Onpas tänne tullu tekstiä

ihanaa kun on lomat ohi, mä oon ihan poikki! Nostan hattua muksun kanssa ulkomailla reissaaville, itellä menee järki ja hermot ihan jo kotimaan matkailussa... Meillä on ollu tää napanuoran venytys-prokkis kesän aikana ja voin sanoa että oon aivan järkyttyny kuin helpolla kaikki on menny! Ehkä poika on äitiään sopeutuvaisempi tapaus

Liekki oli mun vanhempien luona hoidossa 3 päivää ja kaks yötä kun käytiin miehen kans Riikassa(varmaan viiminen reissu mitä kahestaan tehään!). Oli ekana päivänä vähän kaipaillu meitä mutta muuten oli ollu aivan mahottoman reipas, sit kun oli vähän tullu ikävä niin oli osannu hakea mummon syykystä turvaa

oon ollu hirveen vastahakonen jättämään poikaa muitten hoitoon mutta ny uskalsin ku olin huomannu kuin se osaa olla ihan rennosti ja juurikin luottaa äitiini(vaikka harvoin näkevät). Täytyy sanoo et ekan päivän jälkeen vaan porattiin miehen kans ikävää ja laskettiin tunteja siihen et nähään poika.... Reissun ohessa vähensin taas imetyskertoja, Liekki selkeesti pärjäis jo ilman mutta jatkan ny parilla kerralla päivässä kun ne ei paljoa menoa haittaa; voi jäädä joku kerta väliin ja voin melko rauhassa polttaa

tupakasta kun oli puhe...kuin, päätikkö
Jenni olla imettämättä vai tuliko jotain muuta? (ihan uteliaisuuttani kyselen)
Käveleekö jo kaikkien muksut? Alan oleen vähän huolissani ku Liekki ei vieläkään kävele!! En tajua... Se on kävelly tukea vasten jo iät ajat ja jo jonku kuukauden verran on "vahingossa" seisoskellu hetken ilman tukea. Sit kun yritän sitä kävelyttää niin vetää heti polvilleen, ei suostu työntään kärryn yms. vempeleitä millä vois harjotella

mutsi jo meinas et pitäskö pyytää jotain fysioterapiaa...toisaalta voi olla että puheharjotukset on menny edelle. Ainii, aivan sydäntäsärkevä tapaus; Riikaan reissaamisen aamuna mun vanhempien luona, pari tuntia siihen kun piti jättää oma pieni moneksi päiväksi muitten hoiviin, Liekki heräillessään kailotti niin kovaa ja selkeesti(ja ekaa kertaa) "ÄITI" että mun vanhemmat kuuli sen toiseen huoneeseen

siin oli kiva sit lähtee....
Hooh, mutta tärkeetä opettelua varsinki itelle, torstaina mennään jo tutustuun tarhaan... Ootan into pinkeenä et pääsen tekeen omia hommia, hajoaisin jos joutusin oleen vielä pitempään kotona, mutta tietenki tulee haikee olo kun ei vaan saa olla koko ajan pojan kans...