Ja tsemppiä Peppipupu. Yritin miettiä osaisinko sanoa tuohon halujuttuun mitään, mutta en osaa. Minulla on ollut pitkiäkin aikoja ilman haluja, mutta silloin en ole ollut parisuhteessa, joten olen antanut asian olla ja keskittynyt muuhun. Ensimmäinen kerta kun halut tipahtivat täysin nollaan pitkäksi aikaa oli kieltämättä pelottavaa, koska sitä mietti ovatko halut poissa koko loppuelämän, mutta kyllä ne tulivat aikanaan takaisin. Ja myöhemmillä kerroilla ei enää pelottanut, koska tiesi, että kyllä ne tulevat takaisin sitten kun siihen on taas valmis. Parisuhteessa varmasti tilanne on hankalampi, kun pitää miettiä toisenkin osapuolen tunteita ja odotuksia.
Muilla varmaan on parempia vinkkejä kuin minulla.
Muilla varmaan on parempia vinkkejä kuin minulla.
synnäriltä lähtöpaino 2550g ja tänään 1kk iässä 4140g ( paino otettiin 3 kertaa kun hoitajakaan ei uskonut vaakaa 
) mutta uskottava se oli, ei ole ihme että vaatteet jääneet pieniksi ja pienimmät vaipat alkaa jo ahdistaa.
). Ja vaikka ei johtaisikaan, niin olen surutyöni tehnyt ja nyt tuntuu jo ihan siltä, että ei musta enää olisikaan kaikkea alusta aloittamaan. Vauva-aika on ihanaa, mulla on sen suhteen ruusunpunaiset kullitetut muistot. Taaperon voisin lykätä ensimmäisen vastaantulijan matkaan, ainakin jos olisi yhtä temperamenttinen kuin tuo kuopus, nyt 11v.
