Ahdistaako joku asia?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Rosita
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kiitos teille :) "Kiva" lukea, että muillekin on sattunut..kai tuo kohtuu yleistä on, mutta kyllä sitä säikähtää ja paljon. Tytön poski punoittaa aikanssa paljon..varmaan tulee mustelma, muuten näyttää olevan normaali oma itsensä :) ei voi näköjään koskaan olla liian varovainen.
 
CItrus: Esikoinen myös tippui sängystä vaikka olin siinä vieressä. Nää vauvat on niin vikkeliä, että vaikka muka kyttäät tekemisiä niin heti kun kerran vähän ote herpaantuu, niin tapahtuu tollasia. Ilona ei vielä ole sängystä tullut alas, mutta on sitten kaatuillut sen edestä kun ei tajua ettei osaa vielä seistä ilman tukea. Ja sohvalta tulis pää edellä alas jos en ois pitämässä vaatteista kiinni. Sitäkin ollaan koko ajan harjoittelemassa, että jalat eellä, jalat eellä :) En tiedä välillä pitäiskö itkeä vai nauraa kun Ilona on niin nopea liiikkeissä etten yksinkertaisesti kerkeä kaikkiin mukaan. Tänään se roikkui kylppärissä sellasessa tavaravaunussa kun oli taas kaatunut, mutta sai kiinni niistä. Siinä oli hyllykkö kaatumaisillaan ja likka vaakatasossa siinä vieressä ja näytti siltä, että äiti vois vähän auttaa :D Ja minä siis siinä vieressä laittamassa pyykkiä, ettei koskaan kylppärissäkään ole yksin. Nää on vaan niin vikkeliä..huonoa äitiä susta ei saa tekemälläkään..nämä on vahinkoja joille me ei voida mitään. Ja yleensä selviää säikähdyksellä, onneksi.
 
Muokattu viimeksi:
Taitaa melkein jokainen lapsi pudota sängystä joskus. Pari viikkoo sit kävi meillä läheltä piti tilanne. Poika on nukkunu meidän sängyssä päiväunet aikasemmin vähintään kerran päivässä, loput päikkärit rattaissa. Jätän keskelle sänkyä nukkumaan, ympärille valli peitosta ja tyynyistä, itkuhälytin vieressä. Kävi sit nii et poika oli heränny, itkuhälytin ei ollu reagoinu siihen et poika lähti ryömimään, poika oli tyynyn ja peiton "saumakohdasta" päässy mönkimään läpi, kuulin toiseen huoneeseen jonkun ähkäsyn ja menin kattoo et nytkö se heräs ja löysin jätkän sängyn laidalta sillee et pää oli jo yli laidan. Toinen nii ilosena oli lähteny seikkailemaan herättyään :grin Kerkesin napata kiinni, pari sekuntia myöhemmin jos oisin menny kattoo ni ois ollu lattialla. Hieman säikähdin... Sen jälkeen on nukkunu päikkärit enimmäkseen rattaissa, muutaman kerran oon saanu pinnasänkyyn tissin kautta nukkumaan, aikasemmin ei siis ollu suostunu omassa sängyssään nukkumaan, siks oli meiän sängyssä usein päiväunilla.
 
Joo meilläkin pudottiin sängystä tuossa pari viikkoa sitten. Juurikin tuolleen päikkäreillä oli kiivennyt tyynymyyrin yli. Onneksi ei käynyt pahemmin, vaikka tämä äiti kyllä soimasi kans paljon itseään tapahtuneesta...
Citrus, eikös sitä sanota että sitä ollaan siitä kohden sitten vahvempia? Tuota poskea siis tarkoitan!
Meillä on otsassa kaksi isoa mustelmaa, koittaa nousta tukea vasten ja vaikka kuinka yrittää olla valppaana niin aina jotenkin onnistuu kaatumaan naamalleen... :/
 
Oli kyllä hyvä kun neuvolan täti sanoi, että yleensä kaikki lapset putoavat sängystä. Sanoin siihen, että esikoinen ei koskaan ole pudonnut. Neukkutäti tokaisi, että se on kyllä sitten poikkeus. Sit naurettiin yhdessä. Meillä on mukava täti :)
 
Satru, Tuikkis ja Lilly, näinhän se on :) ja nyt mä oon alkanut jo kauhulla miettii, että mitä se on sitten kun nämä opettelevat kävelemään :nailbiting: Nyt menee vielä suht hyvin, kun vaan toinen seisoo tukea vasten...mutta mutta....kyllähän tässä tarkkailtavaa on kun ei nämä aina toisiensa perässä liiku :grin
 
Meidän poitsu ei vielä liiku niin hirmuisesti, että ei ole pudonnut mistään mutta en silti uskalla enää jättää sänkyyn nukkumaan tyynyjen keskelle, vaan nostan aina pinnikseen. :)
 
Meillä ei olla vielä pudottu mistään, mutta mustelmilta emme ole säästyneet, seisontaharjoitukset loppuu vähän niin ja näin, enkä aina koppia saa. Mutta toisaalta miksi aina pitäisi saadakaan, oppiipahan varomaan ja hillitysti tulemaan alas.
Kiipeily on kyllä niin hurjaa, että pelottaa koska se pystyy nousemaan sohvalle itse, parempi oppia ensin menemään jalat eellä alas...
 
Asiasta kymmenenteen, ahdistaa ihan sikana ystävän puolesta. Hänen äidilleen annettiin tänään muutama viikko elinaikaa. Viikonloppuna löytyi ärhäkkä syöpä, joka on levinnyt liikaa eikä mitään ole tehtävissä. Miten voisinkaan olla tarpeeksi tukena ja apuna hänelle tässä todella surullisessa tilanteessa?!?
 
Vau.fi päätti heittää mut ulos täältä ja kun yritin kirjautua takaisin niin eih. Lukuisten "oletko unohtanut salasanasi" yritysten jälkeen päätin tehdä uuden tilin. Terv. "NinjaKirppu". :)

Juu päätin siis tehdä raskaustestin koska oli pelottavan samanlaisia oireita. Testi näytti negatiivista. Luulisi että se lohduttaisi mutta ei. Likan kohdalla ensimmäiset 4 testiä näytti negatiivista. :D Nyt ei sitte auta kun odotella menkkoja alkavaks.

Tuikkis, tuo on ihan hirveä tilanne. :( olen itse ollut kahden eri ystävän kanssa samassa tilanteessa eikä siinä voinut paljoa muuta tehdä kuin kuunnella. Teet ystävälle selväksi että sinulle saa aina puhua, oli kello mitä tahansa. Tää oli toki helpompaa sillon kun ei ollu lapsia. Pysty vaikka keskellä yötä lähteä ystävän luo. Tsemppiä!
 
Minkä ikäinen vauva voi kierähtää? Mun tyttö on 6 vkoa, ja jätän joskus meidän sängylle yksin hetkelsi, mutta en tietenkään reunalle, ja aina mietin että mitä jos putoaa..
 
Madmasel, meidän poika alkoi liikkua vasta useamman kuukauden ikäisenä. Ehkä neli-viisikuisena, en enää edes muista kunnolla.. :oops: Keskelle sänkyä peittovallien sisään jätin nukkumaan usein, kun ei vielä liikkunut tai liikkui vain vähän, tyyliin kääntyi selältä masulle muttei vielä siitä takaisin.
 
Meillä käännyttiin ekan kerran 3kk1vkon ikäsenä, sen jälkeen ei uskaltanu enää jättää mihinkään ilman tyyny- ja peittovalleja. Enää ei auta nekään >:D
 
Kiva kuulla, että mun vanhempien mielestä tyttöjen kanssa oleminen on raskasta, kun ovat niin villejä.. (miten vauva voi edes olla villi, vaan enemmänkin utelias ja haluaa nähdä sekä tutustua uusiin asioihin). No, tapaavat tyttöjä todella harvoin (4 kertaa vuodessa), eikä heiltä liiemmin käytännön apua heru (vaippoja, ruokaa ja nannia ostavat kyllä isoja määriä ja arvostan sitä paljon)..käyvät vaunulenkeillä kun ovat meillä käymässä ja pari kertaa ovat olleet tyttöjä vahtimassa, max. 1,5 tuntia. Muutenkin vaikeaa saada hoitajaa, kun tarvii olla se kaksi (yhdelle ehkä liian raskasta). V...u että ärsyttää ja harmittaa.Kuvittelisi, että olisi mukavaa viettää aikaa lastenlasten kanssa.

Miehen vanhemmat auttavat mielellään ja käyvät tyttöjä katsomassa kerran viikossa. Asuvat lähellä. En kuitenkaan haluaisi heitä kuormittaa liikaa, koska ovat selkeästi silminnähden väsyneitä, jos ovat olleet tyttöjä vahtimassa. Vähemmän ihanaksi asian tekee tässä se, että meillä on oma asunto laitettu juuri äsken myyntiin ja uutta etsimme..
 
Citrus, mä en yhtään epäile etteikö väsyttävää olis kahden kanssa (mua väsyttää ihan tarpeeksi tämän yhdenki kanssa) mutta että raskasta? :/ Aika tökerösti ilmaistu heidän osalta. Meillä menee toisinpäin. Miehen äiti asuu 60km päässä, on käynyt meillä kerran (silloin kun tuotiin likka kotiin sairaalasta, hänellä oli meidän auto käytössä joten oli pakko). Miehen isä asuu yhtä kaukana ja hän käy sentään hieman useemmin. Yleensä kylläkin 10min vaan on. Molemmat valittaa siitä kun me ei käydä useemmin niitten luona. Miehen äiti käy töissä suht lähellä meitä. Koukkais työmatkalta 2km. Minun äitini asuu 260km päässä ja on käynyt meillä vähintään joka toinen kuukausi. Välillä useemmin. Äitini myös tienaa puolet siitä mitä miehen äiti ja silti hän vähäisistäkin rahoistaan haluaa meidän likalle ostaa vaatteita jne. Miehen äidiltä ei olla saatu mitään. Prioriteetit on kai hieman erillaiset sitten.
 
Mä en kans ymmärrä tuota villi käsitettä vauvasta, tosiaan utelias kuvaa paremmin.
Ja eikö se ole parempi kuin vauva joka ei ole kiinnostunut ympäristöstään.
Meillä anoppi, joka asuu lähellä ja on terve, tuore eläkeläinen niin ei ole kertaakaan tehnyt mitään neidin kanssa. Aina on selitys, kun jos se itkee niin mitä mä teen sen kanssa?! Meillä ei eds itketä mitenkään paljoa. Ja nykyään myös tuo villiys ja kun pitää perään katsoa koko ajan. Ei jaksa edes lattialla hetken leikkiä neidin kanssa. Ja toivoo meille toista, vaikka heiltä ei tosiaan mitään apuja heru, ei edes mitään vaippoja tms ja silti aina puhutaan, että neiti on niin kaikki kaikessa.
 
Muokattu viimeksi:
Aika on tainnut kullata muistot isovanhempien mielissä, jos tavalliset vauvat tuntuu villeiltä. Entisaikaan laitettiin vauvat leikkikehään ja annettiin siellä leikkiä yksinään. Oli se helppoa ennen vanhaan :D
 
Meillä kans anoppi joka asuu samalla kylällä ja ajaa joka päivä työmatkalla meiän talon vierestä mutta on käyny 2 kertaa 7kk aikana kattomassa tyttöä. Valittaa aina vaan kun me ei käydä.

Noh, tämä toinen vierailu 7kk aikana oli viime torstaina ja olin niin raivoissaan vierailusta että vitutti koko illan! Vituttaa vieläkin jos ajattelen asiaa. Ensimmäisenä kun koittaa ottaa tyttöä syliin niin alkaa itku ja se vaan jatkuu ja jatkuu, tähän mulle sanottiin että mee vaan pois näin ne lapset on ennenkin kasvatettu.. no en mee, ei mun tarvi kuunnella turhaan lapseni huutoa. Meillä tyttö ei ees vierasta ketään, ei itke koskaan vaikka antaisi ventovieraalle (lääkärit ym) mutta aina kun näkee mummon itkee. Luulen että johtuu siitä että tää yks kailottaa kaiken huutamalla kun itse ei kuule.

Noh tämä lisäks kuuntelin koko illan kasvatusneuvoja ja ihmettelyä miks meillä tehään näin ja niin ja noin! :mad: Hän tekis kaiken toisin ja sais tytön nukkumaan kyllä koko yön putkeen mitä meillä ei siis tapahdu jne. Kaiken huipuksi toi KÄÄRETORTTUA tytölle ja suuttu kun sanoin etten todellakaan oo siitä murustakaan hälle antamassa. Siis tiettekö mua vitutti niin paljon! Kävin välillä vessassa puhaltamassa höyryjä ja toivon että seuraava vierailu on joskus taas 7kk päästä! Sit ihmettelee vielä kun en tuo tyttöä hänelle hoitoon :banghead:
 
Kyllähän se pahalle tuntuu. Itse koen, että jos rytmien mukaan mennään, on helppoa ja kerron aina hoitajille miten tehdään (mitä tapahtuu mihinkin kelon lyömään). Tietysti on eri asia, kun äiti ei ole läsnä, mutta kun nämä eivät edes vierasta (toinen lämpenee hitaasti toinen ei vierasta ollenkaan). Mun vanhemmat asuu yli 400km päässä, joten olettaisi,.että ajasta lastenlasten kanssa nautittaisiin. Ei ne mulle sitä sanoneet, että on raskasta, vaan sisarelle. Mulle sanoivat vaan, että näytän siltä, että tarvitsen omaa aikaa. Kyllä ne sisarten lasten kanssa leikkii ja viettää aikaa. Eivätkä ole ikinä sanoneet, että ovat villejä. En tiedä sitten vaikuttaako, kun on kaksi, mutta ei kahdesta yhdeksi vauvaksi muututa. Tuntuu, ettei kukaan pärjää näiden kanssa, paitsi me vanhemmat.
 
On varmasti kurjaa kun ei isovanhemmat oikeesti omasta aidosta halusta ja rakkaudesta vietä aikaa lastenlastensa kanssa. Se vaikuttaa hurjasti tottakai niin miniän ja appivanhempien kuin aikuisen lapsen ja hänen vanhempiensa väleihin. Sympatiaa teille jokaiselle kovasti!
Toivottavasti tilanne muuttuu kun lapset isompia, jotta saavat oikeat suhteet omiin mummuihin ja pappoihin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top