Ajattelin aloittaa tällaisen yleisen ajatustenvaihtoketjun, jossa voidaan kertoa mikä raskaudessa tai elämässä yleensä huolestuttaa tai mietityttää. Ja tietenkin saa hehkuttaa onnellisuutta hyvää fiilistä. Jaetaan kokemuksia ja tsempataan toisiamme 
Itse olen tänään pohtinut kaikennäköistä mikä mietityttää raskaudessa ja vauva-arjessa.
Yksi iso asia mitä mietin on imetyksen onnistuminen. Tästä jo kerroinkin tuolla toisessa ketjussa. Eli esikoisen kanssa imetys ei onnistunut ollenkaan koska multa ei vaan tullut maitoa. Tämä oli todella raskas jutu henkisesti ja koin huonoa omaatuntoa. Kaikkea kokeilin että imetys olisi onnistunut, mutta ei vaan noussut. Lapsi sai siis korviketta alusta asti ja sillä kasvoi kyllä reipas ja terve poika. Mun rintamaito, se vähäinen liru, oli myös laadultaan huonoa. Ei ollut rasvaista, vaan ohutta litkua. Onneksi mulla oli ihana neuvolantäti ja lääkäri, jotka eivät moralisoineet vaan kannustivat antoivat tukea. Myös ystävät olivat onneksi tukena. Ja lapseni on pulloruokinnasta huolimatta saanut paljon syliä ja läheisyyttä.
Ja nyt sitten tietenkin mietityttää että mitenkähän tissittely onnistuu uuden tulokkaan kanssa. Toisaalta luulen että jos tälläkään kertaa ei onnistu niin selviän vähemmällä henkisellä romahduksella. :)
Toki tässä vaiheessa raskautta pyörii montaa ajatusta, onko yleensäkään raskaana ja onko kaikki hyvin. Ja varhaisultraa ei millään malttaisi odottaa.
Innoissani olen kyllä jo selaillut netissä kaikkia vauvatarvikkeita ja äitiysvaatteita :) tosin vielä olen malttanut mieleni ja hankinnat ovat vain ihastelun tasolla.
Itse olen tänään pohtinut kaikennäköistä mikä mietityttää raskaudessa ja vauva-arjessa.
Yksi iso asia mitä mietin on imetyksen onnistuminen. Tästä jo kerroinkin tuolla toisessa ketjussa. Eli esikoisen kanssa imetys ei onnistunut ollenkaan koska multa ei vaan tullut maitoa. Tämä oli todella raskas jutu henkisesti ja koin huonoa omaatuntoa. Kaikkea kokeilin että imetys olisi onnistunut, mutta ei vaan noussut. Lapsi sai siis korviketta alusta asti ja sillä kasvoi kyllä reipas ja terve poika. Mun rintamaito, se vähäinen liru, oli myös laadultaan huonoa. Ei ollut rasvaista, vaan ohutta litkua. Onneksi mulla oli ihana neuvolantäti ja lääkäri, jotka eivät moralisoineet vaan kannustivat antoivat tukea. Myös ystävät olivat onneksi tukena. Ja lapseni on pulloruokinnasta huolimatta saanut paljon syliä ja läheisyyttä.
Ja nyt sitten tietenkin mietityttää että mitenkähän tissittely onnistuu uuden tulokkaan kanssa. Toisaalta luulen että jos tälläkään kertaa ei onnistu niin selviän vähemmällä henkisellä romahduksella. :)
Toki tässä vaiheessa raskautta pyörii montaa ajatusta, onko yleensäkään raskaana ja onko kaikki hyvin. Ja varhaisultraa ei millään malttaisi odottaa.
Innoissani olen kyllä jo selaillut netissä kaikkia vauvatarvikkeita ja äitiysvaatteita :) tosin vielä olen malttanut mieleni ja hankinnat ovat vain ihastelun tasolla.
Imetin kuitenkin 10kk, nostan itselleni hattua, että jaksoin !
Kun sattuu juuri olemaan lauantaina :)
Vilkaisi myös munajohtimet ja munasarjat, ei kystia. :)
