi pysyi kurissa. Ja oikeaa ruokaa ei sitten meinannut millään saada alas. Siinähän se resepti sille painonnousulle jo onkin. Nyt syön säännöllisemmin (joskin pieniä annoksia ja useammin kuin normaalisti), joten ei tarvii koko aikaa olla napostelemassa. Eikä tällä kertaa nälkä aiheuta sellaista aivan järkyttävää oloa, niinkuin edellisessä.

Jahas jahas... Se ois sitten taas mentävä töihin teeskentelemään motivoitunutta työntekijää. Vatsa turvoksissa, tympeä kuvotus, väsymys ja yleinen pään tyhjäkäynti eivät auta asiaa!

C
 
Toivottavasti auttaisi tähänä oloon [:)]
Täällä ei auta huonoon oloon söi usein tai ei.. oksennus vain tulee kun se on tullakseen [:'(]
Nyt se on yltynyt joka päiväiseksi - toivottavasti se pian loppuisi.
On se niin voimia vievää hommaa, kun mitään ei saa tehtyä.
Ja kun edes kerta päivässä ei riitä enään. ja yölläkin joutuu kesken unien heräämään..
Aluksi tarvitsi vain muutaman kerran viikossa oksentaa - niin olin jo onnessa että eihän tämä paha homma olekkaan.
Toivotaan että tänään ei tarvitsisi oksentaa - tai ainakaan kovin montaa kertaa että saisi siivoiltua [:)]
 
Miten te ootte kertonut tai kerrotte töissä raskautumisesta?
miten pomolle ja miten työkavereille?
JA miten ne on suhtautunut?

Mulla on sellainen tilanne että aloitan maanantaina työt ihan upouudessa työmaassa.
Työsopimuksen olen kirjoittanut ennen kuin testit näytti plussa, suurin piirtein tärppi päivänä [:D]
No nyt on sitten tuo pomolle kertominen edessä eli miten? koska? missä vaiheessa?
Tulen siis tekemään töitä vanhusten dementiayksikössä, missä mitä luultavammin joutuu nostelemaan, ja hoitamaan myös väkivaltaisia vanhuksia.. joten täytynee aika ajoissa kertoa raskaudesta, ettei vain käy kuinkaan.
Tuleva pomo on mukava ja ymmärtäväinen ihminen, mutta mitähän mahtaa tuumata että olen kirjoittanut vakityöstä sopimuksen ja PAM heti raskaana. alle puolivuotta ehdin olla töissä ennen kuin jään äitiyslomalle..

Ja kun moni oudompikin on jo kysellyt että onko vauva tulossa, ei toki vielä pitäisi muille näkyä - KAI [8|]omat housut toki ei mene enään kiinni [:-] vai loistanko jotain raskausintoa [:D]
 
Pisces:
lain mukaan sun ei TARVITSE kertoa, kuin vasta pari kk ennen äippälomalle jääntiä, eli yleensä joskus n.3kk ennen laskettua aikaa.

Tietysti työtehtävät kannattaa huomioida. Raskauden puoleenväliin on suhteellisen turvallista, vaikka joutuisi vähän ponnistelemaankin, mutta sen jälkeen pitää alkaa rauhoittamaan kovimpia riuhtomisia.

Itse teen toimistotyötä, joten sama tilanne ei ole edessäni. Esikosta kerroin esimiehelle joskus rv14 ja työyhteisölle pari viikkoa myöhemmin, mutta tämä tuli "tilanteen pakosta" (meillä oli käynnistymässä YT:t ja raskaana oleviahan ei saa laittaa YTiden myötä pihalle - joskaan en kyllä muutenkaan ollut vaarassa).
Nyt ajattelin pitkittää kertomista niin pitkään, kunnes se alkaa olla edessä ihan luonnostaan. [:D] En ehkä halua aloittaa taas sitä jahkailua äitiyslomansijauuden pähkäilystä ja muista jutuista. Jotkut osaavat tehdä tuollaisesta ongelman, vaikka mitään ongelmaa ei PITÄISI olla. Ärsyttää jos joutuu ikäänkuin puolustelemaan oikeuttaan olla raskaana. Omalla kohdallani "taas".
 
Kun olen miettinyt tuota pahoinvointia, että jos se jatkuu tälläisenä niin ehkä parempi kertoa niin ymmärtävät mistä on kyse. ja kun kauhea omatunto kun kirjoitin työsopimuksen ja heti PAM paksuna ollaan, ei sillai hirveän hyvää kuvaa musta saa..[:-]
Tänään saapui postista rannekkeet, tuo oikean kohdan löytäminen on vain haasteellista.
Mutta ainakaan vielä ei huono olo ole iskenyt, mutta eihän sitä vielä näin alussa osaa sanoa vaikuttaako. Mutta aika mielenkiintoista seurata onko mitään hyötyä [:)]
Ja toivon todella että olisi paljon hyötyä [:D]
 
Mua niin ärsyttää oma malttamattomuus, viikonpäästä torstaina on lääkärineuvola ja heti sitten perjantaina on np-ultra, tuntuu että aika menee vain taaksepäin koko ajan! [&:][:D]
ja joka ilta peilailee peilin edessä että olisiko se maha tänään yhtään kasvanut! [:)]
Joudun jo pitämään mammafarkkuja kun omat farkut ei mee päälle eikä viitsi uusia mennä ostamaan tähän väliin. Ja mulla on jo nyt ihan sellainen olo että mulle tulee aivan valtava maha![:D]
 
Heippa vaan kaikille!
 
Itse kerroin työnantajalle jo viime viikolla, eli 7+ jotain oli viikkoja. Tämä sen takia, kun mietittiin mun tulevia työkuvioita ja projekteja mihin alan, sillä palasin töihin vasta nelisen viikkoa sitten edelliseltä äitiyslomalta [:D]. Eihän tuo onneksi huonosti ottanut, taisi arvata, että toisen teen heti perään. Tosin nyt on mahtava olla vähän aikaa töissä ja jäädä sitten taas äitiyslomalle, kuin että olisi heti perään tehnyt toisen. Ja tytsille tekee hyvää käydä vähän päiväkodissa, oppii leikkimään toisten lasten kanssa yms...
 
Tänään olisi eka neuvola sitten ja ultra kahden viikon päästä. Neuvola ei sinänsä jännitä, kun tietää, että ei siellä mitään ihmeellistä tapahdu. Ekasta kun elätteli toiveita sydänäänien kuuntelemisesta yms. ja sitten pettyi kuin vaan paperia kouraan lätkäistiin. [;)] Ainut mikä vähän hirvittää on tuo painon nousu, varmaan kolme kiloa kohta jo tullut, ei vielä tarttisi!! No ruoka maistuu tavallista enemmän ja liikunta on jäänyt töiden alettua melko minimiin, kun ei raski lähteä urheilemaan, muutenkin illat tytön kanssa on niin lyhyet, kun menee jo seiskan jälkeen nukkumaan. Sitten taas kahdeksan jälkeen alkaa olla niin väsynyt, että ei paljon juoksut nappaa.
 
pisces: mä ainakin rohkaisisin sua kertomaan mahdollisimman pian, jos se helpottaa sun omaa oloa...
Itse kerroin silloin melkein heti kun olin plussannut, koska en olisi keksinyt mitään muita keinoja välttää työtehtäviä joita ei suositella raskaana oleville..
Meiän osastolla ei raskaana tarvii mennä eristyshuoneisiin (löytyy MRSA:a, ripulieristyksiä, tuberkuloosia, jodi-eristyksiä (no niihin jodeihin laitetaan muutenkin aina lapsensa jo tehneet hoitajat)).. Lisäks meillä sattu oleen yks sytostaattipotilas just niihin aikoihin ja me itse tiputeltiin ne sytostaatit ja se ois osunu just mun vuorolle, niin mun oli yksinkertasesti pakko sanoo, että mä en voi tehä tätä, koska....

Väliäkö sillä mitä pomo siitä ajattelee koska joku tulee raskaaks, eiköhän me nuoret ja vähä vanhemmatkin aika oletettavasti jossain vaiheessa pamahdeta paksuksi ja se ei oo mikään sotasuunnitelma pomoo kohtaan vaan normaali elämää :) Onnellista sellaista!!

Muutenkin meiän osastolla oli koko kesän puolivälin ihan hirvee arvauskilpailu että kuka täällä on raskaana, sitä pohdittiin varmaan viikko, ja lopulta se juoru oli lähteny siitä kun meiän pomo oli nähnyt äitipolilla yhden meidän osaston entisen työntekijän.... Niin mä ajattelin että sit kun itse tuun raskaaksi, niin kerron siitä suoraan, niin ihmisten ei tarvii alkaa arvaileen ja miettiin selän takana että onkohan toi nyt raskaana.
 
Oon jo tässä pari päivää jälleen miettinyt että oonkohan mä raskaana.
Tää on ihan käsittämätöntä tää epätietoisuus, mutta silti en mä pelkää tai ole huolissani, koska syvällä sisimmässäni tiedän kyllä että siellä se Mössykkä kyllä on (uus työnimi [;)])..
Paljon mitään oireita ei ole. Oikeestaan toi masun pömpötys ja tissit on ne mistä huomaa... Tissitkään ei oo enää hirveen kipeet, mutta ne näyttää erilaisilta... Niin ja kertomatta liian intiimisti tätä asiaa, niin kaikki minkä oon tottunut oleen melko vaalean vaaleanpunasta tossa mun polvien ja kaulan välisellä alueella, on nyt tummempaa.
Tuntuu, että niitä repäisykipuja, mitä äkkinäisestä liikkeistä tuli jonkin aikaa sit melko paljon, ei enää tuu niin herkästi. Tai sit se johtuu siitä että mun yskä on viimein loppunu, niin ei sen takia tuu niin usein...[;)]
Olipa taas turhaa pohdintaa!

On vapaapäivä, nukuin yhteen asti (kolme yövuoroo takana joten univelka pois) ja oon vaan täs suunnitellu imuroimisen aloittamista, mutta heikolta näyttää, ei kiinnostais yhtään.. Mut pakko se vaan on tänään tehdä..
 
Vesimelooni Tota se on täälläkin: jatkuvaa miettimistä ollakko vaiko eikö olla? Vatsa ei kyllä pömpötä, mutta tissit sentään vielä tuntuu aroilta, yritän luottaa siihen että tuo on hyvä merkki. Väsyttää kovasti mutta se johtuu osittain tästä 12h venyvistä työpäivistä ja flunssasta, tuskin raskauskaan on kovin kaukaa haettu syy [8|] Eli siis toivotaan että kaikki on kunnossa molemmilla!
 
Sitä mäkin vähän mietin että kuitenkin näin nuoren ottaa töihin niin mitä luultavamin äitiysloma on joskus edessä..
entisen työpaikkani pomo tietää raskaudesta ja se epäilee että tiesin jo silloin kun kirjoitin uuteen työpaikkaan sopparin. Vaikka en todella vielä voinut tietää kun ei ollut vielä sillloin saanut alkua edes pikkuinen. Ei entisen paikan pomo edes onnitellut, kaikki muut työkaverit onnitteli ja oli iloisia mun puolesta.
Ja mä tuun tekemään kaikki mun mahan latelemilla säännöillä [:D]
Vesimeloni; ihanaa kun joku muukin ajattelee noin, että onkohan oikeesti raskaana!
Siis mä en vieläkään meinaa ymmärtää että ihan oikeasti meille on tulossa vauva, mutta toisaalta ajattelen että pakko siellä on masussa on jotain kasvaa kun saa tuosta pahoinvoinnista niin paljolti kärsiä [:)]
 
Ihanaa huomenna on täynnä 12viikkoa, kyllä aika menee toisaalta tosi nopeaa - mutta tuntuu että sitä niin elää nauvolasta aina seuraavaan neuvolakäyntiin ja kaikki muu siinä välillä on hämärän peitossa [:D]
 
Toisen kolmanneksen alkupuoli on hyvinkin monelle mammalle silleen vähän hermojaraastavaa aikaa, että se "tunne" raskaanaolosta usein katoaa.
Suuri osa raskausoireista helpottaa, mutta niitä vauvan liikkeitäkään ei tunne vielä moneen moneen viikkoon.

Mulla katosi viimeksi väsymys ja kaikki rintojen aristukset kokonaan just tokalla kolmanneksella. Sitä pahoinvointia tuli ja meni, mutta kun siihenkin oli jotenkin niin tottunut, niin ei meinannut aina uskoa että vieläköhän sitä raskaana edes on...
Ja tosiaan: se maha ei välttämättä silleen selvästi ala edes näkymään kuin joskus puolivälissä. Ja vaikka se tuntuukin jo kohtapuoleen (ellei jo tunnu), niin sen kasvua ei oikeen vielä aikoihin näe tai huomaa.

Kannattaa vaan pitää pää kylmänä pelkojen suhteen ja ajatella, että juuri sen vuoksi kun mitään kummempaa ei tunne, niin on varmasti raskaana. [:)] Joillakin niitä oireita riittää kyllä koko raskauden ajan, mutta voi rauhassa ajatella, että ei pidäkään olla mitään erikoisempia oloja enää.

Ja sitten tulee ihan puun takaa joku ruoka tai tuoksu mikä käy nenään ja alkaa ällöttää... Sillon viimeistään saa varmistuksen, että kaikki on niinkuin pitääkin.
 
No mä huomaan ainakin nyt jo mahan kasvun...[:)] Alavatsa on pömpähtänyt ja ihan kova tuosta kohdun kohdalta, mieskin sen huomasi... Se on varmaan aika rakennekohtaista, koska mun samanmallinen äitini sanoi että sillä on kanssa kaikki kolme raskautta alkaneet näkyä tosi aikasin. Tavallaan se on kiva, mutta sitten taas on sellanen tunne että voi apua, minkä kokonen sitä sitten on loppuvaiheessa....[8|]
Ja vaikka ilmavaivat ja röyhtäilyt on nyt loppuneet enkä ole enää ilmapallo, niin huomaan että joka ruokailun jälkeen tuntuu kuin maha repeis ja pitää yliojentaa selkää helpottaakseen hengitystä... Jotenkin mahalaukku on pienentynyt tai kohtu painaa sitä. Oon yrittänyt alkaa syömään pienempiä annoksia kerrallaan mikä on mulle vaikeeta, kun oon ollut aina suursyömäri, koska kulutankin paljon ja aineenvaihdunta on nopea....

Ps. Sain järkkäiltyä kämpän imurointikuntoon ja ja eteinen imuroitu + olkkarin karvamatto...... Vielä pitäs jatkaa mut pidän luovaa taukoo........
 
nyt on pahoinvointi rannekkeita pidetty eilisestä lähtien, eikö vieläkään huonoa oloa näy saati sitten sitten oksentamista [:-]
ainut huonopuoli on että on vähän inhottavat pitää, tai sitten pidän liian kireällä, mutta jos löystää niin tuntuu ettei pallukka paina riittävästi siihen pisteeseen.
Jos tämäkin päivä sujuu ilman oksentamista, huonoaoloa niin ehkä nämä ihan oikeasti toimii.[:D]
Eilinen päivä oli kyllä yhtä juhlaa kun ei minkäänlaista huonoa oloa, mietin koko ajan että pian se oksennus tulee.. mutta ei vain tullut ei edes yöllä vaikka heräsin vessaan - ja viime kerroilla kun yöllä herännyt vessaan niin saanut oksentaa.
 
Täytyypäs heti vähän muokata tätä... hah tulihan se oksennus sieltä juuri ennen töihin lähtöä!
No nyt on olo ihan siedettävä että pystyy töis olemaan, mutta pitänee vielä pitää rannekkeita jos ne ainakin vähentää tuota huonoa oloa, vaikkei poistaisikkaan kokonaan.
Mutta nyt täytyy palata töihin ja mennä ruokkimaan nälkäiset ihmiset.
 
Eilen oli sitten eka neuvola, mutta eipä siellä mitään uutta juurikaan tullut, vielä on tuoreessa muistissa edellisestä. [:D] Mutta pahus, ultra siirtyi viikolla, eli on vasta 7.10, vielä joutuu kolme viikkoa jännäileen onko kaikki kunnossa. [:-]
 
Onneksi itsellä ei ole pahoinvointia ollut, eikä vielä väsymystäkään näy. Mutta te jotka ensimmäistä odotatte nauttikaa ja levätkää, nyt kun tuollainen reilu vuoden ikäinen energiapakkaus pyörii jaloissa, niin ei paljon raskautta ehdi miettiä saati sitten päikkäreitä ottaa [:D].
 
Mutta töiden pariin...
 
Mä vaan itken joka asiaa, kun kaikki on niin kaunista ja liikuttavaa... [:(][:)][:)] <3

Kuten Jenni Vartiaisen Missä muruseni on.... Nyyh, Niili jää mulle kakkoseks kun kuuntelen tota...
Ja kun aamulla katselin mun miestä kun se nukku niin viattoman näkösenä nii aloin siitäkin itkeä, että kun oon niin kiitollinen että olen tutustunut niin hienoon, syvälliseen, vahvaan, hellään ja reiluun ihmiseen, kenen kanssa sattui oleen vielä yhteiset haaveet...

Niin paljon kaikkee, mikä elämässä on hyvää ja kaunista. Tää syksyinen sadekin herättää mussa lämmittäviä tunteita. Ihan kaikki, melkein.. melkein kaikessa voi nähdä jotain kaunista!

Okei, herkkis oon joka tapauksessa, mutta kyllä tää raskaus sitä vahvistaa. Tällanen oon yleensä pari päivää ennen menkkoja. Hirveen herkästi liikuttuva ja yleensä siis ilosista asioista....
Onhan se silti rankkaa ku pitää vollottaa koko ajan!! [:D]
Ketään muuta tunteellista siiliä täällä?
 
Joo siis todellakin tunteellista: Aamulla katsoin Tartu Mikkiin enkä voinut laulaa mukana kun ääni murtui ja kyynelet valui. Kyse ei todellakaan ollut edes mistäänherkistelybiiseistä!
 
Juu, täällä kanssa yksi herkkis! [:D] Yleensä en niin hirveästi itkeskele, mutta nyt raskauden aikana vähän kaikki itkettää. [:)] Kaikki ihanat biisit, tänään vauvanvaate-osastolla pyöriminen, onnelliset/surulliset tapahtumat tv:ssä, krapulainen mies kainalossa sängyssä... Eipä se paljon nykyään vaadi. [:D] Mies mulle nauraakin, kun oon vähän väliä kyynelehtimässä.
 
Täällä ei oo minkäänlaista herkistelyä näkynyt tai edes minkäänlaista mielialan vaihtelua.
Varmaan tuo oksentaminen peittää kaikki nuo oireet [:-]
Mutta täytyy kyllä näistä pahoinvointirannekkeista sanoa että se etova olo on kadonnut ihan kokonaan siis ei näy mailla ei halmeilla! [:D] toki pari kertaa on saanut oksentaa mutta siis ennen ja jälkeen sen niin ei ole sellaista etovaa tuskaista oloa. tämä on aivan ihanaa [:D]
 
Nyt iskee paniikki uuteen työmaahan huomenna, kaikki on aivan uutta.. o-ou.. kuhan ei tarttisi työaikana oksentaa. Kaiken näköiset hedelmät sun muut pakataan joukkoon jos niillä välttyis. Mutta ei niin tuskalta tunnu mennä töihin kun tuo etova olo on tipotiessään.
 
Nyt ollut muutaman päivän vanhalla työmaalla, niin ei ole ollut mitään ongelmaa.. tää tuntuu nyt että tämähän on yhtä juhlaa [;)]
 
Taidan kertoa työnantajalle heti kun sellainen sopiva väli tulee... Ja jos joudun töissä oksentamaan niin kerron asiasta ihan avoimesti että tartte ihmisten sitten seljän takana pähkäilllä asiaa.
 
Että semmoista tänään, nyt takaisin työn ääreen... huomenna saa nähdä kuinka jaksaa aamulla nousta aikaisin, kun tottunut heräämään omia aikojaan [:D]
 
Onko muilla? Mulla on ihan kuin rinnat lysähtänyt ja mahaan koskee jonkin serran kokoajan. en tiedä seuraako sitä itseään vaan liian tarkkaan vai onko tää jotain mitä pitäisi olla huolissaan.Onneksi jo tiistaina lekuri ja ultra!
 
Takaisin
Top