Ajatuksia: huolia ja ärsytystä sekä iloa ja onnea

Tsemmpiä Ocean! Stork, täällä kävi niin, et kun 4 vuotta sitten muutin kotiseudulta tänne Savonlinnaan, mun silloinen valtava ystävälauma käytännössä katosi kokonaan. Mä vielä sairastuin vakavammin enkä päässyt kotoa liikkumaan mihinkään. Olisin silloin tarvinnut niitä ystäviä ja kavereita todella paljon, että olis ollut joku jonka kanssa jutella, kuulla kuulumisia ja jakaa huolia. Olin käytännössä vankina omassa kodissani ja mies painoi töissä pitkää päivää. En oo koskaan ennen ollut niin lohduttoman yksin. Tein päätöksen, että vaikka siihen asti olin pitänyt aina tasapuolisesti yhteyttä kaikkiin, ollut se joka kuuntelee ja huolehtii muista (sun kertomus kuulosti niiin tutulta), niin en enää olis yhteydessä kun niihin ystäviin, jotka edes joskus laittaa mulle viestiä tai soittaa. Nyt 4 vuoden jälkeen se laaja ystävälauma on kutistunut 3 luottoystävään ja muutamaan kaveriin. Kaikki muut ovat hävinneet. En oo saanut täältä Savonlinnasta uusia ystäviä ja yhteydenpito sujuukin ystäviin pitkälti tän netin kautta. Välimatkaa kun jokaisen kanssa on min. 350 km ja aikataulut menee niin ristiin, että harvoin löytyy hetkeä, jolloin vois molemmat puhua puhelimessa rauhassa. Helpompi sit sopia kasvokkain tapaaminen, kun se on mahdollista. Lisäksi mulla on urheiluseura, josta saan valtavasti voimaa ja koen, että ne nuoret ihan aidosti välittää. Valitettavasti tuntuu, että nykyisin ystävyys on enemmän kiinni siitä, mitä toiselta voit saada, kun mitä toiselle voit antaa ja saada itse siinä sivussa. Vaikka mä edelleen olen pääasiassa se kuuntelija, oon todella kiitollinen näistä ihmisistä mun ympärillä ja et mulla on joku, jolle uskoutua. Tottakai sitä kaipaa, et olis joku ystävä, joka asuis samalla paikkakunnalla ja jonka kanssa jutella arjesta ja käydä silloin tällöin kävelyllä tai kahvilla. Ehkä tää raskaus tuo tuollessaan sellaisenkin ystävän.. :) Toivottavasti asiat selviää ja saat pidettyä välit ystäviin :)
 
Mulla oli kans tosi iso kaveripiiri aikoinaan mutta se on tässä hävinnyt viimeistään esikoisen synnyttyä. Muutamat jaksoi kiinnostua ja innostua mun raskaudesta mutta tosi moni oli jopa pettyneitä ja kehtasi ääneen harmitella kuinka ne menettää yhden hyvän kaverin nyt kun tulee lapsia??!! Kun ei ollutkaan aikaa ja jaksamista lähteä raskaana baariin sun muualle... Sillon kyllä huomas kuinka viihdepainotteista se hauskanpito oli. Kyllä ne mua mukaan pyys jos oli jotain tylsää tiedossa mutta kun me lähti leffaan ja keilaamaan niin ei tullut kutsua. Jälkeenpäin kuulin ettei ne sovi oikein raskaana olevalle.. Hä?!? Miksi ei?!? Olin niin ihmeissäni niiden reagoinnista muutenkin koko raskauteen etten osannut kun suu auki tuijottaa... Mun läheisin ystävä ja mun ihanat siskot järkkäs mulle ylläriks babyshowerit. Ne oli ihanat juhlat kyllä :) mutta arvatkaa osallistuiko mun kaverit niihin kun niitä oltiin pyydetty.. Ei! No ei se mitään mutta kyllä mä nyt menisin kaverin juhliin jos kutsun saisin... Osa ei edes onnitellut kun vauva syntyi. Pari kävi "pakosta" katsomassa. Vain tämä läheisin on pysynyt koko ajan mun rinnalla ja vaikuttaa aidosti kiinnostuneelta! Mut en mä tollasia kavereita edes halua mun elämään. Mulla on vaan muutama tosi läheinen ihminen tällä hetkellä mun elämässä mut ne korvaa kaikki ei tärkeät mennen tullen :) Olen iloinen että olen päässyt eteenpäin ja nyt odotan jo toista, niillä kun tuntuu edelleen se sama biletys vaan jatkuvan.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Täällä sitä jonotellaan Silmäklinikalla. Lähdin käymään työterveyslääkärissä punoittavan silmän takia ja sainkin lähetteen tänne. Tämä siitä syystä, että on ennenkin ollut herpesrakkuloita silmäluomilla ja kun nyt olen raskaana, niin herpes voi herkemmin puhjeta. Nyt ei ole mitään rakkuloita, silmänurkka vain vähän auki, mutta parempi kai katsoa kuin katua. Menee tämä työpäivä näinkin...
 
Silmäklinikalla jono oli n. 4 tuntia. Olivat kuitenkin hyvin ystävällisiä ja sanoivat, että voin ilman muuta lähteä käymään muualla välillä. Voimme joko sopia ajasta, jolloin palaan tai he sitten soittelevat perääni. Lähdin siis takaisin töihin, siitä hakemaan tytärtä, viemään tätä sirkukouluun (jota ei sitten ollutkaan), sieltä tyttären kanssa pojan päiväkodin kevätjuhlaan ja takaisin silmäklinikalle. Pääsinkin aika nopeasti lääkärin vastaanotolle. Ei se bakteeritulehdus ollut, eikä silmän sidekalvolla näkynyt herpekseenkään viittavaa. Lääkäri kirjoitti kuitenkin kuurit Zoviraxia tabletteina ja silmävoiteena. Sanoi, että voin halutessani katsella päivän pari, alkaako silmä parantua itsestään, mutta ei ole väärin aloittaa kuuria heti. En jaksanut enää mennä apteekkiin, mutta silmävoidetta laitoin, koska sitä sattui olemaan kaapissa ennestään. Nyt silmä on ihan tolkuttoman punainen... puuh, kai se on haettava se tablettikuurikin.
 
Tänään piiitkästä aikaa töihin. Masu oli viimeksi jo turvonnut, mutta nyt se on tollanen pallo. Työkaverit niin uteliaita, että pelkään kyselyitä... Tuolla kun osa syrjii (lähinnä vaan yks henkilö) noita raskaana olevia. Ja tuolla juorut leviää nopeemmin, ku rutto. En ihmettelis, vaikka joku ois päätelly jo mun tilanteen ja koko paikka tietäis mun raskaudesta. Tuolla kun kanssa spekuloidaan kaikkea ja keksitään ihme juttuja ennen, ku kysytään asianomaiselta :angry1
Tietyllä varauksella menen sinne...
 
Oeh! Ihanaa semmone ku spekuloidaa eikä tulla kysymää :--) kylillä olivat minusta kans ruennu jottai puhumaa ja spekuloimaa ja sitte naapuri kysy multa miksen polta tupakkia ennää (ennen olin koko ajan tupakilla) sitte kerroin nii tämä sannoo "joo niinhän nuo kylillä juoruaaki" ::D ei siinä mitää, sanoin että uskaltaa sitä meiltä suoraankin kysyä :D
Mutta oeh, tämä on jo ihmeellistä ku mua ei oo mikään ärsyttäny pitkään aikaan enkä oo suuttunu mistään ja jotenki hirveän lupsakka olotila :eek: mutta en valita, tää on hyvä :) ja sunnuntaina ukkelin kanssa lähetää vantaalle päi ajelee (ihanat 6h autossa...) ja hotellissa yötä ja maanantaina 7:00 lähtee lento kreikkaan :Heartred saa nähä miten menee ku ei olla ikinä reissattu kahestaa misää vaikka ollaan liikuttu :)

Sent from my GT-I9295 using Vau Foorumi mobile app
 
Voi kun kurja, että sun työpaikallasi on tuollainen ilmapiiri Ocean! Mulla yksi työkaveri jo uskaltautui kyselemään, mutta hän kyllä ihan hyväntahtoisesti kyseli. Oli laskenut yhteen 1+1, nimittäin kun jouduin juuri perumaan jo sovitut työvuoroni (säteilytyö) kentällä ja kun huomasi masun pömpötyksen. Hän on myös kiinnittänyt jo aiemmin huomiota siihen, että entisenä kahvisieppona olen vähentänyt kahvin juomista merkittävästi. Fiksuja tyäkavereita ei ole kovin helppo hämätä. :) Tosin miehistä en usko, että monikaan on hoksannut tällaisia asioita...:wink Esimiehet tietää, samoin lähimmät kollegat, joten muista ei niin väliksikään. Kivasti kaikki ovat suhtautuneet, pari ihmistä on lähinnä pahoitellut sitä, että jään äitiyslomalle ja he olisivat mielellään työskennelleet yhdessä.

Tuohon edelliseen päivitykseen tilannesepostus: silmäherpes on nyt hoidettu. Meni pelkällä voiteella. Nyt on sitten taas silmäluomet allergiasta ihan turvoksissa... No, toivotaan, että tuo sade helpottaa tilannetta.
 
No huh, ei siellä ollu mitää juorukerhoja ehtiny kertymään. Tänään paljastin työkaverille, kun juteltiin ja hän kysyi, että miksi halutaan muuttaa kesän aikana miehen kans, ni en keksiny sit enää mitää siihen, ni sanoin että marraskuussa laskettuaika. Hän oli tosin arvellukin, ku oon aina ollu hoikka ja nyt masu pullottanu ja muutenki kiloja tullu ne reilut 3, jotka ikäväkyllä näkyy mussa samantien. :oops:
 
Voi eiiii, jostain syystä nää pelkotilat hiipii taas!! :eek: Pelko siitä että kaikki ei olekaan hyvin. Mua hermostuttaa kun en ole saanut kuulumaan dopplerilla kuin istukan viuh-viuh äänet, ja tottakai netistä sitä tutkin ja luin, että istukka voi toimia vielä vaikka sikiö olisikin menehtynyt! :sad001 Arvatkaas pelottaako nyt! Lisäksi en ole joka päivä tuntenut mitään liikehdintää, jos ne nyt oikeita liikkeitä ovat edes olleet vielä. Voi minkä takia pitää ihmisen heti kuvitella pahinta??? Ei vaan pysty luottamaan siihen että kaikki menisi hyvin, kun niin paljon pelkää että menettää sen mitä on toivonut niin hartaasti... Oon ollut eilen ja tänään ihan paniikissa. Onneksi huomenna on neuvolalääkäri, toivottavasti siellä saa kuulumaan myös sykkeen kunnollla. Viikko sitten päivystyslääkärillä käydessäni se lääkäri (joka on myös yksi neuvolalääkäreistä) kuunteli ikivanhalla dopplerilla ääniä ja kuului se nopea viuhke, niin sanoi että sieltä kuuluu vauvan sydän. En kehdannut alkaa siinä sitten kysymään, että eikös tuo ole istukan ääni... Neuvolatäti sanoi kyllä heti rv 15 neuvolassa kun viuhke kuului että tuo ääni kuuluu istukan puolelta, ja sitten se terävämpi rummutus on vauvan sydänääni.

Luin että näillä viikoilla vauvalla on enemmän tilaa liikkua kohdussa ja sen vuoksi sykettä on hankalampi saada kuulumaan. Luin myös toisen tarinan jossa eräältä odottavalta äidiltä oli kuulunut rv 14 neuvolassa vain tuota viuhketta, ja rakenneultrassa oli todettu että vauva oli kuollut kohtuun joskus rv 14 paikkeilla. :sad001

Tällä hetkellä vain toivon että tämä raskausaika olisi pian ohi ja vauva onnellisesti terveenä maailmassa. En pysty yhtään nauttimaan raskaudesta, kun mieli on vaan pelkoa ja huolta täynnä. Mulla tänään siis rv 18+0, poks.

Muoks. Maha kyllä tuntuu edelleen että kasvaa ihan silmissä, eikai se sitä tekisi jos vauva olisi menehtynyt? En kyllä ymmärrä miten jaksan odottaa vielä reilut kaksi viikkoa rakenneultraan, menetän varmaan järkeni ennen sitä...
 
Muokattu viimeksi:
Autumn: Miulla ihan samanlaisia tuntemuksi.Yhtään ei ole luottoa,että kaikki olisi hyvin ja että pikkuinen olisi kasvanut normaalisti! Keskiviikkona mulla toinen neuvola,ja todella toivon ja ootan siellä kuulevani sydänäänet! Miulla seuraava (rakenne) ultra vasta 2.7! Nyt rv 15 menossa.Välillä ihan jees fiilikset ja sitten iskeekin paniikki ja huoli............
 
Sain äsken kuulumaan dopplerilla myös sydänäänet, se helpotti vähän oloa! En vaan muistanut kokeilla riittävän alhaalta... Mutta toinen huolenaihe on se kun mulla on välillä tullut sellaista tosi vetistä kirkasta vuotoa, selkeästi erilaista kuin valkovuoto ja haiseekin erilaiselle, pelkään että se on lapsivettä. Ei tule paljon mutta melkein joka päivä vähän, normivalkkarin lisäksi. Toivon sydämestäni että se ei olisi sitä. :sad001
 
Täällä kans jatkuvaa pelon ja paniikin siivittämää elämää..
Liikkeiden vähyys tai se et en tunne niitä lisää stressiä jota on jo muutenkin. Mulla sattui torstai-aamuna semmonen juttu kun aamupissalle könysin, että tulikin verta ihan reilusti useita desejä...
Soitto neuvolaan ja pääsin tk:hon lääkärinvastaanotolle. Sattui kohdalle niin hirvittävä lääkäri etten ole moista vielä koskaan kokenut!
totesi vain että jos on keskenmenossa niin eipä sitä estää voi. Tutkimusta tehdessä tunki välineistönsä tuonne ineen ja lähti hakemaan jostain jotain, noh nehän sieltä sitten kolisivat lattialle...
Ei suostunut ultraamaan vaikka laitteet oli saatavilla, turhaa kuulema.
Laittoi lähetteen naisten tai äippäpolille, saan kuulema parin viikon päästä ajan. sitten tutkitaan mistä vuoto tuli.
Lopuksi totesi kohdunsuun pehmentyneen, sanoi heipat ja se oli siinä.
Painuin tämän kokemuksen jälkeen suoraan neuvolaan josta sain runsaasti myötätuntoa, halauksia ja toivomani ultratarkastuksen. Tyypillä oli onneksi kaikki hyvin.
Mutta nyt sitten pelkään koko ajan tämän toistumista, hirveetä vessassa ravaamista...
 
Jep, tämä oli kyllä kokemus vailla vertaansa..
Neuvolassakin ihmettelivät suuresti tuota toimintaa ja sitä ettei lähetettä laitettu kiireelisenä...
Tämä naikkonen on kuulema neuvolalääkäri. Ja olipa tuo merkitty minullekin ensiviikon neuvolalääkäriksi, sanoin neuvolatädille että en ole sinne menossa jos ei lääkäri vaihdu.
Tuo kohdunsuun tilanne jäi kovasti vaivaamaan, mutta eipä käskenyt edes ottaa iisimmin. saapa nähdä...
ensiviikolla siis neuvolalääkäri JOS ovat vaihtaneet lekurin.

muoks. niin ja viikot vasta 15+6
 
WilMi82, toivotaan että se olisi ollut vain sellainen hematooma-juttu kohdussa, se on vissiin ihan vaaraton mutta aiheuttaa just tuollaisen äkillisen runsaan verenhulahduksen. Jollain muullakin oli täällä ollut hematooma-kokemus? Mutta ymmärrän kyllä että varmasti säikäytti! Ja tosi outoa ettei lähetettä laitettu kiireellisenä. Ota kuitenkin nyt varmuuden vuoksi rauhallisesti ja lepää paljon. Ja tuo vessassa ravaaminen, huoh niin tuttua. :sad001 Itsekin säntään aina vessaan katsomaan kun tunnen että nyt valahtaa jotain...
 
Autumn, sitä se todellakin teki, säikäytti. Eka kertaa elämässäni olin pyörtyä. Pikkuhiljaa tuon tiimoilta uskallan hengähtää, vaikka kulutan edelleen ahkerasti vessan oven saranoita... Vuoto on loppunut ja Tyyppi melskaa mahassa.
Se että mulla supistelee päivittäin (kivuttomasti) aika paljonkin ja lääkärin huoleton toteamus, sulla on kohdunsuu pehmenny ovat mun uusin stressinaiheeni...
 
WilMi82: Siulla on ollu kaikkinensa hirvee kokemus. Jotkut lääkärit ei todellakkaan tajua olevansa asiakaspalvelutyössä. Mut valitettavasti se, että on riittävän älykäs lääkäriksi ei takaa minkäänlaisia sosiaalisiataitoja.
 
Onko nä neuvolalääkärit ihan yleislääkäreitä? Meillä on ainakin neuvolan lääkärinä tuleva kätilö, joka siis valmistuu tänä keväänä, eli on kokemusta jo runsaasi sekä sistutkimuksista että odottavista äideista ja tietty synnytyksistä.

Mulle on kerran elämässäni tehnyt normaalin sisätutkimuksen yle-lääkäri ja voin sanoa että oli yhtä helvettiä. Tutkimus sattui ihan hirveästi, tuntui kun se akka olisi repinyt mua kahtia. Ja vuosin verta kolme päivää sen jälkeen, kun oli limakalvot hiukan vaurioituneet. Olin tuolloin jotain 16-17 ja muistan kuinka lääkäri totesi että ei tästä tutkimuksesta tule mitään, jos jännität noin paljon. Mulle on sitä ennen ja todellakin aina sen jälkeen tehnyt sisätutkimuksen ainoastaan gynekologi eikä ole kertaakaan sattunut.
 
Kirjottelinkin jo tonne neuvola-ketjuun asiasta, mutta oli kyllä kovakourainen neuvolalääkäri myös täällä. Onneksi itse osaa olla rentona ja muistin pysyä rentona, vaikka todella ikävälle tuntuikin. Voin vaan kuvitella, miltä tuntuu maata siinä penkissä, jos jännittää tapahtumaa tai ei ole aikaisemmin päässyt esim. gynekologille tutkittavaksi. Saatika, jos olet ihan ensimmäistä kertaa koko lavetilla.. :confused: Ymmärrän nyt paljon paremmin miehen siskoa ja sitä, miksi hän välttelee näitä käyntejä viimeiseen asti.. hän kun menee aina kunnalliseen yleislääkärille tarkastukseen. Itse olen tämän kokemuksen jälkeen entistä valmiimpi maksamaan sen 100-200€ vuodessa siitä, että joku ammattilainen ja helläkätinen ihminen hoitaa ns. vuosihuollon :wink
 
Mäkin oon varmaan tottunu liian hyvälle kun olen niin paljon ravannut sairaalassa ammattilaisten ronkittavana... ja mulla sattu kans tuo kerta enemmän ku koskaan ennen mikään sisätutkimus.
Soitin tänään neuvolaan ja otin tuon lääkärin nimen ylös, aion tehdä valituksen ja varmistin samalla että lääkäri oli vaihdettu ensi viikon neuvolalääkärille. Oli vaihdettu, huh...
Ja tänään tuli aika sinne polillekin... Ressiä pukkaa :schoked025
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top