Meilläkään mies ei oikein "osannut" surra keskenmenoja. Toki oli pahoilaan, kun näki miten paljon se muhun vaikutti. Mutta eipä sillä miehellä ole niitä oireita, ja raskaus ei siis ole mitenkään konkretisoitunut. Ehkä on jopa helpompaa pitää mieli coolina, kun ei ole niitä fyysisiä tuntemuksia.
Esikon raskaus konkretisoitui vasta ekassa ultrassa, kun näki pikkuisen ruudulta. Eikähän siitä montaa viikkoa mennyt, kun liikkeet alkoi näkyä ja tuntua ulospäin. Silloin kyllä jo oli ihan täysillä mukana ja tunnusteli masua ja juttelikin sille. Mut sitten sanoi joskus, että isäksi tunsi itsensä vasta kun sai pojan syliinsä. Valvottuaan about 24h oli varmaan tunteet aika pinnassa. Mä olin heräämössä nukkumassa section jäljiltä ja pojat vietti yhdessä aikaansa pari tuntia. Kun tulin osastolle, mies lähti kotiin. Laittoi toki viestit ensin eteenpäin jne. Pääsi nukkumaan noin 27-28h valvomisen jälkeen ja mä ehdin jo kiukkuilemaan et millon se tulee osastolle (tuli joskus iltapäivällä, nukuttuaan ehkä 5-6h..)
Ja täytyy todeta, että tuo mies on ehkä maailman paras isä. Ja miehenäkin huippu! Ja nyt mä pillitän..