Minua on alkanut oksettamaan aina kun syön isomman aterian..aamupalat, iltapalat ja välipalat menee mutta nuo isommat ateriat, lounas ja päivällinen, ei varmaan enää oikein sovi tuonne mahaan. Pakko vaan pienentää ateriakokoa, vaikka en mielestäni mitään jättiannoksia ole syönyt tähänkään mennessä..
Toinenkin ärsyttävyys on palannut elämään sitten alkuraskauden aikojen, nimittäin yöllinen nälkä. Aamuyöllä herään aivan jäätävään nälkään ja pakko käydä jotain pientä syömässä. Eikä auta edes kunnollinen iltapala..
Toinenkin ärsyttävyys on palannut elämään sitten alkuraskauden aikojen, nimittäin yöllinen nälkä. Aamuyöllä herään aivan jäätävään nälkään ja pakko käydä jotain pientä syömässä. Eikä auta edes kunnollinen iltapala..
Siihen sattuu aivan älyttömästi kun nousen sängystä, käännän kylkeä tai kun pukiessa joutuu seisomaan yhdellä jalalla. En muista että ois esikoisesta tämmöstä ollut. Viime yönä sai melkein itkua vääntää kun kääntyminen teki niin kipeää :arghh:
. Esikoisellakin on joku ihana vaihe meneillään että saan nukuttaa sitä sekä yö- että päiväunille 1,5-2 tuntia joka päivä, huoh. Kylläpä onkin nyt tullut valitettua tälle aamulle :D
Kaikesta yrityksistäni huolimatta parisuhde meinaa lyttääntyä arkipuuhien alle ja rutinoitua sanoiksi joita ei enää tarkoita. Tai ehkä minulla on vain liikaa aikaa miettiä sitä, raskaus kun ns. pysäytti minut tähän hetkeen, ehkä vauva pysäyttää sitten miehen samalle linjalle - toivon niin 