Mä sain eilen aivan järkyttävän itkukohtauksen, joka eskaloitui huutoitkuksi. Mies oli ihan pihalla, eikä osannut edes lohduttaa ja kun se kysyi, että mikä on, niin sain vaan sanottua että: "En mä tiedä. Entä jos kaikki ei menekkään hyvin." Siis ihan totta. Tähän mennessä ne itkukohtaukset on ollut pieniä itkuntillityksiä onnesta ja nyt tuli tollanen rääkymiskohtaus. Ja kun mä tosiaan en ole ollut mikään itkijäihminen, mitä omaan elämään tulee. Oon kyllä tosi empaattinen, että jos jonkun läheisen elämässä on jotain tapahtunut, kamalaa tai ihanaa, niin itken... silti tosi yllättävää tämä ristiriita näiden tunteiden kanssa. Onnea - kauhua - pelkoa - hilpeyttä - onnea - jne..
Ja ttiuhti, mulla on ton selän kanssa samankaltainen tilanne, mutta 2 välilevyä ristiselästä surkastunut.. saapa nähdä, pitääkö ottaa fysioterapiaa kunnalta, että selviää mahan kanssa..