Ahdistaako joku asia?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Rosita
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Oon jo pari kertaa tänne kirjottanu meidän kissoista ja niihin liittyvästä ahdistuksesta. Tänään pomppasi taas ahdistus kattoon asti. Sunnuntaina lähetettiin toinen kissoista äitini matkaan koska hän osoitti mieltäs kuseskelemalla turvakaukaloon. Sen jälkeen kun olin viikon aikana pessyt kankaat neljään otteeseen minulle riitti. Toinen kissa jäi siis vain meille. Nytten olin menossa jokapäiväiselle lenkille vaunujen kanssa niin niihin oli kustu silleen että jouduin kaikki pistämään pesuun. Eikä siinä vielä kaikki. Meillä on kylppäriremppa meneillään eikä ole sunnuntain jälkeen ollut suihkua käytössä. Olin tänään menossa kaverini luokse kahville ja samalla suihkuun. Oli kai tämäkin katti päättänyt kusta turvakaukaloon. Voin myöntää että semmoset ärräpäät pyörii nytten päässä. Luojan kiitos likka nukkuu ihan hyvin tossa koliikkikeinussakin ettei tartte nytten hermostuneena yrittää nukuttaa mihinkään muualle.
 
Voi noita ukkeleita! Mut kuten mimael kirjoitti niin itse me se käytös sallitaan! Me sovittiin pelisäännöt jo silloin kun vauva oli suunnittelu asteella. Meillä mies halusi enempi lisää lapsia kuin minä ja suostuin vasta sitten kun hän lupasi että mä pääsen normaalisti harrastamaan. Niin on tehty, kävin nyt viikon sisään 5 kertaa salilla ja jätin vaan lapset kotiin kun mies tuli töistä, odotin sentään että saa syötyä ennenkuin lähdin :joyful: siinä hän taas eilen ihmetteli kun vauva oli itkenyt lähes koko ajan ja 4vee kiukutteli...sanoin vaan et tervetuloa mun maailmaan! Hän on niiden kanssa 1-1,5h illassa ja mä oon niiden kans lopun vuorokaudesta.
Hyvin meillä toimii,ja varsinkin nyt kun hän on itse nähnyt miten raskasta se voi olla, ymmärtää miltä musta välillä tuntuu, tarjoutuu vaihtamaan vaippaa, vie roskat,jopa imuroi välillä! On myös kylvettänyt vauvan että mä saan saunoa rauhassa. Mut tämä kaikki on mun omaa ansiota, kun olen alkanut vaatia omaa aikaa ja tasavertaista vanhemmuutta. Monet äidit ei luota lastenhoitoa isille joka taas ruokkii isien epävarmuutta. Antakaa isien hoitaa heidän omalla tavallaan, yleensä rennommin kun me naiset hoidetaan. Antakaa heidän kokea että he ovat yhtä tärkeitä vanhempana vaikkei tissejä olekaan,voisko sitä pulloa harkita välillä jos vauva suostuu? Varmasti isätkin tarvitsevat onnistumisia vauvanhoidossa, se on se mikä palkitsee jaksamaan. On varmasti turhauttavaa jos vauva rauhoittuu aina vaan äidin syliin.

Onhan meilläkin ne pleikat ja tabit ja tietokoneet mut se on ihan fine mulle jos itsekin saan joskus vapaata.
Pitäkää naiset puolenne, se on kaikkien etu kun äiti on rentoutunut ja hyvällä tuulella :)
 
Luruan kirjoituksessa oli paljon tuttuja asioita. Kiitos kun jaoit tuntemuksesi täällä! Älä luovuta, uskon ettei miehesi tahallaan toimi noin, hän ei vaan ymmärrä kuinka paljon vastuuta ja tekemistä vauvassa on. Imetyshommat nyt on vaan äitin vastuulla, ja siksi ekat kuukaudet isä voi kokea olevansa ulkopuolinen. Meillä on aavistuksen vastaavaa toimintaa ja se on kiristänyt välejämme toisinaan. Tai en tiedä kiristänkö asioita vain omassa päässäni väsyneenä, vai ovatko asiat tosia. Tämä on kuitenkin vain minun näkökulma asiaan. Fakta kuitenkin on että minä olen päivät kotona ja mies poissa. Iltaisin hänkin on kotona, muttei läsnä. On liian helppoa ottaa iphone kouraan ja uppoutua sen maailmaan, tai vaihtoehtoisesti poistua alakertaan treenaamaan moneksi tunniksi. Rauhottelua meilläkin mies jaksaa sen 5min kunnes lykkää vauvan mulle ja sanomatta mitään poistuu tilanteesta.

Onneksi mies on ottanut asiakseen hoitaa meidän aikuisten ruokintapuolen ja sen hoitaakin hyvin! Mulla on aina lämmintä ruokaa saatavilla, niin ettei itse tarvitse muuta kun lämmittää se. Myös vauvan kylvetyksen mies hoitaa joka päivä ihan itse mielellään. Koirien ulkoilutus ja hoito sovittiin jo alusta alkaen että ne jää miehen vastuulle ekoiksi kuukausiksi. Niiden hoito ei kuitenkaan hoidu häneltä millääntapaa automaattisesti edelleenkään, vaan aina mun pitää pyytää että ruokitko tai käytätkö koirat ulkona. Tai vaihtoehtoisesti katso vauvaa niin mä hoidan koirat. Olen tavallaan niistä yhä vastuussa, työnjohtajan roolissa vaan.

Pitäisi varmaan olla pidempi pätkä poissa, niin että mies olisi useamman tunnin kahdestaan vauvan kanssa. Niin hän joutuisi pakosta oppimaan itsenäisiä keinoja vauvan rauhottamiseksi ja viihdyttämiseksi. Nyt hän tukeutuu liikaa mun apuun asiassa, vaikka pystyisi hyvin hoitamaan asiat itsekin. Ihan konkreettinen esimerkki: Vauva kakkasi vaatteet likaiseksi ja lykkäsin vaipan sekä vaatteiden vaihdon miehelle (koska olin itse vaihtanut vaipan jo miljoona kertaa päivän aikana ja mies ei kertaakaan). Vaipan hän vaihtoi hienosti ja pyllynkin pesi, mutta tuli sen jälkeen luokseni että puetko nää vaatteet tälle kun oot siinä parempi. No, en tietenkään suostunut siihen vaan tokaisin että pue itse, pitäähän sunkin se osata. Mielestäni on pöyristyttävää edes ehdottaa moista! Kyllä hän homman sitten hoiti nöyränä, mutta lykkäsi lopuksi vauvan mulle välittömästi ja poistui alakertaan useaksi tunniksi treenaamaan.:rolleyes:
 
Pitääkin varata ens viikosta itelle pari iltaa ainakin. Muutenkin tulossa stressaava viikko kun nimiäiset olis ens viikonloppuna. Niitäkin varten pitää kaikki ite suunnitella ja käskyttää toista auttamaan. Huokaus. Oma vika toki, kun tahdon että kaikki on ns. täydellistä. :rolleyes:
 
Taidankin tänään antaa miehelle tehtäväksi kylvettää vauvan. Sanon vain, että kylvettää enkä neuvo yhtään enkä mene edes vierestä katsomaan vaikka vähän kyllä hirvittää, että hukuttaa tytön :confused: Katsotaan jos onnistuessaan saisi vähän itsevarmuutta vauvan hoitamiseen.
Oon harkinnut myös, jos annettaisiin välillä pullosta maitoa, että pääsisin välillä edes johonkin, mutta pelkään imetyksen tyssäävän siihen. Täytyy varmaan varuiksi pumpata maitoa ja lähteä vaikka edes tunniksi ihan mihin vaan. Kovasti haaveilen pääseväni salille tai jumppaan, mutta toistaiseksi tuo imetys estää. Mutta joku päivä aion laittaa miehen vaunulenkille ja itse jumppaan sitten vaikka kotona :)
 
Meillä oli vuorokauden ajan pulloruokinta, minä kun pidin vapaaillan ja niinsanotusti vedin pään täyteen. Hienosti kuitenkin imetys jatkui sen vuorokauden pullottelun jälkeen,eikä häiriintynyt yhtään :)
 
Meän äiti vahvisti sen, että miehet ei oikein osallistu noihin arkijuttuihin ko käskemällä. Selitin kuinka minun mies vaan istu sohvalla ko ite imuroin vauva toisessa käessä, eikä mies ees tarjoutunu auttamaan! Äiti vaan totes että "semmosta arki nyt on". :D
Meillä siis ihan samanlaista ko teillä muillaki, mutta oon yrittäny keskittyä vaan vauvaan ja silloinko mies on kotona niin yritän olla valittamatta kaikista pikkujutuista. Tuskin miehelläkään on kiva tulla kotiin viikon mittaselta reissulta jos vastassa on valittava akka joka vaatii tekemään sitä ja tätä ja tuota. Ei mies silti millekkään lepolomalle kotiin pääse, kyllä se käy kaupassa ja tekee ruuat ja ulkoiluttaa koiran ku on kotona. Vauvan kanssa se on alkanu nytte viettään vielä enempi aikaa ko vauva seurustelee ja ottaa kontaktia enemmän.
Oon samaa mieltä siitä että ite me sallitaan miehille se sohvalla köllöttely ja kaikki muu. Meilläki mies pesis pyykkiä ja siivoais, mutta harvoin mulle kelpaa sen "puoliksi tehty"-kädenjälki ;) eli oma vika ko niuhotan jostain pyykkien oikeaoppisesta kuivattamisesta :'D
 
Niin... Oikeasti varmasti aika harva mies on luonnostaan kodin hengetär. Yleensä kuitenkin äidit ovat kotona lasten kanssa ja jonkun täytyy myös käydä töissä tienaamassa.. En nyt yritä liikaa puolustella miehiä, mutta varmasti ovat itsekin väsyneitä työpäivästä ja sitten pitäisi heti alkaa kotitöihin ja lastenhoitoon. Miehistä ei nyt vaan ole siihen ;)
 
Meillä mies hoitaa vauvaa siinä missä minäkin, syötöt ja nukutukset on tosin minun heiniä 99%:sti. Huutaa yleensä iltaisin isänsä sylissä, mutta hän ainakin yrittää saada vauvan rauhoittumaan. Meillä mies saa kyllä aika vapaasti mennä harrastuksissa kun hän päivittäin viettää paljon myös vauvan kanssa aikaa. Vauvalle kelpaa onneksi myös pullomaito. Olen ollut useita kertoja jo jopa neljä tuntia omissa menoissa ja hyvin ovat pärjänneet, minä varmaan eniten kärsinyt noista ajoista kun olen vauvasta erossa :rolleyes: Itselläni on sitä vikaa että liian herkästi menen ottamaan vauvan syliini jos hän huutaa paljon, puoli minuuttiakin tuntuu ikuisuudelta :laughing002 Eniten ehkä ärsyttää se kun yritän vauvaa nukuttaa ja mies on jo peiton alla, niin hän nukahtaa sekunnissa kun minä hyssyttelen 1-2 tuntia vauvaa unten maille :laughing002
 
Ei mun miehestä ainakaan oo hoitamaan kotia niin että oisin tyytyväinen;) joistain asioista oon hoksannu, et pääsee vaan helpommalla ku myöntyy et helpommalla pääsee ku vaan ite tekee, eikä ala hermoileen et toi ukkokaan ei koskaan pyyhi tätä liesituulettimen lasia tai pese vessoja tarpeeksi tarkasti! Aivan varmasti on myös paljon asioita, jotka ärsyttää miestä mun tavoissani... Jätän käsityöni lojumaan pitkin kämppää ja koirien ulkoiluttaminen on meilläki jääny miehen kontoille...
Mutta kyllä tuo vauvan tulo näköjään taas pistää miettimään näitä työnjako juttuja.. Me suunniteltiin et vois ihan kirjottaa ylös kaikki kotityöt ja kattoo, et mitä kellekki kuuluu ja kuka mitäki tekee... Kumpikaan ei kuitenkaan aivan täysin laiskottele, mutta kummastaki varmaan tuntuu siltä, että ite tekee enempi..
Itsellä ainakin tuo imetys sitoo niin paljo vauvaan, että mies ei samalla lailla oo oppinu aattelemaan kaikkia menojaan ensin lasten kannalta.. Oletus on että äiti hoitaa ja isällä on aina mahdollisuus lähtä mihin millonki... Se on mun jatko-ärsytyksen aihe;)
 
Citrus: Kyllähän niitäkin miehiä on, mutta harvassa ne on..

Ps. Mies tuolla juuri imuroi kun minä imetän...ja imetän...ja imetän... ;)
 
Nyt ahdistaa tai oikeastaan ärsyttää!! Olen raskauden jälkeisessä sokerirasituskokeessa täällä sairaalassa ja oli niin ärsyttävä hoitaja, että pakko tulla purkautumaan. Ensinnäkin kyseli heti, että tulikos isokokoinen lapsi...no ei tullu! Sitten kyselin noista raja-arvoista kun en ole en raskaana, hoitajan mukaan ne on nyt samat kuin raskausaikana oli. No äsken kyllä googlettelin ja ei kyllä näin ole. Ja kolmanneksi ilmoitti, että täällä pitää istua 2 tuntia, vaikka sitä 2 tunnin arvoa ei edes nyt tarvita, ainoastaan raskausaikana otetaan se. No miksi sitten täällä pitää istua kaksi tuntia kuitenkin. .en saanut vastausta. :mad:
 
Miten winnie oot nyt jo käyny siinä? :o vai onkohan mulla menny jotain ohi... Mulle sanottiin, että vuojen päästä synnytyksestä pittää käyä taas sielä sokerirasituksessa...
 
Jos on ollut insuliinihoitoinen raskausdiabetes, niin silloin joutuu viimeistään 3 kk kuluttua synnytyksestä. Oli oksettavaa juoda se litku taas. Nyt teki enenmän pahaa kuin viimeksi...
 
Mä nyt myönnän olevani sellainen vauva-töllöttäjä. Oon aina ihastellut vauvoja, niin tuntemattomien kuin tuttujen.
Ja en ahdistu muidenkaan ihastellessa mun lasta.
 
Mä tunnen suurta ylpeyttä kun mun vauvaa ihastellaan, ei haittaa yhtään. Sitten ehkä haittaisi jos harso edessä ja vauva nukkuu sen takana ja joku väkisin yrittäisi urkkia vaunuun..tätä ei tosin ole koskaan tapahtunut. Haluaisin kovasti saada mammatuttuja,mut aina kun mennään esim.leikkipuistoon niin aina siellä eri tyypit? Harvoin näen samoja naamoja tai lapseni samoja leikkikavereita, eiks perheillä ole enää rutiineja? No perhekerhossa olen tutustunut vähän joihinkin äiteihin, ehkä se siitä lähtee kun aikaa kuluu.
 
Mä halkean ylpeydestä, kun ihmiset pysähtyy ihailemaan mun vauvaani. Mutta jos tyttö nukkuu vaunuissa ja joku tulee kysymättä lupaa tunkemaan päätään vaunuihin niin en tykkää.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top