Aijaa, no en mä sitten kyllä potkuista osaa päätellä et miten päin se tuolla on. Olkoon miten on. :D
Eilen katselin mahaa sohvalla maatessa ja näkyi jo ihan selvästi mahan läpi, kuinka se potki tuolla. Kauheita iskuja tuli välillä, oikein kunnon riehumista. Mitähän sitten odottaisi... Nyt kun kaikki suurimmat välietapit on saavutettu (toki vauvan selviytymisen kannalta tärkeitä etappeja on vielä edessä) ja olo alkaa olla ajoittain kömpelö ja tukala pienehköstä mahasta huolimatta, niin alkaa tuntua pitkäveteiseltä tämä odotus. Nyt ymmärrän, kun odottavat äidit tuskailevat sen kanssa, kuinka pitkä aika vauvan syntymään on. Aiemmin en pystynyt ollenkaan samaistumaan siihen, että miten niin on tylsää olla raskaana. En vielä koe olevani valmis vauvan tuloon, mutta fyysisesti voin kuvitella, että tästä alkaa pikkuhiljaa kypsyminen raskaana olemiseen, kun fyysinen kunto muuttuu huonompaan ja huonompaan suuntaan ja kaikenlaisia kremppoja alkaa ilmetä.