ÄLLÖTTÄVÄÄÄÄÄ......!

Toimi tuo linkki kyllä, kiitos- tosi hyvä artikkeli!
Ja< osanotto kaikille joilla lähiperhettä jo mennyt.
 
Sarra: pupu ei maistu kyl kanalle. Se ei maistu juuri millekkään ja se on iha helvetin sitkeetä. Nimim. Helvetin kuollut kani yritti tappaa miut tukehduttamalla! :D
 
Ai mun mielestä jänis on niin mureeta että se ihan sulaa suuhun! Valmistustavasta varmaan riippuu sekin...
 
Ja espanjaksi sanotaan "meter gato por el liebre" eli laittaa kissaa jäniksen sijasta. Ovat kuulemma samanlaista lihaa. En ikinä tilannut siellä kania! :p

Sent from my HTC One using Vau Foorumi mobile app
 
Rimpsukka: Enpä tiiä mite oli valmistettu se kani.. Mä vaan söin ja melkei kuolin.. :grin
 
Kyllä se valmistustapa tekee hurjasti-oon itse pilannut ainakin yhden jäniksen ja jokusen linnun laittamalla väärin- ja tullut sihen tulokseen että varmin ja helpoin tapa tehdä ainakin riistaa on kypsyttää pitkään-silloin kaikki on takuumureaa eikä jää mitään kurkkuun pyörimään! pikkuhiljaa sitten laajentaa repertuaariaan..

Mutta kyllä mä KOVAAN nälkään söisin vaikka sitä kissaa-vaikka lihansyöjä onkin:p!
Krokotiilikin oli oikein herkkua, en tiedä mitä trikiiniriskejä siinäkin lienee:think005, aikamoinen raadonvetäjä tuokin on..
 
Tottakai vaikuttaa valmistustapa lihaan kuin lihaan.. Mut se oli kyllä ihan ravintola kokin vika jos sen ei ollu tarkoitus olla sitkeää :grin Tai sit se oli espanjalaiseen tapaan kissaa.. Espanjalainen oli itseasias kokkikin.. :rolleyes:
 
Ollaan kans huomattu että ravintoloissa ei aina ihan osata:rolleyes: valmistaa es lammasta-sitkeetä saa useesti (eipä tuu tilattua enää..) eikä millään pahalla ravintolakokkeja vastaan!
niissäkin riittää variaatiota:), siinä missä insinööreissä ja terveydenhoitajissakin..
 
Me oltiin kerran yksissä hienoissa häissä, joissa oli pöytiin tarjoilu yms. Sapuskana oli mm. lihaa jollakin punaviini-millälie- kastikkeella ja lihassa semmonen mieto maksan maku. Mietittiin siinä porukalla, että mitähän lihaa tää on ku on niin erikoinen maku. Alettiin veikkailemaan jo kaikkia mahollisia riistoja ja sit nappastiin tarjoilijaa hihasta, et hei mitä tää liha on. Pysähty muuten moni haarukka ku tarjoilija ilmotti sen olevan nautaa. Jumankauta, vanhaa lehmää meille syöttivät :grin

Me tehtiin tänä pääsiäisenä muuten ekan kerran lammasta ja oli hyvää. Lapsetkin veteli kaksin käsin. Meijän kummankin kotona, kun ollu näitä kauhukuvia villasukista :p Meilläkin isä kyllä teurasti lampaan ihan sujuvasti ja niitä syöneet lihaa kehuivat, mutta ei ite suostunu sitä syömään.
 
Meilläkin onnistui karitsanviulu yli odotusten. Yrttimarinadi sopi täydellisesti ja liha niiiiin hyvää ja mureaa. Miehen poikakin, joka yleensä suhtautuu kaikkeen uuteen en tykkää-asenteella, halusi sitä ison annoksen. Edes se kun leikkasin sitä lihaa irti kokonaisesta lampaan jalasta pojan nähden ei hätkähdyttänyt vaikka kaikenlaisia roippeita siinä touhussa lenteli :grin
 
mäki oon muuten joskus syöny nautaa mikä maistuu ihan maksalle :sick009 ja mä en voi sietää maksaa!!! mistä se maku siis tulee siihen? onko se pilal se liha?
 
Ainakin jos pitää liian pitkään pakastimessa tulee maksainen maku lihaan. Mutta ehkä joku loppuunlypsetty satatonnari maistuu jo tuoreeltaankin maksalta?
 
Muistan kun mummoni kuoli joskus 20 vuotta sitten. Tätini soitti sairaalasta ja ilmoitti, että mummo oli kuollut. Oli aika epätodellinen olo vaikka tiesin mummon kuolevan jonain päivänä. Olin käynyt häntä katsomassa sairaalassa ja mummo oli niin morfiinipöllyssä, ettei edes tuntenut. Puhui jotain todella vanhoja asioita.

Koko mummon kuolema konkretisoitui vasta hautajaispäivänä, kun kävin kirkon ruumishuoneella katsomassa mummoa. Sit vasta tajusin, että hitsi mummo ON oikeasti kuollut. Eikä siitä jääny mitään traumoja mulle. Tosin olin kyllä silloin jo 2-kymppinen.
 
Kyllä se tuntuu äärettömän tärkeältä että läheisten kuollessa pääsee näkemään ihan vierestä sen kuoren- kun henki, sielu tai elämä, ihan miten sitä haluaa kutsua, on poissa- on se niin selvästi vaan se ruumis siinä.

Mutta mitä täältä luenkaan - alkaako villasukka-legendat murtua:)??
:hello2:hello2:hello2pointsit kaikille "jalan vääntäjille"!
ja eikös oo tunnelmaa mukana kun isosta jalasta vuolee roippeita isolla puukolla?

Tuli muuten taas koiralle ruokaa tänään-karitsoinnin sivutuotteina, istukkaa..vuh-namia..:grommit
 
Mulle kuolleet ihmiset aiheuttaa kauheeta ahdistusta.. kun mummi oli huonossa kunnossa niin alkuun en pystyny edes meneen katsoon sitä, vaikka oliki hengis vielä. Nyt kun hän kuoli, niin äiti kysyi tahdonko tulla katsomaan häntä ja hyvästelemään, mutta en pystynyt.. sisko oli mennyt ja oli ottanut kuolleesta mummista kuvan, yritti sitä mulle näyttää, mut en todellakaan sitä pysty katsomaan.. nyt mua jo ahdistaa tulevat hautajaiset (jos ees pääsen niihin, kun niin lähellä la), kun pelkkä arkun näkeminen tuntuu pahalta, mummin takia sinne silti haluan, kun mummi oli kuitenkin yks tärkeimmistä ihmisistä elämässäni. Ruumisautonkin näkeminen on ahdistavaa..kerran meinannu ajamisesta tulla mitään, kun ajoin ruumisauton perässä ja näin et sillä kyydissä arkku.. oon ehkä vähä turhan heikko kuoleman suhteen..
 
munki on kauheen vaikee ymmärtää jos joku on kuollu, mut en oo ite nähny sitä.... ite töissä kumminki aikas paljon ollu ruumiiden kans tekemisissä, niin tavallaan tarviin sen "todisteen" et se on oikeesti hengetön.... miehen pappa just kuoli hetki sit, mut silti mä hetken ihmettelin että missäs se pappa on ku käytiin sen mummoa kattomassa :confused: onneks en kerinny kysyä.

ja edellinen koira kun lopetettiin mä itkin ihan hillittömästi siinä koko toimenpiteen ajan, mut mun oli pakko lainaa sen lekurin stetareita ja kuunnella ite et onhan se pumppu varmasti pysähtyny.......
 
Mun äiti kuoli 7v sitten ja jotenkin sen jälkeen suhtautuminen kuolemaan on muuttunut. Hänen jälkeen on kuollut muitakin läheisiä, mut jotenkaan ne menetykset ei oikein tunnu miltään. Minusta on tullut tosi kyyninen ja aina pelkään, et osaanko olla osaanottava toisten menetysten kohdalla.

Pelkään vähän, et milloin romahdan ja joudun käsittelemään oikeasti äitini kuoleman ja surun. Raskauden alussa th ehdotti jo, et voisi varmaan olla hyvä keskustella jonkun kanssa äidin kuolemasta ja muista menetyksistä ennen lapsen syntymää.

Meni vähän ällöjuttujen ohi, mut tuli mieleen kuolemasta.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Olin pari vuotias ku ukki kuoli ja kävin sillon kappelissa kattomassa ja muistan sen edelleen vaikka niin pieni olinki. Ei mulla siitä mitää traumoja oo jääny. Kaksissa ortodoksi hautajaisissa oon ollu ja siellä arkku oli auki. Ei sekään pahaa tehny tai ei siitä tullu mikään tietty fiilis mut kauvaaha ne ei sitä kuolluta näytä, se liinaha laitetaan sit kuiteski kasvoille. Ei sitä tiete mielellään kattele mut huonompi olo mulla tuli niistä suitsukkeista. :rolleyes: Nepä oliki sit meijän suvun viimoset ortodoksit.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top