Ahdistaako joku asia?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Rosita
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä olisin tehnyt samoin kuin Anjuska. Tässä iässähän on tavallista olla hyvin kiinni äidissä ja musta ainakin tuntuisi kauhealta evätä pieneltä äidin syli, jos ei ole pakko. Tuskin huudatus ainakaan helpottaa esim. eroahdistustakaan..?

Mun mies puhui yks päivä, kuinka hänelle tulee kovin paha mieli, kun koittaa tehdä pojan kanssa jotain mutta toinen vaan lähtee äitiään ettimään. Koitin lohduttaa, että joku päivä osat on varmasti toisin päin.
 
turha sitä lasta on itkettää ku on iltaväsy. iha oikein toimit anjuska, meil on tääl välil vähä sama tilanne ollu tosin ku ukko tulee töistä ni sit tyttö on hänen perään ja ukko onki et hän ei halua tehä mitää vaan nukkua. meil ukko oli et mä pidän lapsest niin paljo huolta, ei hänen äiti tuollai heille tehny et ois pitän samal taval huolta, pisti kersat mukaanlukien vauvan jonku puun alle itkemää ja lähti töihi. joo ukko anopin mukaa oli kerran tytön ikäsenä kontannu ja itken kivisel hiekkatiel melkei kilsan ja sit ne löys muksun kumminki. ja mun pitäs aina ottaa kaikki neuvot ja ohjeet hänelt vastaan...
 
Uskon että aikaa myöten tämä tasottuu, jos isä on rakastava ja huomioiva ja läsnä. Ja uskon että meillä on.
Siis että myöhemmin molemmat vanhemmat on kyl yhtä tärkeitä kun tästä imeväisajasta on kulunu aikaa.
 
Miun mielipide Anjuska on ettei missään nimessä toiseen huoneeseen, mut varmaan kokeilisin jos rauhottuis siinä sylissä missä on ollu. Eli isän sylissä jonkun aikaa niin että äiti on lähellä. Jos ei millää näytä rauhottuvan ni sit äidin syliin. Toinen juttu sit jos ois jonkun vieraan sylissä ja kaipais äidin syliä ni sillon en antais huutaa vaan ottaisin heti ite syliin.
 
Icequeenin kanssa täysin samaa mieltä, mutta myös pointsit anjuska sun miehelle, joka yrittää kovasti.
 
Todellakin pisteet sun miehelle yrittämisestä, mutta olisin itse toiminut samoin. Muutenkin mun on vaikea olla erossa vauvasta, saati tuommoisessa tilanteessa en voi olla ottamatta omaan syliin.
 
Tää mun päivitys on taas lapsellista kitinää. Mutta kyllä ottaa päähän kun meille tuodaan "hyvää hyvyyttä" valmis puuroja, 4kk valmis mössöjä ( jotka on niin liuruja että vois pillillä imeä ja yleensä sitä harmaata mössöä jota en ikinä vois ite ees maistaa) jne. Sit kun oon sanonut jo asiasta usean kerran että poika syö normi puuroa, minkä teen itse ja valmis ruuista syötän enää 8kk ruokaa jos en ole kerennyt tekemään mitään itse. Että ei saa tuoda mitään tänne, kun ei ole minun kanssa samalla aaltonpituudella lapsen syöttäminen. Menee niin hermo kun ei mene perille! Sitten niitä pöperöitä tuodaan aina se kassillinen tänne! Miksi ei voi kunnioittaa äidin toivetta ruokienkaan suhteen!
 
Iituliina tuo on kyllä ärsyttävää jos ei äidin toivetta kunnioiteta jossain asiassa, varsinkin ruoka asiat on miun mielestä sellanen missä totellaan lapsen vanhempien sanaa. Voisko niitä mössöjä lahjottaa eteenpäin, tai ootko lahjottanu? Onko ruokasäkkien tuoja joku sukulainen? tuttava? kaveri?
 
Anoppi, yllätys yllätys... :smiley-angry016 oon syöttäny pääasiassa pojalle, ei sentään pois heitetä. Yhden satsin annoin työttömälle perheelle, jossa vauva 3kk ja toinen 2 vee. Ja tästä saadaan tietty riitaa aikaan kotona miehen kanssa kun ei voida minua kuunnella missään asiassa vaikka olen " vaan" lapsen äiti.
 
Iituliina: Tee valmiiksi ostoslista ja törkkää se ens kerralla anopin kouraan, jos osaisi sen mukaan ostaa sitä mitä oikeesti tarvitsette... ;-)
 
Ahistaa, todellakin ahistaa... Nyt on kaks viikkoo ollu raskausoireita, vaikkei menkat oo myöhässä.. Joudun epätietoisuuden tuskissa oottamaan lähemmäs menkkojen oletettua alkamispäivää, että sais testiin varmemman tuloksen kuin jos nyt tekisi.. Tiedän, että jos olen raskaana pidetään lapsi aika varmasti.. Murehdin vain sitä, kun kerkesin ruveta jatkaa koulua, ja mieskin lähtee pian armeijaan, miten jaksan? Nimittäin laskettuaika olis juuri silloin kun mies on viimesiä kuukausia armeijassa, niin ei viittis hirveesti lomia pitää. Ja entäs koulu, raskaus ja pieni lapsi. Olisiko se liian rankkaa?
 
Eikös sieltä armeijasta saa vapaata jos lapsi syntyy? Tsemppiä kovasti!
 
Saa tietenkin, mutta joutuu korvaamaan tietääkseni. Siksi ei uskalla paljoo pitää vapaata, kun niin pienestä kii kun pääsis pois. No keskiviikkona saan tietää mitä testi sanoo..
 
V...u, että on paska äiti olo. Laittelin pyykkejä ja kuulin kolauksen. Kuuntelin hetken, ei mitään. Jatkoin pyykkien laittoa, sitten yhtä äkkiä elämää suurempi huuto alkaa. Tyttö tippunut sängystä lattialle! Toinen nukkuu pinniksessä, koska kiipeilee ja menee jo pysty asentoon... ja toisen sänky meidän sängyn vieressä (laita otettu pois). Jotenkin tyttö on onnistunut menemään tyynyvallien yli (sängyn tyynyjä, sohvatyynyjä ja peitto vielä). Enkä ole kertaakaan nähnyt tämän tytön kiipeilevän! Kurottelevan kyllä. Taitaa olla paras laittaa laita sänkyyn. Kyllä säikähdin jumalattomasti ja mikä syyllisyyden tunne, kun en reagoinut kolaukseen, jonka kuulin. :sorry::sad001
 
Meidän pojan sängystä putoaminen tapahtui Citrus ihan samalla tavalla. Olin laittanut vallit, mut oli tullut yli. Sen jälkeen en ole enää sängyllä pitänyt poikaa... Onneksi vauvat ovat joustavia. Neuvolan täti lohdutti silloin mua, että hänenkin poikansa ovat pudonneet sängyltä ja vielä useamman kerran.. Että kai se on sitten itse jokaisen koettava. :)
 
Elä soimaa itseäsi Citrus. Näitä sattuu ja tapahtuu.. Vaikka sitä yrittää kuinka varovainen olla niin kaikkea ei pysty valvomaan. Meilläkin on poika tippunut sängystä kerran. Nykyään kiipeilee laidasta huolimatta pinnikisessä niin paljon että en ihmettelis vaikka pääsisi laidan yli joku päivä..:confused:
 
Meilläkin on pudottu sängystä useamman kerran.. kerran jopa niin yöllä, etten ollut huomannut mitään. Lapsi ei itkenyt, makasi vain lattialla ja pyysi "mammaa", johon heräsin :D oli siis ilmeisesti laskeutunut siististi alas sillä kertaa :D
 
Samaa mieltä! Et todellakaan ole huono äiti! Meidän likka kierähti sohvalta tammikuussa muistaakseni. Selvittiin säikähdyksellä ja niin tekin.
 
Takaisin
Top