Ahdistaako joku asia?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Rosita
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Jospa se tyyppi haluski pahoittaa sun mielen tai sit on vaan tyhmä kun tollasta laukoo. Toisaalta, kyllähän hoikilla ihmisillä mahan pikku pömpötyksen (esim.ruoan jälkeen) huomaa herkemmin kuin isompi kokoisilla. Joka tapauksessa tyhmä kommentti ja vielä päivähoidon henkilökunnalta!
 
Aikamoinen letkautus hoitajalta eevis4! Et todellakaan näytä tippaakaan raskaanaolevalta, päinvastoin :) Mulla sen sijaan näkyy jo turvotukset ja sen myötä pömppö. Olin palautunut normaaleihin mittoihin aikapäivää sitten. Saa nähä kauan tätä pystyy piilottelemaan :confused: Kiitos kaikille tsempeistä. En ole vieläkään päässyt alkujärkytyksestä yli ja edelleen mietityttää että miten pärjätään. Miten pystyn esim hoitamaan iltarutiinit kahdelta pieneltä, jos mies ei ole auttamassa? Hänellä on jonkin verran iltatöitä ja yöreissuja...:anyone
 
I-P, huhuilen tuolta tammikuisista 2015, vaikka meidän Pikkunen synty kuitenkin joulukuun 2014 puolella. Meillä poikien ikäero on 1v ja 4kk. Kakkosen ilmoitus tulostaan oli erittäin odotettu yllätys.

Sanoisin ehkä isoimpaan neuvona että rauhoitu :joyful: Etukäteen ei hirveästi kannata tuhlata energiaa siihen panikoimiseen että 'en selviä' ja 'me ei selvitä' . Jos ja kun olette päättäneet pitää uuden tulokkaan niin kannattee alkaa kääntämään ajatukset positiiviseen suuntaan ja ajattelemaan että hienoa kun perhe lisääntyy :happy:

Raskausaika ja uuteen tulokkaaseen valmistautuminen menee huomattavasti paremmin kun ottaa rauhallisen asenteen. Mä ajattelin kokoajan (suurimman osan aikaa) että se tulee mitä on tullakseen ja sen mukaan sit mennään. En antanut itselle tilaa miettiä kaikkia kauhukuvia mitä ikinä voisi mennä pieleen, vaan ajattelin että sitten sen näkee kun vauva syntyy että millainen hän on ja miten isompi suhtautuu ja toimitaan sitten sen mukaan. Negatiiviset ajatukset vie hurjasti energiaa ja sitä positiivista energiaa tulet tarvitsemaan :happy:

Teille kakkonen syntyy vielä kesän kynnyksellä niin ulkoilut yms on paljon helpompi hoitaa kun esim meillä kun Pikkunen synty joulun jälkeen ja esikoinen tarvi kuitenkin siinä kinosten ja pakkasten keskellä joka pv ulkoilua jne..

Mä kotiuduin laitokselta su ja ma aamusta miehen oli pakko mennä töihin eli jäin heti yksin uuden tulokkaan ja esikoisen kanssa. Miehellä on sellainen työ ettei pystynyt olemaan isyyslomalla kuin 2pv+vkonloppu. Olihan siinä aluksi aika hämmentynyt että miten pitäisi toimia ja mitä tehdä. Ensimmäiset 3kk ovat raskaat kun kaikki osapuolet totuttelevat toisiinsa ja univelat yms. Itellä jäi kaikki muu puuhaaminen ihan minimiin ja elämä keskittyi "selviytymiseen" ja uuden elämätilanteen opetteluun. 6kk jälkeen jo helpottaa ja arki rullaa ihan kivasti. Nyt kun kuopus täyttää 8kk niin päivät menee jo kivasti. Univelkaa ON enkä tiedä milloin ne saa pois (meillä ois vielä kolmas haaveissa samaan syssyys).

Nyt on jo uskomattoman ihana katsoa poikien yhteyttä toisiinsa :love017 halaillaan ja pussaillaan ja isompi paiijailee pikkusta jos sitä itkettää ja vie hänelle leluja että voisivat "leikkiä" yhdessä. Mitä tuo niiden puuha onkaan esim 2v päästä...

Ruuhkavuodet parisuhteessa on tullut tutuksi. Iltaisin kun lapset saa nukkumaan niin useimmiten molemmat vajoavat sohvan nurkkaan väsyneinä :rolleyes: Meillä tilanteessa auttaa se että ollaan paljon puhuttu tilanteesta ja miltä se kummastakin tuntuu. Seksiä ei todella pysty harrastamaan silloin kun haluaisi vaan silloin kun siihen on mahdollisuus, jos silloin juuri jaksaa... Toista voi helliä myös halauksin, kosketuksin, suukon ja sanoin pitkin päivää ja kotona ohikulkiessa. Ne ovat ainakin meidät pitäneet järjissään ja yhdessä ja kaiken tämän keskellä ollaan onnellisempia kuin koskaan.

Rauhallisella 'otetaan vastaan mitä tulee' asenteella selviää pitkälle! Ja halvemmaksikin tulee kun kaikki vauvantavarat on jo valmiina kotona :hilarious:
 
Kävin äsken vaatekaupassa sovittamassa kahta paitaa niin että jätin verhon puoliksi auki ja rattaat siihen ulkopuolelle jotka näin koko ajan. Heti tuli joku nainen sanomaan "kannattais varmaan ottaa vauva sille puolelle on vähän riskialtista jättää se noin" täh? Teki mieli sanoo et pidä huoli omista asioistas mutta ilmasin asiani vähän kauniimmin. Varmaan ehti tossa vöissä istuessaan tukehtua tai jotain sen 4min aikana jonka puolittaisen verhon toisella puolella vietin..
 
I-P, kyllä me naiset vaan pärjätään ! :thumleft
Nyt mäkin jo nauran tolle raskauskommentille, ehkäpä se täti on vähän hönö ja minä turhan herkkä kuukautisten takia :oops:
 
Eevis: Juu et kyllä näytä raskaana olevalta! Ehkä kerhotädin olisi aika käydä silmälääkärissä! :)
 
Mua ehkä nyt hieman ahdistaa tuo poitsun äitiriippuvuus. Siis kun en saa kotihommia tehtyä.. Heti on puntissa kiinni huutamassa. Onneksi tiedä, että on ohimenevä vaihe, mutta mun vuorokaudessa ei riitä tunnit ja kovin myöhään yöllä en jaksa siivota ja laittaa ruokaa.. Miehellä on kovasti ulkohommia pihalla ja puutarhassa, joten siltä on nyt turha kovasti pyytää apua sisällä. Dilemma on siis se, että kumman hommat ovat tärkeämpiä...?! Yhtä tärkeitä varmaan. Ja harrastuksissa kumpikaan ei edes ehdi käymään. Ihanaa tämä omakotiasuminen. Joskus on kiva ajatella, ettö mitähän kaikella ajalla tekisi jos asuisimme kerrostalossa..........
 
eevis4 sanoi:
Nyt ahistaa! Vein isomman tänään kerhoon. Siinä sitten hoitajan kanssa juteltiin niitä näitä ja pojan mahdollisesta jatkamisesta kerhossa vielä kevätkaudella vaikka päiväkoti alkaa. Sitten hän kysyi että onko lisää vauvoja tulossa?! Mä kovaan ääneen ettei todellakaan tuu meille enää yhtään lasta ! Hänen mielestään vähän näyttäs siltä,jep,jep!
Sori etten oo ihan fitness vielä mut kyl 34 koon vaatteet mahtuu. Mitenkähän timmiksi pitää itsensä treenata ettei tulisi ihmisille turhia luuloja?
Click to expand...

Siis ei oo totta :laughing021 minusta hän varmaan sanoisi että kaksoset tulossa vai :laughing021 uskomaton juntti, suoraan sanottuna, ja isolla J:llä! Mistä näitä mestareita aina vaan sikiää lisää :laughing002
 
Nyt ahistaa! Ei oo tarvinu 8,5 kuukauteen ajatellakkaan närästystä ja nyt on närästäny kaks päivää niin että jouduin turvautumaan jo unohtuneeseen ystävään rennieen.

Ahistaa siksi. Että. Närästys oli yksi erittäin selvä merkki raskaudesta 1,5 vuotta sitte. :<

Ja tilauksessa ei vielä olis toista.
Toivottavasti vaan paniikissa kuvittelen. Miehen kommentti asiaan oli todella lupaava, "no sehän tästä nyt vielä puuttus.". :D
 
I-P, vielä pipanatin hyvän kirjoituksen lisäksi muistuttelen taas niistä avuista joita on tarjolla. Kunnallisella puolella voi saada apua esim. perhetyöntekijöiltä, martat ja 4-h tarjoavat nykyään tosi monipuolista apua mummo toiminnasta lastenhoitoavun kautta siivoukseen ja ruokaneuvontaan jne. Se vaan tuppaa olemaan ihmisluonto sellainen, että ei osaa/pysty/halua/tiedä/ymmärrä aina pyytää apua. Ja tosiaan kunnalliselta puolelta saa apua ilman kustannuksia. Enkä todellakaan tarkoita, että niin suurta kauheutta on luvassa, ettei itse pärjäisi, vaan tarkoitus kertoilla avusta jota voipi saada vaikka tukiverkosto ei olisi omasta takaa kattava tai käytettävissä. Ja mulla on ainakin joskus helpompi pyytä "vieraalta taholta" apua kuin lähimmiltä :rolleyes:
 
Toi Kyfin kirjoitus avunpyytämisestä on niin totta ainakin mun kohdalla. Oon todella huono sitä pyytämään, varsinkaan esim anopilta ja ei sitä kyllä tarjotakaan. Silti hän on puhunut, että olisi kiva jos teille tulisi toinen, mutta joo sit kyllä tarvittaisiin apua, saa nähdä.
 
Tää on ehkä ainoo ketju mihin tää jotenkin "sopii".
Pamahti 39,5° kuume. Mies on yövuorossa ja pelkään etten herää kun likka itkee. Toiseks mä makoilen nyttenki kaks karvahupparia päällekkäin, viltti ja peitto päällä ja silti on kylmä. Kämpässä on 23 astetta.
Nytten mä siis kaipailisin jotain ihmerohtoja jotka vois viedä tän kuumeen ja nuhan pois. Vatsaan ja selkäänki sattuu julmetusti. Sattunu jo 4 päivää.
Huomenna menen siis lääkäriin jollei ole yhtään alempana tuo kuume yön jälkeen. Onko täällä kenelläkään niitä isoisoisoäidin rohtoja tallella? :)
 
Pikaista paranemista Ninjakirppu! En osaa muuta sanoa kuin että juo paljon, ota särkylääkettä ja yritä nukkua. Ja ne sä varmaan olet jo tehnytkin :). Hunaja auttaa myös! Toivottavasti tyttökin nukkuu yön hyvin.
 
Kiitos! Juu hunajateetä on litkitty ja en uskalla ottaa muuta kuin panadolia sen 3g päivässä koska viimeks kun olin näin kipeä paljastu että olen raskaana. :D kuumetta ei silti muistaakseni sillon ollu. Panadolilla saan kylmyyden kuriin mutta kuume ei laske. Hämärää.
 
Kannattaa NinjaKirppu luopuu heti ylimääräsistä peitoista ja huppareista, kuume laskee paremmin jos ei yritä pitää itteesä lämpimänä. Tiedän että tuntuu pahalta kun palelee mutta ylimääräsellä vaatetuksella sitä vaan pitää sen kehon lämpimänä vaikka pitäs saada lämpö laskemaan. Paranemisia :)
 
Luin viestin eilen mutta olin jo niin taju kankaalla etten jaksanu vastata. :D Kuuntelin kuitenkin neuvoja ja jätin ylimääräset pilkkihaalarit pois. Nytten oli enään hieman yli 37 astetta. :) Kiitoksia neuvoista! :)
 
Nyt toivon mielipiteitänne. Tuli eilen erimielisyys lapsen isän kanssa. Tyttö itki iltapalalla isänsä kanssa ja itku jatkui pöydästä poistumisen jälkeen. Kun tyttö näki minut itku paheni, eli halusi (mielestäni) selvästi mun syliin. Isänsä ei antanut vaan vetäytyi eri huoneeseen rauhoittelemaan vauvaa. Hänen perustelunsa oli se, ettei voi antaa vauvan oppia että huutamalla saa aina mitä haluaa, eli tässä tapauksessa äitiä. Eli hänen piti saada vauva rauhoitettua ja antaa se sit vasta mulle.

Olin ja olen eri mieltä. Vertaan asiaa vierastamiseen. Eli ei pidetä silloinkaan lasta väkisin toisen sylissä vaan annetaan vauvan rauhoittua sen sylissä, kenen sylissä vauva tahtoo olla.

Lapsemme ei tokikaan vierasta isäänsä! Ja vastaavasti saattaa mulle kiukutella ja sillä siunaamalla kun isänsä tulee töistä, niin onkin pelkkää hymyä hänelle. Hän on erinomainen isä ja hieno aviomies, eli epäluottamuksesta jne. ei ole kyse.

Otin sitten vauvan häneltä vastoin hänen tahtoaan, kun olin aikani kuunnellut hikisenä huutavaa vauvaa. Kun rauhottui mentiin syömään iltapuurot loppuun ja maate. Mieheni loukkaantui kovasti kun jyräsin hänen näkemyksensä tässä asiassa. Ja ymmärrän toki, kai...

Kysymys kait onkin että kuinka itse toimitte vastaavassa tilanteessa kun vauva vaatii pääsyä jomman kumman vanhemman syliin? Ja millä perusteella?
 
Olen Anjuska sun kanssa samaa mieltä. Illalla vielä kun väsy alkaa painaa, niin parempi vaan rauhoittua siinä sylissä johon vauva haluaa. Turhaa huudatusta itse ainakin välttäisin. Tää on mun mielipide. Ymmärrän kyllä hyvin sun miestäkin. Se haluaa olla yhtä hyvä lohduttaja kuin äitikin :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top