ÄLLÖTTÄVÄÄÄÄÄ......!

En todellakaan nauti, jotkut hoitsut oikeasti nauttii haavahoidosta. Diabetes on semmonen mukava tauti, joka vaurioittaa ihmisen pintaverenkiertoa ja näin pikkuhiljaa jokin ruumiin osa voi mennä kuolioon. Luuhun asti mädäntyneet kantapäät ja varpaat on oikein mukavan näköisiä ja hajuisia hoidettavia. Yök, mutta pakko mikä pakko! No kun reviisio ei enää niihin auta, pistetään jalka poikki ja sit hoidan amputaatiohaavaa. Leikkaushaavat on paljon siistimpiä, mutta kyllähän nekin tulehtuu joskus tai eivät syystä tai toisesta mene umpeen.

Kestän kyllä muita eritteitä todella hyvin, oksennukset, pisut, limat ja pökäleet. Verijutut on vaan semmosia, että teen niitä kun ne kuuluu työhön, joskus vähän hengittelen syvempään, en todellakaan nauti siitä!

Olen syntynyt pikkupaikalle maaseudulle ja lapsuudesta noi kaikki metsästys ja teurastus hommat tuttuja. Olen kuitenkin ollut jo yli 20-vuotta kaupunkilainen ja ihan vieraantunut maalaistouhuista. Pelkkä kalan perkaaminen tekee jo vaikeaa. Ei se mitä siinä tapahtuu, vaan se haju joka jää käsiin. Musta on tullut nössö! :smiley-ashamed008
 
Mä opin jo pennusta asti noihin teurastusjuttuihin. Koskaan en ihan vieressä ollu kun meidän kesäpossusta tehtiin kinkku, mutta kyllähän tuo ruho siinä kartanolla jonkun aikaa roikku. Verta piti tosiaan vatkata ihan hillittömästi siinä laskettaessa, ettei hyytyny. Samaten välillä tuli oven raosta hirven sorkkaa ja turpaa sisään ku koiria päästi sisälle kun isä olikin niille herkkuja tuonu. Pahin mieleen jääny tapaus oli varmaan yks helvetin äkänen sonnimulli joka heinäkuun helteellä katkas koipensa. Eihän sille muuta voinu ku nappia otsaan, mutta se haju mikä siitä elukasta alko nousemaan vaikka nopeesti sitä lihaa siitä säilöön laitettiinki, yh.

Ite en ole mikään metsästäjä, mutta miehen sain hommaan houkuteltua. Nyt käy hirvi- ja jänismetällä ja löytyy pakkasesta se perhanan kallis teerikin. SIlle tuli hintaa siis lähemmäs 300 euroa kun koira hajotti sillä reissulla tassunsa... :confused: Kyllähän me "kaupunkilaiskakarat" syskysin aika temuaminen niitten hirvenlihakönttien kanssa käydään, että siisteinä pakkaseen menevät, mutta on tässä harjaannuttu vuosivuodelta. Jos metälle lähtisin ni lähtisin kyllä just tota koiran touhua seuraamaan. Miten se hirvi löytyy jne.
 
Meillä oli kotona hanhia ja kyllä mäkin ipanana katselin kun niiltä pistettiin vesurilla kaulat katki. Joskus pystyi katsomaan ihan tuosta vaan, toisinaan oli itku kurkussa.

Ja olen mä yhden kesän ollut töissä maitotilalla, jossa oli myös muutama porsas. Siellä pari kertaa tuli teurastaja pilkkomaan sian paikan päälle. Sen katsominen ei ollut mitenkään kauheaa. Kaverit kyllä puhui mulle siihen tyylin että olen mielisairas kun sellaista pystyin katsomaan. Mun mielestä sairaampaa on se että lihaa mussutetaan valmiiksi paloiteltuna ja pakattuna mutta paheksutaan sitä että joku sen eläimen tappaa ja leikkaa.
 
Neljän suora sanoi:
SIlle tuli hintaa siis lähemmäs 300 euroa kun koira hajotti sillä reissulla tassunsa... :confused: .
Click to expand...
Siis näinhän ei voi hintaa metsästähaetulle lihalle laskea:grin, tietyt jutut pitää vaan jättää laskematta-muuten täytyy lähteä kauppaan lihaostoksille..

on muuten koomista kuinka meidän 8v viimekesänä piti kaninpoikasia sylissä ja mietti kuinka ihanan pehmeän turkin niistä saisi.."äiti syödäänkö me nää"- ei syöty kun löytyi kodit muutenkin, mutta odotan kyllä sitä päivää kun kotia ei löydy:wink-kiva eläin kun se on söpö isonakin, ja ehkä herkullinenkin? toki noissa pienissä kaneissa niin paljon ei lihaa ole, mutta ehkä joku söpö pikkuvarras kuitenkin-ja vaikka tupsut pipoon..
:bunny
 
ImageUploadedByVau Foorumi1397701551.232097.jpg
Meillä on pihalla näitä ja fasaaneja ;D Pyssy puuttuu niin siitä kun vaan nappaa ekaksi ilmaantuvan..
Ja ei, ei asuta lähellä vettä! En tiedä mitä noi teki yks päivä meidän pihalla :D
Hirviä vois myös tulla tohon, hirvi on hyvvvveeee!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Jänöt maistuu kuulemma ihan kanalle... Tai et ainakin jossain pöperössä käy hyvin kanasta ;).
Meil ois kans ollu tota fasaania saatavilla ihan tässä lähiössä muutamaan otteeseen ku naapurin aita on sellanen sopiva loukko niille ja kun mun pieni sievä kuuskiloinen koirani ajaa ne sinne, ei ne sieltä enää mihkään pääse... En oo sit kuitenkaan kokeillu ku mun tuurilla koira sais turpaansa ainakin tonnin edestä.

Pienenä mulle oli vaikeita noi eläinten teurastusjutut, lampaita on pariin otteeseen laitettu päiviltä ja se oli silloin mulle aika kauhee kokemus mutta en nyt sanois että ihan traumaa ois jääny.
Noi varpaat sen sijaan... Mulle just töissä kaikkein vaikeinta on ku ihmisten jalat on kammottavassa kunnossa. Ihan jo pelkät kynnetkin riittää...
Ja se tietynlainen vanhusosaston haju, aah, onneks en joutunu sen kanssa tekemisiin tässä odotusaikana. Ois voinu tulla siivottavaa...
 
spiraali sanoi:
Yöh, ei pupujuttuja :( puput on kivoja!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Click to expand...
Niin on! samoin kun lehmät, lampaat, linnut ja monet muutkin:grin!

oon kyllä miettinyt paljon tota teurastamisesta traumatisoitumisasiaa, enkä mä oo siihen kyllä törmännyt omassa elämässä. jos asia (siis se itse lopetus) hoidetaan sen vaatimalla vakavuudella (ei kukaan TYKKÄÄ lopettaa eläintä(?)-se on vaan välttämätön paha), jotta saadaan syödäkseen-tai lopetettua kärsimys, ei siinä pitäisi olla mitään kauheaa, päinvastoin.
Tiedä sitten miten omat lapset asian näkee myöhemmin, toivon kyllä että heillä ymmärrys antaa myöten.
Ainakin noita teurastamodokumenttejä es amerikasta katsoessa tulee aika karsee olo- se bulkkimeininki on jotain ihan muuta kun itse sen vastuun ottaessa.

Vähän samaa "ongelmaa" on mielestäni nykyisessä ihmistenkuoleman hoitamisessa- ollaan normikansalaiset aikalailla vieraannuuttu kuoleman kohtaamisesta. yhteiskunta toki toimii tehokkaasti ja hygieenisesti näin, mutta kyllä mua ainakin harmittaa se oma osallistumattomuus omaisten poislähtöön- mummon kuollessakaan ei saatu edes liinaa naamalta nostaa kun osa omaisista ei halunnut sitä es lapsille näyttää. surettaa vieläkin, kyll mä mieluummin haluaisin osallistua siihen kuolleen hoitoon ja hyvästellä ihan kunnolla, se on kuitenkin jokaisella kerran syntyvällä joskus edessä-miksi siitä pitää tehdä niin hirveä peikko?
 
Samaa mieltä teurastamisesta. Tuskin kukaan siitä saa kiksejä, mutta koneellinen liukuhihnateurastaminen (ne broileritehtaat on mun mielestä kammottavimpia) on ällöttävää ihan eri tavalla kuin kotiteurastus.

Oon ollut lapsena ihan hajalla kun isoenon rakkaan hevosen varsa katkaisi jalkansa ja jouduttiin lopettamaan, mutta kyllä se ruokana sitten kelpasi jopa mulle, vaikka heppahullu olinkin.

Mä sain lapsena kalaruokatrauman, kun sain joskus oksennustaudin ja mun pienessä päässäni kalan maku ja oksentaminen linkittyivät yhteen. Sitä ennen olin tykännyt kalastamisesta ja perkaamisesta, mutta yhtäkkiä tuli täysi stoppi, sain aina todella vahvan inhoreaktion jos ajattelinkin kalaa. Aikuisena oon pyrkinyt siedättämään itseäni uudelleen kalalle, mutta ei se helppoa ole, kun oksennusrefleksi tulee jostain aivojen primitiivisimmästä osasta. Nyt on päästy niin pitkälle, että pystyn syömään tuoretta kalaa, mutta kaikki muu kala ällöttää. Oon opetellut uudelleen perkaamistaitoja, koska kesällä miehen suvun mökillä saaristossa niitä tarvitaan... tänä kesänä olisi tarkoitus oppia vielä vähän näppärämmäksi.

Lehtokotiloista saa muuten hyvää ruokaa, jos jollain sattuu olemaan niitä kasvimaan riesana. Täytyy vaan pitää niitä pari viikkoa jauhodieetillä.
 
Lapset ottaa kuolemisen paljon luontevammin kuin aikuinen. Aikuiset tekee siitä monesti sellaista turhan kammottavaa.

Työssä kun joskus joutuu kuolemaa kohtaamaan, niin en osaa ajatella kuolemaa tai ihmisruumista kamalana. Useamman päivän kotonaan muhinut kuollut haisee toki pahalle, mutta sen hienompaa lähtöä en osaa kellekään ajatella kuin et saa kotiinsa kuolla omien askareiden äärelle.

Mun kotona syötiin paljon riistaa ja kalaa, kun isä harrastaa ruuan hankintaa metsästä ja järvestä. Edelleen meille tulee riistaa kotoa ja on harkittu että jompi kumpi mies tai minä jossain vaiheessa alkaa metsälle myös. Meiän labbista koulutan mettäkaveriksi ja tänä kesänä/syksynä sen on tarkoitus päästä harjoittelemaan tositoimiin noutotaitojaan.

Mies troolaa muikkua sula-aikana ja joskus siellä on muutakin kalaa, et kalaa saadaan syödä aina kun halutaan kesäaikana.
 
Muistan penskana, ku iskä kävi talvella verkko-kalastamassa. Jos tuli made tai kaks, siitä tehtiin made-keittoa. Sen kalan nylkeminen oli pikkusen iljettävän näköistä ja itse asiassa koko kala on iljettävän näköinen. Siksipä en ole koskaan voinut edes maistaa made-keittoa.... Olen hiukan ennakkoluuloinen ruokien suhteen ollut :grin
 
mateiden nylkeminen on kyllä mielenkiintoista, mutta itseasiassa ihan yksinkertaista! omastamielestä varsin simppeli, kun se "sukka vaan vedetään irti" ja on pehmosta, melkein kun kanaa:p-aivan omanlaatustaan ja tosi hyvää.

Muakiinnostais jousella metsästys, sen yksinkertaisuus ja äänettömyys-en halua pyssyihin sekaantua ja mies onneksi hoitaakin suvereenisti sen puolen..
se on kyllä jännä kuinka aikuiset nimenomaan perustelee lastenparhaalla es sen kuoleman välttelemisen- vaikka selkeästi se tuska asian vaikeudessa on aikuisella itsellään.
 
Lapset tosiaan ottaa kuoleman ihan eritavoin kuin aikuiset. Meillä on nyt pari kuukautta yritetty selittää 3 vuotiaalle kauniisti kuolemaa.
Se on niin jännä juttu, että tällä hetkellä melkein kaikissa leikeissä joku on kuollut tai kuolee.
Jeesus on kuollut. Prinsessojen äidit on kuollut ja niillä on paha äitipuoli. Aika rankkoja juttuja jos ajattelee aikuisena, mutta lapsi vaan leikkii sitä!
Toi Jeesus juttukin oli ihan käsittämätön. Tyttö kysyi multa, et miks se Jeesus kuoli? Mä olin ihan yllättyny kysymyksestä, et miten tommosta kysyy? Sanoin, et äidin on vähän vaikea selittää sitä!
Tyttö sano, et se kuoli siks kun se hakattiin ja käsiin lyötiin! :eek:
Me oltiin mun miehen kans ihan huuli soikeena ja revettiin nauramaan. Mitä tuon 3-vuotiaan suusta tulee?
Selvisi, että serkkutyttö oli kertonut hurjia juttuja meidän tytölle!
Onneks se ei ihan tajua kuinka sitä Jeesusta on hakattu ja miten niihin käsiin lyötiin! :grin
Me korostetaan nyt pääsiäisen aikaan vaan enemmän tuota ilosempaa sanomaa suklaamunien voimalla! :wink
 
joo, voi helvetin kuukkelin kuvahaku!!!! erehdyin hakemaan kuvia sanoilla kohdunkaula ja synnytys :confused: pitäis aina muistaa, ettei mee sen kuvahaun kautta, kun vastaan voi tulla vaikka ja mitä... varsinkaan raskaana ollessa mitään raskauteen liittyvää........
 
Kyfixfix: Mun oli pakko kans googlettaa toi.. Taitaa olla monelle melkonen raskausajan seksintappaja- kuva :laughing002
 
Komppaan tota lasten suhtautumista kuolemaan. Heille se on kuitenkin jotenkin luonnollista kun se selitetään. Aikuisena sitä ruvetaan hyssyttelemään ja aatellaan, että lapsi särkyy jos sille sanotaan että joku on kuollut. Ei kai ne muksut nyt ihan tyhmiä ole, kai he jossakin vaiheessa huomaa et joku puuttuu joukosta.

Ite oli laittamassa omaa isääni arkkuun ja hyvästelemässä. En sinne nyt ite niin vängällä ollu menossa, mutta äidin takia halusin paikalla olla. Kukaan muu mun sisaruksista ei tullu. Vanhinkin sano vaan, että hän haluaa säilyttää muiston isästä kun oli elossa. Kyllä mua vitutti, omaa haluaanhan sitä silloin just pitikin miettiä! Mut oikeestaan ihan hyvä kokemus. Jälellä ei tosiaan ollu ku pelkkä kuori, mutta jotenkin sitä sitten ehkä osas päästää paremmin irti. Meidän esikoinen oli myös mukana, mutta eihän 1,5-vuotias sitä muista. Mukana oli myös mun 70-vuotias täti, joka sai hirveet hepulit kun ei tajunnu, että ruumis tuodaan oikeesti samaan tilaan. Hyvä ettei seinästä läpi menny, kun ei millään voinu katsoa tai olla edes lähellä.
 
Ihan kyynel vierähti neljänsuoran isän arkkuun laittamista lukiessa- oli varmasti erittäin hyvä päästä olemaan mukana. näin oon toivonut omien vanhempienkin kohdalla toimia, kun se aika vääjäämättä joskus vastaan tulee. Toivoa vaan täytyy että kaikki menee "järjestyksessä pois", että ei omia lapsia hautaan tarvisi koskaan saattaa.
 
Kuulemma ihan todella harva nykyään haluaa olla mukana ruumiin valmistelussa. Mun isä kuoli kotona, saattohoidossa eli siis ei yllättäen. Äiti herätti mut ja veljen (15 ja 16) katsomaan häntä, ja se oli musta oikein tehty. 4-vuotiasta siskoa ei muistaakseni herätetty. Eihän se kuoren näkeminen jestas sentään pilannut muistoja elävästä ihmisestä. Mua se auttoi konkretisoimaan sitä ajatusta, että tämä oli lähdön hetki.

Tää oli mun mielestä hyvä juttu: http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kot...kya-yhteiskunnassa/?shared=37836-5b16a710-500
Toimiiko toi linkki vai törmääkö maksumuuriin?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top