Ahdistaako joku asia?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Rosita
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meille kävi silleen, että olin kaupan kassalla ja olin maksamassa ostoksia kun pakkaamassa ollut nainen työnsi päänsä vaunujen kopan sisälle ihastelemaan Ilonaa! Ja vaikka Ilona ei nukkunut, niin en todellakaan tykännyt, että vieras ihminen tunkee päätään sinne. Ihan jo pelkästään sen takia, että Ilona vierastaa outoja ihmisiä, myös sen takia, että kyllä joku tuttavuuden raja pitää ihmisilläkin olla. Tosin olen itsekin ollut aina sellainen, että pitää olla tietty välimatka, en tykkää, että vieraat tulee ihan kasvojeni eteen, mutta säikähdin ihan kun meni liian tuttavallisesti kyllä vaunukoppaan :angry
 
Olenkohan minä jotenkin "vajakki" äiti kun en ole vieläkään halunnut vauvaa jättää hoitoon, ainoastaan isänsä kanssa on ollut kaksin, mutta en halua vielä jättää "vieraalle" hoitoon? Minulle on jo sanottu monta kertaa että pitäisi tuoda hoitoon jne.. mutta en pysty. Olen sanonut että en minä lasta tehnyt sen takia että muut saisivat sitä hoitaa ja miksi tuollainen kolmikuinen olisi pitänyt jo antaa muille hoitoon? Ahdistavaa painostusta ja taas ajattelen että mikä minussa on vikana?
 
En minäkään halua vielä mihinkään jättää. Kerran oli silleen että mun äiti oli meillä käymässä niin käytiin miehen kanssa ulkona mutta ei kyllä kävisi mielessäkään että muualle veisin. Oon enemmän ku mielellään vielä kotona tuon pikkusen kanssa. :)
 
No et todellakaan ole iituliina! Siehän oot lapsesi äiti ja päätät koska viet lapsen hoitoon ekan kerran! Semmosille jotka käskee sinun viiä oman lapsen hoitoon sen takia että olis jo aika niin käske pitää huoli omista asioista! :) kyllä sie äitinä tiiät koska on oikea aika!
Mie jätin vauvan hoitoon omalle äidille ko vauva oli viikon ikäinen, olin joululahjaostoksilla 1,5h. Sen jälkeen vauva on ollu max 3h joko minun äidin tai oman isänsä kans :) yöksi ekan kerran aattelin hoitoon jättää joskus lähempänä vuoden ikää ja silloinki omalle äidille ja isälle, en kellekkään muulle. :)
 
Johtuukohan tää hormoneista vai mistä mutta minuu ärsyttää ihan hirveesti se kun joku lässyttää miun vauvalle... Ite kyllä välillä lässytän myös, mut se kun joku muu alottaa lässyttämisen ni rupee kiehumaan ja pakko laskee mielessäni vähintään kymmeneen ettei tuu tiuskittuu tai äksyiltyy ku en jaksais kuunnella sitä. Toivottavasti on ohimenevää että hermot kestäis paremmin joskus.

Toinen mikä häirihtee hirveesti on se ku miehen äiti ja sisko naksuttelee (en tiiä miten muuten kuvaisin sitä ääntä) vauvalle. Ikinä en oo ennen kuullu kenenkää naksuttelevan sillee lapsille, kai sekii sit normaalii on.. ei vaan miellytä yhtään omaa korvaa... Mut en oo kyllä huomannu vauvan erityisesti innostuvan niistä naksuttelu äänistä.
 
Ei meilläkään neiti ole vielä ollut kenelläkään muulla hoidossa kun mummoilla ja papalla. Enkä kyllä halua vielä muille jättääkään. Olin vanhempieni luona viikon ja eilen kun tultiin tytön kanssa kotia niin vierasti isäänsä ihan kunnolla. Jumalaton huutokonsertti kesti koko illan. Nuokin hoitokerrat ovat olleet maksimissaan kolmea tuntia, kerran ollaan miehen kanssa kahdestaan elokuvissa käyty :D
 
Me ei olla annettu tyttöä vielä hoitoon. Sitten vasta,kun syödään kunnolla kiinteitä,olen ajatellut antaa siskolleni tytön hoitoon muutamaksi tunniksi, että päästään johonkin kahdestaan. Koen jotenkin vaikeaksi tässä vaiheessa pumpata maitoa ja opettaa vauvaa pulloon paria tuntia vaille. Vaikka tuskin siinä mitään kummallista oikeasti on, käytän ehkä sitä enemmän miehelle ja itselle tekosyynä kun en oikeasti haluaisi olla niin kauaa vielä tytöstä erossa :p
Miehen kanssa tyttö on nyt ollut sen ajan kun olen käynyt jumpassa tai salilla. Yleensä ovat menneet siksi aikaa lenkille että tyttö nukkuu, mutta eilen jäivät mun lenkin ajaksi ekaa kertaa ihan kotiin. Kuulemma tyttö oli vähän kitissyt, mutta ihan nätisti naureskeli jo siinä vaiheessa kun tulin kotiin.
 
Meillä on jo mummo ja mun sisko ollut hoitamassa vauvaa, ei ongelmia. Tässäkin asiassa vauvat ovat yksilöitä, toiset ovat herkempiä muutokselle kun taas toiset ei oo moksiskaan. Kyllä sitä äitinä tietää milloin vauvan voi/haluaa jättää hoitoon.
 
Mä en tykkää käydä tytön kummallakaan mummulla ihan vain siksi, että molemmissa on koirat ja kämppä karvaa täynnä. Kokoajan on nyrkit ja suu täynnä karvaa vaikka kuinka pitäisi sylissä ja kaukana koirasta. Sitten on kakan mukanakin karvoja. Tämä haittaa varmasti enemmän mua kukn tyttöä, mutta mä vaan inhoon koirankarvoja (kuten myös muidenkin eläinten karvoja)yli kaiken omissa vaatteissanikin.
Miehen vanhemmilla en tykkää käydä myöskään siksi, että siellä on aina sairaan kylmä. Itsekin olen aina aivan jäässä niin kai on tyttökin. Täytyy aina pukea monta kerrosta vaatetta tytölle päälle.
 
Appiukon luona tupakoidaan sisällä (liesituulettimen alla mutta kuitenkin). Ei olla todellakaan menossa sinne kylään, ainakaan pidemmäksi aikaa. Ovat monesti toivoneet poikaa hoitoon, mutta ei kauheasti innosta jättää. Pitääkin sanoa miehelle tosta, että saa kyllä tehdä asian noille hyvin selväksi ennen kuin poika tulee pidemmäksi ajaksi käymään, etteivät polttaisi silloin kun ollaan siellä. Muutenkin todella ikävä ja ällöttävä tapa mielestäni.
 
Ei häiritse jos jossain on eläinten karvoja tms. koska olen sitä mieltä että hiekkaa pitää vähän syödä ja koirien vähän nuolasta, jotta vastustuskyky kasvaa. En siis todellakaan oo hygieniafriikki.
Olen aina ollut vähän huithapeli ja silti tosi harvoin kipeänä, siksi en ole ymmärtänyt jatkuvaa käsien pesua tms.
Mutta jos jonkun luona on ollut oksennustautia tai muuta merkittävämpää sairautta, niin en mene viikkoon käymään.
En veisi lapsia paikkaan jossa tupakoidaan sisällä.
 
Mäkin oon siivousfriikki mut kyllä lapset saa juosta kuralammikoissa ja lapioda hiekkaa naamaan jos tykkää, pestään sitten. En vaan tykkää että koti on likainen. Me ei olla vielä käyty anoppilassa kertaakaan vauvak kanssa, asuvat yli 300km päässä ja heillä on just aika likaista,koirat ja kissat sohvilla ja jopa välillä meidän pedissä, mitä en pysty sietämään, olen muutenkin kovin allerginen kissoille ja saan usein anoppilassa hengitysvaikeuksia. Ja kaiken lisäksi siellä on kauheaa käydä pesulla kun ne kissat majailee saunassa ja siellä haisee pistävä kissanpissa :wtf:

Lisään vielä että mun lapsuuden kodissa meillä oli lemmikkejä ja silti puhkesi eläinallergia. Se tulee jos on tullakseen.
 
Muokattu viimeksi:
En mäkään oo mikään hygieniafriikki, mutta niitä karvoja en vaan siedä :confused:
Siistiä meilläkin on aina kotona, mutta en joudu todellakaan paniikkiin, jos tyttö maistaa multaa (siis tulevaisuudessa) tai koira nuolee naamaa tms.
 
Joo en mäkään mee tyttöä viemään koirien lähelle varta vasten naaman nuolesmista varten ja katson kyllä tarkkaan ettei niin käy, mutta ei se maailmanloppukaan ole jos niin käy. Enkä kyllä tule syöttämään hiekkaakaan lusikalla :p
Mulla on myös tosi hyvä vastustuskyky vaikka mut on pienenä pidetty niin steriilissä ympäristössä kuin mahdollista eikä ole imetettykään kuin kuukauden verran. Ja monet "hiekkaa syöneet" tutut taas ovat allergisia ja aina kipeänä.
 
Meillä on tässä pihapiirissä kolme koiraa, jotka tulevat ja menevät miten sattuu. Kotona asuu yksi noista kolmesta. Usein on kuraa, koirankarvoja, kuolaa, koiran oksennusta, pissatippoja, pölypalloja, vauvan kakkaa, puklua ja mitä lie lattialla ja matoilla. Kaikki noi on jossain vaiheessa ällöttänyt, mutta nyt vaan pyyhkäsen ohimennen tai heittelen mattoja ovesta pihalle. (Edit. Siis kun ei aika ja kädet enää riitä) :P
Enpä olis viis vuotta sitten uskonut, että voin suhtautua tällaseen näin rennosti. :,D
 
Mä olen kanssa pysynyt terveenä, koskaan ei nouse kuume enkä ole sairastunut edes flunssaan vuosikausiin, eikä mun lapsetkaan juuri sairasta vaikka puhtaana pidetään. Sen verran uskon siihen liian steriiliin=sairastavat lapset että olen vähentänyt pesuaineiden käyttöä, esim kun pyyhin pölyjä en käytä aineita. Vain vessan pesussa käytän desinfioivaa ainetta. Ja mä en kyllä kanssa anna koirien nuolla kenenkään naamaa, se ajatus siitä että se on just nuollut vehkeitään ja sit sen jälkeen vauvan naamaa...:yuck: jokaisen oma asia tuokin tietysti on ja meidänkin lähipiiristä löytyy niitä perheitä jossa ei ole niin justiinsa.
 
Takaisin
Top