Ajatuksia: huolia ja ärsytystä sekä iloa ja onnea

Lumikki toi kuulostaa niin tutulta... Mulla oli tänää ultra ja olin innoissani kunnes se kätilö totes et joko tää on tuulimuna tai sit vaan ei niin pitkällä... Nyt hirvee huoli ja stressi siitä sitte... Ja seuraava ultra toukokuussa..! mulla niin menee hermo noiden touhuun....
 
Kohtusi on Appelsiinin kokoinen ja siltä se alkaa tuntumaankin :sick009

Noh, jatkuva ärsyttävä pahoinvointi on se ehkä suurin vitutuksen aiha :laughing002
Jännitys myös valtaa aika ajoin mielen sekä kehon... onko siellä oikeasti ketään!
Väsyttää välillä raastavan paljon, onneksi on saanut nukkuakin ihan hyvin mutta vessaan yöllä noustava vähintään 3krt................... :cwm21

Varhaisajanultraan en mene, koska en kaipaa yhtää stressiä/huolta nyt. Pitkään asian kanssa painin ja jopa ajan varasin. Päätin kuitenkin että on nopeempi hoitaa sitten pois alta kun on se np-ultra o_O jos jotain epämääräistä tulee vastaan.

Omanapailua vähän, en oo vaan päässy höyryämään hetkeen :grin 7+0 lähti käyntiin, hiiohoi!
 
Mä voisin kans tässä vähän purppasta kun ketuttaa myös!:angry5

Koska:
- flunssa ei hellitä vieläkään
- paha olo tuli takaisin
- heräsin aamulla klo 6 kun mies ja hänen lapset melusivat lähtiessään niin paljon
- en saanut unta enää sen jälkeen
- joudun tekemää kotoa käsin töitä vaikka olen sairaslomalla, koska jos en tee niin hukun töihin kun meen takaisin!
- naapurin koira ulisee ja räksyttää yksinäisyyttään vähän väliä -> ei voi nukkua päikkäreitä

Ah, tämähän oli jopa terapeuttista!:grin
 
Minua on alkanut hieman hermostuttamaan lievä alaselän jomotus jota olen tänään tuntenut. Siis ei kipua, vaan tälläistä tylppää, menkkamaista jomotusta. Ei tunnu jatkuvasti mutta välillä kuitenkin, ja luin jostain että se voi olla huono merkki. Nyyyh!!! -Eihän ole??? Kertokaa ettei ole!!!! Hitto minnuu ja pelkojani... :/
 
Ainahan ne kivut on joko hyvä tai huono merkki... mukama.. älä ressaa ja nautiskele appelsiini!
 
Tinja79, täällä myös kärsitään selkäkivuista.. Ollut jo varmaan viikon verran, ja nyt tuntuu pahentuneen. Viime yönä heräilin kyljenkääntöihinkin, teki niin kipeää :sad001 Esikoisesta en muista vastaavaa, ja kyllä se itselläkin on mielessä käynyt, ettei vaan enteile pahinta. Kipu on alaselässä, vasemmalla puolella, ja oikeastaan kaikki liikkuminen tuntuu ikävältä. Yritän vaan lohduttaa itseäni että kärsin selkäkivuista muutenkin tämän tästä ja taas, joten toivotaan ettei olisi mitään vakavaa. Tsemppiä!
 
Täällä olen ollut aamun miltei itkun partaalla. Tuntuu että jo ennestään vähäiset oireeni ovat vähenneet, ja eiliset selän jomottelut painaa yhä mieltä. Voi ne selkäjomottelut tosiaan johtua vaikka mistä, mainitaan jopa raskausoireissa, mutta jotenkin tällä kahden km taustalla ajatukset karkaa heti huonoimpaan vaihtoehtoon. :sad001 Mulla kipu on ollut tosiaan sellaista "menkkamaista" jomottelua pikemminkin kuin kipua. Toivottavasti sinullakin Sintsi on kyse "vain" tavallisesta selkäkivusta.
Tuota jomottelua sekä oireiden heittelyä olen googlaillut tässä, ja paljon löytyy positiivisiakin juttuja. Esim. että elimistö aina välillä "tottuu" tiettyyn määrään raskaushormonia, ja kun hormonin määrä taas nousee, palaa oireet kuvioihin. Kuulostaa loogiselta? Hassuinta tässä on se, että edellisessä keskenmenossani oireet vasta yltyivät niihin aikoihin kun meni kesken, eli sikäli oireiden tai niiden puuttumisen ei pitäisi minulle kertoa yhtään mitään.

Hitsit vaan näitä pelkoja. Yritän ajatella tämänkin olevan oire, en mielestäni ole normaalisti näin hysteerinen ja itkuherkkä...
 
m-inski eikö tuo ultraaja enempiä mitään sanonut? Kauhea tuolla tavalla vaan asia jättää - varmsti huolestuttaa ja seuraava ultra noin pitkän ajan päähän :O
 
Selkäkivut ei välttämättä ole merkki, että jokin on pielessä voi olla juuri päin vastoin. Ymmärrän kuitenkin huolen sillä olin itse samassa tilanteessa hetki sitten. Mulla selkäkivut alkoi paripäivää plussan jälkeen, ja voitte vaan kuvitella miten olin siitä päivästä lähtien huolissani! Selkäkivut aaltoili oli välillä menkkajomutuksen tuntusta ja saattoi jomottaa vaan toisella puolella alaselkää, sitten taas välillä oli koko alaselkä kipeänä välillä myös vihloi inhottavasti. Pahinta oli istuminen silloin sattui eniten. Mulla on myös takana kaksi hyvin sujunutta raskautta jossa ei selkäkipuja ollut joten tottakai olin peloissani :/samoin on myös km jossa selkään säteleili vasta vuodon alettua, sitä ennen oli oireeton. Ultrassa siis viimeviikon perjantaina sykkivä sydän ja viikkoja vastaava pieni :Heartred helpotus oli suuri! Tämä raskaus on muutenkin erilainen kuin kaksi edellistä, pahoinvointi josta edellisissä kärsin oli tuskallista, enkä pystynyt syömään enkä tekemään yhtään mitään näillä viikoilla. Nyt taas pahoinvointia on, mutta hurjasti lievempänä ja saan sen hyvin pidettyä kurissa kun vain muistan syödä säännöllisesti. Koko ajan se itsestään muistuttaa, mutta hyvin sen kanssa pärjää :) tässä siis vähän tsemppausta siitä, että kaikki voi olla selkäkivuista huolimatta hyvin ja raskaudet vaan voi olla niin erilaisia :) jos kuitenkin painaa jatkuvasti mieltä niin suosittelen sitä varhaisultraa oman mielenrauhan vuoksi. Nyt ei itsekkään auta muu kun rukoilla, että pieni jaksaa pysyä matkassa loppuun asti :Heartred
 
Tinja älä nyt hyvä raskaanaolevanainen etsi sieltä Googlesta niitä selityksiä oireisiin! :) sieltä saa vaan kahta enemmän stressiä itselleen. Minullakin on alaselkä jomotellut, mutta helpompi ajatella, että kaikki oireet ovat vain raskauteen liittyviä (hyviä!) juttuja. Kohtu kasvaa yms :)
Tuulimunaa minäkin pelkään, mutta eletään päivä kerrallaan ja pidetään mieli positiivisena :)

Oli mulla ärsytystäkin:
-mies ei vaan tajuu.. Väittää etten saa käyttää raskautta tekosyynä kaikkeen :D ai mitennii, mähän oon raskaana ja väsynyt ja kiukkunen ja huono oloinen, jos en syö.. Ja en syö jos on huono olo, kun ei tee mieli.. Se ei itse oo tainnu ihan sisäistää sitä et tosiaan oon raskaana. Pitää vissiin olla vatsa suurempi, et sekin sen tajuaa..


Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
Milli meillä sama homma.. mies sanoo mun käyttävän taas raskautta tekosyynä, ettei tartte hommia tehdä... viime vuonna talviaikaan juu kieltäydyin kolaamasta lunta, kun mulla tapana täysin puskea kolaa ja joka viides työntö lipesi käsistä mahaan, että ehkä ihan viisasta :D
 
Juu kyllä se Google on maailman pahin paikka, sen olen itsekin huomannut ja jättänyt suosiolla vähemmälle :D Siellä saa vaan pään enemmän sekaisin. Mä päätin tänään, että nyt mieli positiiviseksi ja yritän vaan nauttia. Jos kivut pahenee ni sit lääkäriin. Törmäsin tämmöiseen lauseeseen, Stop being afraid of what could go wrong and think of what could go right. Näimpä. Hyvässä lykyssä saadaan vielä nyytit syliin tän vuoden puolella :Heartred Jos pahin käy, sillä on tarkotuksensa ja siitä selvitään jotenkin, mutta se on sen ajan murhe. Nyt haluan olla onnellisesti raskaana!
 
Kiitos, olette ihania! :Heartred

Itsekin miettinyt täällä Minskin vointia ja mielialoja. On tosiaan ollut tyly ultraaja. :sad001 Ja ihme juttu ettei varattu viikon tai kahden päähän sitä kontrolliultraa kuten yleensä tuollaisissa epäselvissä tapauksissa. Etkö meinaa edes yksityiseltä sellaista varata ennen toukokuuta? Voimia sinulle!!!!!
 
juu ei sanonu muuta... On stressitaso ollu ihan pilvis... Tänään alko sit vuoto... Nyt saa sitä miettii et tääkö oliki tässä.. Vähänenkin toivo meni...
 
Lähete labraa... katotaan se raskaustesti verestä... eli vielä menee aikaa et saan tietää mitä taapahtuu, täällä kun tuo labrakaan ei oo kun ma ja ke aamupäivät auki...
 
Voi ei mitä kiduttavaa jännitystä joudut läpikäymään. :/
-Pidetään täällä sulle peukkuja ja varpaita että kaikki olisi lopulta hyvin.
 
Itse oon nyt jo eilisen illan ja tän päivän vaan valmistanu itteni keskenmenoo... Jos se olis helpompaa sit hyväksyy...:S Ehkä raastavinta on se et mun mies ei tunnu olevan moksiskaa. Tosin eilen se sit sai sanottuu syyn illasta... Hän kun ei oo vielä oikee ees sisäistäny koko raskautta ja sit kun täs nyt on koko aja ollu jotai nii ei se oo raukka uskaltanu paljoa ilon tuneita päästää esille. :sad001 Mut yhdessä mennään tän läpi ja jos tää oli km ni sit joskus uusiks... (tuskin ihan heti musta on tähä uudellee... )
 
Voi ei... :'(
Juttelin oman mieheni kanssa aiheesta keskenmenon jälkeen, ja hänen mielipiteensä oli vähän samansuuntainen. Suri toki (raskauskin oli hiukan pidemmällä), mutta sanoi ettei osaa vielä ajatella meidän menettäneen vauvaa. Eli ehkä se suru tuli haaveiden ja suunnitelmien romahtamisesta ja minun suruni myötäelämisestä. Tärkeää siinä oli kuitenkin se, että mieheni luottavainen ja optimistinen asenne sai minutkin nousemaan surustani kohtuu nopeasti ja uskomaan taas tulevaan. Voimia sinulle, vielähän toivoakin lienee rippunen jäljellä?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top